Näköjään pystyn, kun olen niin laiska, etten jaksa koneelta nousta edes jäätelöä hakemaan vaikka mieli tekisi. Nyt on kyllä laiskuus jo huipussaan Ei vaan, oikeesti herkut säilyy niin kauan, kun ne on avaamattomissa paketeissa, mutta ne avatut paketit, ne on aika pahoja Siksi usein heitän pussien jämät roskiin.

Itse olen ihan toivottoman perso makealle ja etenkin suklaalle. Oikeesti välillä saattaa mennä levykin päivässä, ja tästä syystä olenkin ylipainoinen.

Silloin kun jaksan keskittyä ruokavaliooni huomaan, että makeanhimo ei katoa, mutta on hallittavissa. Itselleni auttaa paitsi säännöllinen ateriarytmi, myös huomion kiinnittäminen siihen, että syön hiilihydraattien ja rasvojen ohella riittävästi proteiineja.

Yritän jatkossa soveltaa karkkipäivä-ajatusta, itselleni Pätkis päivässä -tyyppinen ratkaisu ei taida toimia.

":
2008-06-18 23:00:41 M81 kirjoitti:"]
Yritän jatkossa soveltaa karkkipäivä-ajatusta, itselleni Pätkis päivässä -tyyppinen ratkaisu ei taida toimia.

Jokainen löytää itse tiensä, mutta otan tästä hieman esimerkkiä salliivuudesta ja rajoittavuudesta.

Kun sallivuudesta puhutaan niin itse tarkoitan jotain 4-7 kertaa viikossa hyvällä omallatunnolla ihan normaaleja herkkuja normaalissa koossa.

Tyypillistä on että kun ihmiset kokeilevat sallivuutta niin siinä ollaan silti niin tiukkoja ettei mikään lopulta muutu entiseen verrattuna ja makeanhimo ei kaikkoa mihinkään.

Esimerkiksi moni kokee morkkista jo viikon kolmannesta herkusta joka on aivan turhaa tai sitten ajatellaan että se kohtuukoko on pari irtokarkkia tai - niin - Pätkis. Kyllähän se nyt aika vähän on ja kohtuus voisi yhtä hyvin olla Geisha, Tupla tai joskus isompikin patukka.

Eli jos joku kokeilee sallivuutta niin olkaa sitten sallivia

Ja jokainen makeanhimoinen luulee ettei itse kykene ikinä enää kohtuuteen vaan rajoitus on ainoa tie. Sen ajatuksen vangiksi ei kannata jäädä.

Just tota määkin aattelen, hienoa, että joku oikeesti asiantuntijakin sanoo sen ääneen tai kirjoittaa julki. Mä en ikinä onnistunu aikaisemmin laihtumaan kun en pystynyt pysymään erossa herkuista ja kaikkihan sen tietää, että makean jälkeen hiukoo ja sitten tarvii jälkkäriä... Nyt päätin, että haluan laihtua, mutta en luovu mistään ja näin olen onnistunut. Ainoa konkreettnen ero on, ettei niitä tarvitse niin usein ja paljon kun muistaa ne perusasiat, jotka ei siis ole mistään entisestä mitään pois vaan päinvastoin lisää. Siis kasviksia, hedelmiä, ruoka-ajat taajemmiksi , aamupainotteisemmiksi... niinkuin kaikki täällä jo tietää, mutta mun vaan tarvii hehkuttaa sitä, että mistään ei oikeesti tarvi luopua ja silti voi laihtua. Tuo lupa itsellä kaikkeen todella helpottaa teveellisten valintojen tekoja useimmiten, ja niihän se toistoilla alkaa muuttua elämäntavaksi.

On tosi uskoa, että herkutkin mahtuvat laihtuvan ruokavalioon, mutta senhän näkee vasta sitten, kun itse kokeilee! Aika monessa forumissa (keskustelupalstat, lehdet jne.) kuitenkin toitotetaan sitä, että pitää katkaista makeanhimo totaalisella lakolla ja "normaalitilassa" ihminen ei edes tarvitse herkkuja.

Mä olen herkutellut koko ikäni, ja on aika epätodennäköistä, että tapahtuisi sellainen mystinen juttu, että haluni herkutella katoaisi jonnekin. Herkuttelu omalla kohdalla tuntuu vähenevän automaattisesti heti, kun syön normaalia ruokaa riittävästi, mutta ei sitä kokonaan pysty lopettamaan. Itse olen kuitenkin sen verran nautinnonhaluinen ihminen, että ajatus elämästä ilman herkkuja on liian absurdi.

On hienoa, että asiantuntijan kirjoittamana voi lukea, että normaaliin elämään kuuluu herkuttelu, eikä siitä tarvitse tuntea mitään järjettömiä tunnontuskia.

En voi väittää ratkaisseeni oman makeannälkä-ongelmani totaalisesti, mutta muutama kikka on ainakin auttanut hallitsemaan sitä paremmin:
- en mene kauppaan nälkäisenä. Jos en voi käydä kotona ennen kauppaan menoa, käyn kahvilassa syömässä jotain tukevampaa ja terveellistä. Kun ei ole nälkä, ei myöskään tee mieli makeaa.
- käytän keksien ja kakkujen sijaan makeannälkään makeita hedelmiä ja marjoja: kirsikoita, nektariineja, banaaneja ja viinirypäleitäkin, vaikka niissä kyllä tahtoo mopo karata käsistä
- muutama pala tummaa suklaata, niin kuin muutkin ovat kertoneet, auttaa

minä syön muutamana päivänä viikossa palan tummaa suklaata ja joinakin päivinä otan pikkupullan (olen leiponut pakkaseen sellaisia vähän kevyempiä pullia itselleni) ja joskus makean nälkään otan yhden paahtoleivän (kuituisen) ja siihen päälle tl hilloa....
olen joskus yrittänyt laihduttaa niinkin että kaikki makea pois, mutta tuloksetta...

":
2008-07-09 09:50:14 Josefina Matula kirjoitti:"]Mä olen herkutellut koko ikäni, ja on aika epätodennäköistä, että tapahtuisi sellainen mystinen juttu, että haluni herkutella katoaisi jonnekin. Herkuttelu omalla kohdalla tuntuu vähenevän automaattisesti heti, kun syön normaalia ruokaa riittävästi, mutta ei sitä kokonaan pysty lopettamaan. Itse olen kuitenkin sen verran nautinnonhaluinen ihminen, että ajatus elämästä ilman herkkuja on liian absurdi.

Tässä kyllä osuit tarkalleen minun tuntoihini! Itse asiassa voin pitää ruokasuhteen normalisoimisen aivan ensimmäisenä askeleena oivallusta, jonka sain jo viitisen vuotta sitten: minun ei tarvitse tavoitella olotilaa, jossa muistaisin herkut ehkäpä kerran kahdessa viikossa ja söisin ongelmitta vain vähän. Se ei ole minulle mahdollista, sillä en ole sellainen eikä sellainen ihminen ole yhtään minua parempi! Ihmiset ovat erilaisia.

Oivalsin myös, että kohtuus on erinomainen tavoite. Tätä oli välillä vaikea selittää muille, ja muistankin, kuinka lähes itkin helpotuksesta, kun löysin Klubin ja ensimmäisen ketjun, jossa Patrik kertoi, että herkuttelu kerran viikossa on askeesia.

Minä onnistuin pääsemään eroon karkinhimosta tummien viinirypäleiden avulla. Tummat rypäleet ovat mekeampia kuin vaaleat, joten ne sopivat loistavasti karkin korvikkeeksi. Lisäksi tummien rypäleiden sokeri ei ainakaan minulla aiheuta samanlaista riippuvuutta, kuin karkit.

Aluksi meni niin, että söin rypäleitä aina kun teki mieli karkkia. Niitä meni siis paljon... Vähitellen makean himo sitten laantui sallituihin mittoihin. Kaloreitahan tuossa tuli kohtalaisen paljon, mutta ajattelin, että parempi ne on saada hedelmistä mitä karkeista. Ilmaistakaan tuo ei ollut, mutta tulos oli loistava.

P.S. Tuo makeanhimo on kyllä omituinen asia. Olo oli välillä ihan samanlainen, kuin kiukuttelevalla viisivuotiaalla karkkihyllyllä. Minulla nuo tummat rypäleet saivat tuon olon pois.

":
2008-08-07 20:10:30 Chili kirjoitti:"]Minä onnistuin pääsemään eroon karkinhimosta tummien viinirypäleiden avulla.

Huomasin tässä kans yks päivä jotta ovat todella hyviä karkin korvikkeita, samoin mansikat - niitä vain on paha saada ympäri vuoden. Itse tykkään kyllä enemmän vihreistä rypäleistä mutta samaa minäkin siis käytän tästä lähin makean himooni. Tähän aikaan voisi myös vadelma olla hyvä, niistä kun en tykkä muuten kuin sellaisenaan tuoreena.