Heipat Hangosta,
jonne ajeltiin lauantaina Turun keskiaikamarkkinoilta. Siellä oli mukavaa kuten aina ennenkin, joskin niin kuumaa etten muista koskaan aiemmin olleen. Ja koska lauantai, niin ihmisiä liikkeellä tosi paljon. Tai no ei oikeastaan liikkeellä, Vanhalla Suurtorilla melkein kaikki seisoskelivat paikoillaan kun tungoksessa ei juuri päässyt etenemään, ja tärkein tapahtumalava oli kätevästi siinä näkyvillä. 

Kaupunginkailottaja kertoi, missä mitäkin tapahtuu ja milloin. Ruokakojuilta leijaili vartaassa paistetun possun, käristettyjen muikkujen, bratvurstin ja hapankaalin tuoksu. Koska keskiajalla ei kahvia juotu, sitä ei Suurtorilta saanut, mutta simaa ja olutta kyllä. 

Sukuakin tavattiin, joskin pikaisesti. Olivat näet pestautuneet näyttelijöiksi ja ohjaamaan näyttäviä lyhytesityksiä. Ne tapahtuvat joko tapahtumalavoilla tai yleisön seassa ja tuntuu että niitäkin on vuosi vuodelta yhä enemmän. 

Kesäisten varsinaissuomalaismaisemien läpi ajeltiin Hankoon, jossa on neljän viiden päivän ajan tarkoitus liikkua, lueskella, nauttia kesästä.

Eilen poimittiin kesän ensimmäiset kantarellit ja kourallinen metsämansikoita. Iltalenkin aikaan saatiin niskaan sadekuuro, mutta nyt taas paistaa. 

Aurinkoisia päiviä teillekin!

Moi mimmit. Edelleen odottelen sitä edes yhtä hyvää asiaa. Huonoja näyttää tulevan ihan odottelematta.
Justus oli tulossa yksin kotiin maanantaina Tullinpuomin labrasta, kun kaatui sementtiportaissa pitkin pituuttaan. Kolme ihmistä auttoi hänet ylös. Oikea käsivarsi velttona ja veressä ja lantio tulessa. Ja mitä tekee mies; ontuu ratikkaan ja vasta kotona sanoo, että kävi vähän huonosti. Tarkistin tilanteen, soitin ensin terveyskeskukseen, josta neuvottiin menemään Meilahteen Hartmannin klinikalle. Tiedämme, että siellä joutuu jonottamaan tuntitolkulla, joten lähdin viemään Justusta Dextraan Munkkivuoreen.

Siellä pääsimme heti ortopedin vastaanotolle. Röntgen kertoi, että luita ei ollut poikki. Jouduttiin ottamaan magneettikuva. Tiistaiaamuksi saimme ajan olkapäävammoihin erikoistuneelle ortopedille, joka sitten kertoi, että olkapää on tuusannuuskana. Olkaluu sijoiltaan, kierrekalvo vahingoittunut, lihakset repaleiset ja jänteet niin pahasti poikki, ettei niitä voi leikata. Pitäisi puolen vuoden ajan harjoitella fyssarin kanssa ja sitten arvioidaan, täytyykö olkaan asentaa tekonivel.

Eilen menimme Pihlajalinnan sairaalaan olkapäihin erikoistuneelle fyssarille. Hän kävi pian pyytämässä minut myös vastaanotolle, kun ”mies ei taida ihan sisäistää asioita”. Tärkeintä on kuntouttaa lihasta, jolloin nivel valuisi itsekseen paikoilleen. Päävastuu Justuksella itsellään, kolme kertaa päivässä voimistelua ja keppijumppaa. Ellei tee niitä, olkapää jäykistyy. Ja kuulen Justuksen sanovan, että kai hän voi autoa ajaa, kun nostaa vasemmalla kädellä oikean käden rattiin. Jopa fyssari tuijotti hetken ja sanoi sitten, että hänellä on 10- ja 14-vuotiaat lapset, eikä hän todellakaan haluaisi heidän kävelevän kadulla, jossa ajelisi ihminen, jonka käsi ei pysty reagoimaan mitenkään äkillisissä tilanteissa. Minä vannoin ja vakuutin hoitavani ajamiset, hän uskoi eikä kirjoittanut virallista ajokieltoa.

En millään haluaisi itselleni komentelijan roolia, mutta pahoin pelkään, ettei Justus tee niitä treenejä itsekseen. Otin vastaanotolla videolle kaikki, jotta on helpompi muistaa, miten niitä tehdään. Vaikka käsivarsi saataisiin kuntoutettua tietyiltä osin toimivaksi, tietyt liikeradat eivät tule enää ikinä onnistumaan. Onneksi Justus on vasenkätinen. Lonkkaan tuli vain kova isku ja se paranee ajan myötä.  Hän ei saa paitaa itse päälleen, jalka ei jaksa nousta autotallin 15 cm kynnyksen yli ja koko ajan tulee esiin kaikenlaista, mitä on vaikea tehdä, kun kädessä ei ole voimaa. Hänen on vaikea pyytää apua, joten mä tarkkailen koko ajan ja sekin hermostuttaa häntä. Olkapäässä on ollut aika vähän kipua, mutta fyssari sanoi, että kipu kyllä tulee, olkapäässä on vain niin iso trauma, että se on vielä ihan sekaisin.

Eniten Justus suree sitä, ettei taida päästä saareensa koko kesänä. Hänen on ihan mahdotonta kiivetä veneeseen ja sieltä pois. Vene keinuu ja laituri keinuu, eikä ole mitään tukea, mistä ottaisi kiinni. Justus on iso ja painava, jos hän lähtee kaatumaan, ei siinä edes hänen pitkä poikansa saa pideltyä.

Hautauslupa on saatu Keinoemolleni ja tilaisuus hoideltu mahdollisimman hyvin. Veljeni alkaa olla toimintakykyinen alkusokin jälkeen, Taitaa purkaa suruaan autotallinsa remonttiin. Pistäydymme tänään viemässä Keinoemon valokuvan, kun hänellä on jotkut kehykset, joita haluaa käyttää.

Tyttären perhe saapui eilen illalla Suomeen. Zappa-koira täytti eilen neljä vuotta ja käymme ensin heillä synttärikahveilla. Sitten vähitellen Tammisaareen. Toivon, että pääsisin jo mereen uimaan.

IL, voi miten ikävää. Olitteko jo geriatrilla, jos, niin ihmetyttää eikö ajokieltoa silloin jo tullut? 
Toivotan mahdollisimman kivutonta kuntoutumista.
Meillä jo hammasoperaatio aiheutti sellaisen "miesflunssan", hyvä ettei pitänyt päivystykseen lähteä. 
 

Terveiset itäisestä Suomesta.
IL, osanotto suruun. Näinhän se menee että suuren surun osuessa kohdalle tunteet eivät kuuntele järjen ääntä. Voimia arjen haasteisiin.❤️ Tosi hankala tuo Justuksen juttu. Ymmärrän kyllä harmituksen kun vihdoin oli toiveissa saareen pääsy niin se siirtyikin vammojen vuoksi hamaan tulevaisuuteen.

Kiva kuulla Suupaltista, muistelen usein viime kesäistä tapaamista ja miten meillä sattui jutut hyvin yhteen. Toivottavasti saat kehon kuntoon ja pääsette taas nauttimaan täysillä tanssimisesta.

Kipa on saanut nauttia ystävien ja perheen kanssa kesästä ja varsinkin lapsenlapsista, onneksi kivut ovat jo helpottaneet ainakin jonkin verran. Toivottavasti kalaakin alkaa kohta nousemaan.

Tiinuliinu osaa miehensä kanssa elää tässä ja nyt ja viettää aktiivista eläkeläisaikaa nauttien elämyksistä siinä sivussa mieluisia töitä tehden. Olen vähän kade teille kun minulla on vieläkin paljon "sitku" juttuja.

Pelkäsin että miten selviän juhannuksesta kun olen viettänyt sen viimeiset 15 vuotta etämiehen ja ystävien kanssa hänen mökillään. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tanssipaikan kahvioon juhannusaaton illaksi ja sitten vielä pyysivät torikahvioonkin aamuksi. En ehtinyt aattona haikailla mennyttä kun tein ensin torikahviossa yli kuuden tunnin työvuoron, sitten kävin lepäämässä kotona kolme tuntia ja tanssipaikalle menin klo 18 ja kotiin ehdin juhannusaamuna klo 3. Juhannuspäivä meni sitten yksikseen lepäillessä, mutta illalla lähdimme naisporukalla Miehikkälään katsomaan uusittua Reijo Taipaleen kotilavaa. Siellä oli mieletön yleisöryntäys, yli tuhat ihmistä täytti lavan, pihan ja ravintolan. Tanssittajien ei paljon löytynyt mutta me kaikki neljä olimme aktiivitanssijoita niin tanssimme osan aikaa keskenämme.

Olen käynyt Savitaipaleella kesäteatterissa viime sunnuntaina ja huomenna menemme joukolla Jaala-areenalle katsomaan Aikuista naista.
Muuten aika on mennyt vanhalla tilalla touhutessa. Ikkunaremonttia en ole ehtinyt vielä jatkaa kun aika on mennyt pihaa raivatessa. Mansikoita olen saanut omalta maalta pari viikkoa. Alkuun tuli vain puolisen litraa kerralla, mutta enimmillään olen saanut viisi litraa päivässä pieneltä alalta. Haukan näköinen leija on pitänyt harakat ja rastaat loitolla. Perunaa sain ensi kertaa viikonloppuna omasta maasta.

Minulla on paikka kirpputorilla jossa täytyy käydä välillä täydentämässä pöytää.
Ei siellä kovin paljon tavaraa mene mutta jotain kuitenkin. kuolinsivous on näin aloitettu.

Lauantaina olen vastaavana torikahvituksessa. Muurikkalettuja on tarkoitus paistaa kuudella pannulla mikäli on poutapäivä. Jos sataa ei kansaa paljon kerry.
Hyvänä päivänä menee lettuja noin 300 kpl. Juhannusaatto oli poikkeus kun lettuja myytiin yli 600 kpl mutta silloin paistettin kymmenellä pannulla. Lisäksi menee muitakin leivonnaisia ja eri juomia. Kun tulen huomenna illalla teatterista.
 aloitan taikinoiden teon.

IL, olet miehellesi korvaamaton tuki ja turva. Sydän.

IL, jaksamista. Onneksi sinä olet sinä eli ihminen, jota oma positiivisuus kantaa yli ja läpi harmaiden, pienten ja suurten kivien. <3 

IL, tosi kurjaa, että Jussille sattui tuollainen tapaturma muiden terveyshuolten lisäksi! Ikävää myös, ettei saareen meno nyt ehkä onnistu. Toipumista Jussille ja jaksamista sinulle!

Suupaltti, kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa! Onneksi olet päässyt eroon vaivanneista kivuista. Malttia nyt siellä kuntosalilla!

Mustikkaposki, olet aina yhtä puuhakas! Voimia sinulle yksineloon totutteluun! Vaikka ethän sinä varsinaisesti yksin ole, mutta kun se puoliso puuttuu.

Kivikasalla oli hauska retki Oulusta Helsinkiin ja Vantaalle pikkumurusten kanssa.

Kipa voinee paremmin ja jaksaa taas kestitä vieraita ja helliä rakkaita pikku-ihmisiä.

Menna, minäkin olen kerran ollut Seurasaaren juhannusjuhlilla siksi, että kansallispuvussa sinne pääsi silloin ilmaiseksi. Olet niin rauhallinen luonteeltasi, että jaksat ilmeisesti aika hyvin herra Alzheimerin kanssa. Elonne vaikuttaa varsin normaalilta, kun käytte teatterissa ja ravintolassa. Aina ei varmaan ole helppoa, joten jaksamista sinulle!

Kesän tullen olen taas innostunut kävelystä, varsinkin metsäpoluilla, joilla mieli rauhoittuu ja koen onnellisuutta siellä luonnon keskellä. Kävelen 5-6 km lähes joka päivä. Nyt olen muutaman kerran pyytänyt yo-tytön seurakseni. Mehän kävimme usein yhdessä aiemmin kuntosalilla. Nyt kesän ajan kuntosalissa tehdään remonttia, joten pidän jäsenyydestä 2 kk taukoa.

Olen niin iloinen, kun vanhimmat lastenlapsistani saivat opiskelupaikat! Poika pääsi ensin todistuksilla Vaasan kauppakorkeakouluun, mutta pääsykokeen jälkeen pisteet riittivät myös Turkuun, ja sinne hän on nyt menossa. Poika oli niin onnellinen, koska kaksi hyvää kaveria siellä jo opiskelee. Asuntokin on jo löytynyt. Tyttö olisi todistuksilla päässyt Aalto yliopistoon lukemaan kemiaa (en muista suuntausta), samoin yliopistoon sekä kemian että farmasian opintoihin. Proviisoriopintoihin hän on vielä jonotuslistalla. Ellei paikka aukea, farmasian opinnot alkavat syksyllä.

Yo-poika on Espoon rannoilla uimavalvojana jo kolmatta kesää. Tyttöjen kanssa (toinen menee lukion 2. luokalle) olen tehnyt retkiä museoihin ja taidenäyttelyihin. Pidin kovasti Eero Nelimarkan näyttelystä Ateneumissa. Kävin katsomassa sen toisenkin kerran ystäväni kanssa, ja viivyimme kaksi ja puoli tuntia teoksia analysoiden. Levähdimme kahvittelun merkeissä Ateneumin kahviossa. Tähän ystävääni tutustuin oppikoulun 1. luokalla, joten ystävyys on kestänyt 70 vuotta.

Mieheni täyttää 87 vuotta. Hän on virkeä ikäisekseen, mutta on muuttunut kärsimättömämmäksi ja keskittyminen on vaikeutunut. Pieniä unohduksia sattuu. Hänellä ei ole älypuhelinta ja tietokoneella asioiminen on joskus hankalaa. Minä autan, sen minkä osaan. Pelkään alkavaa muistisairautta, mutta en saa häntä mihinkään testeihin. Minullakin on vaikeuksia muistaa ihmisten nimiä, tai ne tulevat mieleen viiveellä, mutta muut asiat hoituvat entiseen tapaan.

Pitäisi taas lähteä mieheni mukaan Etelä-Pohjanmaalle, että ehdin siivota, ennen kuin lapset perheineen tulevat sinne. Tietysti käyn myös hoivakodissa kälyä tervehtimässä. Paikallinen pankki on omituinen: Suoraveloitus tarkoittaa siellä sitä, että hoivakodissa asuva käly allekirjoittaa laskut ja mieheni laittaa ne pankin postikuoriin. Kälyn laskut tulevat nyt tänne Espooseen, mies käy ne läpi ja vie kerran kuussa E-Pohjanmaalle allekirjoitettavaksi. Digivirasto ei hyväksynyt aiemmin tehtyä edunvalvontavaltakirjaa, vaikka lakimiehen mielestä sen pitäisi olla pätevä. (Lakimies on yli 70-vuotias entinen pankinjohtaja ja myös maanviljelijä. Ehkä lakimiestaidot eivät ole ajan tasalla? En ymmärrä, miksi häntä pitää käyttää, vaan minkäs teet.)

Tervehdys täältä Etelä-Savosta🥰

Kiirettä on pitänyt. Yksi ystävä ehdotti, että kirjoittaisin exel-taulukkoon kaikki täällä kävijät. Ei sentään. Kyllä silloin ennen koronaa oli paljon enemmän vielä sukua ja ystäviä täällä.

Suupaltti , kun näin kirjoituksesti täällä, olin juuri edellisiltana ajatellut sinua ja päättänyt laittaa seuraavana päivänä viestiä, että mitä kuuluu. Onpas sinulla nyt ollut paljon ja kaikkea. Kivun kaverina ei ole kivaa. Harmillisinta omasta mielestäni on se, kun kipu rajoittaa niin paljon tekemisiä. Minä olen enemmän tekijä kuin "olija". Nauroin kyllä ääneen kaalinlehtipuheet. Minäkin jossain vaiheessa mietin, josko pitäisi kokeilla. Vähän samansuuntainen oli ajatus, että kyllä pitäisi monta kaalia ostaa ja mihin ne saisi mahtumaan.

Reuma on kurja sairaus, mutta hyvä, että lääkkeet auttavat. Minulla on nyt se polymyalgia remissiossa. Ihanaa, että ei ole tarvinnut enää syödä Prednisolania eikä Hydrokortisonia, johon tuosta edellä mainitusta vähitellen siirryttiin. Tietyn määrän kipujen kanssa pystyn elämään oikein tyydyttävää elämää. Toiveena olisi vielä saada lääkkeitä vähemmäksi. Pelkästään selkäni on niin "tohjona", että en kivutonta elämää edes odota. 

Tiinuliinu muistan, kun olet aiemminkin kertonut noista Turun keskiaikaismarkkinoista ja muistaakseni olen naamakirjasta kuviakin katsellut. Nykyään käyn siellä niin harvoin, että viimeksi en ollut päästä sisään enää lainkaan. Minäkin näin reilu viikko sitten ensimmäiset kanttarellin alut postilenkin matkalla. Nyt täällä on satanut niin, että kanttarellit varmaan kasvavat hyvin, samoin mustikat. 

ILn kanssa olemmekin keskustelleet ja vaihdelleet viestejä. Voimia edelleen sinulle toivotan.

Mustikkaposki sinulla tuntuu riittävän touhua. Varmasti vielä ikävä riipaisee ja kovasti. Iloa kesääsi. Me olemme tässä varmaan kolmisen viikkoa sitten ostaneet yhdestä maalaistalosta perunoita kirkonkylältä tänne tullessamme. Siis olemme toki tuon jälkeen ostaneet lisääkin. Siippani aikanaan ihmetteli, miksi haluan ostaa perunat sieltä, kun ovat paljon kalliimpia. Ei enää. Ovat niin hyvän makuisia ja helppoja pestä. Siipallani on vessaharja (ei käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa 🤣) liitettynä porakoneeseen. Sillä hurauttaa hetkessä uudet perunat putipuhtaiksi. 

Pikseli kävely (etenkin näissä maisemissa) on minullekin tosi tärkeää - sekä liikunnan että mielenrauhan vuoksi. Toissa viikolla aloitin "porras treenin". Aloitan lenkin kesäkeittiöstä, josta kipuan vanhan mökin ohitse kallion päällä olevan vierasmökin luo. Siitä sitten parkkikatoksen luo ja alamäki on turvallista tehdä tietä pitkin talon luo, josta matka taas jatkuu vieläkin alemmas kesäkeittiöön. Tuota kun tekee neljä-viisi kiekkaa, niin hiki virtaa veltoimenaan. Vähän vastapainoa normi kävelylle. Te, jotka olette täällä käyneet, ymmärrätte viittaukseni "porrastreeneihin). 

Lastenlasten menestys varmasti lämmittää sydäntä. 

Selvittäkää ihmeessä, mikä on syynä, että Digi- ja viestintävirasto ei hyväksynyt edunvalvontavaltakirjaa. Sehän on määrämuotoinen asiakirja, niin että tietyt asiat siinä pitää olla ja lisänä lääkärin todistus. Kyllä kuulostaa ihan kohtuuttoman hankalalta kälyn asioiden hoitaminen nykyisellä tavalla. 

Ajattelin laittaa kirjoituksen kahteen osaan, jos onnistuisi lähettäminen ilman, että pitäisi noukkia kopioiden joukosta. Siinä menee aina kappalejaot ja tummennukset ym mulla eritavoin kuin olen alkuperäisen kirjoittanut. 

Täällä on ollut ihanaa vilinää ja vilskettä. Tyttären perhe tuli viime maanantaina ja lähtivät täältä sitten perjantaina kohti Punkaharjua vävyn vanhempien luo. Kyllä ihmettelen, miten pikkulapsien vanhemmat ylipäätään pystyvät lastenhoidon lomassa kokkaamaan, pyykkäämään, siivoamaan jne. Minusta tuntuu, että meillä oli täällä koko ajan jotain menossa. Pikkumies nukkuu mummin ja vaarin kanssa tässä meidän talossa. Muu perhe tuossa "vanhassa mökissä". Tällä kertaa emme ehtineet edes viimeisenä iltana pelata Triviaalia. Oli kyllä tarkoitus, mutta TV:stä tuli juuri silloin fudismatsi ja huomasin molempien miesten seuraavan sitä innolla. Kysyin sitten, että katsovatko mieluummin sitä vai pelaavat Trivaalia. Siippani sitten vähän häpeillen sanoi, että kyllä hän mieluummin nyt katsoisi fudista. Vävy yhtyi mielipiteeseen. 

Ei haitannut tytärtä eikä minua. Torstaina oli satanut vettä yli 20 milliä ja ulkona oli kohtuullisen viileää, joten miehet katsoivat fudista sisällä. Tuohon terassille on kyllä tehty kisakatsomo, jossa olivat aiemmin jo katselleet matsia. Torstaina lähdimme aamusta aikaisin Mikkeliin siippani kanssa. Hänellä oli hammaslääkäri ja tuli sieltä yhtä hammasta vähempänä (huh, mitä suomea). Yllättävän nopeasti kaikki sujui. Täytyy taas antaa täydet pisteet Eloisan palveluille. Ehdimme käydä muutaman kaupan ennen kuin treffasimme tyttären perheen hiukan Mikkelin ulkopuolelta. Miehet pelasivat snookeria ja me kulutimme aikaamme kirpparilla. Kyllä sieltä mukaan kaikenlaista tarttui. Sieltä menimme syömään myöhäistä lounasta buffet pöydästä ja me lähdimme vähän aiemmin, kun piti vielä käydä Lidlissä ja Graanin Cittarissa. Kuuden aikoihin olimme vasta kotona. Tyttären perhe oli ennen puoli viittä. Myöhään illalla söimme vielä tyttären tekemää sitruunaparsarisottoa. Ensimmäinen päivällinen/illallinen sisällä tällä viikolla. Melkein vei kielen mennessään.

Maanantai-iltana söimme vävyn tekemiä pizzoja. Olivat herkullisia. Tiistaina miehet kävivät täydentämässä varastoja ja samalla pelaamassa snookeria Mikkelissä. Meillä oli mukavaa lasten kanssa. Pikkumies oli kävelyllä mummin kanssa ja keräsi ensimmäiset mustikkansa ja metsämansikkansa. Suurin hitti taisi olla käpyjen kerääminen kottikärryihin. Ostimme keväällä hänelle samanlaiset kottikärryt kuin vaarilla on.

Tiistaina iltapäivästä joimme vävyn synttärikahvit ja söimme tyttären tekemää herkullista kakkua. Terassilla oli kyllä melkoisen lämmintä, vaikka lähes kaikki ikkunat oli vedetty sivuun. Illalla nautimme sitten naudan sisäfilee pihvejä ja uusia perunoita kaikkien lisukkeiden kanssa. 

Pikkumies oli ensimmäistä kertaa järvessä. Ei varmaan aivan kauhea kokemus ollut. Meillä oli tässä ylhäällä nurmikolla kyllä uima-allaskin, mutta nyt ei ollut suosiossa. Hän on perusluonteeltaan aika arka. 

Autojen kanssa tykkää leikkiä hullun lailla. Ihmettelimme sitä tyttären kanssa, kun ei niitä autoja ole hänelle mitenkään tyrkytetty. Saimme monia naurukohtauksia yhdessä koko porukka ja pikkumies osaa olla oikein koomikko, kun sille päälle sattuu. Pottaharjoitukset ovat menossa. Menestystäkin tuli. 

Pieni neitokainen kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Pulauttelee vaan maitoa edelleen ihan kauheat määrät. Niin teki myös pikkumies ja äitinsä aikanaan. Näyttää oppivan liikkumaan veljeäänn aiemmin. Eipä ihme, koska pikkumies oli kuukauden ikäinen, kun hänelle tehtiin se iso munuaisen poistoleikkaus. 

Kyllä tuntui hassulta perjantaina siivota lelut ja sänky ym rekvisiitta vähäksi aikaa pois. Oli kyllä niiiiin ihanaa viettää aikaa niin paljon pikkumiehen kanssa. Täytyy myöntää, että olimme molemmat väsyneitä. Eilen nukuimme lähes klo 9:än ja tänään nukuin varttia vaille 10:en. Valvoin kyllä yöllä puolitoista tuntia. 

Seuraavaksi on tulossa veljeni perhe ja sitten tytär pikkuneitosen ja kummityttömme sekä hänen pienen vauvansa kanssa. Katsotaan, mitä on sitten jatkossa. 

Kalaonnea ei ole ollut. Nyt ei kyllä ollut verkot vedessä viikkoon. Eilen siippani ne laski ja onneksi tänään oli saaliina siika. Siitä tulee graavikalaa. Otin eilen pakkasesta sulamaan yhden siian, joka pitänee syödä ensin alta pois. 

Minulla on mennyt viimeisten kahden - kolmen viikon aikana tuntitolkulla aikaa pankkihommien sekä vanhempieni kiinteistöön liittyvien kiinnitysten hoidossa. Nyt näyttää siltä, että ehkä onnistuisin sen hoitamaan ilman käräjäoikeutta. Sapettaa kyllä postin yyyyylihidas kulku.

Enpä anna sapettaa enää. Nyt nautitaan tästä päivästä. Varmaan ehdin lenkillekin ja illalla saunotaan sekä uidaan (jos ei tule ukkosia). Vesi on jo 21 astetta, joten hyvin voi jo vesujuoksua järvessä harrastaa. 

Voikaa hyvin. Iloa ja rakkautta päiviinne. 

Kivikasa, onpa teillä ollut kiva reissu Oulusta pääkaupunkiseudulle pikku Murusten kanssa. Tuollaiset reissut jäävät pienten mieleen suurina seikkailuna, joita vielä aikuisenakin voi muistella.

Suupaltti, olipa ihanan vaiherikas juhannuksen aika sinulla. Tuntuu siltä, että kaiken keskellä osaat hymyillä elämälle ja silloin myös elämä hymyilee sinulle.

Kipa, kuvailet suurella rakkaudella elämääsi läheistesi, erityisesti lastenlastesi, kanssa. Osaat nauttia hyvistä hetkistä, vaikka varmasti monet huolet ja kova kipu ovat myös mukana arjessasi.

Tiinuliinu, luen niin mielelläni juttujasi. Kuvitat sanomasi niin, että melkein tuntuu kuin kulkisin kanssasi milloin Turun keskiajan markkinoilla, milloin metsässä poimimassa kesän ensimmäisiä kantarelleja.

Mustikkaposki, läheisen ikävä tuntuu kipeältä juuri silloin, kun muistaa yhteiset hetket, yhteisen paikan, jossa aikaa vietettiin, yhteiset juhlat, jotka nyt on kohdattava yksin. Upeasti elät elämääsi, olet mukana monessa, energiasi on huimaavaa.

Menna, oli mukava lukea juhannusmuistojasi.

Pikseli, samaistun kovasti siihen, miten kuvailet metsässä kävelemisen merkitystä omalla mielelle ja sielulle. Vaikka olisin kuinka pahalla mielellä, tympääntynyt ja hermostunut, saa metsässä käveleminen minut, stadissa syntyneen ja kasvaneen, rauhoittumaan. Ajatukset eivät enää hypi sinne tänne vaan lepäävät. Metsän tuoksu, puiden suoja, ja kaukana kavala maailma.

IL, voi miten paljon huolta ja murhetta nyt sattuu kohdallesi. Toipumista Jussille, voimia teille kummallekin. Lähetän sinulle tuulen mukana hellän halauksen.

Meidän elämämme on kulkenut monen viikon ajan tietynlaisen odotuksen, epävarmuuden, pelon ja toivon pilkahduksen pilvien alla. Mieheni kunto oli pitkään varsin huono. Viikon välein hän kävi labroissa, lääkäri seurasi tiiviisti tilannetta, pitäisikö mennä sairaalaan vai auttaisiko kotikonstit. Pitäisikö juoda vettä vähemmän vai enemmän, pitäisikö..vai eikö pitäisi..?

Onneksi jalkapallon MM kisat alkoivat juuri sopivaan aikaan. Matsien seuraaminen sai mieheni (ja minunkin) ajatukset pois sairaudesta, edes hetkeksi. Futista on seurattu jopa öisin, jos on oltu hereillä. Hyviä matseja, parasta viihdettä meille.

Sitten ihan huomaamatta, labrakokeissa arvot alkoivat olla kohdallaan, mieheni kunto parani melkein ennalleen ja uskalsimme lähteä pienelle reissulle, tähän aika lähelle, noin 200 km:n päähän Kuusamoon, josta kyllä sitten ajelimme Sallaan ja Savukoskelle asti tuntureita moikkaamaan.

Ihmeellistä miten hyvälle tuntui, että vielä jaksoimme lähteä. Meille määränpää ei koskaan ole ollut ainut tavoite. Matkalla olo on jo tärkeää. Valitsemme aina hieman erilaisia reittejä, lähestymme päämäärää pitemmän kaavan mukaan.

Tärkeintä on olla yhdessä. Nähdä ja kokea tututkin maisemat aina vaan uudestaan, hieman eri ikäisinä, eri näkökulmista. Vuosia sitten vaelsimme tunteja tunturilta toiselle. Nyt ajelemme rauhallisesti jollekin kauniille paikalle, nousemme autosta, otamme termarin esille, juomme kahvit, juttelemme hetken ja jatkamme taas matkaa.

Ensi viikolla  mieheni täyttää 82 vuotta. Lähdemme Äkäslompoloon, Ylläs tunturin juurelle, hyvien ystäviemme luo, juomme synttärikahvit siellä ja iloitsemme siitä, että juuri nyt kaikki on hyvin.

Elämä on suuri salaisuus. Koskaan ei voi tietää mitä se tuo tullessaan. Ainoastaan tämän hetken voi tietää varmasti. Jos se hetki on hyvä ja onnellinen on siitä nautittava täysin rinnoin. Pidettävä kiinni ja iloittava, että saa sen hetken elää. Jossain pilvien takana voi jo odottaa erilaiset hetket. Mutta ei kannata antaa pelon estää meitä hymyilemästä silloin, kun on aika hymyillä. Jostain luin joskus, että rohkeutta ei ole se, että ei pelkää vaan se, että pelkää, mutta uskaltaa silti.

Onnellista päivää itse kullekin.