lauantaina, 10. tammikuuta 2009 klo 07:46 Pinjansiemen kirjoitti::
Pitäis ehdottomasti muistaa, että saan syödä karkkia ihan minä oikeaoppisena ja järkevänä päivänä vaan.

Niinpä! Vaan millä sen saisi selkäytimeen - sitä en tajua vieläkään.

Joo, tuo muun toiminnan ohessa syöminen on kyllä yksi juttu, joka on korjattavien listalla. Mulla tuo muu toiminta on joko tietokone tai lukeminen, mutta usein ruuat menee suusta alas epähuomiossa myös lapsia passatessa, tosin silloin kyseessä on terveellisempi ruoka, kun muksujen nähden ei viitsi kovin usein herkkuja syödä. Sekin on varmaan yksi asia tuossa sallimisessa, että vaikka itselleen sallisi karkkien syömisen koska vaan, niin lapsille (1 v 9kk ja 4 -v. ) sitä en sallisi, joten en voi siis "julkisesti" syödä karkkia, silloin kun mieli tekee. Vääristää tilannetta hitusen.

Tuolla toisaalla lueskelin ketjua, jossa pohdittiin vatsan täyteen syömistä ja ns. "väärää kylläisyyden tunnetta" ja siinäkin voisi olla yksi juttu näin aluksi. Ei keskittyisikään laihduttamiseen vaan siihen, että opettelisi lopettamaan syömisen (minkä tahansa ruuan syömisen) ennen kuin on ihan täynnä ja söisi sitten vaikka vähän useammin, niin ei pääsisi nälkä yllättämään. Ja tosiaan: nälkäisenä ei kannata karkkeihin vilkaistakaan. Ensin jotain muuta mahaan ja sitten vasta mietitään karkkeja.

Sekä makeanhimon kohdalla ja tuossa oikean kylläisyyden löytämisessä se sallivuus on se lopullinen ratkaiseva niitti - kunhan sitä ennen ruuan laatu, rytmi ja määrä on melko hyvässä kuosissa.

Eli tämä on se järjestys:

1) ensin ruoan määrä kuntoon (=ei liian vähän) niin ettei sen vuoksi tule mielitekoja
2) aika samaan aikaan rytmi kuntoon (puolet ennen klo 16 ja ei yli 4-5 tunnin ateriavälejä
3) laatua viilataan
... annetaan näiden hakeutua kuntoon useampia kuukausia..

... ja kun niissä alkaa löytyä jotain oppimista ja pientä rutinoitumistakin niin..

4) aletaan viimeistään nyt opettelemaan sallivuutta, josta tässä ketjussa ja monessa muussakin on puhuttu.

Tuo sallivuus on lopulta se joka poistaa tämän "what you resist, persists" ajatuksen. Eli mitä vastustat sitä tekee kahta kauheammin mieli. Samalla se sallivuus on se viimeinen tekijä oikean kylläisyyden ja nälän löytymisessä.

Sallivuuden löytäminen ei ole ihan helppoa. Minä muistan vain yhden ihmisen joka on pystynyt siihen heti - sai niin voimakkaan ajatuksen että nyt loppui tämä pirun laihduttaminen. Ja alkoi laihtumaan heti. Useimmilla se vie enemmän tai vähemmän aikaa mikä ei ole ongelma kunhan tulisi jo aika alussa niitä kokemuksia jotka tuovat siihen uskoa.

Minusta olisi olennaista kuitenkin aluksi tunnistaa sallivuuden mahdollisuus ja alkaa kokeilemaan sitä jotta voi saada edes muutaman orastavan positiivisen kokemuksen. Siitä eteenpäin se voi viedä aikaa mutta kyllä se lopullinen oivallus joskus tulee.

Ja sanotaan nyt vielä että niin kauan kuin se painofokus on kovin lyhyt eli haluaa koko ajan laihtua niin aika vaikea on löytää sallivuutta. Siksi tämä onkin aika paradoksinen asia laihdutuksen kannalta. Jotta voisi löytää laihdutuksen sallivuuden niin pitäisi pystyä unohtamaan painonlasku lähikuukausina ja asettaa sihti jonnekin vuoden päästä. Tämä siis ajatuksissa samalla kun kuitenkin toteuttaa kohtia 1-4. Kyllä se mahdollista on mutta kyllä siinä pitää vähän miettiä omia kokemuksiaan ja toiveitaan vähän pidemmälle eteen- ja taaksepäin.

maanantaina, 12. tammikuuta 2009 klo 10:13 Viivi V. kirjoitti::

Tuolla toisaalla lueskelin ketjua, jossa pohdittiin vatsan täyteen syömistä ja ns. "väärää kylläisyyden tunnetta" ja siinäkin voisi olla yksi juttu näin aluksi. Ei keskittyisikään laihduttamiseen vaan siihen, että opettelisi lopettamaan syömisen (minkä tahansa ruuan syömisen) ennen kuin on ihan täynnä ja söisi sitten vaikka vähän useammin, niin ei pääsisi nälkä yllättämään. Ja tosiaan: nälkäisenä ei kannata karkkeihin vilkaistakaan. Ensin jotain muuta mahaan ja sitten vasta mietitään karkkeja.

Tää on aika hyvä pointti. Pitäisi syödä hitaammin, sillä kylläisyys tulee pienellä viiveellä. Kun nyt olen Kiloklubissa tutkaillut annoksia ja niitten kalorimääriä, olen aika lailla hämmästynyt. Ennen olen syönyt liian isoja annoskokoja. Näyttää tuolla pienemmälläkin määrällä tulevan kylläiseksi, kun hengittelee muutaman kerran ja juo päälle vaikka lasin vettä

Mä olen onnistunut olemaan ostamatta sipsejä vaikka niitä en ole itseltäni kieltänytkään! Jos hirmuinen mieliteko iskee, menen sipsihyllyjen eteen seisoskelemaan ja käyn läpi valikoimaa. Sitten kysyn itseltäni tarvitsetko tosiaan jotain noista, onko aivan pakko ostaa. Kyllä mieliteko ohi menee kun miettii miten sipsipussin kalorimäärällä voin syödä jotain muuta!

Tumma suklaa levyn (Fazer) olen usein ostanut kotiin, siitä riittää yksi palanen makeanhimon iskiessä. Siinä se on pöydällä valtoimenaan vaikka viikkoja - jos ei mies sitä mussuta menemään. Tummaa suklaata ei voi kovin montaa palaa edes syödä.

maanantaina, 12. tammikuuta 2009 klo 12:17 Patrik Borg kirjoitti::
Sekä makeanhimon kohdalla ja tuossa oikean kylläisyyden löytämisessä se sallivuus on se lopullinen ratkaiseva niitti - kunhan sitä ennen ruuan laatu, rytmi ja määrä on melko hyvässä kuosissa.

Eli tämä on se järjestys:

1) ensin ruoan määrä kuntoon (=ei liian vähän) niin ettei sen vuoksi tule mielitekoja
2) aika samaan aikaan rytmi kuntoon (puolet ennen klo 16 ja ei yli 4-5 tunnin ateriavälejä
3) laatua viilataan
... annetaan näiden hakeutua kuntoon useampia kuukausia..

... ja kun niissä alkaa löytyä jotain oppimista ja pientä rutinoitumistakin niin..

4) aletaan viimeistään nyt opettelemaan sallivuutta, josta tässä ketjussa ja monessa muussakin on puhuttu.

Joo, tuttuja asioita nämä on jo ainakin noin kirjoitettuna, mutta ihan ei vielä käytäntöön ole siirtyneet Mulla tuo ykköskohta on hanskassa. Syön ihan varmasti riittävästi (myös) ns. kunnon ruokaa eli liiasta nälästä ei ole kyse. Rytmikin on siinä mielessä kunnossa, että syön joka päivä nuo aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan, ja yritän painottaa aamupäivään, koska silloin on eniten nälkä. Ongelmana on vaan se, että noiden välissä tulee sitten puputettua sitä kaikkea muuta... Ei tosiaankaan tule yli 4-5 tunnin ateriavälejä! Laadun kanssa tietty on tekemistä, vaikka kohtuullisen terveellisesti periaatteessa syönkin (jos ei herkkuja oteta lukuun). Kasviksia tietty aina pitäisi lisätä. Joten kai se tuohon sallivuuteen kulminoituu.

Itsekin olen miettinyt, että pitäisi tuo laihdutusajatus jättää mielestä kokonaan ja keskittyä vain siihen, että syö sillä tavalla ja sellaisia määriä, että on hyvä olo koko ajan, ei nälkä liian kovaa eikä pitkään ja toisaalta ei myöskään ähky. Sillä jo luultavasti saisi vuoden aikana 5-10 kg putoamaan kun tuota ylimääräistä on 20-25 kg tällä hetkellä. Tai ainakin painonnousu pysähtyisi. Toisaalta vaivaa ajatus, että kun on näinkin paljon liikaa painoa (bmi noin 33) pitäisi äkkiä laihtua, ettei ehdi diabetekset sun muut iskeä. Ei vaan tuo äkkiä laihtuminen tunnu oikein pelittävän...

Hitaasti hyvää tulee! Ei ne ylimääräiset kilot yhdessä yössä tulleetkaan...Lihominen ja laihtuminen on samanlaisia matemaattisia yhtälöitä: 7000 kaloria on syöty ylimääräistä, siitä tulee yksi lisäkilo. Kaavio menee samalla tavalla toiseen suuntaan: pitää kerätä kasaan 7000 syömätöntä kaloria niin yksi kilo lähtee häiritsemästä. Sen takia hidas aikataulu on ainoa toimiva - ei päivässä voi olla syömättä 7000 kaloria tai edes liikkua niin paljon! Meikäläisen painoindeksi huitelee lähellä 40 eikä vaan paino putoa yhtään sen nopeammin. Siihen on vaan pakko sopeutua ja jostain löytää kärsivällisyyttä.

No tuo ketjun otsikko on hieman sarkastinen, mutta aloitin tämän ketjun kaikille niille, jotka haluavat keskustella sallimisesta ja jotka eivät usko pysyvän painonhallinnan omalta kohdaltaan olevan mahdollista kieltäytymisen kautta. Eli tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus jakaa mielipiteitä nimenomaan ja tietenkin kokemuksia siitä miten käytännössä on huomannut toteuttavan tai jättänyt toteuttamatta tuota PAtrikin 4) teesiä sallivuudesta....ja ehkä samalla kannustaa muita klubilaisia kokeilemaan.

Itse aloitan eilisillä kokemuksilla: olen yrittänyt olla vähähiilarisella dieetillä, mutta eilen sitten oli lapsilla karkkipäivä ja hieman itsekin maistelin ja sitten hieman lisää ja lisää. Vaikka ei olisi saanut... sitten mies tuli kyläreissulta kotiin ja toi mukanaan kakkua ja pullaa ja kun nyt oli jo muutenkin sitä sokerikuormaa syöty yli kaikkien rajojen niin pitihän niitäkin syödä ja eikä ne ollut edes hyviä, mutta otin kuitenkin lisää kun menee samaan konkurssiin kuitenkin Huomenna sitten vähemmän hiilareita taas, eikö niin... Ilalla sitten mietin, että taas kerran kieltäytyminen sai ihan poskettomat mittasuhteet, yritän rajoittaa herkuttelua ja onnistun päivän, kaksi tai vaikka viikon ja sitten repsahdan ja koska seuraavana päivänä taas aloitan, mutta sitä ennen pitää tietenkin tankata, kun huomenna ei kuitenkaan saa syödä. Ja kierre on valmis...

Nyt kaipaan kollektiivista tukea, että tämä tie on loppuunkaluttu. Mietin eilen, että mistä niistä herkuista oikeasti nautin niin kyllä olisi jäänyt aika vähäiseksi se herkuttelu. Muutenkin olen todennut, että jos todella mietin niin olen aika nirso monien ns. epäterveellisten ruokien kanssa, mutta niiden ei niin hyvien herkkujen syömisen laukaisee se, että kun niitä on nyt tarjolla ja seuraavana päivänä aloitan uuden elämän, eikä sitten saa syödä enää...

Kirjoitelkaahan kaikki kokemuksianne, jospa yhdessä löydettäisiin se viisasten kivi

Sanomatta lienee selvää, että tänään syön niitä herkkuja, jos mieli tekee, mutta vain niitä joita oikeasti tekee mieli ja jotka oikeasti maistuvat hyvältä!!!!

Mulla ei oo itelläni varsinaista ongelmaa kieltäytymisen kanssa: pärjään ihan hyvin vaikka kuinka pitkään ilman karkkia ja muita herkkuja eikä kielto edes tokan päivän jälkeen lisää himoa. Nyt kun olen oikeasti päättänyt muuttaa elämäntapojani, jouduin miettimään sitä, että enkö oikeasti enää halua syödä karkkeja tai herkkuja ikinä. Tietysti haluan! Totesin myös, että jos kiellän herkut nyt harjoitellessani parempaa elämäntapaa, niiden takaisin tuominen tulee tuottamaan uuden haasteen sitten kun olen saavuttanut tavoitteeni. Mielummin harjoittelen kohtuullista syömistä nyt samalla kun harjoittelen muutakin, samallahan se siinä menee. Suklaa on multa nyt pannassa, koska epäilen olevani sille allerginen, ja se tuottaa ongelmia lähinnä siksi, että sen suklaapatukan tilalle pitäisi keksiä jotain muuta. Eilen ostin ison lakupussin ja jaoin sen 50 gramman pusseiksi, jollaisen saan syödä yhden päivässä. Vielä on viisi pussia jäljellä, seuraavaksi varmaan ostan hedelmäkarkkeja ja toivottavasti joskus vielä ostan suklaata.

Nyt opettelen niin, että joka päivä syön 50g lakua tai muuta herkkua, jonka kalorit sisällytän päivän kalorimäärään ja opettelen syömään muut ruoat niin, että nälkä lähtee ja pysyy poissa mutta kalorit kuitenkin kurissa. Kun olen tämän oppinut, harjoittelen kohtuullista herkuttelua eli herkuttelua vain muutaman kerran viikossa eikä joka päivä.

Luen tällä hetkellä Joanne Harrisin Karamellikenkiä, jossa puhutaan suklaasta kuin jumalasta ja koko ajan. Välillä tekee mieli suklaata, lähinnä kaakaota niillä ihanilla ohjeilla mitä kirjassa tuodaan esille, mutta ei kuitenkaan ole tullut niin suunnatonta himoa, että olisin lähtenyt hakemaan videovuokraamosta edes yhtä suklaapalaa. Suosittelen tätä itsekurin opettelemiseen, en kuitenkaan ehkä suklaaholisteille heti ekana päivänä ilman suklaata. Mulla on viikko takana ja nyt nautin kirjan suklaaherkuista sanallisessa muodossa, melkein maistan sen, mutta en kuitenkaan ryntää kauppaan ostamaan suklaakakkuja ja patukoita ja mitä tahansa.

Ihana ketju, tulee varmasti monelle tarpeeseen.

Mullakin on ollut hieman vaikeuksia pysytellä karkeista erossa ja sitä ei todellakaan helpota kaksi poikaani joilla suu käy koko ajan ja avattuja namipusseja lojuu viikonloppusin pöydillä. Olen kuitenkin pystynyt vielä toistaiseksi hillitsemään ja hallitsemaan karkkihimoni.. Luin jostain vähän aikaa sitten että jos alkaa tehdä mieli esim. pakastimessa lojuvaa jäätelöä, niin ei otakaan sitä vaan sulkee pakastimen oven ja poistuu keittiöstä, himon pitäisi kuulemma laantua 10-15 minuutissa, olen kokoellut ja se toimi, mutta olen ollut vasta painon pudotuksessa pari viikkoa joten täytyy vain toivoa että tuo kikka toimii jatkossakin! Kyllä se vaan on vaikeeta ja olenkin ehdottomasti sitä mieltä että vertaistuki niin karkin syönnin hallinnassa sekä yleensä painon pudotuksessa on vertaansa vailla, joten on hienoa että voi vaihtaa kokemuksia teidän kanssa!! Tsemppiä kaikille!!!