Minulla on ongelma herkuista kieltäytymisen kanssa. Nimenomaan kieltäytymisen kanssa, sillä esimerkiksi kaupassa pystyn kyllä helposti kiertämään karkkihyllyn, enkä muitakaan herkkuja osta.

En kuitenkaan osaa kieltäytyä herkuista, jos joku niitä tarjoaa. Jos ihana poikaystäväni ostaa vaikka karkkipussin ja tarjoaa minullekin, en osaa kieltäytyä! Ja jos otan sen ensimmaisen karkin, otan myös toisen ja kolmannen ja... Tai jos hän ehdottaa, että syödäänkö jäätelöä elokuvaa katsoessa, on vaikeata sanoa ei. Näemme usein vain viikonloppuisin, joten silloin tulee helposti ajateltua, että kyllähän minä nyt voin syödä karkkia/jäätelöä/herkkuja kun on viikonloppu!

Poikaystäväni kyllä tukee minua painonpudotuksessani, mutta välillä tuki tuntuu jäävän vain liian henkiselle tasolle... Enkä minä haluaisi aina olla se ilonpilaaja, joka kieltämällä herkut itseltään kieltää herkut myös kullaltaan!

Miten te kieltäydytte herkuista, tai miten pidätte herkuttelun kohtuudessa? Minulle se tuottaa vielä hieman vaikeuksia...

Olisiko hyvä idea ottaa sinulle vertaisherkuksi jotain terveellistä? Niin ettei poikaystäväsi tarvitsisi syödä yksin ja katsella kun sinä kärvistelet vieressä, tai ettei hänenkin tarvitse luopua koko napostelusta. Jäätelön tilalle rahkaa, karkkien tilalle hedelmiä jne.

Sinun pitänee selvittää poikaystävällesi, että henkisen tason tuki ei riitä silloin kun suklaalevyä ojennetaan kohti.

Oma poikaystäväni on hetkittäin vähän samanlainen, nyt olen pikkuhiljaa oppinut että vaikka hän söisikin puoli levyä suklaata, niin minulle riittää se kolme palaa. Kolmentoista palan kirjaaminen kiloklubiin kun tuntuu niin tuskaiselta ajatukselta... saatikka kolmenkymmenen

Nämä ovat hirmu hankalia tilanteita... Olen ajatellut niin, että tällaiset tilanteet kuuluvat elämään jatkossakin, sillä en aio loppuelämääni kieltäytyä muiden tarjoamista herkuista. Olen siissitkeästi yrittänyt opetella syömään kohtuudella. Yritän toki tilanteessa ajatella, tekeekö minun juuri sillä hetkellä mieli syödä tätä kyseistä asiaa, etten vain tavan vuoksi napsisi puolikasta jäätelöpakettia Herkuttelun kohtuudessa pitäminen onkin isompi asia, josta on keskusteltu monissa ketjuissa.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, jos kokee, ettei voi kieltäytyä herkuista, koska pilaa silloin toisenkin ilon. Jos poikaystäväsi tukee sinua, hän varmasti ymmärtää, vaikket haluakaan aina osallistua hänen herkutteluihinsa.

keskiviikkona, 5. marraskuuta 2008 klo 19:01 Paella kirjoitti::
Minulla on ongelma herkuista kieltäytymisen kanssa. Nimenomaan kieltäytymisen kanssa, sillä esimerkiksi kaupassa pystyn kyllä helposti kiertämään karkkihyllyn, enkä muitakaan herkkuja osta.

En kuitenkaan osaa kieltäytyä herkuista, jos joku niitä tarjoaa. Jos ihana poikaystäväni ostaa vaikka karkkipussin ja tarjoaa minullekin, en osaa kieltäytyä! Ja jos otan sen ensimmaisen karkin, otan myös toisen ja kolmannen ja... Tai jos hän ehdottaa, että syödäänkö jäätelöä elokuvaa katsoessa, on vaikeata sanoa ei. Näemme usein vain viikonloppuisin, joten silloin tulee helposti ajateltua, että kyllähän minä nyt voin syödä karkkia/jäätelöä/herkkuja kun on viikonloppu!

Poikaystäväni kyllä tukee minua painonpudotuksessani, mutta välillä tuki tuntuu jäävän vain liian henkiselle tasolle... Enkä minä haluaisi aina olla se ilonpilaaja, joka kieltämällä herkut itseltään kieltää herkut myös kullaltaan!

Miten te kieltäydytte herkuista, tai miten pidätte herkuttelun kohtuudessa? Minulle se tuottaa vielä hieman vaikeuksia...

Asennekysymys kuka on ilonpilaaja. Minä ajattelen niin, että miksi minun pitää syödä toisen mieliksi ja jos hän todella tukee minua niin miksi sitten ei voi syödä niitä karkkeja viikolla, kun emme näe silloiin.

torstaina, 6. marraskuuta 2008 klo 14:42 Paulina kirjoitti::
Nämä ovat hirmu hankalia tilanteita... Olen ajatellut niin, että tällaiset tilanteet kuuluvat elämään jatkossakin, sillä en aio loppuelämääni kieltäytyä muiden tarjoamista herkuista. Olen siissitkeästi yrittänyt opetella syömään kohtuudella. Yritän toki tilanteessa ajatella, tekeekö minun juuri sillä hetkellä mieli syödä tätä kyseistä asiaa, etten vain tavan vuoksi napsisi puolikasta jäätelöpakettia Herkuttelun kohtuudessa pitäminen onkin isompi asia, josta on keskusteltu monissa ketjuissa.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, jos kokee, ettei voi kieltäytyä herkuista, koska pilaa silloin toisenkin ilon. Jos poikaystäväsi tukee sinua, hän varmasti ymmärtää, vaikket haluakaan aina osallistua hänen herkutteluihinsa.

Se on se antamisen ilo tapa osoittaa vieraanvaraisuutta.

Äidilleni sain vihdoin menemään perille, etten kaipaa kahvitarjoilua, kun hänen luonaan käyn. Etenkin kun viikottain käyn kurkkaamassa, mitä kuuluu. Vanhoille tädeille en kyllä edes yritä selittää mitään, otan kahvipöydästä yhtä tai kahta sorttia, ja sen jälkeen kieltäydyn kohteliaasti santsaamasta.

Poikaystävälle ja tutuimmille voi varmasti asian selittää ihan rauhallisesti. Ja minusta tuntuu, ettei nuoremmat tuon tarjoamisen kanssa yleensä olekaan niin yltiöpäisiä kuin vanhemmat ihmiset.

torstaina, 6. marraskuuta 2008 klo 15:37 hilla kirjoitti::
Se on se antamisen ilo tapa osoittaa vieraanvaraisuutta.

Niinpä Tämä on varmaan se syy, miksi otan aina edes sen "vähän", vaikka ei tekisi mieli syödä ollenkaan. Tasapainottelua kohteliaisuuden ja omien toiveiden välillä.

Kohtuullisesti herkkujakin voi mielestäni syödä. Voi ottaa vähemmän, ja jos tarjolla on useampaa laatua, valita mitä niistä haluaa syödä. Jos yrittää pysyä kokonaan erossa herkuista, niitä alkaa tekemään mieli yhä enemmän ja enemmän. Vihreäänkin herkkupalloon mahtuu pieni herkku useamminkin kuin kerran viikossa, kun sen sovittaa suosituskalorimäärään mukaan. Tarjotusta herkusta ei tarvitse kieltäytyä, jos ei halua tehdä niin.

Jos haluaa herkutella, aina niiden korvaaminen terveellisemmillä ei välttämättä ole paras vaihtoehto (voi olla joskus). Korvike ei välttämättä tunnukaan sitten olevan sen alkuperäisen korvike, jos siitä ei nauti yhtä paljon. Söisin mieluummin vähemmän oikeaa tuotetta, paitsi niissä ruoissa/juomissa joiden kevyemmän version mausta pidän. Esim. light-limsaa juon oikeasti mieluummin kuin tavallista.

keskiviikkona, 5. marraskuuta 2008 klo 19:08 Hopee kirjoitti::
Olisiko hyvä idea ottaa sinulle vertaisherkuksi jotain terveellistä? Niin ettei poikaystäväsi tarvitsisi syödä yksin ja katsella kun sinä kärvistelet vieressä, tai ettei hänenkin tarvitse luopua koko napostelusta. Jäätelön tilalle rahkaa, karkkien tilalle hedelmiä jne.

Sinun pitänee selvittää poikaystävällesi, että henkisen tason tuki ei riitä silloin kun suklaalevyä ojennetaan kohti.

torstaina, 6. marraskuuta 2008 klo 17:06 Pape kirjoitti::

Jos haluaa herkutella, aina niiden korvaaminen terveellisemmillä ei välttämättä ole paras vaihtoehto (voi olla joskus). Korvike ei välttämättä tunnukaan sitten olevan sen alkuperäisen korvike, jos siitä ei nauti yhtä paljon. Söisin mieluummin vähemmän oikeaa tuotetta, paitsi niissä ruoissa/juomissa joiden kevyemmän version mausta pidän. Esim. light-limsaa juon oikeasti mieluummin kuin tavallista.

Tuo vertaisherkku saattaisi toimia minulla, kun joskus huomaan mussuttavani omenaa ihan yhtä suurella tyytyväisyydellä kuin poikaystäväni sitä karkkia vieressä. Mutta juuri tuo, kun suklaalevyä heilutetaan nenän edessä, on niin vaikea sanoa että, ei, minä haen omenan! En ymmärrä, miksi se on niin vaikeaa, sillä en usko, että poikaystäväni edes loukkaantuisi, vaikka en herkkua ottaisi...

Kuten Pape, minäkin pidän enemmän light-limsan mausta (onneksi!) Ei ole niin hiilihappoinen maku tai jotain... Toisaalta en limpparia juo kuin korkeintaan pari kertaa kuussa, ja silloinkin yleensä melko vähän... Niissä määrissä tavallisen/lightin kalorimäärien erot eivät kai (?) ole niin merkittävät, että hetkauttaisivat painoa juurikaan suuntaan tai toiseen.

Olen kyllä vasta aloitteleva kiloklubeilija, joten kalorimäärien arvioiminen on vielä hitusen hakusessa...

torstaina, 6. marraskuuta 2008 klo 17:35 Paella kirjoitti::


Kuten Pape, minäkin pidän enemmän light-limsan mausta (onneksi!) Ei ole niin hiilihappoinen maku tai jotain... Toisaalta en limpparia juo kuin korkeintaan pari kertaa kuussa, ja silloinkin yleensä melko vähän... Niissä määrissä tavallisen/lightin kalorimäärien erot eivät kai (?) ole niin merkittävät, että hetkauttaisivat painoa juurikaan suuntaan tai toiseen.

Tämä on vähän off-topic, mutta täytyy sanoa että minun mielestäni tavallisimpien limsojen (cola ja jaffa) maistuminen on lähes sataprosenttisesti tottumuskysymys. Muistan kun joskus kauan sitten siirryin sokerikolasta lightiin, jota olin aiemmin vieroksunut kun "ei maistu oikealta". Nykyään sokericola maistuu mielestäni ihan karsealta.

Sen jälkeenkin on tullut vaihdettua merkkiä aina silloin tällöin, ja se maistuu parhaalta jota kulloinkin eniten juo. Esim. Lidlin kola maistui ensi kokeilulla vetiseltä. Sitten kun siihen totuttautui niin yhtäkkiä Pepsi olikin liian vahvaa. Ja niin edelleen.

Että jos light maistuu omituiselta, niin ei muuta kuin annatte mennä ja juotte sitä, niin jonkun ajan päästä se onkin se sokeriversio joka maistuu omituiselta.

Tuo vertaisherkkuidea telkkaria katsoessa oli tosi hyvä! Etenkin, jos sen saisi sovittua etukäteen tyyliin "haetko kulta hyvän leffan vuokraamosta, mä hankin naposteltavaa". Hedelmä- tai marjarahka on oikeasti hyvä vaihtoehto jätskille, viinirypäleet , vatut ja mansikat voisivat korvata karkkeja ainakin useimmiten.

Uskon myös, että kumppanin, oman perheen ja läheisten ystävien kanssa asiasta voidaan sopia ja keskustella: aina ei tartte olla rasvaista tiikerikakkua vaan hedelmäsalaatti kevyellä vaniljakastikkeella on ihan yhtä herkullista.