Tää menee kyllä nyt kovasti tän ketjun topicin ohi, mutta en sanoisi ihan noinkaan, että se hiilari on tärkeämpää ennen treeniä ja proteiini treenin jälkeen, koska treenin jälkeisillä hiilareilla on tarkoitus täyttää treenin aikana tyhjentyneet glykogeenivarastot.. siksi sitä hiilaria tarvitaan ihan reilusti treenin jälkeen.

Jos noudattaa esim. vhh-diettiä, niin pääpaino hiilareiden nauttimisella tulisi tällöin olla esim. aamupäivälllä sekä juuri treenin jälkeisellä aterialla.. mutta tässä en yhtään väheksy sitä proteiinin saannin tärkeyttä treenin jälkeen. Sitä myös, EHDOTTOMASTI!

(Itsekin ennen otin pelkän protskujuoman treenin jälkeen, mutta asiaan hieman enemmän perehdyttyäni otin ne hiilarit mukaan tehostamaan sitä palautumista.. Vaikeata se oli, kun hiilarikammon olen itselleni saanut oman syömishäiriöni myötä, mutta pikku askelin eteenpäin)

Jos käytetään palautusjuomaa treenin jälkeen, niin niissäkin taitaa optimaalinen hiilareiden ja proteiinin suhde olla joko 2:1 tai 1:1, riippuen kuin paljon niitä hiilareita haluaa rajoittaa..

Mutta se siitä..

Njaa...meneehän tää vähän ohitse, mutta alkoihan tämä kuitenkin siitä, että miten saan pidettyä makeanhimon jumpan jälkeen. Mullakin on hiukan kammo hiilareita kohtaan, johtuu kai siitä, että oon just aina parhaiten laihtunu kun olen vähentänyt radikaalisti hiilareiden määrää, mutta toisaalta se on ollut hirveää kieltäytymistä ja painokin on tullut takaisin.
Elikkäs jumpan jälkeen proteiinia paljon ja hiilareita
Kiitos tattis kaikille, jotka viittitte informoida minua poloista...Siis tokikin tiedän, mitä pitäis syödä, mutta jotain konkreettista just on hyvä joskus saada itselleni muistutukseksi.
Jatketaan tästä taas karkinsyömisen parissa...
Olen menossa leffaan ja taas tekis mieli ostaa karkkia...Huomasin hyvän keinon, miten ei karkkia tule ostaneeksi tai syötyä muutakaan hyvää...MENE PUNTARILLE AINA KUN TEKEE MIELI LIIAKSI HERKUTELLA! ...Mun paino ei ole liikkunut minnekään parin viikon aikana, ei ole noussut, mutta ei laskenut ja ottaa päähän. Jos keskiviikkona paino on 85,0, mitä tavoittelen, niin sitten on mennyt kuukaudessa -3kg...kai sekin on ihan jees saavutus??
Harmittaa vaan, kun joillekin menee täällä tyyliin 7 kg kuukaudessa...niin et täh?? Miten? Siihen ei varmaan syödä karkin karkkia tai herkun herkkua...

maanantaina, 2. helmikuuta 2009 klo 18:55 MiiruK kirjoitti::
Jos keskiviikkona paino on 85,0, mitä tavoittelen, niin sitten on mennyt kuukaudessa -3kg...kai sekin on ihan jees saavutus??

Minä olisin ikionnellinen, jos painoa lähtis kuukaudessa kolme kiloa. Tai ainakin se kärsimättömämpi minä (meitä on täällä monta...). Jos vaaka alkaa liikaa ahdistaa, muuta tavoite keventymisen sijaan pienenemiseksi/kiinteytymiseksi. Saattaa auttaa asiaan kummastikin, uskon ma.

Muistuttaisin, että ketjun aihe on nimenomaan niitten herkkujen salliminen, ei kieltäytyminen. Olis kiva yrittää pysytellä aiheessa, koska mulle ainakin on tärkeetä saada vertaistukea nimeomaan siihen karkkien ja muiden herkkujen syömiseen, eikä korvaamiseen tai kieltämiseen.

Tänään on tullut taas syötyä aika reippaasti, ei tosin karkkia yhtään enempää kuin normaalistikaan. Mutta toisaalta tällä viikolla oon töissä melkein joka päivä ja joudun seisomaan, mutta koska oon päätoimisesti opiskelija ja vaan vuoron tai kaks normaalisti viikossa töissä, työn raskaus on minimissä. Tai siis arkiaktiivisuus. Päätin, että yritän tähdätä n. 300-400kcal vajeeseen per päivä, ettei mee ihan liian vähäiseks energian saanti ja kattelen sitten uudestaan jos näyttää menevän joko liikaa miinukselle tai plussalle. Suklaalla tuli herkuteltua tänään töissä ja vähän söin sitä ahdistukseenkin kun tuli just ennen vuoron loppua yks maailman isoin homma ja piti vielä kiivetä maailman huipulle (pelkään korkeita paikkojan ihan hirveesti). Ja nyt meen herkuttelemaan joko mehulla tai limulla, janottaa ja tekee mieli vähän hemmotella itseäni.

Huomasin vasta tänään Juuson vastineen YLE:n uutiseen nälänhallinnasta. Kiitos hienosta kirjoituksesta! Kirjoituksen voisi lähettää myös YLEen ja liittää mukaan muutama vähän vakuuttavampi tutkimus kuin se, joka on tehty 23 henkilöllä ja jota ei ole käsittääkseni toistettu. On siis mitattu vain kerran.

Flunssasta kärsin ja tänään ja eilen on mennyt puoli pussillista turkinpippureita. Tuntuu, että ne ovat ainoa asia, jonka ylipäätään maistan. Nenäkin tuntuu aukeavan, kun syö riittävän tulisia karkkeja. Harmi vain, että nyt on kitalaki ihan rikki.

Jääkaapissa olisi levyllinen mariannesuklaata, mutta turhahan sitä on maistella, kun mitään ei maista.

Hehee, kiitos mukavasta palautteesta, hoohoo!

Kyllähän media tällaisiin näennäisesti herkullisiin tutkimuksiin tarttuu, koitetaan sitten parhaamme mukaan ampua niitä välillä alas. Tai lähinnä sovittamaan niitä painonhallinnan laajempaan perspektiiviin - siihenhän useilla uutispalveluilla ei luonnollisesti ole aikaa. Ei kuitenkaan kovin kannustavaksi viestiksi tuokaan tutkimus ole mediassa taipunut, kuvineen herkuttelevista naislaihduttajista.

Jopa kotimaisessa lääketieteen kirjallisuudessa ruokahimoja on toisinaan kuvattu ilmiöinä ikäänkuin gaussin käyrän mallisena kuvaajana, jossa herkkuhimo kasvaa voimakkaasti, mutta sitä aktiivisesti, tietoisesti torjuen, myös vaimenee vastaavasti. Tuon kuvaajan läpi on saatettu piirtää vaakaviiva, joka kuvaa ikäänkuin "sortumisriskiä", tiettyä rajaa, jonka alla pysyteltäessä herkku kyetään väistämään ajatuksen voimalla. Me Kiloklubissa emme kuitenkaan kannusta tuollaiseen ajattelutapaan, joka on kuitenkin melko mekaaninen ja kokonaisuutta pelkistävä.

Kiloklubissa ruokanautinnot ovat jokapäiväisiä kohtuullistettuja elämyksiä, pelättyjen, torjuttujen ja jopa hävettyjen henkilökohtaisten mörköjen sijaan.

Elikkä tuli tässä yhden ystävän kanssa keskustelua herkuista. Tämä mun ystävätär on painonvartijoiden ehdoton kannattaja, kun mä taas oon tykännyt tästä kiloklubista hirveästi.

No tämä mun ystävä oli sitä mieltä, että on ehdottomasti parempi pitää kerran viikossa karkkipäivä, jollon saa syödä vaikka 2kiloa karkkia jos mieli tekee, kun syödä joka päivä vaikkapa rivi suklaata. No mä taas olen sitä mieltä, että mulle parempi on se, että mä syön sen pienen määrän suklaata joka päivä, kun että söisin monta kiloa suklaata kerran viikossa.

Kumpi on siis parempi?

Kiloklubin mukaan on parempi syödä vähän herkkuja joka päivä, kuin paljon yhtenä päivänä.

mä ainakin syön sit pari suklaata jos siltä tuntuu, en ole ikinä ymmärtänyt tuota karkkipäivä-juttua, kun sit sitä porukka ensin kieltää koko viikon jotain kauheesti ja sitten ahmitaan pussi pari kerralla kauheeta tahtia ja tulee todella huono olo...
mieli on paljon parempi jos antaa itsensä syödä vähän hyvää joka päivä, jos siltä tuntuu.. kunhan ei joka päivä syö sitä koko levyä/pussia...
tai sitten syö vaan rusinoita ja viinirypäleitä, niilläkin lähtee makeannälkä