tiistaina, 10. elokuuta 2010 klo 13:27 LMS kirjoitti::


juu mä etsiskelinkin haulla: säännöllinen ruokailu , normaali ruokailu, mut en mä löytäny mitään. Tää on aika sekava ketjutussysteemi ku en osaa etsiä oikeita ketjuja, ja tännekin eksyin vahingossa googlettamalla.

Ihan totta, vähän hankala on löytää juttuja, itsekin olen sen havainnut. Kannattaa tosiaan katsoa artikkeleja varsinkin osiosta Ruoka ja syöminen. Sieltä löysin seuraavan Patrick Borgin itseäni auttaneen artikkelin:
Tunnesyöminen ja makeanhimo on usein nälkää. Laitan tähän linkinkin, vaikka en oikein osaa, voi olla ettei toimi:
https://uusi.keventajat.fi/artikkelit/Tunnesy%C3%B6minen-ja-makeanhimo-on-usein-n%C3%A4lk%C3%A4%C3%A4/910/
Siellä näytti olevan muutakin mielenkiintoista. Onnea etsintöihin.

tiistaina, 10. elokuuta 2010 klo 13:18 LMS kirjoitti::

Kun ymmärrän säännöllisyyden ja riittävien ruokailukertojen idean, niin sitten pitää löytää viel oikeat keinot toteuttaa.
Kyllä mä oon kuulu et pitää syödä säännöllisesti, mut kun en ole tienny, että miks, niin oon ajatellu vaan, et joku vaan on niin päättäny ja miks se mua kiinnostais. Mä kaipaan aina perusteluita miks tehdä joku juttu...muuten se tuntuu robottimaiselta matkimiselta vaan

se säännöllinen ruokailu itseasiassa aktivoi kehoa käyttämään ruuasta ja kehossa jo olevia energiavarastoja paljon paremmin kuin se, että päivän kalorit syötäisiin kerralla. Kun aterioita tulee säännöllisin väliajoin aineenvaihdunta vilkastuu ja keho käyttää niitä kertyneitä vararasvojakin pois. Ruokaa pitäisi tulla noin 4 tunnin välein. Mieti itse, montako tuntia yleensä itse olet valveilla, ja jaa se 4-5:llä, silloin tiedät monenko tunnin välein ja koska tulee syödä - aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Pistä vaikka puhelimeen muistutus, että myös syöt jotain siihen aikaan. Kohta keho jo osaa itse muistuttaa sua siitä, että olis aika heittää polttoainetta tankkiin.

Kuuntele myös omaa kroppaasi sen suhteen, koska haluat syödä. Kirjoitit tuossa aiemmin, että syöt vain yhden lämpimän aterian, ja sitten iltaisin "mitä kaapista löytyy". Ne kaapista löytyvät naposteltavat voivat olla ehkä se kompastuskivi, miksi paino ei putoa vaikka ei päivällä söisi "mitään". Nälkäisenä tulee syötyä mitä käteen sattuu, siitä riippumatta, onko se painon pudotuksen tai hallinnan kannalta edullista vai ei.

Ihmiset on erilaisia sen suhteen, millainen ruokakello kullakin on. Itselleni on tosi tärkeää saada aamupala ja lounas ajallaan, ja joskus jo välipala näiden välillä, illallisella ei niin väliä. Kun päivällä on syönyt tuhdimmin, ei illallakaan iske se ennen vaivannut tunne, jonka itse tulkitsin vastustamattomaksi makeanhimoksi.

Tsemppiä ja antoisia lukuhetkiä, täälä on paljon hyviä keskusteluja ja vertaistukea.

tiistaina, 10. elokuuta 2010 klo 13:18 LMS kirjoitti::
...
Mun syömises on vähimmäisehto, että ruuan pitää olla purtavaa, en siks tykkää puuroista ku ne on hampaattomien ruokaa, en pääse tyydyttämään sitä purtavuutta. En tiiä miks mul on tarve saada PURTAVAA ruokaa.. kai se tuntuu konkreettisemmalta..

Oletko kokeillut keittää h-i-t-a-a-s-t-i kaurapuuron kokonaisista kaurajyvistä? (esim. Puuppolan). Niissä on purtavaa ihan eri tavalla, mutta kannattaa aloittaa keitto hyvissä ajoin ennen kuin aikoo syödä (vähän vajaa tunti siihen menee). Itse olen kiireinen aamuisin ja keitän viiden päivän satsin kerralla. Tiedän, ettei kuulosta herkulta, jääkaapissa seissyt mikrolämmitetty kaurapuuro, mutta hyvää se on, raejuustoa, marjoja, mantelia päälle vain ja suuhun!

Leivoin eilen mokkapaloja ja söin niitä aika paljon kavereiden kanssa. Yöllä oli niin paha morkkis, etten meenannut saada millään unta. Mietin vaan, että "Miksi menin syömään niin paljon" ja "Miten saan korvattua tämän nyt". Herääminen oli aamulla tosi kamalaa enkä suostunut menemään vaa'alle ollenkaan. Yritän tässä par'aikaa nyt päästä irti tästä morkkiksesta, mutta ei taida auttaa muu kuin paastota tämä päivä. Onko tässä nyt mitään järkeä?

No mitään järkeä siinä ei kyllä ole.

Eiliset ruuat on syöty, ja musta olisi parasta unohtaa ne. Mikään pitkä projekti ei voi kaatua yhteen päivään, ja mutustelun "korvaaminen" seuraavana päivänä ei varmasti auta mitään, turhaan kiusaat itseäsi. Ja paastoamisen jälkeen seuraavana päivänä sulla on varmasti entistä kovempi nälkä, ja sitten tulee taas helposti syötyä liikaa...

Kyllä itselleen pitää oppia antamaan anteeksi. Maailma ei kaadu yksiin mokkapaloihin.

Tänään ihan normaalia, terveellistä ja monipuolista ruokaa, ota mieluummin vaikka tavoitteeksi syödä kaikki pallot vihreiksi tänään, jos haluat jotenkin "hyvittää" herkutteluja.

tiistaina, 16. marraskuuta 2010 klo 12:56 wellwell kirjoitti::
Leivoin eilen mokkapaloja ja söin niitä aika paljon kavereiden kanssa. Yöllä oli niin paha morkkis, etten meenannut saada millään unta. Mietin vaan, että "Miksi menin syömään niin paljon" ja "Miten saan korvattua tämän nyt". Herääminen oli aamulla tosi kamalaa enkä suostunut menemään vaa'alle ollenkaan. Yritän tässä par'aikaa nyt päästä irti tästä morkkiksesta, mutta ei taida auttaa muu kuin paastota tämä päivä. Onko tässä nyt mitään järkeä?

Paastoaminen tai seuraavan päivän syömisten tietoinen vähentäminen ei kannata, vaikka kalorimäärä olisi reilustikin ylittynyt. Siitä seuraa vain liian kova nälkä seuraavina päivinä. Patrik on aiemmin vastannut, että elämässä tulee eteen kaikenlaisia tilanteita (hyviä ja vähemmän hyviä), ja että yksi suurempikalorinen päivä ei merkitse pysyvän painonpudotuksen kannalta yhtään mitään. Sitten, jos tällaisia päiviä tulee usein, kannattaa miettiä onko esimerkiksi muissa syömisissä jotain korjattavaa (esim. liian vähän kaloreita/rasvaa/proteiinia).

Painonhallinnan Usein Kysytyistä Kysymyksistä löytyy Patrikin vastaus siihen, miksi kaloreiden säästäminen etu- tai jälkikäteen on pelkästään haitallista. Tuossa vastauksessa puhutaan juhlista ym. poikkeustilanteista, mutta samat ohjeet toimivat missä tahansa tilanteessa jossa on tullut syötyä tavallista enemmän.

Ehkä joskus julkaisen tämän tuohon syyllisyys ketjuun...
tänään kello 13:12
Paino tänään 89.3 kg, aloitin taas karppauksen muutama päivä sitten ja olin muutaman päivän niin vakuuttunut siitä, että tämä ratkaisee kaiken ja on se miten paino-ongelma pitää ratkaista. Tämä on tyypillistä minulle, muutaman hetken usko siihen, että nyt tällä metodilla ja sitten jollain toisella, pompin edestakaisin. Paino on nyt vajaassa 3 kk.ssa tippunut personal trainerin kanssa sen 4-5 kg ja pelkää nyt sairaslomalla saavani nekin takaisin. Syöminen on ns. poukkoilevaa. Tänään lounaan jälkeen, joka siis paprika, sieni, pekonitäytteinen munakas voissa paistettuna, teki mieli leipää, joten otin 1.5 pikku hapankorppua RUNSAALLA voilla ja sitten sen jälkeen jälkkäriksi n. 10 g tummaa pähkinäsuklaata ja sitten repesi: käsi täristen otin piparkakkusuklaata, mutta pysähdyin... Lupasin, että saan syödä yhden palan oikein agressiivisesti ja vauhdilla ja niin teinkin, mutta seuraavan sitten söin niin hitaasti kuin pystyin. Pakastimessa oli yksi lidl jäätelöpuikko, jonka söin, mutta rauhallisesti. Luin Patrikin ketjuun kirjoittaman 2 vuotta vanhan vastauksen ja jankkasin samalla, että en saa tuntea syyllisyyttä.
Samalla mietin, että eilen tyttöjen kanssa kahvilassa otin tavallisen pehmiksen, niin kuin yleensä aina, mutta nyt mietin, että kuinka siinä olikaan jotenkin pettynyt maku. Tajusin syyn, en valinnut sitä jotenkin alitajunnassani vapaaehtoisesti. Valitsin sen siksi, että siinä oli tarjolla olevista vähiten hiilihydraatteja Ihan hullua, tämä siis tuli tässä orastavassa ahmimiskohtauksessa mieleen, pettymys eilisestä pehmiksestä. Ja hassuinta tässä on se, että minä valitsen aina yleensä ihan peruspehmiksen, koska se on mielestäni parasta.

Kuinka voimakkaasti tuo kieltäytyminen negatiivisesti toimiikaan. Ja kuten arvaatte, en siis ole hakeutunut mihinkään vastaanotolle ja onhan se hieman noloa, että kaksi vuotta myöhemmin kirjoitan samasta asiasta. Ajattelin, että kirjoitan tämän vain omaan blogiini, mutta menköön samaan konkurssiin Tämä ketju onkin ollut aika hiljainen koko syksyn ajan, joten kirjoitelkaapa ajatuksianne.

Miksi on niin vaikea luottaa omaan kroppaansa ja siihen, että jos ei koko ajan mieti mitä syö niin lihoaa varmasti...Olen laihduttanut oikeasti koko elämäni ja tässä tulos ja ehkä juuri siksi.

lode tekstisi kuullostaa niin tutulle. Minäkin olen laihduttanut koko ikäni tai vähintään miettinyt päivittäin syömisiäni ja tuntenut niistä syyllisyyttä.

Minäkin innostuin karppauksesta viime keväänä. Ajattelin, että nyt olin vihdoin löytänyt syyn miksi en laihdu, liikaa hiilareita. Olin aivan varma että karppaus ratkaisee kaikki ongelmat, onhan niin moni saanut siitä avun. Minulla homma ei toiminut. Kehitin rasvakammon tilalle hiilarikammon ja tunsin tällä kertaa syyllisyyttä jos söin hiilareita.

Olen mustavalkoinen tyyppi. Asiat joko ovat tai eivät ole.
Tämän syksyn olenkin yrittänyt kovasti keskittyä sallivuuteen. Vaikeaa se on kun on syyllistänyt itseään monta kymmentä vuotta. Vaikeaa on myös yrittää hyväksyä, että paino on muutaman kilon ylempänä kuin haluaisin.

Miten sitä saisi ajatukset käännettyä syyllistävästä asenteesta positiivisempaan suuntaan

Hyvin samankaltaisia ajatuksia minullakin kuin lodella ja vaniljakahvilla. Tunnistan tuon poukkoilun tai itse ajattelen olevani vähän kuin tuuliviiri, joka heilahtaa pienimmästä tönäisystä. Innostun jostain uudesta syömistenkontrollointitavasta hetken kunnes seuraavan kerran olen liian väsynyt tai muuten vaan stressattu ja sorrun taas ahmimaan. Minäkin olen kehittänyt hiilihydraattikammon kalorikammon ja nyt jo vaimentuneen rasvakammon lisäksi. Toki syön hiilihydraatteja edelleen, mutta tunnen syyllisyyttä nykyään myös esim. hedelmistä, ruisleivästä ja kaurapuurosta. Olen ruvennut pelkäämään, että syy painonhallintaongelmaani on hiilihydraatirt, enkä pysty rentoutumaan kun niitä kasvispainotteisella ruokavaliollani kuitenkin melko paljon syön. En pysty olemaan varma, että sallivuutta uskaltaa kokeilla, kun ruokavalioni on tällainen (siis muuten ok, mutta hh:t 40-50% yleensä).

torstaina, 18. marraskuuta 2010 klo 17:51 vaniljakahvi74 kirjoitti::

Miten sitä saisi ajatukset käännettyä syyllistävästä asenteesta positiivisempaan suuntaan

Vastailen aina silloin tällöin samasta asiasta koska välillä tulee mieleen eri asioita. Nyt tuli tällaista:

nro 1 eli tärkein: aito havainnointi milloin ja miten voi parhaiten
nro 2: lupa antaa itsensä voida hyvin ja heittää niskasta kaikenlaista ylimääräistä roinaa (muiden toiveet ja odotukset yms.)
nro 3: ei suostu voimaan enää huonosti ja tekemään/kokemaan asioita jotka eivät tunnu hyviltä

Tiivistettynä noin. Mutta koska en osaa/uskalla noita hirveän paljon tarkemmin syyniä niin siksipä ohjaan monia terapiaan juuri sallivuuden osalta. Ei voi oikein löytää syömisessä sallivuutta, jos muussa elämässä on muiden toiveiden/odotusten alainen. Ja vastaavasti kun löytää muulta osin luvan voida hyvin, niin se tuppaa tulemaan syömiseenkin aika itsestään.