Olen huomannut, että herkkujen oleminen kaapissa ei enää olekaan ongelma. Esimerkiksi nyt keittiön kaapissa on Pandan suklaa levy, johon ei ole mitään himoja. Ostin sen leipomistarkoituksessa (tummaa suklaata), mutta en sitten leiponutkaan heti. Samoin mieheltä jäi karkkia viikoksi kaappiin, enkä edes tajunnut niitä (vaikka availin kaappia noin tuhat kertaa päivässä). Kummallista.

Ehkä tässä on nyt jotain samaa kuin työkaverilla joka lopetti tupakoinnin. Hän sanoi, että kantoi laukussa noin vuoden tupakka-askia, vaikka ei siitä yhtään tupakkia polttanut. Mutta sen askin oleminen laukussa toi jonkun kumman tunteen, että on asian "herrana". Eli ei tule tilannetta, että pitäisi "sortua" kioskille puolen yön aikaan tupakin takia. Sama mulla nyt, ei tarvitse edes miettiä, lähtisikö käymään kaupassa hakemassa jotain hyvää, kun sitä on kaapissa. Ja kun sitä on kaapissa, niin miettiin, että syö sitten kun oikeesti tekee mieli. Vielä ei ole tehnyt mieli, mutta se hetki varmasti tulee. Ja sitten syön hyvällä mielellä, kun siitä on jo omassa päässään sovittu.

Vielä kun saman mielenlaadun saisi tuohon muuhun syömiseen... Syön edelleen liian isoja annoksia (siis oikeaa ruokaa) liian nopeasti ja sitten turvottaa ja on huono olo. Jonkin verran on auttanut se, että lounasruokalassa ottaa lisäkesalaatin samalle lautaselle kuin pääruuan. Ihan kuin se ruoka loppuisi...

Kuulostaa nämä karkkihommat sikäli tutuilta, että minulla sama riippuvuus on grilliruokiin. Saatan syödä yhdeltä istumalta kerrosporilaisen, joka muuten täällä Oulun seudulla useimmilla grilleillä on tosi iso, vaikka ihan hyvin normaalikokoinenkin riittäisi saamaan minut kylläiseksi. Olen yrittänyt pitää itselläni määräyksen, että kerran viikossa "roskaruokaa", mutta siitäpä tulee aika ajoin lipsuttua...

torstaina, 4. maaliskuuta 2010 klo 12:07 SriSari kirjoitti::
Kyllä mulla ainakin on suklaan kanssa ihan riippuvuus. Samalla lailla kuin alkoholisteilla, jotka säilyy aina alkoholisteina eivätkä voi ottaa tippaakaan, en voi ottaa yhtäkään palaa, etten ratkea heti. Söisin vaikka kaksi kiloa yhteen menoon jos annan itseni aloittaa.

Moi SriSari, ymmärrän suklaahiirtä! Minullekin menisi ihan hillittömiä määriä, niin kauan että tulee paha olo.

Huomasin kuitenkin, että kirjoitit toisessa ketjussa, että syöt normaalia ruokaa vain 400-1200 kcal päivässä. En usko, että niin vähällä syömisellä voit päästä eroon hillittömästä makeanhimosta. Ja siinähän syyllisyyden kierre saa uutta pontta...

Sinun kannattaisi varmaan syödä kunnon ruokaa enemmän, reilusti rasvaa ja proteiineja. Jos viikon pari yrität syödä suositusten mukaan, sitten on hyvä kokeilla suklaansyöntiäkin, puhtaalla omatunnolla! En usko, että enää uppoaa kilotolkulla.

Mulla ainakin herää armoton makeanhimo, suorastaan hulluus, jos en syö kunnolla (1500-1800 kcal).

Tämä ketju vetää minut suorastaan sanattomaksi - ongelma, jonka kanssa olen kiemurrellut on todellinen! Suorastaan koen helpotusta, sillä nyt järjettömälle ahmimiselle olisi mahdollisuus tehdä loppu. Minullakin on mahdollisuus saada terve suhtautuminen ruokaan.

Olen siis laihduttanut miltei kuusi vuotta elämästäni, ikää tällä hetkellä on 21 vuotta. Olen pyrkinyt syömään terveellisesti ja jättämään herkut pois. Viime vuosina olen myös päässyt sisälle kaloreiden ihmeelliseen maailmaan. Terveellisesti syöminen ja herkkujen poisjättäminen aiheuttivat järkyttävän kierteen, jossa kielsin itseltäni kaiken hyvän. Koska oli lievästi ylipainoinen, en luottanut elimistöni kykyyn kertoa, mitä se milloinkin tarvitsee ja aloin sotkemaan sitä omilla totaalimääräyksilläni. ja kuinkas sitten kävikään? Ahmin miltei oksennus pisteeseen asti kerta toisensa jälkeen.

Olen huomannut, että minun tulisi uskaltaa päästä irti ja luottaa kehooni. Mutta kuinka sen voisin tehdä? Tänä aamunakin söin karkkia aamupalaksi, koska teki mieli. Siitä tuli huono omatunto, joka laukaisi ahminnan.

Tahtoisin kyetä maistelemaan ja nauttimaan ruuasta. Lopettamaan, kun siltä tuntuu. Joskus olen onnistunut niinkin tekemään, mutta mieliteot palaavat puolen tunnin sisään, ja 250g karkkipussi on kadonnut illassa. Allan miettimään kaloreita ja totean, etten ikinä tällä syömisellä pääse kiloistani.

Oravanpyörä jatkaa pyörimistään..

En vain uskalla päästää irti! Tahdon pois kiloistani, jotka rennostisyöminen yokirjoitusten aikaan (tuolloin kaikki ruoka oli sallittua, jotta jaksaisin) sekä myöhemmin ahmimiskohtaukset ovat minulle tuoneet.

Toisaalta olen ollut laihimmillani silloin, kun seurustelin ja söin, mitä tykkäsin. Muiden ihmisten olemassaolo vie huomioni pois ruuasta ja tuolloin en myöskään saa syyllisyyspuuskia syömistäni herkuista - myöskään yliampumisia ei tule läheskään niin paljoa. Mutta nyt elän yksin ja huomioni kiinnittyy jokaisen suupalan pahuuteen/hyvyyteen.

Tämä on aivan mielettömän tärkeä ketju!

Jatkaakseni vielä edellistä viestiäni, kyselisin ammattilaisilta neuvoa: mitä tehdä tilanteessa, kun tekisi mieli hirveästi jotain kiellettyä ja herkkua, mutta sillä hetkellä ei ole juuri sitä tarjolla? Tämä saa minussa aikaan valtavan syömisreaktion, jolloin syön sitten kaikkea muuta, oli se sitten herkkua tai tavallista ruokaa.

^ Samasta ongelmasta kärsin, löytyypä myös ihan ahmimishäiriö. Mutta parhaillaankin tekee mieli kaikkea hyvää, tosin kohta menen syömään eväät ja välipalaksi on varattuna omena mukana. Kaikkein kamalinta on, kun ei tiedä miten sitä itseään vastaan parhaiten saisi taisteltua. Välillä tulee ajatus, ettei se yksi pieni haittaa mitään, mutta tiedän jo etukäteen, ettei se jää siihen yhteen!

En tiedä mikä siinä on mutta kevät tulee ja syömishimo jälleen kasvaa. Kokoajan tekisi mieli vain syödä syödä ja syödä..viime keväänä se oli sama juttu, jäin vain sisälle syömään ja PUM! paino nousi nopeasti koska en liikkunut.

Miten tästä voi päästä eroon tai mikä olisi "hyvää" syömistä ettei tarvitse pelätä pullataikina- ilmiötä

itsellä kotona ei herkkuja, mutta paljon monenlaisia hedelmiä:kiiviä, omenaa, päärynää, banaania, viinirypäleitä .. Ja aina porkkanaa, jonka viipaloin valmiiks rasiaan josta aina popsin kun tekee mieli syödä

Koska olen tosi perso makealle, onneks siitä pahimmasta himosta oon päässy eroon, teen hyviä jälkkäreitä jotka on hyvin vähä kalorisia, esim: sokeriton marjakiisseli, jogurtti vanukas(löytyy painonvartijoiden kirjasta: kaikkien aikojen parhaat jälkiruuat) sekä muuta yritän keksiä.

Ruuan jälkeen kun mulla tulee aina sellainen olo että pitää saada makeaa ja en ole syönyt suklaata pitkään aikaan.(siitä kun en sit pysty luopumaan jos välillä maistaa.. en ole kylläkään kieltänyt sitä iteltäni, mutta oon pärjännyt ilman. tai ainakin korvikkeilla, sokeriton kaakao ja esim nutriletin ateriankorvike suklaa, painonvartijoiden kevyt suklaapatukoita yms. joskus saatan syödä)

Kirjastosta kannattaa käydä katsoon kevyitä ohjekirjoja jos oot samanlainen herkuttelija kuin mä .

https://healthyliving.azcentral.com/nutrition/
Eksyin jostain syystä e-how -sivustolle, jonka artikkelit eivät välttämättä aina ole kovin laadukkaita, mutta tämän kirjoittajan ajatusmaailmaan tykästyin. Kirjoittajalta löytyy sivuilta myös muita hyviä artikkeleita.

No olipas kerrankin sivusto jossa puhutaan järkeä aiheesta!! Hyvähyvä