Olen uusi kiloklubilainen ja ongelmani on tässä: poden syyllisyyttä jo ETUKÄTEEN herkkupäivästä, vaikka se on tosiaan valmiiksi suunniteltu ja olen syönyt useita päiviä terveellisesti. Esimerkiksi: olen monta kuukautta haaveillut letuista, mutta en vain ole jaksanut tehdä. Yksi ilta tällä viikolla niitä teki ihan älyttömästi mieli, mutta tyydyin kuitenkin terveelliseen iltapalaan ja päätin että teen niitä huomenna perjantaina. Nyt kun huominen on tuloillaan ja laskeskelin että kolmesta letusta hilloineen ja kevytkermoineen tulee helposti 500-600kcal, ja päivän kalorit menee väkisinkin yli, niin tulee huono omatunto. Mua myös harmittaa, kun karkkipäivän jälkeen menee 3-4 päivää, että paino on taas samoissa lukemissa kun edellisessä punnituksessa.

Olisikin kysymys: miten herkkupäiviä voi pitää (kun niitä kerta Patrikin mukaan kuuluu ja saa olla) kun se näkyy heti painossa?? En myöskään voi opetella uutta elämää kieltäytymällä herkkupäivästä, koska silloin palaan vanhaan aivan varmasti. tässä herkkupäivässä vain on ristiriita.

Elämäntapamuuttaja,

ei siinä ole ristiriitaa - joskus herkut mahtuvat päivän kaloreihin ja toisinaan ne ylittyvät. Jos ne ylittyvät paljon niin se on sitten päivä joka ei laihduta tai saattaa jopa hetkellisesti nostaa painoa. Mutta eipä se estä painonlaskua kunhan enimmäkseen on niitä päiviä kun syöminen pysyy kasassa. Vaikka ohjelma ehdottaa kalorit joka päivälle niin olemme yrittäneet muulla tavoin luoda kuvaa, että ei haittaa jos joinakin päivinä luvut ylittyvät. Sitten ne ylittyvät ja seuraavana päivänä jatketaan taas uudestaan.

Laihdutuksesta tulee tosi raskasta jos joka päivä pitää laihtua ja kaiken lisäksi silloin jää todennäköisesti opettelematta pysyvään laihdutukseen vaadittava joustavuus ja sallivuus syömisessä.

Joten kyllä herkuttelu mahtuu syömiseen. Siinä vaiheessa kun päivän herkkusaldoista alkaa kertymään kaloreita todella paljon (esim lähemmäs 1000 kcal) niin sitten alkaa olemaan jo merkki liiankin isoista annoksista ja pohdinnat makeanhimoon liittyvien asioiden parantamisesta ovat viimeistään silloin tarpeen.

Kylläpä tuli hyvään hetkeen tuo Patrikin teksti luettua helpotti....

Niin tuli, tänään kun oli leffailta kaverin kanssa karkkien ja sipsien kera. Kauheet morkkikset syömismäärästä. Mutta välillä saa herkutella.

No hei!
Itsekkin ruoskin itseäni henkisesti,kun illalla punaviiniä hörsin! Olipa ihana, että tämä saitti sattui heti ensimmäiseksi silmiin. Järjen ääni!Jos olisin tiennyt nautiskelevani illalla viiniä,olisin ottanut päivän ateriasuunnittelussa sen huomioon.Seuraavalla kerralla sitten Sitäpaitsi oli erinomaisenhyvä italialainen luomuviini

Minulla sama ruoskinta ollut tämän päivän käynnissä eilisen illan viinin juonnista. Ajattelin juoda lasin ja joinkin kaksi ja nyt harmittaa.
Kyllä ne pienet nautinnot olisivat meillekin sallittuja, niistä menee maku kun aina jälkeenpäin iskee SYYLLISYYS

Mulla ei silloin "syyllistä" oloa, kun itse haluan nauttia esim. viiniä, mutta jos tulee syötyä vaan muodon vuoksi tai ajattelematta... esim töissä pullaa vaan siksi kun on tarjolla, silloin morkkis iskee...
Viinit on niin suuri nautinto, etten kadu kun ei överiksi mene...

Mä nyt pistän tännekin kommenttia, kun mua on tuo syyllisyys vaivannut ikuisuuden. Oon 22v nainen. Pituutta n 172 cm, painoa 74 kg. Terkkarin ja kavereiden mielestä mun kehossa ei ole ollenkaan liikaa rasvaa, itse oon täysin eri mieltä. Mut on kasvatettu laskemaan pisteitä, kaloreita tai hiilareita. Teini-iästä lähtien muistan laskeneeni JOTAIN. Rentoja hetkiä on ollut vähän harvemmin.. Aina jotenkin muistissa ne perus "omenassa on 58 kaloria"-lorut mitä mietin, kun laitan itselleni ruokaa.

Viime aikoina homma on lähtenyt ihan lapasesta. Oon parin vuoden aikana treenannut ihan hullun lailla. Ohjaan työkseni ryhmäliikuntatunteja, ja niiden lisäksi kävin paljon muiden tunneilla ja siihen Jillian Michaelsin kotijumpat päälle.. Niin ja koiran kanssa lenkkeily tietysti. Raskaita liikuntatunteja 10-15 viikossa, siihen kevyemmät lisäksi, yhteensä ehkä 25t. Oon terveys- ja liikunta-alan ammattilainen, mutta jollain tavalla sitä on tosi sokea omalle toiminnalleen..
Ruokapuolella kokeilin karppausta, pikemminkin Atkinsin dieettiä. Olin induktiovaiheessa hieman suositeltua pidempään, lähemmäs kuukauden ajan. Hiilareita päivässä tuli siis 20 g. Kuten arvata saattaa, hyydyin lenkeillä, erityisesti ylämäissä.. Eikä ruokavalio ollut hirveän monipuolinen, jos totta puhutaan. Tiedän miten syödään terveellisesti ja KK:n ohjeiden mukaan, se ei oo millään tavalla vaikeaa. Mun ajatukset vaan pyörii jatkuvasti kilojen, hiilareiden, kaloreiden ja liikkumisen ympärillä.
Vaa'alla oon käynyt joka päivä jo varmaan vuoden ajan, välillä on ollut jaksoja jolloin en ole ottanut vaakaa esille ollenkaan.

Mun ongelma onkin nyt siis siinä, että miten mä saan psyykattua itseni pienentämään liikuntamääriä ilman syyllisyydentunnetta, ja siihen lisäämään ruokapuolen ilman sen jatkuvaa ajattelemista ?

Oon laihtunut helmikuusta n. 6 kg. Silti mulla on sellainen olo että oon lihavampi kuin ikinä.

Havahduin kun kerroin projektistani eräälle kaverille. En ollut siis aikaisemmin tiedostanut tätä, vaikka homma on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa.. Pahimmassa vaiheessa ehkä puoli vuotta.
Pikaiset käytännön ratkaisut mitä kotona tehtiin yhdessä avomiehen kanssa oli vaa'an pois ottaminen (vaikeaa päästä irti siitä rutiinista, kerronpahan vaan) ja Atkinsin lopettaminen. Lopetin myös ruokien merkkailun. Kuitenkin joka kerta kun syön tiedän ja ajattelen ruoan energiansisältöä ja sitä, miten en saisi syödä näin paljoa... Kaloreita tulee siis päivässä 1200-1500, vaikka liikun paljon. Mut en pysty lisäämään niitä yli ton 1500, vaikka yritän. Kavereiden kanssa ravintolassa homma on sit eri, mutta karpatessakin kalorit oli noilla kulmilla.

Muoks: vielä n. viikko sitten mulla oli meneillään vaihe, jolloin kävin joka aamu vaa'alla, ja jos paino oli noussut vähänkin, ahdistuin. Ahdistusta purin lenkkeilemällä tai tekemällä kovia lihaskuntotreenejä kotona. Herkkuja syön niinä päivinä, jolloin oon tosissani rääkännyt itseäni treenillä.

Toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti, sori sekavasta tekstistä. ja kiitos jo etukäteen avusta.

Hyvinkin jaksoin lukea tekstisi

Kovasti kuullostaa itseltäni vielä vuosi sitten. Nyt en ole liikkunut viime marraskuun jälkeen muuta kuin arkiliikuntaa ja hengissä olen edelleen Syömistäkin olen lisännyt siitä maagisesta 1500kalorista ja painossani ei ole tapahtunut mitään muutosta, ei nousua eikä laskua.

Tiedäthän että täytyy syödä riittävästi ja myös rasvoja, jotta keho päästää ylimääräisestä rasvasta irti.
Minulla liikunnan määrän vähentämiseen auttoi ajatus siitä, mihin haluan aikani kuluttaa. Stressasin koska ehdin salille ja siinä meinasi jäädä muut asiat hoitamatta, etenkin lapset. Tulin siihen tulokseen, että haluan viettää vapaa-aikani lasteni kanssa ja heidän ehdoillaan enkä pakonomaisen liikunnan parissa.

Mitä sinä tekisit enemmän ja nautinnolla jos et kuluttaisi niin paljon aikaasi liikuntaan?

Hyvä pointti, enpä oo aiemmin aatellut. Tohon ahdistukseen oon keksinyt (tai avomies keksi) vaatteiden suunnittelun ja ompelun, kun se on joskus ollut harrastuksena. En oo vaan päässyt vielä toteuttamaan sitä, vaikka on ollut tarkoitus.
Tällä hetkellä luen lääkiksen pääsykokeisiin.. Se motivoi tota liikunnan vähentämistä aika paljon, mielummin vietän ens vuoden opiskellen kuin muutaman kilon kevyempänä kituuttaen tämänhetkisessä työssäni
Toi syöminen vaan on ihan sikavaikeeta, rasvan lisääminen on mulle ihan ok mutta kaloreita ei vaan tuu tarpeeksi, ei sit millään.