En nyt lähde kaivamaan kirjaa kätköistäni, mutta muistaakseni tosiaan tuo 1500 kaloria on ala- ei yläraja

Mä aloittelen tuhannen tiukistelun jälkeen rentoa painonhallintaa omalla kohdallani niin, että olen lähtenyt opettelemaan syömään joka päivä reilun aamiaisen ja lounaan. Ensimmäisen liian helposti skippaan, jälkimmäinen pakkaa jäämään turhan köykäiseksi. Sitten syödään pupelletaankin koko ehtoo.

Samalla yritän pitää huolen vähän laadustakin, tosin mitään hienosäätöä en vielä harrasta. Toinen tavoite on ympätä hevi-osastoa mukaan tavalla tai toisella ja lähes hinnalla millä hyvänsä. Muuhun en vielä juurikaan huomiota kiinnitä. Paino tässä ei laske, ehkä jopa nousee, mutta eipä tässä kai kiire mihinkään ole.

Seuraavaksi, joskus sitten, yritän lisäillä proteiinia ja laitella välipalan ja päivällisen kuosiin. Kun tulevaisuudessa iltapalakin alkaa olla rutiinia, voin alkaa hioa laatua. Ja näiden toimien kautta toivon, että ylenmääräinen makeanmussutus jää ilman, että siihen pitää kovinkaan paljon ekstrahuomiota kiinnittää.

Myönnän, tuntuu kurjalta ajatella, että olen ylipainoinen vielä pitkään. Mutta toisaalta, en välitä enää laihtua nopeasti lihoakseni pian takaisin. Jos saavutan pysyvän hyvänolonpainon joskus, olen ikionnellinen riippumatta siitä, mikä vuosiluku allakassa lukee

Se 1500 Kcal taisi muuten olla alaraja. Tuo luku jäi mulla vaan takaraivoon. Oon yrittäny myös lisätä heviosastoa tavalla tai toisella ja koittanut kattoa että syön lautasmallin mukaan vaikka siitä kyllä jää vähän nälkä. Saatan ottaa lisää tai sitten en, mieluummin kasviksia lisää kun itse ruokaa.
Kova paikka on meikäläiselle myöntää että olen ylipainoinen vielä pitkän aikaa ja varsinkin kun tää tyttö lihoo niin kamalaa vauhtia että loppuu osasta vaatteet kesken.

Pitää paikkansa, että tuo 1500 kcal on sekä Patrikin kirjassa että näillä sivuilla nimenomaan alaraja, ei yläraja. Useimpien pitää syödä reilusti enemmänkin kuin tuon, se on minimi jopa täydellisessä vuodelevossa oleville.

Hei ihmiset!
onko muita "valaistuneita", jotka ovat viime aikoina lukeneet tuon alussa mainitun Patrik Borgin kirjan? Mä myös olen tajunnut valtavasti asioita sen lukemisen jälkeen ja yksi ihana lause kirjassa oli "jos vyötärönymärys on kaventunut, vaikka kiloja ei ole lähtenyt, olet jokatapauksessa laihtunut". Lohduttavana tietona vielä se, että läski on silloin lähtenyt tasan oikeasta paikasta

Oisko muitakin, jotka haluaa tehdä tätä nimenomaan tästä rennosta näkökulmasta? Tulkaa mukaan keskusteluun. Aktivoidaan KK:n alkuperäisen tarkoituksen mukainen ryhmä

lauantaina, 25. toukokuuta 2013 klo 10:40 Jii-70 kirjoitti::


Oisko muitakin, jotka haluaa tehdä tätä nimenomaan tästä rennosta näkökulmasta? Tulkaa mukaan keskusteluun. Aktivoidaan KK:n alkuperäisen tarkoituksen mukainen ryhmä

Voisin tulla mukaan tähän, ajatukseni on juuri tuollainen samanlainen kuin sinullakin. Olemme suunnilleen samanpainoisiakin.

Samanhenkisiä ketjuja täällä on muutama muukin Vertaisryhmät -osiossa. Itse olen mukana näissäkin:

20 kiloa pois Kiloklubin hengessä, rauhallisesti ja pysyvästi
Hitain pudottaja -- tavoitteena kilon kuukausivauhti

Minä luin myös tuon kirjan, samoin kuin muutakin laihiskirjallisuutta, miettiessäni että miten painoa haluaisin pudottaa. Minuun vetosi myös maalaisjärjellinen ote ja se ettei ole tarvetta askeesiin että laihtuu.

Minun laihdutusmenetelmä onkin kombinaatio "REntoa painonhallintaa"-kirjan, "Italian dieetti" ja "Ranskattaret eivät liho"-kirjan menetelmistä ja ohjeista. Esimerkiksi minä en tykkää syödä välipaloja, joten otin italian ja ranskan -kirjoista ohjeen syödä vain 3 kertaa päivässä. 1500 kcal kaloriraja on peräisin Borgin kirjasta ja Italian dieetti -kirjasta. Molemmat myös suosittelee runsaasti kasviksia esimerkiksi.

Eli miten suhtaudut syömiseen? Sain tänään taas ihan tajuttoman ahaa-elämyksen Moni teistä mun kohtalotovereista ei ole oppinut nauttimaan ruuasta. Eikä siis myöskään herkuista. Se kamala itsensä syyllistäminen jokaisen suupalan jälkeen (oli se mitä tahansa) on arkipäivää aika monelle. Terveellisen ruokavalion löytäminen taitaa olla melkoisen haastavaa, jos jokainen suupala on itselle kuolemaksi, tai vähintäänkin siitä tulee rankaista itseään jotenkin.

Miettikääpä hetki seuraavia kysymyksiä:
Huomaatko, mitä sinulla on lautasella?
Nautitko joka kerta ruuan tuoksusta ja siitä ajatuksesta, että saat kohta herkutella hyvällä ruualla?
Katsotko, mitä laitat suuhun (mitä haarukassa on)?
Maisteletko ruokaasi syödessäsi (eli pureskeletko kunnolla) vai nieletkö huomaamatta mitä meni kurkusta alas?
Keskitytkö ruokailuun,vai surffaatko netissä/luetko kirjaa samalla?

Jos tunsit syyllisyyden pistoksen niin kannattaa lukea eteenpäin. Eli sitten aloitetaan oppitunti nimeltä "Ruoka on ystäväni"

1) Istu alas (ihan oikeasti). Siihen ruokapöydän ääreen. Älä ikinä syö seisten.
1) Ota syötävä eines eteesi (oli se sitten herkku tai oikea ateria).
2) Katsele sitä, haistele sitä, ajattele miten ihanaa on kohta syödä se ja miten hyvä olo siitä tuleekaan itselle.
3) Kun alat syömään, katso, mitä sinulla on haarukassa/lusikassa ennen kuin laitat sen suuhun.
4) Maistele jokaista suupalaa huolellisesti. Pureskele ihan rauhassa ja hengittele rauhallisesti (nenän kautta virtaava ilma tekee ison osan makuaistimuksesta!).
5) Muista syödä rauhallisesti, vaikka olisi kuinka kova nälkä! Ja ottaa jokainen suupala ajatuksella. Ja hengitellä myös niiden suupalojen välissä!
6) Jos hidas syöminen on sinulle vaikeaa, älä ota seuraavaa annosta haarukkaan ennen kuin suu on tyhjä. Näin sinulle jää aikaa miettiä rauhassa, mitä haluaisit maistaa seuraavaksi.
7) Keskeytä välillä syöminen ja kuuntele omaa kehoasi. Tunnetko, kuinka hyvä olo leviää päästä varpaisiin ja rentoudut hieman? Kuinka nälän tunne katoaa?
Muista kuunnella omaa kehoasi säännöllisesti. Mitä enemmän olet syönyt, sitä tärkeämpää on kuunnella kroppaansa, jotta oppii tunnistamaan kylläisyyden.
9) Ruokailun jälkeen (eli kun masu on täynnä, vaikka lautasella olisi vielä ruokaa) istu hetki ja nautiskele siitä ihanasta kylläisyyden ja tyytyväisyyden olosta, jonka syöminen aiheuttaa. Anna ajatusten virrata hetki ihan vapaina, jotta ruuansulatus lähtee kunnolla käyntiin ilman stressiä (ja mahakipua).

Harjoittele tätä niin kauan, että hidas syöminen ja ruuasta nauttiminen on arkipäivää. Eli niin kauan, ettei enää tarvitse harjoitella. Ja tee tätä myös jokaisen herkkupalan kanssa!

Ps. Tämä on tarkoitettu vaan avuksi niille, jotka painii saman ongelman kanssa, kuin minä joskus. Seisten syömistä ei välttämättä edes huomaa, mutta kun istuu alas ja keskittyy todella siihen mitä syö, se tuottaa mielihyvää sekä masulle että aivoille. Eikä sitten itsesyytöksiä niistä herkuista!

Minulle ruoka on ehdottomasti ystävä, rakastaja jopa Nautin päivittäin hyvästä ruoasta ja juomasta ilman syyllisyyttä, jopa kun laihdutan. 1500 kcal päivässä mahtuu monenlaista herkkua kun siihen sisällyttää paljon kasviksia.

Ystävä. <3 Ruoka on se, joka antaa mulle hyvinvointia, suorituskykyä ja terveyttä. Hyvä ruoka ei ole pelkkiä kilokaloreita, kalori ei ole kalori, vaan ruokailuvalinnat vaikuttavat yleiseen hyvinvointiin laajemmaltikin kuin niin, että maha tulee täyteen.Hyvä ruoka ei ole sitä, että syödään mahdollisimman vähän ja kevyesti eikä hyvin syömisen lopputulos ole olla mahdollisimman laiha, vaan mahdollisimman hyvinvoiva ja jaksava hyvinvoivassa ja suoriuskykyisessä kropassa.

Ihmisellä on vain yksi ruumis, siitä kannattaa huolehtia hyvin. Ruoka on sen polttoainetta ja väärällä polttoaineella se menee rikki ennemmin tai myöhemmin.

Minulla on ruokaan niin syvä viha/rakkaus-suhde, ettei tosikaan. Toisaalta tiedän, kuinka ja mitä minun tulisi syödä ja toisinaan seuraankin tällaista ruokavaliota, mutta toisinaan voisin syödä vaikka kaksi viikkoa putkeen pelkästään sipsejä ja olla tyytyväinen.

Kiireisenä yksineläjänä on ainakin itsellä ruokaan keskittyminen vaikeaa, syöminen tapahtuu aina television, leffojen jne. seurassa, koska yksin syöminen nyt vain on kovin tylsää. Tällöin ei ehkä tule keskityttyä siihen syömiseen sillä tavalla kuin pitäisi, joten aion kyllä koettaa noita ohjeitasi - josko niiden avulla se ruoan ilo taas löytyisi (: