1.Halusin tuntea oloni kehossani hyväksi. Nauttia tunteesta että olen sopusuhainen tai no niikun sanotaan...laiha

2.Ulkonäkö...se mitä muut näkevät ja ajattelevat miut nähdessään.

Siispä jo 2 hyvinkin pinnallista asiaa

3 Jaksaakseni liikkua ja nauttiakseni liikunnasta. Joka siis on ihan terveydellinenkin syy.

1. Jotta itsearvostus nousisi ja sitä kautta voisin paremmin

2. ulkonäkö. Liittyy pitkälti itsearvostukseen, jos voi paremmin niin näyttää paremmalta!

3. Terveys. Vaikka olen koko ikäni liikkunut ja viimeiset 10 vuotta toiminut ryhmäohjaajana salilla, niin painon kanssa olen myös aina kamppailut.

Olin ennen painonvartijoissa ja vaalla käynti stressasi hirveästi. En ole omistanut vaakaa vuosiin enkä käynyt vaalla varmaan vuoteen. Joten laihdutan nyt feeliksen mukaan, miten vaatteet istuvat jne. Onko teillä mielipidettä siitä?

Oletan että painan n. 70-73kg ja olen 166cm pitkä. Joten viitisen kiloa pitäisi saada pois. Lihasmassaa on aika paljon, joten tiedän että se vaikuttaa painoon ja lihaksia en halua hävittää.

Ps. äidinkieleni on ruotsi, joten saattaa olla että kirjoitan hassusti

lauantaina, 29. tammikuuta 2011 klo 10:04 minipig kirjoitti::
Olin ennen painonvartijoissa ja vaalla käynti stressasi hirveästi. En ole omistanut vaakaa vuosiin enkä käynyt vaalla varmaan vuoteen. Joten laihdutan nyt feeliksen mukaan, miten vaatteet istuvat jne. Onko teillä mielipidettä siitä?

Onko sinulla suunnitelmissa sitten jossain vaiheessa kumminkin ostaa vaaka? Itse näkisin tuossa vain sen riskin, että olet saattanut arvioida painosi alussa väärin ja täten mahdolliset tulokset voisivat olla karvas pettymys kun olisit odottanut enemmän.

Ja sitten se, mistä saat motivaatiota? Vaa'an omistavat saavat varmasti motivaatiota aina hiukan lisää huomatessaan laihtuneensa. Toisaalta etenkin usein punnitsevien riesana voi olla paljonkin heittelevä paino. Jotkut ottavat pienetkin pluslukemat suurena tappiona ja repsahduksen paikkana. Tällaistahan sinulla ei siis pääse tulemaan ilman puntaria.

Jos se tyyli sopii sinulle, niin anna mennä. Minä vain olen sen verran utelias ihminen, etten kestäisi moista tietämättömyyttä oman painoni suhteen.

Minä laihdutin tai "laihdutin" monta vuotta ilman vaakaa ja kyllähän sekin toimi tiettyyn pisteeseen asti. Minun kuitenkin täytyy motivaation ylläpitämiseksi nähdä ne tulokset konkreettisesti jostain, ja vaatteet tai mittanauha eivät toisaalta ole hirveän luotettavia mittavälineitä, kun vaatteet voivat löystyä/pesussa kutistua ja mitatkin saatttaa joskus ottaa eri kohdasta kuin edelliskerralla jne. Vaa'assa toki sitten näkyy heti esim. turvotukset (menkat, suolainen ruoka, hiilarit jne.), mutta on se silti _oikeasti_ ylipainoiselle minun mielestäni parempi mittari kuin mittanauha, jota itse alan tuijotella sitten, kun vaaka näyttää lukua X, eli jolloin paino on ok, mutta haluan vielä mittoja pienemmiksi. Eli minulla tuo vaa'attomuus ei toiminut, koska motivaationi hiipui, jos/kun en nähnyt tuloksia hetikohta laihduttamisen aloituksen jälkeen. Toki tuolloin laihdutinkin aina jollain kitukuureilla jne. eli jos KK:n oppien mukaan syö, niin varmasti vaa'attomuuskin voi onnistua.

Olihan se ihan kamala järkytys käydä sitten puntarilla yli 7 vuoden tauon jälkeen, mutta sen jälkeen suunta on ollut alaspäin ja ehdottomasti uskon, että tuo vaaka ja sen lukujen tarkkailu on osaltaan pitänyt motivaatiota yllä, vaikka kyllä esim. nytkin ärsyttää, kun yhtäkkiä plussaa on tullut kilo, vaikka sille onkin ihan järkevä syy.

1) Ulkonäkö minullakin. Minulle on ihan helppoa myöntää, että olen tässä suhteessa turhamainen. Haluan olla hyvännäköinen myös omasta mielestäni, ja tällä hetkellä maharellukkani ei viehätä minua. Se on jo 5cm pienentynyt tämän kuukauden aikana, mutta matkaa on vielä että peilikuva miellyttää.

2) Koska se on vielä "helppoa". Joku täällä jo aikasemmin kirjotteliki tästä, etten halua huomata joku päivä, että hei paino hipoo pilviä enkä oo tehny asialle mitään vaikka hälytyskellot on kyllä soinu pitkään. Eli parempi alkaa puurtamaan nyt, kun pudotettavaa on 8-11kg (en ole tarkkaa/lopullista painotavotetta vielä päättäny, ku en tiiä missä kohtaa peilikuva miellyttää), eikä 20-30kg...

3) Poikaystävä. Eikä siis se, että hänen mielestään olisin jotenkin epäviehättävä tai että hän kommentoisi painoani - ei sinnepäinkään. Jos näin olisi, niin ei olisi poikaystäväni enää. Ei, kyse on siitä että haluan pysyä viehättävänä hänen silmissään, vaikka tämäkin on varmaan enemmän omien korvien välissä. Ja on tämä pinnallista ja turhamaista, mutta en halua alottaa painon alamäkeä (vai pitäisikö sanoa ylämäkeä) 24 vuotiaana. Olen kuullut niin paljon näitä tarinoita, että ensin poikaystävä, jollon paino lähti nousemaan "parisuhde lihottaa", sitten ehkä naimisiin, sitten lapsi tai kaksi + raskauskilot. Toki varmasti lapset muuttavat tärkeysjärjestystä ja iän myötä tulee armollisemmaksi itselleen, mutta ei ole lapsia, eikä ikääkään vielä hirveästi, niin tämä minulle sallittakoon.

1. Arjen helpottuminen. = mahtuminen normaalikokoisille mitoitettuihin paikkoihin, huonekaluihin, vaatteisiin
2. Itse luomieni esteiden/tekosyiden poistaminen. = en muka voi tehdä kaikkia haluamiani asioita, kun olen lihava
3. Olon parantaminen. = fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin parantaminen

1. Haluan tuntea itseni naiseksi, päästä irti iänikuisista itsetunto ongelmistani.
2. Haluan päästä eroon vatsamakkaroistani.
3.Terveellinen elämä ja tulevaisuus..Tahdon saad a syömis-ja liikuntatottumukseni kuntoon. Olen nuoruuteni ollut ylipainoisen rajoilla.. . Nykyään olen siis normaalipainonen, urheilen n. 8 tuntia viikossa mutta paino ei lähde laskuun millään.. Olen siis täällä lähinnä ruokavaliotarkkailun vuoksi täällä.. syönkö liikuntamäärään nähden oikean määrän ja oikeaa laatua. Enimmillään ruokavalioni on lähiaikoina ollut 1000 kaloria.. En pysty syömään turvotuksen vuoksi monia hiilihydraattipitoisia ruokia joten tuntuu että kaloreita on vaikea saada kokoon.. Toki herkuttelupäivät kerran parissa viikossa ovat eri asia ! kertokaas mitä sitä tekis!

Janskuansku, syöt todellakin aivan liian vähän, 1000kcal ei riitä kyllä yhtään kenellekään, varsinkaan semmoiselle, joka liikkuu 8 tuntia viikossa. SYÖ ENEMMÄN. Jos et voi syödä paljon hiilareita, lisää rasvaa ja proteiinia. Esim. pähkinöitä voi helposti syödä (tai itse ainakin voin) paljon ja niissä on myös paljon energiaa ja hyviä rasvoja. Lisää öljyä ruokiisi, niin saat siinäkin ns. huomaamattasi lisäkaloreita.

Oon ollu pitkään ns. "laihdutuskuurilla" ja syönyt liian vähän.. Luulempa siis olevani säästöliekillä.. Miten ihmeessä siitä pääsisi pois.. olen koittanut välillä lisätä jollain kalorimäärääni mutta tuntuu et tulee vaan tosi turvonnut olo joka syömisen jälkeen.. Kuuluukohan se asiaan vai? Täytyy koittaa ostaa tänään pähkinöitä, jos ne jelppais. Mitkä pähkinät olis terveellisimpiä?

mä voisin luetella miljoonia syitä mut jos tyydyn niihin muutamaan.

1) Terveys, en halua 2.tyypin diabetestä (pelkään piikkejä)
2) Miesystävä (Omien korvien välissä vikaa mulla, ei ikinä mitään sanonut mutta aina takaraivossa koputtaa)
3) Haluan mahtua normaaleihin vaatteeisiin. (inhoan sovittamista)
4) Parempi olo ja helpompi vain nauttia elämästä
5) Se ihmisten kohtelu, haluan että minua kohdellaa nihmisenä ei norsuna..

tulihan noita nyt viisi, mutta en sentään kaikkia mieleen tulleita esitellyt