Säästöliekkihän ei lähde ns. purkautumaan kuin syömällä enemmän, ja aluksi paino saattaa noustakin, kun keho paniikissa varastoi saamansa energian. Kun se (keho) sitten taas tottuu siihen, että ruokaa/energiaa ihan oikeasti taas tulee kunnolla, voi painoa lähteä taas laskuun. Kannattaa lukea esim. tämä ketju:
/foorumi/#Thread:4056,0

Kaikissa pähkinöissä on hyviä rasvoja, itse suosin cashewpähkinöitä tai pistaaseja.

Minä en laihduta, olen muuttanut vain elämän suuntaa, koska

a) haluan olla ylpeä itsestäni. Haluan olla ylpeä hyvästä ulkomuodosta, energisestä olemuksesta ja iloisesta luonteesta. Tuo kaikki oli syksyllä mennyttä, mutta nyt olen saamassa takasin sitä iloa ja energiaa mitä mussa on aina ollut (ennen tuota 20:n kilon lösähdystä)

b) haluan nähdä sisarusteni lasten kasvavan, haluan olla heille hyvä täti, en voi olla sitä ylipainoisena ja 2 metriä multaa päällä

c) haluan kokea olevani elossa, mitä mielihyvää tuottaakaan se, että entisen kahden viinilasillisen sijasta sitä ottaakin vain sen yhden

d) haluan, että puolisoni on ylpeä vaimostaan (on kuulemma sitä jo, mutta itse en ole ylpeä olostani ja haluan miehen olevan viellä ylpeämpi). Mieheni on käynyt todella kovan elämänkoulun ja siihen kuuluu myös erittäin pahoja inhottavuuksia eksvaimon, ystävien ja monen muunkin puolelta, haluan, että mieheni voi kävellä pää pystyssä, ylpeänä, tyytyväisenä itseensä ja elämäänsä, kun käsipuolessakin on vaimo, joka näyttää hyvälle, on mukava, tekee hyvää ruokaa, rakastaa täysillä, on se sen ansainnut. Myös miehestä on tullut iloisempi, kun on itsekkin lähtenyt liikkumaan enemmän (kropan puolesta ei tarvitsisi, on hyvä )

Eli rehellisen itsekkäistä syistä muutan elämääni.

1. Terveys. Haluan välttää ylipainoon liittyvät sairaudet, etenkin aikuisiän diabeteksen, mihin mulla on ihan todettu taipumus.

Muut syyt eivät ole niin tärkeitä mutta jos pakko on sanoa niin:

2. ja 3. Ulkonäkö ja kevyempi olo. On kivempi olla laihempi (nyt sen huomaan kun olen ) Ylipaino ei sinänsä mua haitannut, mulla on aina ollut hyvä itsetunto, ja vielä kun kunto oli kohtuullisella tasolla niin ei niin väliä että olisi elämän pilannut. Tottakai nyt peilistä ihailen hoikistunutta varttani ja olen myös huomannut että liikkuminen on helpompaa. Varsinkin juokseminen ja erilaiset hypyt. Eli keventyminen on myös innostanut liikkumaan enemmän

1. Hyvän olon saavuttaminen. Kärsin ylipainosta, varsinkin vatsan seudun makkaroista. Olo tuntuu turvonneelta ja raskaalta. Vaatteita sovittaessa ei ole hyvä olla. Hyvä olo on myös henkistä hyvinvointia, että tuntee itsensä kauniiksi, kun saa painoa putoamaan. En oikein pidä siitä, mitä näen nykyään peilistä.

2. Terveys. Suvussani on diabetesta, on suuri riski, että sairastun diabetekseen, jos en saa painoa putoamaan.

3. Jaksaminen. Että jaksaisin paremmin, väsyttää melkein joka päivä ja luulen, että se osittain johtuu ylipainosta.

Tässä nämä tärkeimmät syyt painonpudotusyritykseen. Mutta painon pudottaminen on minusta monisyinen juttu. Vaikka ykkössijalla pitäisi olla terveydelliset syyt painonpudotukseen, niin yleensä ne tuntuvat naisilla olevan ne kauneuteen ja ulkonäköön liittyvät syyt, jotka motivoivat eniten painonpudotusta. Juuri luin lehdestä, että jopa työpaikan saantiin saattaa paino liittyä niin, että ylipainoista työntekijää pidetään laiskana ja hitaana. Kauheaa. Ei minusta paino liity työn tekemiseen mitenkään. En ymmärrä, että jos melkein joka toinen on ylipainoinen, voidaan ylipainoisia sorsia työelämässä. Minusta on myös ikävää, kun on alettu käyttää julkisuudessa nimityksiä kuten lihava, läski jne. Ennen sanottiin ylipainoinen, ylipaino jne. Eihän alipainoisestakaan sanota tikku tai luuranko. Siis nimitellä. Ystävät ja sukulaiset eivät ole onneksi koskaa huomautelleet painostani, enkä ole huomannut mitään sorsimista työpaikalla tai opiskellessa. Mutta omaa itsetuntoa ylipaino nakertaa. Sitä tulee mietittyä, että näkevätkö ihmiset ulkokuoren alle, näkevätkö ihmiset minussa sen ihmisen, jonka koen olevani vai näkevätkö he vain ylipainoisen naisen.

Olen sanalla sanoen tyytymätön itseeni.. Eli minun on paha olla tämä lihava ihminen joksi olen itseni päästänyt. Laihdutan siksi, että saisin omanarvontuntoni takaisin ja voisin joku päivä olla tyytyväinen siihen, mikä minua peilistä takaisin katsoo.

Laihdutin siksi että saisin veriarvot paremmiksi.... toiseksi itsetunnon parantaminen.... kolmanneksi; tiesin että laihempana mulla on paljon parempi olla.... (oli kokemusta...)

Tuo kaikki on toteutunut laihtumisen myötä, paitsi yhden veriarvon kohdalla....

1) Terveys, vasemmassa polvessa tekonivel ja oikeaan pitäisi laittaa mutta painoa liikaa, lisäksi verenpainetauti on ollut jo lähes 10 vuotta.2) Kaapissa lukematon määrä "kutistuneita" hyviä vaatteita, eli taloudellinen kysymys kun olen eläkkeellä ei rahat tahdo riittää muuhun kuin välttämättömään.3) Ulkonäkö tietysti kun olen nainen ja haluaisin käydä vielä tansseissa, olenhan "villi ja vapaa"

Nyt on motivati jopa miinuksen puolella, joten kannattaapi miettiä miksi tätä teen, aina vaan.

1. Terveys.Hoikkuus pitää terveempänä ja monet sairaudet on helpompi kantaa kevyemmällä keholla. Haluan välttää monet sairaudet, jotka vaanii ylipainoisia.
2. Kauneus. Hoikkuus kaunistaa. Odotan näkeväni kasvojeni piirteet ilman pyöreyttä. Tulen nauttimaan uusien, naisellisempien vaatteiden ostamisesta ja käyttämisestä.
3. Tulevaisuus. Hoikkuus takaa minulle hauskemman elämän ja helpomman ikääntymisen. Kuntosuoritukseni paranevat laihtumisen myötä. Ehkä pystyn jopa hölkkäämäänkin joskus.

Tahdon ehdottomasti pitää kaikki laihdutetut kilot poissa. Siksipä minulla on lupa alkaa tasapainoilemaan painon kanssa, heti kun tuntuu, etten jaksa laihduttaa. Vaikka olenkin nyt tavoitteellisessa ketjussa, saan keskittyä painon pitämiseen missä vaiheessa tahansa. Ja tauon jälkeen jatkan painonpudotusta uudella innolla.

tahdon olla hoikka.tai jopa laiha, koska tunnen itseni vielä liian isoksi vaikka olenkin nyt jo normaalipainoinen. Mieluummin olisin hieman alipainoinenkin. Pystyn hyväksymään vartaloni vasta kun missään ei ole läskiä ja löydän kauniita vaatteita jotka menee vaivatta päälle. Liikuntakin olisi mukavampaa kevyempänä. Toki nytkin on mukava liikkua kun ei ole enää ylipainoa mutta vielä mukavapaa olisi liikkua jos painoa saisi pois muutama kymmenen kiloa...tai enemmänkin.

Terveys. En halua sairastua mihinkään ylipainon aiheuttamiin sairauksiin. Erityisesti tähän olen herännyt, kun joskus terveystarkastuksessa on ollut verenpaineet ja sokeriarvot koholla.
Normaalipainoisena olis myös paljon helpompi liikkua ja kevyempi muutenkin tehdä arkisia asioita. Ja ehkä sitä olis sitten myös energisempi olo. En tiedä, kun en ole koskaan normaalipainoinen ollut.
Niin ja ehkä musta vois tulla myös kauniimpi, jos olisin hoikka.
Ja vielä yks, mun on monesti tehnyt mieli ruveta harrastamaan jotain itämaista taistelulajia tai tanssia tai muuta rankkaa liikunnallista lajia, mutta näillä kiloilla se kyllä vielä pysyy haaveena. Normaalipainoisena vois ehkä kyetäkin johonkin tollaseen.