Täällä tuskaillaan taas painon kanssa, vajaatoiminta vaikeuttaa hommaa melkoisesti. Sain vihdoin lääkityksen viime vuoden toukokuussa ja sen ansiosta laihdutus onnistui ja sain pudotettua vajaatoiminnan myötä tulleet n. 9 kiloa pois. Nyt talvella kuitenkin paino nousi yhtäkkiä muutamassa kuukaudessa takaisin sen 9 kiloa. Lihominen oli selvästi täysin vajaatoiminnasta johtuvaa, ruokailu ja liikunta pysyivät ennallaan eivätkä mitenkään selitä noin isoa lihomista neljässä kuukaudessa. Maaliskuussa tyroksiiniannostusta nostettiin ja parin viikon sisällä painonnousu loppuikin kuin seinään. Sen jälkeen paino ei ole liikahtanut grammaakaan alaspäin. Kalorivajetta tulee laskennallisesti n. 500kcal/pvä, joten turhauttaa... Tällä viikolla oli taas lääkäriaika ja arvot olivat edelleen huonontuneet joten lääkeannostusta nostettiin lisää. Nyt odotan malttamattomana josko annosnosto auttaisi paitsi väsymykseen, myös noihin paino-ongelmiin. Pitäkää mulle peukkuja!

Gingerbread,
tsemppiä!
Toivottavasti jokin ratkaisu on jo löytynyt

Itselläni uskon aineenvaihdunnan hidastuneen vajaatoiminnan myötä, vaikka labra-arvojen mukaan lääkityksen pitäisi olla kunnossa.
Ostin pari viikkoa sitten veljeni suosituksesta koliinia, joka edesauttaa rasva-aineenvaihduntaa. Ja yritän taas käyttää enemmän viherjauheita, juon aamulla yerba matea jne.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa, ei useinkaan aloitettu lääkitys auta paino-ongelmiin.Enemmäm sellainen koko elämän kokonaisuus. Tasapainon saaminen voi viedä pitkän ajan.

Nonniin, täällä taas ja uudella innolla!

Jotain mystistä on tapahtunut mun pysähtyneessä elimistössäni reilun puolen vuoden aikana!
Mulla on vaatekoko kutistunut noin joulusta tähän kaksi kokoa! Sanoin ennen joulua siskoille, että NYT mulla on vihdoinkin kaikenkaikkiaan normaali olo päässäni. Oli jo vuosi sitten hyvä olo, mutta vähän jotakin jäi vielä kaivelemaan... Mutta ennen joulua yhtenä päivänä huomasin, että wau, pää pelaa, ajatus toimii ja olo on kertakaikkiastansa hyvä!

Ja siitä se sitten lähti rullaamaan, paino on pudonnut niin, että ihmiset alkaa jo huomata. Silmät näkyy naamasta muutakin kuin viiruina ja käsivarret alkaa näyttää siltä, että niissä on kyynärnivel! Plus että jalkojen turpeus on merkittävästi vähentynyt. En siis ole vieläkään laiha, kilomääriä en tiedä, mutta varmasti painan edelleen yli sadan kilon.
Samalla kun pää pelaa, aktiivisuus arjessa on lisääntynyt. Jaksan tehdä aika pitkää päivää puutarhassa ja siivota tuvassakin aivan uudella tavalla.

Ja nyt sitten tulen siihen, mistä lääkärin kanssa keskusteltiin taannoin pitkään: en ole muuttanut mitään syömätottumuksissani vuoden 2010 jälkeen, kun kiloklubiin liityin.
Lääkäri oli aivan varma siitä, että syömällä pidän itseäni pullerona. Etten vain tunnusta sitä sipsien ja namujen määrää, mitä vedän itseltäni salaa. Yritin selittää, että oon kiloklubiin kirjannu syömiseni jo vuosia ja kaiken aikaa olen ollut sopivasti miinuksilla: että mun olis näin isona ja lihavana pitäny laihtua tai edes lakata lihomasta syömällä oikein, mutta ei.
Onneksi lääkäri antoi nostaa lääkitystä, kun arvot oli kovasti silloin vielä alakanttiin.

Olen vain sitkeästi syömisessä jatkanut sitä, mihin olen oppinut ja nyt se näköjään alkaa tuottaa tulosta.
Nyt ei lihakset enää ole kaiken aikaa jumissa, tulee hikikin sopivasti kun puuhailee, olen hereillä ja elämästä innoissani!

Pikaisesti tähän sanon, että olinpa hämmästynyt kun tänään kaupungilla kävellessä ajattelin että mihinkähän se flikka klubista on hävinnyt?
No ei ookkaan hävinnyt tosi kiva kuulla susta

Sainpa juuri kuulla (ilo)uutisen, että Lahden kaupunki on päättänyt, että he eivät enää kirjoittele mm. liothyronin-reseptejä. Kaippa se kaupunki sitten voi tuollaisenkin päätöksen tehdä ja todeta, että esim. minä sitten pärjään ilman lääkkeitä. Mietin tässä, että miten oikein toimin. Jätänkö pillerit huomisaamusta lähtien syömättä ja menen sitten ko. terveyskeskukseen, kun oireet taas iskee? Tai entäs jos se kaupunki tietääkin ja en tarvitsekaan enää koko lääkettä?

*hemmetti*

Olen miettinyt viime päivät enenevissä määrin voisiko jumitukseni olla kiinni kilppareista. Arvoni olivat rajoilla joskus sata vuotta sitten kun ne viimeksi otettiin. Kaikilla sukui naisilla on diagnoosi. Minusta on hieman huolestuttavaa, että kaikesta jatkuvasta mittailusta huolimatta kilpirauhasarvoja ei ole tarkistettu koko laihdutusaikana kertaakaan.

Olen toisaalta hyväksynyt, että kropalla on oma normaalinsa mutta on se nyt toisaalta kumma, ettei yli 8 kuukauteen tule mitään tuloksia. Yritän jotenkin ymmärtää ja rajata mahdollisia vaikuttavia tekijöitä. Käsittääkseni rajulla laihdutuksella voi olla negatiivinenkin vaikutus kilppareihin vaikka yleisemmin puhutaan siitä, että lääkutystä voidaan hoikentuessa vähentää. Olenko aivan hakoteillä?

Varmaan kannattaisi tarkistaa.
Ja on noin kuten sanoit isommasta laihdutuksesta. Tai ainakin minulla nousi Thyroxin-annostus useampi vuosi sitten 125mcg:sta 175:een mcg:aan kun laihdutin 12kg.
Muuten ei ongelmia lääkkeen eikä laihdutuksen kanssa, en tarvitse mitään muita nappeja kilpirauhaseen kunhan nuo muistan ottaa. Toisaalta viime aikoina on otettu vain tsh, jonka lukema oli edellisestä mittauksesta samalla lääkeannoksella tippunut hiukan viitearvon alle (0,11). Lääkärin mielestä ei kuitenkaan kannattanut yhden mittauksen takia tehdä lääkitykseen muutoksia.
Olen itsekin vähän laiska säätämään tuota koko ajan, kun muutenkin tuntuu enemmän ominaisuudelta kuin miltään vakavammalta taudilta. Paitsi että vatsa toimii vähän huonosti, mutta mistäpä tuon tietää, vaikka selkäydinkanavan ahtauma lannerangassa aiheuttaisi häiriötä suolenkin toimintaan...

p.s. onko kukaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta poteva kokeillut vähentää gluteenia ruokavaliossa? Onko ollut mitään vaikutusta?

Sain tänään lähetteen, pitää vielä odottaa räkätauti loppuun että kokeet kannattaa ottaa.

Minulla todettu kilpirauhasen vajaatoiminta 2011, oikean lääkityksen löytämiseen meni reilu vuosi ja lopulta sain painon putoamaan oikealla lääkeannoksella sekä gluteenittomalla ruokavaliolla. Gluteenitonta jatkoin reilu puoli vuotta mutta tullessani raskaaksi tämä jäi, painon kanssa ei sittemmin ollut ongelmia ennen viime kevättä kun suurien elämänmuutosten ja samaan aikaa ajoitetun e-pillerikokeilun myötä kaikki meni taas sekaisin..

Liikun viikottain 6-10h (tanssia ja maastopyöräilyä) ja hyötyliikuntaa tulee harrastettua päivittäin sillä kuljen jokapuolelle pyörällä tai kävellen. Silti paino on noussut nyt 3-4 kk 6-8 kiloa, tarkkaa lukemaa en edes tiedä enää sillä vaaka ahdistaa. Paino ei lähde millään putoamaan vaikka olen ollut jo muutaman kuukauden jatkuvasti maltillisesti miinuskaloreilla. Mieli on maassa, keskittymiskyky huono ja aloitekyky entistäkin huonompi, olen jatkuvasti ärtynyt ja väsynyt. Elokuussa kuitenkin kilppariarvot olivat suhteellisen hyvät joten olen tässä aika neuvottomana.

Nyt päätin palata jälleen gluteenittomaan/semipaleoon jospa tämä saisi jotain vaikutusta aikaan. Ahdistavinta vajaatoiminnassa on ehdottomast se että kroppa ei tottele ollenkaan ja minulla ei ole mitään kontrollia. Jopa tanssitunnit jotka ovat olleet henkireikäni monta vuotta tuntuvat nyt pakkopullalta..