Kaikki sympatia sulle pömperö ja muillekin saman ongelman kanssa eläville. Mun edellisessä suhteessa oli kausia, jolloin mies ei kuukausiin ollut kiinnostunut seksistä tai edes läheisyydestä, minkään tason koskettamisesta, tuntui etten saanut häneen yhteyttä lainkaan. Omien sanojensa mukaan vika ei ollut minussa, välillä vaan ei kiinnostanut. Kesti todella kauan ennenkuin hän ymmärsi miten vaikeaa se oli minulle, kun itse olen vähän yliaktiivinenkin ajoittain... Välillä sitten taas oli kausia kun energiat "synkronoitui" ja oltiin samalla aaltopituudella, ja silloin olikin mahtava meno... mutta sitten taas seurasi kuiva kausi, joka oli kyllä kärsimystä. Se ei ollut syy eroomme, mutta ei tainnut varsinaisesti suhdetta auttaakaan.

Joskus tuntuu, että nykypäivänkin yliseksualisoidussa ilmapiirissä naisen halu on edelleen sellainen asia, johon ei oikein osata suhtautua. Ainakaan silloin, kun kyse on omasta tarpeesta, eikä miehen miellyttämisestä!

Täälläpä on mielenkiintoisia pohdintoja. Jotenkin tuntuu että noin niinkuin henkisellä tasolla noihin kuiviin kausiin ei henkilöiden painolla ja muullakaan ulkomuodolla juuri ole väliä.

Itse olen hyvin aktiivinen mies, tai ainakin reilusti aktiivisempi kuin vaimoni. Mikä tarkoittaa että joskus harmittaa kun joutuu aloitteen tekemään, mutta toisaalta taitaa mahtua yhden käden sormiin se määrä jolloin olen saanut kieltävän vastauksen. Eli siis mitä turhaa tässä valitan .

Sellaisen asian olen miehisyydessäni huomannut, että kun pudotin kalorit tosi alas ja lisäsin reilusti liikuntaa, niin siittiöiden tuotanto on mielestäni vähentynyt tai hidastunut. Tämä tarkoittaa että aseen uudelleenlatautuminen kestää kauemmin kuin ennen .

Toisaalta kun vartta on näin kevyempänä enemmin esillä, niin siitä saan sekä minä että vaimo enemmän hupia .

torstaina, 4. marraskuuta 2010 klo 13:18 ToneR kirjoitti::
Täälläpä on mielenkiintoisia pohdintoja. Jotenkin tuntuu että noin niinkuin henkisellä tasolla noihin kuiviin kausiin ei henkilöiden painolla ja muullakaan ulkomuodolla juuri ole väliä.

Kiitos miehisestä kannanotosta. Meilläkin se on mies, jota ei kiinnosta ja olen aina välillä miettinyt, että jos kuitenkin on syynä painoasiat... Mies väittää, että työstressi vie mehut. Nyt kun saan toisenkin miehisen mielipiteen, niin voin uskoa miestäni paremmin.

Meillä on molemmilla n.10kg ylimääräistä, joten kyse ei ole pahasta ylipainosta. Minä olen aina ollut kamarissa aktiivisempi, mutta nykyään kyllästynyt ruinaamaan tyhjää. Siispä nykyään mies tekee aloitteen lähes aina. Näkee kuulemma kuitenkin minun kiukkusuudesta, milloin rouva on "puutteessa". Eli kumpi sen aloitteen tekeekään.

ToneR sai minut kuitenkin ajattelemaan, että voihan miehenikin olla kyllästynyt aloitteen tekemiseen, vaikka nyt mennäänkin hänen ehdoillaan, enkä vaadi liikaa. Olemme tästä haluttomuudesta keskustelleet useampaan kertaan ja monelta kantilta. Tällä hetkellä on jonkunlainen kompromissi menossa ja sekstaillaan toisinaan 1-2 krt viikko ja välillä voi olla 2-3 viikon taukokin. Mies tunsi aiemmin minun painostavan, kun ehdottelin, vihjailin ja kärtin seksiä useammin.

Sen olen huomannut, että usein seksiä edeltää herkkuruokaa ja vähän tuhdimpi ateria. Mies on vaihtanut edellisen työpaikan ruokalaruokinnan eväisiin ja varsinkin pelkkinä eväsleipä-päivinä seksi ei maistu, joten energiatasollakin on varmasti merkitystä. -Täytyypä alkaa panostaa tähän miehen lounaspuoleen...

Hei Pömperö,

jos en tietäisi että sinä olet tuon kirjoittanut epäilisin tarinaa omakseni... Saanko kysyä kuinka pitkään teidän suhteenne on kestänyt, onko se kuinka tuore, kuinka hyvin tunnette toisenne? Eli jospa tarinassa onkin sama pointti kuin meillä...

Itse olin suhteen alussa rutkasti ylipainoinen eli n,45kg ylimääräistä... Mies urhelullinen, siis ensimmäinen mies jota olen ikinä oikeasti halunnut jota olen halunnut jo pelkästä vilkaisusta. Ja miehelle ei seksi maistunut lainkaan. Siis jotain pientä säätöä mutta yli puoli vuotta meni että oltiin hiplauksen asteella. Itkin, kärsin, syytin itseäni ja yritin tehdä aloitteita ja minut torjuttiin liki aina...

Nyt vuosi myöhemmin tiedän mistä se johtui, miehen edellisessä elämässä oli tapahtunut ikäviä asioita joiden takia arkaili seksiä ja sitä että siitä tulee suhteen kantava voima. No hellyys ja rakkaus voittivat kun antoi toiselle tilaa avautuivat myös padot. Nyt ei sitten ole onneksi hyökyaallosta näkynyt loppua kun päästiin patoutuman yli eli on aloitettu ihana tie nautinnon opiskelussa jonka en halua loppuvan koskaan.

No kun sitten päästiin kamarissa puuhastelun alkuun ei se toki niin seesteistä ollut hetimiten koska omat ajatukset omasta kehostani olivat yltiö negatiiviset. Vaan jokainen pois saatu gramma ja jokainen kehu uudistuneesta olemuksestani on saanut nostamaan selän suoremmas ja röyhistämään rintoja. Ei ole tosiaan kuin vajaa neljä kuukautta kun vielä häpeilin todella rutkasti itseäni, sitten rohkaisin mieleni ja satsasin hieman hepeneisiin ja jätettiin valot päälle... Olo on kuin uudesti syntyneellä

Hei Pinja82!

Meidän tilanteemme on se, että olemme seurustelleet n. 2,5 vuotta.

Alkuun (tottakai) seksiä oli yllinkyllin! Liiaksikin asti, mutta sen jälkeen kun muutimme yhteen eli n. 1,5 vuotta sitten, kaikki alkoi hiipua.

Minun halut ei vähentyneet, mies vaan uuvahti.
Aluksi hän selitti syyksi raskaan kuntoilun, sitten mieli oli liiaksi töissä, sitten toin liikaa paineita haluamalla, sitten ei vain tehnyt mieli.

Välillä suutuin ja pidin mykkäkoulua, välillä koitin piristää uusilla alusvaatteilla, tuhmilla tekstiviesteillä, kodin siivoamisella,
hieromisella ...

Sitten ehdotin selibaattia (ajattelin että jos seksi ei olisi sallittua, miehellä tekisi mieli)
Katkera pettymys, hänellä seksittömyys ei tehnyt edes tiukkaa. Kuivuus kesti kuukauden.

Vaikka olen koittanut ymmärtää, ettei haluttomuus johdu minusta on välillä ollut hetkiä jolloin olen vaipunut itsesääliin, itkenyt ja huutanut hänelle miksei hän halua minua ja miksen kelpaa..

Minulla on myös ollut aikaisemman poikaystävän kanssa sama ongelma. Ja siksi olen syyttänyt itseäni välillä liiaksikin.

Nyt elän vaihetta jossa alan hyväksyä tämän, tuntematta katkeruutta.

Kyllä me välillä harrastamme seksiä ja se on ihanaa, hellimme myös toisiamme päivittäin paljon, halailemme ja pussailemme. Se on meidän plussamme.
Saan seksiä vaatimalla ja hyväksi oppimillani tempuilla

Mutta kaikista eniten kaipaan sitä, että kokisin itseni halutuksi.
Se ei vain jotenkin onnistu. En saa häntä tekemään aloitetta, edes pyytämällä.

Tuo on kyllä niin vaikea tilanne jos mies (tai nainen mutta sanoisin että varsinkin mies) ei halua. Koska faktahan on että aina kun nainen tekee aloitteen ja tulee torjutuksi se tuntuu ihan hiton pahalta ja kun me naiset vielä ollaan sellasia että jokaista asiaa vatvotaan juurta jaksain (yleistän nyt tässä mutta ihan omien kokemusteni perusteella miehet ei vaan OLE sellasia, ainakaan noin yleisesti ottaen) niin asia tuntuu vielä pahemmalta. Ja jos tulee jatkuvasti torjutuksi niin ei auta vaikka olisi kuinka kaunis ja hoikka (mm. malliystävälläni oli ongelmia haluttoman ex-miehensä kanssa), itsetunto siinä kärsii. En tiedä oletteko tältä kannalta yrittäneet miehillenne puhua, siis kertoa miten pahalta tuntuu tulla torjutuksi ja miten se vaikuttaa itsetuntoon, mutta luulisi että jos oikeasti toista rakastaa niin täytyy osata asettua sen asemaan ja miettiä, mitä se tekee parisuhteellekin. Kyseisen malliystäväni kohdalla se johti (muiden asioiden muassa, mutta tämä oli ehkäpä merkittävin syy) eroon.

Niin ja ite oon kiloista riippumatta ollu aina sellasessa onnellisessa tilanteessa ettei oo tarvinnu alotetta tehä vaan seksiä on aina riittäny suhteessa ku suhteessa. Ja oon ite aina suostunu ku mies on ehdottanu vaikka itteäni ei ois ihan älyttömästi innostanutkaan just sillon. Enkä mä ikinä sängyssä kilojani ajattele, vaan ihan muita asioita.

no mä ainakin oon yrittäny ja ei se ymmärrä..

ja tohon että sun ei oo tarvinnu tehä, niin voin kommentoida ettei munkaan ennen tarvinnu tehä mut nykyään ei oo seksii siks kun MÄ en tee..

Hmm ... , olen ollut sinä osapuolena , joka ei halua . Kun mies aikansa joka ilta ehdottaa , kun jokainen katsekin tuntuu olevan arveleva ,; saisko tuolta nyt ? , niin voin taata , ettei siitä seksi aikakaan lisäänny. Kiristys , liian suora kinuaminen , ainainen asiasta jankuttaminen ; siinä hyvät keinot tuhota seksielämä.

Nykyisessä suhteessa meillä on ihan palkitseva seksielämä, on ollut jo n. 20 vuotta . Läheisyyttä on muutenkin kuin seksin muodossa . Jos ei jaksa tai halua , asian voi sanoa eikä siitä seuraa naputusta eikä mökötystä . Silti voidaan nukahtaa käsikädessä .

Haluan enemmän , kun saan itsekin joskus ehtiä haluta , ennenkuin toinen jo vaatii . Olen hitaasti lämpiävä ja menen lukkoon jos toinen käy päälle kuin yleinen syyttäjä .

Läskillä ei ole ollut vaikutusta seksiin , ei laihoina-eikä lihavina päivinä. Mutta toisen kunnioituksella ja kuuntelulla on .

niin siis avaan vielä tota mun juttua enemmän.. eli me ollaan oltu päälle 8v yhdessä ja lähestulkoon aina äijä tehny alotteen.. mut nyt sitä kuulemma (jotain 3 vuoden ajan) kyllästyttää aina tehä alote, no mä en uskalla ja oon siitä sille kertonu, et mul on niin huono itsetunto etten uskalla enkä oikeen osaa ja pelkään pakkei ja aattelen et mun pitäis olla ku joku kiimanen pornotähti...
kumma juttu kauheesti hän väittää, että tekee mieli mut sit kuitenki meil voi kahden kuukauden sisällä olla kerran seksiä.. et luulis nyt et jos oikeesti tekis mieli, ettei nyt niin kauheesti haittais tehä alote.. mut kai se sit.. ja lukuisii kertoi oon saanu tietää et äijä on täällä katellu pornoo ku oon ollu poissa.

mut ei mua tää seksittömyys ehkä niin paljon haittaa, vaan se ettei meil oo mitään muutakaan läheisyyttä.. äijä ei oo koskaan ollu mikään halipusu ihminen.. puhuu yritetty on monta kertaa mut ei asiat muutu..