Viime viikko jumiteltiin maanantaista perjantaihin samassa painossa. Viikonloppuna tuli sitten liikuttua koko viime viikon flunssalevonkin edestä, ja näköjään se oli ihan kannattavaa Paino tänä aamuna 1,2kg vähemmän kuin perjuantaiaamuna, ja tuossa se siis oli koko välin ma-pe viime viikolla, 74kg:ssa. Tänään tosiaan enää 72,8kg

Kohti 70kg:a siis mennään, hitaasti mutta varmasti.

Kävin puntarilla viimeksi kuukausi sitten ja silloin puntari näytti 72,6. Tänään sain taas pitkästä aikaa tilaisuuden punnita itseni ja olin jo melko varma että paino on taas noussut sinne 74 kiloon. Mutta puntari näyttikin 71,5!!!! enää 1,5kg!
En edes muista millaista on sanoa että ''painan kuusikymmentä_jotain_ kiloa'' ja nyt siihen ei edes olisi kauhean pitkä matka!!

En edes muista millaista on sanoa että ''painan kuusikymmentä_jotain_ kiloa'' ja nyt siihen ei edes olisi kauhean pitkä matka!!

Näinpä!! Päässäni olen jo mielikuvitellut tuota tilannetta, ja hassulta se tuntuu - siitä on niin kamalasti aikaa. Kun kuusikymmentä_jotain_kiloa ei kuulosta enää ollenkaan niin pahalta määrältä kiloja, vaikka pieni ihminen onkin

Kävin vähän lueskelemassa muita ketjuja ja olen ihan mielettömän tsempin vallassa! Nyt lähtee nämä ylikilot hus pois mukana roikkumasta! Tavoite on kova, mutta uskon sen olevan täysin mahdollinen, kunhan nyt alan katsomaan mitä suuhuni lappaan ja lisään kasvisten määrää lautasella. Liikuntaahan minun tuleekin jo kohtuudella harrastettua ja aika monipuolisesti (juoksu, uinti, kuntosali, satunnaisesti jumpat ja kävely + kotiäidin arkiliikunta ).

Ensimmäinen viikko vei 600g. On kai se ihan ok, mutta tuskastuttavan pitkiä tuntuu viikot olevan jos vielä pitäisi karistaa 9kg 400g.

Urheilin ihan himona, joten olisi voinut mielestäni kilo lähteä. Voi kyllä olla, että söin liian vähän ja on joku säätöliekki päällä. Silti ajattelin, että alussa lähtee helposti pari kiloa nesteitä ja turvotusta, mutta taitaa mulla olla kaikki ihan ehtaa ihraa

Taistelu jatkuu, eihän tässä muuta voi.

^ Mulla kertyy nestettä lihaksiin herkästi kovassa urheilussa. Jos juoksulenkin jälkeisenä päivänä on lihakset kipeät niin tietää jo heti herätessään vaa'an näyttävän kilon enemmän kuin edellisenä aamuna. Aika kurjaahan se on, mutta sen kun tietää niin osaa asiaan suhtautua paremmalla mielellä. Kokeile joskus jos sulla olis samasta vaivasta kiinni ja sitten tiedät säätää urheiluja ja punnituksia niin ettei kovat treenit satu just päivää, paria ennen viikkopunnitusta.

Ikinä en olisi tätä päivää uskonut tulevan - jos minulta olisi 8 vuotta sitten kysytty. Painoa oli silloin 125 kiloa.. niin juurikin niin Painoa sain pudotettua aloittamalla kevyen liikunnan- en pystynyt muuta kuin vesijumppaan ja kevyisiin lenkkeihin. Maaliskuussa 2007 olen liittynyt kiloklubiin vaa'an näyttäessä 101kg. Siitä alkoi oikeastaan ensimmäinen elämäntaparemontti, eli liikunnan ja ruuan kohtuus ja terveellisyys, eli laihduttamisen ja jojoilun lopettaminen. Kolme vuotta tasapainotelin ja opettelin, ettei paino nouse. Siinä ajassa sain tiputettua -10kg. Viime syyskuussa painoni oli 89kiloa.

Ja nyt: tänään aamulla vaaka kertoi luvun 74,1kg... Muutamia kiloja enää, niin olen bmi:n mukaan normaalipainossa.

Elämä on kovasti muuttunut viimeisen vuoden aikana - jolloin vasta tajusin terveellisen ja epäterveellisen ruuan eron ja ruokavalion muutoksen myötä tulleen painon tippumisen.

Olen 28-vuotias ja pituutta 172cm. Niin ja jos joku olisi kysynyt minulta 8 vuotta sitten, että näenkö itseni aktiiviliikkujana, joka harrastaa kuntopotkunyrkkeilyä ja spinningiä ja kuntosalia yhteensä 5krt viikossa - niin olisin vain nauranut ja tokaissut, että kyseessä on varmasti aivan eri ihminen- enkä siis minä. Ehkä mä tavallaan olenkin eri ihminen kaikinpuolin. Eniten mikä mua on kantanut eteenpäin, on vahva luotto omaan itseensä ja usko itseensä. Niillä mä olen painoni pudottanut ja muuttanut elämäntapani.

Vautsi teidän suorituksia! Onnittelen! Kyllä mäkin niin odotan, että voin joskus todeta olevani normaalipainoinen. Kertokaa ihmeessä lisää näitä juttuja, kyllä mulle se ainakin luo taistelutahtoa. Tahtoo kans...

Jaded(F):n tarina kuulostaa ihan uskomattoman hienolta ja kannustavalta varmasti meistä kaikille. Suuret onnittelut, iso työ on takana ja kai siinä ihminenkin muuttuu ainakin joltain osin toiseksi tuollaisen urakan jälkeen Hienoa!

Onnittelut myös Miloulle normaalipainon saavuttamisesta. En osaa edes kuvitella tuota loistotunnetta Täällä se on vielä aika kaukaisissa haaveissa... varsinkin nyt

Toissa-aamuinen paino oli sen ihanat 72,8kg, kävin illalla silloin ulkona syömässä ja muuta mutta kaloreiden rajoissa + illalla juoksemassa. Eilisaamuna paino siitä huolimatta 73,3kg, ja eilen jätin vielä vähän reippaammat vajeet kun ajattelin josko turvotusta on tai jotain niin pyh ja pah, paino tänä aamuna 74,4kg. Siitä sitten lannistuin mutta totesin hetken päästä ettei tää nyt ihan näin voi mennä, ja oon nyt tuhlannu 1h aikaa lukien foorumia ja etsien itselleni jotain motivaatiota tähän hommaan Tais olla 2 pvää sitten kun jonkun päikyssä kerroin, miten aina ensimmäisen jumin kohdalla oon viimestään heittäny hanskat tiskiin kun tulee niin toivoton olo, ja nyt pitäis jotenkin saada ylitettyä se vaihe ja saada paino takaisin laskusuuntaan. Ärsyttää!

Melko moni tuntuu olevan jo lähes tavoitteessaan...hyvä hyvä!
Onkos täällä uusia 70 kg:n tavoittelijoita? Tässä ainakin yksi kappale. Aloitin kiloklubilaisena vasta tällä viikolla, ja ensimmäinen tavoite on tuo 70, toiveena poistaa kaikki raskaus, kotiäitiys ja muutkin seliseli-kilot. Tämän syksyn aikana tulos -3 kg, joten kyllä tämä tästä. Ei muuta kun liikunnallista syksyä kaikille!