Ärr. Mua ei pitäisi päästää tekemään leivonnaisia jouluun. Pipareiden teon ja koristelun yhteydessa taisin syödä noita enemmän, kuin mitä jäi valmiiksi.
Herkkujen mätön aiheuttaman pienoisen morkkiksen ansiosta saikin raahattua itsensä lenkille, joten melkein voisi aatella että suurta vahinkoa ei ole tapahtunut..ehkä.
Taidampa sittenkin odotella aika kauhulla perjantaista punnitusta, etenkin kun edelliselle päivälle on suunniteltu kavereiden kesken pikkujouluja...

Mukavasti taas sujuu, kilon verran lähteny kahessa viikossa,jipii! Oon taas innostunu hölkkäilemään, on vaan vaikeeta hölkätä niin hiljaa että syke pysyy tietyissä rajoissa. Mutta kiva painella menemään kun ei tarvii koko ajan pelätä kaatumista. Muistan vuosi sitten oli hieman erilaiset kelit...
Nyt aloittelemaan joulusiivousta.

Siivoomis urakka olisi täälläkin edessä, mut onneksi se on hyvää hyötyliikuntaa

mulla tullu taas 200g lisää, mut toisaalta nyt ei oo vielä perjantai. pitää kattoa kerkeekö sitä huomen aamulla puntarille. Pitäs lähteä ajeleen itäsuomea kohti kun onllaan mun vanhemmilla joulu. joten voi olla että tämänaamunen 71,6kg lukema jää viralliseks ennen joulua numeroks, johon voi sit verrata sitä joulun jälkeen lukemaa, mikä yleensä aiheuttaa sit sen sydänkohtauksen. No viime jouluna tais tulla joku 3 kiloa lisää ja nyt kun mennään mun vanhemmille odotettavissa olis varmaan sellanen 5 kg

Mut joulu ei ole joulu jos ei salli itsensä syödä kaikkia herkkuja sielunsa kyllyydestä eli kotettava vaan muistaa se vanha viisaus ettei sillä väliä mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan sillä mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä

Oikein nautinnollista ja stressi vapaata joulun aikaa kaikille !
Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin
Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

eeeih, tänään punnituspäivä ja mukvasti paino pompannut viime viikosta melkein 2 kiloa! ei kyllä ihmekkään tällä mässäilyllä mutta tulee kyllä taas vuori kiivettäväks uuden vuoden jälkeen :S mutta sit aion kyllä olla tosi tiukkana koko kevään! harkitsen jopa tipatonta mun synttäreiden (7.1.) jälkeen, ehkä vielä helmikuunkin. mutta hauskaa joulua kaikille, toivottavasti teillä vähän mukavammat lukemat puntarissa

Heippa kaikki. Olen nyt roikkunu täällä jonku aikaa ja paino on jojotellut mukavasti nyt parin vuoden sisällä, osasyy on raskaudet, mutta enimmäkseen omat ruokatottumikset ja nuo herkuttelut. Toivon, että tästä alkais se paraneminen.. Voisin vähän kertoa itestäni, en kerta ole laihduttamassa ensimmäistä kertaa, tai "elämäntapamuutos" tämä on tietenki.

Pari vuotta sitten, kun esikoiseni oli alle vuoden, puntari näytti 84kg ja päätin, että nyt alan kyllä jotain tekemään. Se oli tavallaan mun uuden vuoden lupaus. Sitten muutosta tulikin ja paljolti tämä kiloklubi autto siinä. Painoin huhtikuussa 74kg. Olin ihan totaalisesti rakastunut uimahalliin ja kävelyyn, aloin opetella juoksemista. Kesä meni mukavasti zumbatessa ja nautiskellessa, mutta paino ei muuttunu miksikään. Se ei tosin niin kauheana haitannu, kun olin niin ylpeä itsestäni. No sitten syksyllä päätettiin alkaa yrittämään "pikkukakkosta" ja sehän nappas heti. Mua hirvitti, että jääkö tää mun uus elämä tässä samalla.. Sitten tuli eteen muutto maalle, keskelle ei mitään. Heippa uimahalli, heippa valaistut lenkkipolut, heippa zumba. Painoa tuli.

Nyt lapset on kohta kolme ja toinen käyttää joulun jälkeen 5kk. Nyt painan 80kg. Oon neuvoton, väsyny ja en tiedä miten pitäis syödä. Mies kun pääsee töistä, niin on jo niin pimeää, etten viitti lähtä ulos ja pelkään pimeää aika lailla, niin naurettavaa kuin se onkin.. Taskulamppukaan lenkillä ei siis auta. Lähimpään uimahalliin on kivat 45km ja siellä on harrastuksia muutenkin. Lasten kanssa en ehdi päivällä syömään, ainaki näin uskottelen itelleni, ja illalla vedän karkkia, muffinsseja ja kaikkea mitä vaan eteen sattuu. Olen yrittäny karppausta ja kaikkea, mutta syön aina liian vähän tai liikaa. Helpointa vaan käydä grilliltä hakemassa, joka on tuossa 10km päässä..... Oon kauhea.

Nyt on homma menny niin epätoivoseksi, että en ole uskaltanu pistää suuhun mitään ja illalla, kun on niin kauhea nälkä, niin muutama karkkihan sinne on uponnu. Tää on ihan kauheaa. Nyt mä haluan ottaa itteäni niskasta kiinni ja tehdä uuden "uuden vuoden lupauksen" ja palata siihen entiseen elämään ja entiseen vartaloon! Tosin miten... Jaa-a. Ehkä täältä löytyis vinkkejä ja motivaatiota ja pääsisin taas alkuun.

Piti vielä tulla ilmottaan, että meillä on ollu kuntopyörä miehen isältä lainassa jonku kuukauden, mutten oo kertaakaan astunu siihen, koska olen ollu niin laiska. Nyt on hyvä aika hypätä kyytiin ja kattoa samalla telkkaria. Toivottakaa onnea...

keskiviikkona, 21. joulukuuta 2011 klo 13:55 Hildemar kirjoitti::


Pari vuotta sitten, kun esikoiseni oli alle vuoden, puntari näytti 84kg ja päätin, että nyt alan kyllä jotain tekemään.

Nyt on homma menny niin epätoivoseksi, että en ole uskaltanu pistää suuhun mitään ja illalla, kun on niin kauhea nälkä, niin muutama karkkihan sinne on uponnu. Tää on ihan kauheaa. Nyt mä haluan ottaa itteäni niskasta kiinni ja tehdä uuden "uuden vuoden lupauksen" ja palata siihen entiseen elämään ja entiseen vartaloon! Tosin miten... Jaa-a. Ehkä täältä löytyis vinkkejä ja motivaatiota ja pääsisin taas alkuun. :)

Moi Hildemar,
hyppään tuolta ylemmän ryhmän puolelta kommentoimaan. Kyllähän minäkin seitsemääkymppiä tavoittelen, mutta vielä sitä ennen pitäis saavuttaa 75kg... Aloitin juurikin 84kg:n pinnasta, nyt noin 79kg.

Eli tunnistan itseni! HeP! Ihan niinku minä! Tosin en muuttanut "keskelle korpea", mutta kierre ja ajatusmaailma pienten lasten kanssa oli sama. Minä vain jatkoin tuota pidempään - esikoinen pian 5v, kakkonen 2,5v. Paino näytti tuota 84kg kakkosen syntymän jälkeen, tähän saakka. Siis lokakuuhun.

Minä tsemppaan sinua aloittamaan hyvää kierrettä syömällä tavallista ruokaa niiden lasten kanssa. Ja yritä nukkua, mene aikaisin nukkumaan, vaikka se onkin tylsää. Mulle selkeästi negatiivinen kierre tuli siitä, että olin väsynyt (osittain sille ei voi voi mitään, mutta parhaansa voi tehdä menemällä aikaisin nukkumaan, vaikka yöherätyksiä on edelleen välillä meilläkin). Väsyneenä en viitsinyt/ehtinyt/jaksanut syödä tavallista ruokaa -> lopulta iltapäivällä vedin kaikki kaappien, laatikoiden ja lahjaksi ostettujen herkkujen pohjat kun oli niin makean himo. Tosiasiassa söin niitä nälkääni, vaikka en sitä suoranaisesti tiedostanut. Jostainhan se verensokeri oli saatava ylös. Kiukkuinenkin olin kuin ampiainen. Paino ei vain laskenut... Yritin syödä kevyemmin JA vähemmän -> olin nälkäinen -> söin taas herkkuja. Kiloklubiin liittymisen jälkeen olen arvioinut, että söin varmastikin liian vähän sitä oikeaa ruokaa, liian kevyesti (eli liian vähän rasvoja) ja se aiheutti tuota 'herkuttelua'.

Kun aloitin lokakuun loppupuolella keskittymisen oikean ruoan syömiseen, isompiin ruoka-annoksiin ja hedelmävälipaloihin, tuo järjetön karkkien ja 'hampurilaisten' perässä juokseminen loppui kuin seinään. Ja paino putosi kuukaudessa lähes viisi kiloa. Nyt toisen kk-kuukauden aikana olen ollut väsyneempi (lasten yökiukkua ja yskää ja omaa unettomuutta), enkä ole niin säntillisesti merkkailut, eikä pudotustakaan ole juuri tullut. Mutta tammikuussa jatkuu taas alaspäin!

Sinäkin pystyt siihen, ihan varmasti! Eka askel vois olla tuo 'tavallinen ruoka', vaikka einesruokana. Keitot on helppoja (ja kun tekee kerralla ison kattilallisen, sitä riittää useammalle aterialle). Ja makaroonilaatikko. Ja kaalilaatikko. Noin ekaviikon ruokalistaksi

Niin ja vielä tuohon kuntopyöräasiaan: mun mielestä tärkeämpää kuin liikkuminen on se ruoka mitä syöt ja UNI. Jos edes välillä saa nukuttua kokonaisen yön, se auttaa.

muoks. et kyllä sanonut mitään väsymyksestä, mutta tämä oli nyt vaan elämänvaihepohjalta analyysiä - minä ainakin nukuin huonosti, kun lapset oli 3v ja 5kk

Kiva vastaus KokoM:ltä Hildemarille . Minäkin uskon Hildemar, että sinä pystyt siihen mitä haluat.

Tuolta kertomnuksestasihan löytyi helposti ne sinun haasteesi, muffinssit ja muut turhat mössöt, joista ei saa sen enempää henkistä energiaakaan kuin vitamiineja, vain uuvuttavan hetkellisen sokerin nousun ja lopulta nuo kilot. Tässä viisastelen, kun olen pysynyt ruodussa nyt toista viikkoa ja 2kg mennyt, mutta kolme lasta ja raskautta on tässä tullut itsekin hankittua ja jokaisen jälkeen on ollut sama juttu edessä: 10kg pudotus ja myös onnistumiset siinä. Nauroin aina, että laitoksella minulla ei lähtenyt edes vauvan paino, kun muilla putosi paino kohisten...-mutta hui hai, kyllä sinullekin aurinko kohta paistaa. Mulla kuopuskin jo 14 v ja olen siinä vaiheessa, josta kaikki kertovat, tässä iässä jokainen ylimääräinen kilo on todellakin juuttunut kroppaan , eikä lähde millään. Jotenkin siis olin hivuttanut taas takaisin lähtöpainoon 83, nyt 80.9.

KokoM:n neuvo aloittaa kunnon ruoalle on tosi hyvä, koska silloin ei tule noita kamalia kaapinkaivamisia ja toisaalta vuorokauden tunnithan ei siihen riitä, että liikunnalla yksin ainakaan laihtuminen onnistuisi.

Mukaan vaan tänne urakoimaan, kyllä me yhdessä nämä itse kunkin kilot karistellaan. Vähän niinkuin tv:;ssä se yksi sotaveteraani sanoo: "Ei meista veteraaneista kukaan ollut yksin sankari, mutta yhdessä me sen teimme". Tästä on hyvä lainata: " Ei meistä kukaan, tai ainakin harva, jaksaa yksin tsempata, mutta yhdessä me saadaan paljon aikaan!"

Vielä loppukiri ja "KUNNON" RUOKAA JA PALJON KALORIKÖYHIÄ VATSANTÄYTTÄVIÄ VIHANNEKSIA ennen joulua -niitä on muuten vaikea syödä, jos ei niitä kanna kassikaupalla kotiin kaupasta...-mutta niin on herkkujakin, jos ne jättää kauppaan... Ja nyt vaan yhdessä tästä eteenpäin !

Kiitos paljon kaikille vastanneille! Tästä vähän puhtia päivään tai no siis huomiseen päivään. Erityisesti KokoM:älle kiitos ja ihanaa kuulla, että joku elää suunnilleen samaa elämänvaihdetta kuin minä, että lapset on pieniä. Olen itsekki ajatellu, että turhaa stressaan nyt tuosta liikunnasta, saisin nyt ensin vaan tuon syömisen kuntoon ja sitten vois keskittyä liikkumiseen enemmän..

Tämä päivä meni päin mäntyä.. Mutta en enää sorru siihen, että valehtelen itselleni, siis että jätän merkkaamatta niitä paria patukkaa, keksiä jne. Nyt kaikki luurangot kaapista tuonne ruokapäiväkirjaan ja eiköhän se tästä. Eniten motivoi se, että olen pystyny tähän ennenkin ja se, että on ympärillä ihmisiä, jotka on siihen pystyny.

Joulu on tietty vähän huono ajankohta alkaa muuttamaan ruokatottumuksia, mutta parempi se on tänään aloittaa, kuin "sitten huomenna tai ylihuomenna..."

Voimia sulle, Hildemar, pääset kyllä vielä tavoitteeseesi.

Korjatkaa jos oon väärässä, mutta itsellä on sellainen käsitys, että hyötyliikuntakin polttaa aika hyvin kaloreita, ja nyt kun olette sinne "korpeen" muuttaneet, niin ei varmaankaan aura-autoa ole pihaa siistimässä.
Nuorempi päikkäreille vaunuihin ja isompi auttamaan äitiä, tuon ikäiset innostuuvat aika useasti kun lupaa, että jos saadaan aikaan tarpeeksi suuri lumikasa niin sinne voidaan kaivaa pieni tunneli tai tehdä jonkinlaisen muun "linnan".
..tuntuu että silloin kun oli nuorempi, niin ainakin tätä minun vanhemmat hyödyntivät lähestulkoon aina lumisateiden jälkeen!

Ja sitte taas noihin punnituksiin.
Multa katos taas 900g ja vyötäröltäki lähti sentti. Ei sen puoleen että en tyytyväinen olis, hirvittää vaan miten paljon niistä tulee takaisin jouluna!
Karppaamisesta selvästikkin taitaa olla jotain hyötyä mun kohdalla, mutta mieliala ja unenlaatu kyllä heitteleevät aika pahasti, ja tuoretta ruisleipää on ikävä.
Ei tunnu enää kovin terveeltä tämä laihdutustahti kun on melkein 2kg lähtenyt parissa viikossa..