Sorjaksi, ei ole mitään hävettävää, me vasta opettelemme laittamaan itsemme edes joskus etusijalle. Sitä on vaikea äitinä, vaimona, työntekijänä sanoa, että "nyt en voi, koska minulla on tämä jumppa". Itsekin opettelen sitä, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä.

Viikonloppuna tein pitkän kävelyn (8,6 km) ja eilen olin taas Zumbassa. Zumba on kyllä kivaa ja eilen meni jopa jokunen askel ihan oikein. Siitäpä tuli iloinen mieli.

Tänään illalla kaverin kanssa kävelemään. Yritän nyt hoitaa tätä sosiaalista elämä siten, että näen joka viikko jonkun ystävistäni kävelyn merkeissä. Ihan hyvä tapa näin korona aikana.

Joululahjat on melkein ostettu, yksi enää puuttuu. Huh huh. Tänä vuonna ostan paljon vähemmän kuin aikaisemmin, jotenkin sekin helpottaa oloa ja joulukiirettä.

Viikon liikunnat nyt merkitty kalenteriin.

Eilen kävin koiralenkillä kävelysauvojen kanssa ja illalla ennen suihkua tein hiukan lihaskuntoa.

Yritys on kova

Mukavaa viikkoa kaikille!
Ihanaa, kun ainakin täällä on taivas kirkas! Eilen tuntui siltä, ettei päivä valkene lainkaan.

Mukavaa viikkoa täältäkin kaikille

Aamulenkki tehty. Eilen oltiin naapurissa istumassa iltaa pari tuntia, paria lasia viiniä ja pikku naposteltavaa. Perjantaina vaaka näytti vähän positiivisempia lukuja, mutta alle 78 en vielä päässyt.

Mies aikoo tilata kunnollisen kuntopyörän, en todellakaan vastusta sitä . Oon haaveillut sellaisesta pidempään, mutta meillä on ollut vähän erilaiset kriteerit, millainen sen pitää olla. No, nyt kun aloite tuli häneltä, niin saa tilata mitä haluaa

Mulla on tyssännyt kokonaan ruokapäiväkirjan pito. Odotan sitä motivaatiota

Memmu, kuntopyörä on varmasti hyvä ostos. Voi pyöräillä sisällä ja ei ole riippuvainen säästä. Millaisen pyörän aioitte hankkia?
Joskus sitä motivaatiota saa odottaa liian pitkään ja sitten on vain pakko ryhtyä tekemään ja täyttämään ruokapäiväkirjaa. Tsempit sille!

Adalmiinalle peukku liikunnasta, hyvä hyvä!

Joululoman alkuun kaksi viikkoa, kyllä kulkaa sitä odotan. Lomaa!

Kiitos, Vohveli! Kuntopyörä on FitNord Cyclo 500E, eilen tilattiin ja toimitus reilun kuukauden päästä, vasta . Kuulemma sillä maisemat vaihtuu

Olin vajaan puolentoista vuoden ikäistä lapsenlasta hoitamassa tämän päivän . Nyt on uupunut olo, päivä täynnä vauhtia ja leikkiä . Tälle päivälle ei enää muuta liikuntaa tartte

Pari viikkoa menee nopeasti ja sitten joulu, ja lomaakin. Minunkin työnantaja soitti tänään, kyseli kuulumisia ja ehkä työt jatkuu alkukeväästä. Jää nähtäväksi.

Memmulle hyviä pyöräilyjä!

Eilen taas jumpassa. Ihan hyvä treeni oli, vaikka leikattu polvi vähän kipuileekin. Ehkä se siitä taas menee ohi? Toivottavasti.

Paino tasan 75. On se kumma, kun se ei yhtään siirry alemmas, vaikka mitä tekee. Kyllä keho todellakin yrittää pitää sen painon, jonka se on onnistunut saavuttamaan.

Oi oi, parin viikon jumi on tänään ratkennut ja paino on reippaasti pudonnut!
Pakko päivittää Tickeriä, vaikka ei ole maanantai. Yleensä päivitän sen maanantaina, mutta tätä iloa haluan kyllä juhlistaa heti. (Toivottavasti en maanantaina joudu hilaamaan sitä ylöspäin).

Eilen minulla jäi liikunnat väliin, koska töissä meni niin myöhään. Olin niin väsynyt, että en vain jaksanut liikkua sohvalta mihinkään. Muuta kuin kylpyyn. Mutta tänään ehkä pääsee salille?!

Upeaa, Vohveli! Hyvä, että tulit tänne juhlimaan Päästään kaikki mukaan samaan intoon ja tsemppifiilikseen

Painonpudottaminen on ennen kaikkea sitkeyslaji. Voisi verrata mihin tahansa kestävyysurheiluun. Tulee pettymyksiä, epäonnistumisia, iloja ja suruja.

Itselläni on taustalla koko elämän kestänyt ylipaino ja suru lihavuudesta. Välillä olen onnistunut laihduttamaan normaalipainoiseksi, mutta aina kilot ovat tulleet takaisin. Suru ja tietynlainen kateus normaalipainoisia kohtaan on kestänyt koko elämän. Todella surullista. Olen kokeillut kaikki mahdolliset Painonvartijoista eri Superdietteihin. Olen syönyt rahkaa, kaalikeittoa, karpannut ja nutrannut. Olen laihduttanut samoja kiloja monet kerrat. Kukaan muu kuin toinen samassa tilanteessa ei voi tietää sitä epätoivoa, kun paino on noususuunnassa ja iloa kun paino laskee.

Nyt kun paino on pudonnut 17 kiloa, niin iloitsen niistä kiloista kaksinverroin. Huomaan, miten ajatustapani on vihdoin muuttunut. En kiellä itseltäni mitään, joten mitään erityisiä kiusauksia ei enää tule. Olen vihdoin oppinut, että vähemmän on enemmän; suklaan syöminen siten, että se sulaa suuhun, antaa paljon paremman makutuntemuksen kuin puraisu ja nielaisu.

Jos seuraavaan ruoka-aikaan on vaikka tunti ja tekisi mieli ottaa välipalaa, niin totean tselleni:"Kyllä aikuisen ihmisen tulee jaksaa odottaa tunti ruokaan. Tee jotain muuta." Ja kun riittävän usein toimin näin, niin huomaan pitäväni kiinni paremmin ruoka-ajoista enkä napostele välillä.

Tällä puolen kilon viikkovauhdilla näyttää sille, että 20 kiloa menee rikki tammikuun puolella. Siitä olen kiitollinen.

Mukavaa perjantaita teille kaikille.

Aivan samoja aatoksia, kokemuksia ja tunnelmia, Vohveli <3