mmaa: kaikenlaisia pöpöjä on nyt liikenteessä, moni kaveri ja itsekin tässä olen sairastanut vähän ajan sisään. Onneksi en sentään joutunut sänkypotilaaksi, mutta olo on vieläkin ajoittain yllättävän heikko vaikka missään vaiheessa tauti ei nostanut edes kuumetta.

Sairastelun jälkeen kaikessa liikunnassa kantsii noudattaa jopa ylivarovaisuutta. Varsinkin jos sairastelua on kestänyt noin pitkään, niin siinä menee taas oma aikansa ennen kuin kroppa kestää normaalia rääkkiä.
Tähän samaan hengenvetoon on sanottava, että mie olen kamalan skeptinen aamulenkin suhteen. Olen toki kuullut väitteen, että se olisi hyväksi, mutta faktaa asiasta en muista kuulleeni. Itse perustelen asian niin, että ennen aamupalaa verensokeri on muutenkin alhaalla joten epäilen touhun terveellisyyttä. Lisäksi olen niin aamu-uninen, että aamulenkki onnistuis korkeintaan jos opettelen unissalenkkeilemään.

Iltasyönnin voisit saada kuriin siirtämällä päivällistä napsun myöhempään tai syömällä tunnin-pari päivällisen jälkeen hedelmiä, marjoja, juureksia, pähkinöitä, tjsp.

Kyllä se paino lähtee siitä taas tippumaan, älä sinä yhtään epäile! Kovasti tsemppiä ja hyvää kevättä!

ps. Vaatejutuista puheenollen ostin tänään sovittamatta M-koon pusakan mentaliteetilla "tää sopii sitten joskus".. vähän niinkuin tavoitevaatteeksi. Tulin kotiin, sovitin ja se pentele sopi kuin lapanen. Jotenkin kohensi hieman mielialaa.

... ainakin voitti sen kerran kaupassa kun eräät housut repes perseestä jo sovituskopissa (koko silloin muuten xxl tai xxxl).

On sopivan kokoiset vaatteet vaan aika mukava juttu Oon havainnut, että mekko jonka ostin normaalipainon kunniaksi, on tosi hyvä egonpönkittäjä En tiedä, onko se erityisen imartelevan mallinen vai johtuuko vaan siitä että pitkästä aikaa on oikean kokoista vaatetta päällä, mutta se päällä on tullut paljon kehuja ulkonäöstä ja painon tippumisesta.

Emperor, varmaan sun kroppa vähän totuttelee isoon muutokseen eikä paino siks liiku. Mut ymmärrän et turhauttaa, itelläkin jos paino jumii pari viikkoa niin alkaa tuntua kuin ei ois koskaan laihtunutkaan Kyllä se siitä taas lähtee.

Moi mmaa ja tervetuloa takaisin . Kyllä se painon putoaminen usein alun jälkeen vähän tyssääkin ja se on hankala vaihe. Minulla tulee noita aamulenkkejä syömättä ihan vahingossa kun yleensä ulkoilutan koiran ennen aamupalaa niin saa rauhassa syödä ennen kuin pitää lähteä. En ole niistä mitään erityistä hyötyä huomannut. Joskus ennen koiraakin olen niitä tehnyt, mutta minulle tuli ainakin huono ja voimaton olo niistä. Koiran kanssa se on vaan sellaista tassuttelua. Laihtumishyöty niistä on kai sinällään aika pieni, mutta voihan siinä olla vähän sellaista psyykkistä hyötyäkin jos päivä saa reippaan alun. Itse olen aika aamuvirkku, mutta ennen aamiaista en suostu hikoilemaan .

Emperor, ainakin itselläni alkoholi on hillitön turvottaja. Olen nuorempana juonut aika reippaasti ja vanhoja kuvia katsellessa näytän tosi pöhöttyneeltä nykyiseen verrattuna, vaikka painankin aika saman verran kuin n. 10v. sitten. Ihan varmasti lähtevät parissa päivässä nuo kilot.

Minäkin odotan yllätyksiä vaatekaapilta! Kokeilin tänään jo yksiä vanhoja housuja, mutta vielä nappi jää laittamatta ja tursuaminenkin oli aika huomattavaa... Mutta sainpa jo reisistä ylös! Hidasta on tämä, tosin tänä aamuna oli alin paino muutamaan viikkoon, saapa nähdä putoaako vielä vai ei.

Kiva kuulla kuulumisia, pahvinaamari ja mmaa!

Mullakin on ollut heittelyä, kuten arawr'lla ja emperorilla. Olen kuitenkin samaa mieltä aiempien kommenttien kanssa, että usein tällainen yhtäkkinen "nousu" ei nousua oikein olekaan, vaan tulee just helposti viikonlopun jälkeen. Itse tein enkat 69,5 kg muutama päivä sitten, mutta maanantaina olikin 2 kg enemmän. Viikonlopun jälkiä kuitenkin, jotka katoavat yleensä nopsaan. Olen ehkä aiemminkin maininnut, mutta joskus luin kiinnostavan uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan yleisesti ottaen ihmisillä on paino korkeimmillaan juuri viikon alussa ja jos paino on laskusuunnassa se yleensä laskee hiukan koko viikon, mutta sitten taas alkuviikosta on hiukan korkeammalla.

Katselin äsken tuota edistyminen-sivuani täällä Kiloklubissa. Olen liittynyt ekan kerran aika kauan sitten ja tuolloin painoin siis itse asiassa noin 4 kg vähemmän kuin nyt. Hämmästyin kun huomasin, että noitten tietojen mukaan vyötäröni olisi kuitenkin ollut tuolloin peräti 5,5 cm isompi! Vyötärön mittailu tosin on musta vähän hankalaa, että mistä kohtaa ja miten, mutta on tuossa sen verran iso ero, että ei se kai voi ihan hatustakaan olla vedetty. Tuntuu kuitenkin hämmentävältä, että kroppa voisi tosiaan näin paljon muokkautua mielestäni aika maltillisella liikunnan lisäyksellä!

Simpsu, onpa yllättävä tulos Mut jos liikunnan lähtötilanne on lähellä nollaa, niin silloin pienikin lisäys voi vaikuttaa paljon. Ja varmaan ruuan sisältökin vaikuttaa kehon koostumukseen. Itse asiassa mullakin vyötärö on pari senttiä pienempi kuin nuorempana hoikimmillani, vaikka oon 3-4 kiloa painavampi kuin silloin.

Mitä vyötärön mittaamiseen tulee, niin ite oon aina mitannut vartalon kapeimman kohdan, joka on ollut vaihtelevan verran navan yläpuolella. Kun kiloja on lähtenyt, vyötärö on pikkuhiljaa tullut alemmas. En tiä pitäisikö se viskeraalirasvamittaus tehdä jotenkin eri kohdasta, kun kyllä mulla edelleen on navasta vyötärölinjalle enemmän kuin kaksi senttiä (tällä hetkellä kaksi sormenleveyttä).

Painon heittely edestakaisin on sellainen kestoteema, että ajattelin siihen liittyen jakaa oman painonsahauskäppyrän viimeisen kuukauden ajalta. Välillä luulee että paino on laskenut, sitten seuraavana päivänä huomaa olevansa taas kilon painavampi

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

On tuossa pakosti mittavirhettäkin tai eri mittauskohtia, mutta kuitenkin näyttäisi siltä, että n. 3 kiloa enemmän ja vyötärö n. 3 senttiä vähemmän. Muistelisin kyllä, etten tuossa lähtötilanteessa harrastanut juurikaan liikuntaa muuta kuin arkiliikuntaa ja sen sellaista, mutta lihaskuntoa en varmaan oikein ollenkaan.

Sahaava painokäyrä on muuten erittäin tutun näköinen. Noin se vaan menee! Toi on mielestäni vielä melko maltillista. Mulla tulee välillä kauhean isojakin hyppyjä. Enemmän olen itse yrittänyt nyt seurata painon "trendiä" ja olen myös tykännyt siitä, että olen laskenut keskiarvon kunkin viikon painoista, niin yksittäisen piikit ja kuopat tasoittuvat.

En edelleenkään kerkeä kommentoimaan kaikkia täällä tapahtuneita asioita, mutta jos nyt vähäsen yritän ryhdistäytyä tässä.

Täällä puhuttiin ainakin aamulenkeistä ilman aamupalaa tai aamupalan jälkeen. Mä itse tykkään käydä ennen aamupalaa kävelyllä, koska sitten mulla on aikaa enemmän valmistaa ja nauttia aamupala. Koira kuitenkin taloudesta löytyy, niin oon kokenut tän hyväksi systeemiksi. Samalla vähän herättelee sitä nälkääkin, kun mä en juurikaan sitä tunne.

Taisi olla myös isoja pidemmän aikavälin pudotuksia ja onnistumisia vaatekaapilla. Onnea niistä!

Mä mittaan kanssa vyötärön kapeimman kohdan, kohtaa on suht. helppo seurata nii mittausvirheettömyys on minimoitu toivottavasti. Mulla on muuten todella isoja vaikeuksia muitten mittojen mittaamisessa, joten niitä otan harvemmin, vaikka haluaisin kyllä niitäkin seurata enemmän. Kuvat ja vaatteet sitten toisaalta kertovat muutoksesta.

Täällä olis taas huomenna yhdet pt-treenit edessä. Kolme kertaa takana, on menny aika hyvin. Sain kaksjakosen ohjelman, joten huomenna on vuorossa jalkapäivä. Yritin sunnuntaina tehdä ensimmäistä kertaa treenin itsenäisesti, mutta se sama itsevarmuus kuin pt:n kanssa tehdessä oli tiessään enkä löytänyt edes oikean kokoisia välineitä (kahvakuulaa). No, treenit tuli kuitenkin tehtyä ja hiki tuli ja syke nousi.

Oon ollu PT:seen ja liikuntamääriin todella tyytyväinen, mutta toi syöminen on iso ongelma. Oon nyt melkein viikon ajan kirjannu pt:lle ruokia ylös. Se on vähän helpottanu rytmin ja laadun kanssa, mutta silti on paljon paljon paljon korjattavaa. Siksi tää paino hilluu samassa eikä edistymistä silleen näy. Mietin omaa motivaatiotani, että onko se sitten kuitenkaan tarpeeksi korkea. Tässä kyllä on kaikkia stressitekijöitä (kandi, muut kouluhommat, tentit), jonka takia en täysin pysty keskittymään elämäntapojen parantamiseen. Olisko vinkkejä tai ajatuksia motivaation kohentamiseen?

pahvinaamari, jos löydät sen motivaation niin kerro että tulee käymään täälläkin. Hukassa on.

Motivaatio on kyllä vaikea juttu! Se ei nimittäin tule sormia napsauttaen, pullosta.. harvemmin edes peilistä tai foorumilta. Jokaisella on oma keinonsa kohottaa sitä ja sitä mikä toimii sinun kohdalla, sitä en tiedä.


Mikä mulle tuli äkkiseltään mieleen oli, että yritätkö haukata liian isoa palaa? En tarkoita koko projektia vaan treenin, syömisen ja elämän suhdetta.

Entäs onko tuo kaksijakoinen treeniohjelma niinkun.. kaks kertaa viikossa? Eikun miten? Joka toinen päivä?

No, anyways.. tietämättä sinun treenirytmiä ehdotan silti samaa jota ehdottaisin vaikka sen tietäisin eli seuraavaa:
- Laita ruokailu kuntoon
- Tingi liikunnasta
- Jätä aikaa myös muulle elämälle!

Miksi tekisin noin?

Tärkein osa painonpudotusta, varsinkin pysyvää sellaista, on laittaa ruokailutottumukset kuntoon. Tiedät varmasti miksi, mutta kertaan:
- Laihtuminen edellyttää että energiansaanti on kulutusta pienempi - kovakin treeni on mahdollista nollata syömällä väärin
- Oikealla rytmillä et tunne nälkää, joka vähentää ahmimista ja herkuttelua, ja verensokeri pysyy tasaisena -> virkeämpi olo
- Syömällä oikein saat kaikki ravintoaineet josta seuraa terveyttä ja hyvää oloa
- Kun pääset tavoitteeseen, siellä on hankala pysyä väärillä ruokailutottumuksilla

Tulipa kirjoitettua ruokailusta.. mutta halusin vähän korostaa asiaa. Ruokailutottumusten muutos kantaa silloinkin, kun olet tavoitteessasi tai kun sinulla on enemmän aikaa liikkua ja siten tehostaa muutosta.


Sinulla on selvästi kiireinen elämä ja motivaatio on tiukilla. Minusta motivaatio (tai sen puute) on merkki siitä, että tahtia pitäisi löysätä. Kandissa, tenteissä ja kouluhommissa on varmasti tekemistä ilmankin että stressaa painosta saati iltaisesta treenistä.

Sen lisäksi että on koulu- ja/tai työelämää, painonpudotusta ja treeniä, pitää olla myös vapaa-aikaa. Olla vaan tai ottaa ainakin rennommin.. kevyt lenkki siksi, että ulkona oli kaunis päivä, ei siksi että painonpudotus. Ehkä sieltä olisi hyvä ammentaa myös sitä motivaatiota.
----------

Apua miten pitkä ja paasaava teksti, mutta parempaan ei nyt kykene. Ja tää sentään on neljäs versio!

Kauheesti tsemppiä ja kyllä se siitä lähtee!

arawr: kiitos pitkästä ja kattavasta viestistä sekä tsempeistä. mä otan ilolla kaikki vinkit ja muistutukset elämän tasapainottamisesta vastaan. En siis kokenut tekstiä yhtään paasaavaksi, vaan enemmän herätteleväksi, mikä on vaan hyvä

Kaksjakonen tarkottaa mun kohdalla, että mä pyrin tekemään kaks kertaa viikossa salilla treenin, joista toinen on käsi- ja toinen jalkapainotteinen. Tän lisäks mä käyn 1-2 kertaa viikossa balancessa ja viikosta riippuen enemmän tai vähemmän meidän koiran kanssa lenkeillä (sillon kun mä oon kiireinen, mies hoitaa ulkoilutukset pääasiassa ja toisinpäin, mutta kyllä mäkin kerran päivään vähintään ulkoilemassa käyn). Koulumatkapyöräily sit siihen päälle.
Viikkoon sisältyis siis parhaimmillaan kolme-neljä kertaa muuta liikuntaa kuin kävelyä.

Ruokailujen kanssa mulla on paljon päänsisäisiä ongelmia, jotka vaikeuttaa ja pitkittää mun ruokailujen hallitsemisen opettelua. Mä työstän tätä paljon ja oon omasta mielestä edistynytkin (syön kutakuinkin 4-5 kertaa päivässä oikeaa ruokaa kahden sijasta, herkkujen mättäminen ja määrät on vähentynyt huomattavasti). Siitä huolimatta sitä vain odottaa itseltään koko ajan liikaa. Mä tiedostan kyllä, että ruokailut on yksi tärkeimmistä elämäntapamuutokseen liittyvistä asioista. Silti musta tuntuu paljon helpommalta ja tärkeämmältä satsata liikuntaan ja opetella syömistä (sitä että ylipäätään syön enkä saa kuvotuksen tunteita ruoasta) ja ruokarytmin ylläpitoa. Liikunta on myös mulle sinänsä iloa tuottava asia ja vapaa-aikaa, kun balancessa käyn mun kaverin kanssa. Saunotaan ja parannetaan maailmaa aina sit sen tunnin jälkeen.

Liikunnan mä koen muutenkin tärkeeksi henkireiäksi ja itsetunnon kohottajaksi. Se oli yksi päällimmäisin syy siihen, että miksi mä haluan maksaa itseni kipeäksi pt:n kanssa treenaamisesta (1 x viikossa 10 viikon ajan = n. 500€ + salikortti). Mun motivaatio onkin paljon korkeammalla kiinteytymisen ja itseluottamuksen kohottamisen osalta kuin laihtumisen. Ehkä se motivaatio löytyy tässä matkan varrella, kun alkaa uskoa itseensä ja omaan tekemiseen.

Kun tää ruokarytmi alkaa luonnostua paremmin, mä oon ajatellut siirtyä enemmän ja enemmän kiinnittämään huomiota annoskokoihin. Mä teen sitä kyllä jo nyt, mutta en niin paljon kuin mitä laihtumiseen vaadittaisiin. Kiinnitän huomiota myös ruoan laatuun, mutta sitäkään en tarpeeksi laihtuakseni. En sitten tiedä onko tämä hyvä systeemi, että ensin ruokarytmi kuntoon ja et ylipäätään syön oikeaa ruokaa (sinänsä laatuasioihin huomion kiinnittäminen) ja sitten vasta alan puuttumaan annoskokoihin ja vieläkin enemmän ruoan laatuun. Pitänee puhua terapeutin ja pt:n kanssa asiasta. Tietoo mulla on ja paljon, mutta se käytännön toteutus ei ole hallinnassa.

Etkä ole kyllä yhtään väärässä siinä, että mä yritän hallita kerralla kaikkea. Vajaan kuukauden päästä mä oon kuitenkin palauttanut mun kandini ja mun lukkarissa on enää max. 5h viikossa koulua. Tahdin löysääminen onnistuu siis vasta sitten. Mutta kyllä mun jotain pitää keksiä tälle reilulle kolmelle viikollekin.

Viestisi sai kyllä arawr todenteolla ajattelemaan. Muun muassa sitä, mitä on jo saavuttanut ja sitä, mihin on matkalla ja miksi.

Täällä olikin aiemmin puhetta siitä, milloin on lihonut. Mä oon ollut ylipainoinen jo lapsena, mutta lihava vasta lukiossa, toisin kuin mitä kaikki on aina mulle väittäneet. Kun on saanut 1.luokalta asti kuulla olevansa lihava, niin kyllä sitä on aika hukassa, kun pitäisi yhtäkkiä muuttua normaalipainoiseksi. Kai sitä oma pää estää sitä muutosta parhaan kykynsä mukaan. Sitä miettii, että kuka sitä olisi laihempana.

Sekavaa aamusepustusta ja todella pitkäteksti. Toivottavasti saatte silti selvää mun pointeista