tiistaina, 31. maaliskuuta 2015 klo 22:41 arawr kirjoitti::

... tosin tekis kyllä hyvää pitää taas jonkun viikon tai kuukaudenkin verran tuota ruokapäiväkirjaa. Jäis nää herkut pois, koska ruokapäiväkirjassa sen huomaa oikein kunnolla miten paljon ne "painaa". Terveisiä vaan täältä korvapuustin ääreltä..

Juurikin tämä mua nyt vähän ajaa takaisin ruokapäiväkirjan pariin. Kun en merkkaa, lorautan oliiviöljyä vähän ronskimmin ja voitelen leivän oikein paksulti. Vaikka en toki tiedä, onko se nyt sitten niin vakavaa... Merkatessa kuitenkin pysyy paremmin kurissa, kun tietää, että pitää tehdä viimeistään päivän lopussa tiliä syömisistään, eikä voi huijata itseään.

Liikuntojen merkkailussa olen kanssa laiskistunut, mutta niiden kanssa on jotenkin helpompaa ajatella, että normaalit arkiliikunnat tulee joka tapauksessa + montako kertaa viikossa käy jumpassa tai salilla.

Simpsu, oon mä niitä jumejani täällä sitten vinkunutkin, kun on alkanut usko loppua viimeistään kolmannen jumiviikon alussa Mutta huonomminkin voisi olla, onneksi ei ole mitään puolen vuoden jumituksia ollut. (Ja nimimerkistä en oo turhan tarkka, ei haittaa)

Mitä ruokapäiväkirjaan tulee, niin mä ainakin oon sen verran kontrollifriikki että täytän sitä edelleen päivittäin. Yleensä kyllä niin, että syön mitä huvittaa ja jälkikäteen vaan kirjaan kaikki, mutta haluan kumminkin nähdä, että ruokavalio on järjestyksessä. Ajattelin että alan opetella siitä pois sitten kun oon tavoitepainossa, koska ei tätä ikuisesti voi näin tehdä

Stam1na, onhan sulla jo aika paljon senttejä lähtenyt, eikö? Sulla on ehkä vaan mukautuvamman muotoisia vaatteita kaapissa kuin mulla. Mutta kyllä se vaihe vielä tulee, kun ne lakkaa sopimasta... Just tällä hetkellä harmittaa, että viime syksynä ostamani farkut on ihan roikot jo.

Joo noihin mässäilypäiviin ruokapäiväkirja auttoi ehdottomasti. Toisaalta itseltä ne ovat pitkälti jääneet kun olen huomannut, että pienemmästä määrästä nauttii ihan yhtä paljon, mutta ei tule huono olo sen jälkeen. Käytännössä tämä on onnistunut sillä, etten osta isoja määriä kerrallaan, koska kaapista on helpompi mussuttaa ajattelematta jos siellä on vain liikaa kaikkea. Ostan myös pienempiä pakkauksia, vaikka ne ovat kalliimpia, koska usein on suurempi kynnys avata uusi suklaapatukka kuin vaan ottaa levystä uusi rivi ja taas uusi...

Onhan näitä senttejä lähtenyt. Ja itse asiassa puhuin liian aikaisin sopivista vaatteista :D . Laitoin pitkästä aikaa päälle housut, jotka ostin joskus joulu-tammikuussa ja silloin ne olivat aivan passelit. Pystyin eilen vetämään ne päälleni avaamatta nappia tai vetoketjua. Ne myös valuvat jatkuvasti alaspäin eli vyötä täytyy ottaa kehiin. Kangas toki joustaa jonkun verran, mutta mitä ihmettä silti :D . Tämä on joku minun kehoni (ja liikunnan) mysteeri: Vaikka olen laihtunut vain 2 kg, on vyötäröltä kadonnut 11 cm (90 -> 79). Tänä aamuna oli paino myös alimmillaan pitkään aikaan. Alan uskoa, että sitkeästi tekemällä voi suht pienilläkin muutoksilla pienentyä.

En muista onko siitä ollut puhetta, mutta kauanko sinulla Pieni karhu tuo painonpudotus vei tai milloin aloittelit projektiasi?

https://yle.fi/uutiset/sari_helin_8-vuotiaan_miestissit/7901452

Hear, hear. Hyvä artikkeli, tykkään. Asiaa koko roska.

Stam1na, takana on nyt reilut kolmetoista kuukautta. Tavoitepainoon on (jos viikonlopun rilluttelukertymää ei lasketa) vielä/enää kilon verran, sitten pitäisi vielä oppia pitämään paino sopivalla tasolla.

Huikea tuo vyötärön muutos! Ootko mitannut muita ympärysmittoja? Mulla vyötärönympärys on muuttunut vajaan sentin kiloa kohti, sun kroppa tekee selvästi jotain ihan eri tavalla.

arawr, hyvä teksti kyllä. Tämän saisivat lukea myös ne kouluterveydenhoitajat, jotka käskevät lihavien lasten tehdä painolleen jotain.

Heei, vieläkö mahtuu mukaan?

Olen vielä muutaman kuukauden alle 30-vuotias, joten vielä menen kategorian sisälle

Painoa on pudotettavana kymmenisen kiloa ja olen päättänyt lopettaa elämäni viimeisen laihdutuksen syksyllä, kun 30 pärähtää mittariin.

Tällä hetkellä yritän herätellä aineenvaihduntaani, olen sen onnistunut tuhoamaan tässä muutaman viimeisen vuoden aikana kyllä aika hyvin. Olen kituutellut, Juttaillut, karpannut, paastonnut ym. Enkä missään vaiheessa tajunnut, että tämä ei vain toimi näin.

Jokunen vuosi sitten pudotin painoani ihan hyvin terveellisen monipuolisen ja säännöllisen ruokailurytmin sekä salitreenin avula, mutta sitten iski turnausväsymys ja innostus lopahti. Kilot palasivat kavereiden kanssa ja siitä asti on jojoiltu. Mutta nyt riitti!

Tervetuloa joukkoon kiloiseen, Nuppiainen!

Sekaan vaan, Nuppiainen!
Oot aika rääkkiin kroppas laittanut. Mutta onneksi ihmiskeho on aika taitava korjaamaan itseään, kun sille vaan antaa aikaa ja ruokaa.

Kai se olennainen juttu on oppia tekemään ne terveelliset valinnat niin luontevasti, ettei siihen väsähdä, vaan että siitä tulee se "normaali", minkä tekee miettimättä eikä tunne olevansa millään kuurilla. En oo kylläkään kokeillut monia eri konsteja, mulla on käynnissä elämäni ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) painonpudotus, johon lähtiessä mullakin kroppa oli varsin sekaisin. Aika perusasioista piti reilu vuos sitten alkaa rakentaa: opettelin syömään aamupalan ja sen toisenkin lämpimän aterian päivässä yhden ison iltaruuan sijasta, lakkasin juomasta kaloreita (limsat, mehut – maitoa juon), aloin systemaattisesti ostaa kaupasta hedelmiä ja vihanneksia... Tällä hetkellä ei oo sellanen olo että olisin mitään vailla, vatsa tunnistaa sopivan ruokamäärän hyvin (silti kyllä naputan kaiken ruokapäiväkirjaan) ja on oikeastaan aika mukavaa, kun tulee ihan rehellinen nälkä

Mahtuuko mukaan? Yritin etsiä jotain itselleni sopivaa ryhmää

26-vuotias painonpudottaja olis täällä.
Laskureissa alhaalla taitaa näkyäkin tuo lähtö- ja tavoitepaino. Ei oo mitään aikarajaa asetettu, kunhan tippuu ja olo on hyvä

Mulla on tässä samalla jalan kuntoutus menossa, kävelylenkkejä pystyy jonkinmittaisia tekemään. Jalka siis murtui ja leikattiin ja nyt on ollut kuukauden ilman kipsiä.

Pienellä karhulla näyttää ainakin olevan hyvä pudotus jo takana! Hienoa!

Mukavaa sunnuntaita!

Tervetuloa SweetTooth1! Olet löytänyt meidät.. nyt juokse! Pakoon.. kun vielä kerkeät.

Saattaa olla että tämä ryhmä on etsimäsi jos haluat oppia pahoille tavoille ja jakaa (epä)onnistumiset kanssamme!

Ja sitten hieman vakavasti puhuen.. meistä on moneksi ja monta. Kaikilla hieman eri tilanne, mutta vakaasti kohti parempaa ollaan menossa. Monilla meistä on aika hyvin tietoa ja kokemusta näistä jutuista, joten vertaistukea saa ja annetaan tarvittaessa.
-----

Ou jees. Heitänpä tässä pääsiäismaanantain onnistumiset ja epäonnistumiset samaan syssyyn. Komea aamu, lähdin lenkille. Polkaisin tuonne lähilenkkipolulle ja kiersin sen pari kertaa, toinen pitkälti kävellen, toinen hölkäten. Sitten polkaisin vähän pidempää kautta kotiin. Eli tuloksena noin kymppi pyöräilyä, reilu kutonen lenkkiä ja siihen jonkun verran lihaskuntoa kotona ja lenkin aikana (polun varrella erinäisiä laitteita ja pisteitä joissa treenata).

Okei, okei.. sitten alkaa alamäki. Tulin kotiin pistin kahvin tippumaan. Söin tukevan, mutta laadultaan ihan hyvän aamiaisen. Otin ison kupin kahvia. Ja jumalattoman palan prinsessakakkua. Sekä tiikerikakkua.

On tämä elämä.. perkele. Kello ei ole kymmentäkään ja oon ehtinyt jo tehdä hienosti ja ryssiä koko homman.

Mutta hei! Onneksi pääsiäinen on uudestaansyntymisen aikaa, joten miekin uudestaansynnytän selkärankani tässä.. ennen kesää.