Tervetuloa, mar-ka! Itsekin vasta jokunen aika sitten tähän ketjuun liityin ja vasta tämän viikon maanantaina aloitin uuden ruokavalion, jolla tähtään nimenomaan kiinteytymiseen.

Hullua: eilen salilla tuntui, että hauiksissa olisi jo näkynyt jotain eroa ja kun pullistelin ihmetyksen vallassa peilin edessä, yks työkaveri (SM-tason kehonrakentaja) sanoi, että kyllä se voi tosiaan niin ollakin: oikeanlainen ravinto on samantien löytänyt kodin sieltä missä lihasten pitäisi olla.

Tänään on vapaa päivä niin treenien kuin ruokailujenkin suhteen ja huomenna taas jatketaan. Jotenkin tuntuu, että tää on nyt ansaittu eikä huono oma tunto soimaa.

Tervetuloa mar-ka! Tosiaan kaikki on joskus alottelijoita, eikä se haittaa mitään. Ei täällä suurin osa muistakaan mitään ammattilaisia ole.

Mä en nyt ole taas tänne kovin aktiivisesti kirjotellu vaikka oonkin teidän juttuja lukenut, kun ei ole ollut pahemmin uutta asiaa; treenit rullaa aika vakiintuneesen tapaan ja silleen. Mietin tässä just yks päivä, että mun on outoa edes ajatella aikaa kun en harrastanut liikuntaa; mitä mä sillon oikein mietin?

Kyllä miehillä on ylipainoa, ja ovat he myös kiinnostuneita lihasharjoituksista, jälkimmäinen on hyväksi jos on edellistä, jo terveydenkin kannalta. Miehet ovat myös kiinnostuneita ulkonäöstään. Joskus ennen voimaa tarvittiin sotimiseen, sitten esim. häjyjen aikaan kylätappeluihin, mitä perua nykyinen katuväkivalta taitaa olla. Nykyään töissäkään harvoin tarvitsee lihaksia, niitä hankitaan terveys-syistä, mutta myös estetiikan kannalta. Jouko Turkkahan toi urheilun teatteriin, ja nykyiset bodauslehdet esitttelevät uudenlaisia mannekiini-ihanteita, varsinkin naisilla tämä on tervetullutta uutta feminismiä, miehillä on kokonaisvaikutelman mielyttävyydessä vielä parantamisen varaa, pelkät lihakset eivät ratkaise, vaan kokonaisvaikutelma.

Mar-ka, mä olen kyllä kuvitellut että kuntoileva ihminen tarvii hiilareita lihasten polttoaineeksi. Tosin itekin olin kesällä vähän aikaa semi-vhh:lla kun tein istumatyötä enkä päässyt käymään niin paljoa salillakaan. Nykyään taas tuntuu että mikään määrä ruokaa ei riitä vaan aina on nälkä.

Toi on kyllä omituista, että jos ei syö sokeria, pullaa, puhdistettua vehnää ja juo limpparia, niin se tekisi ruokavaliosta vähähiilihydraattisen. Minusta se kuulostaa ihan tavalliselta aikuisen ihmisen fiksulta valinnalta, koska sokeri, pulla ja limpparit eivät kuulu mihinkään suositeltuun ruokavaliomalliin.

Mä olen niiiiin kevyen viikon tarpeessa. Tämän viikon rinta- ja hauistreenien ja olkapää-ojentajatreenin jäljiltä on koko yläkroppa ihan mössönä ja esimerkiksi rintalihaksia jumittaa jostain kainalokuopista asti ja jalat taas ovat ihan jumissa niin etureisien, takareisien kuin pakaroidenkin osalta. Kevyen viikon kolme ensimmäistä päivää menee varmaan niin, ettei tee mieli edes ajatella punttitouhuja.

Okei mä vaan hämäännyin tuosta vhh-nimityksestä. ^^

mar-ka, mulla on kanssa joku yhteensopivuusongelma gluteenin kanssa, vaikka lääkärin mukaan 95% todennäkösyydellä ei ole keliakia. Syön sitten hilareina riisiä, bataattia ja muita juureksia, banaaneja, joskus kauraa yms.

Kukas täällä muuten olikaan just palkannu PT:n, vai muistanko ihan väärin? Talvitie?? Olisi kiva kuulla anyway teidän kokemuksia personal trainereista, mietin itekin "sijottaisinko" siihen...

Tervetuloa mar-kalle
Saattaa olla, että meillä on hyvinkin samanlaiset tavoitteet terveyden ja hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Paitsi että tunnen itseni huonokuntoiseksi, väsyneeksi ja jotenkin raihnaiseksi aina kun en ehdi riittävästi liikkumaan ja sen myötä syömään terveellisesti kulutuksen mukaan.

Laihduttaminen ja lihasprosentin nostaminen on hankala asia, ja kyllä siinä säätämistä on, jos miettimään alkaa. Täytyy aika paljon seurata omia tuntemuksia, kunhan vähän on miettinyt minkälainen linja sopii omiin tavoitteisiin.

Minäkään en yleensä tarvitse perunaa, pastaa riisiä tms., mutta mulla ei ole niin hyvä proteiinin sieto, että voisin hirveän suuren osan energiasta ottaa proteiinista. Sitäpaitsi rakastan hedelmiä, mutta ne ei ole kyllä kauhean hyvä eväs juoksulenkkejä varten, koska niissä hiilarit ovat niitä melko nopeita. Joten hedelmiä täytyy vähän rajoittaa. Hiilihydraateista mulla ruisleipä pitää verensokerin tasaisena melkein parhaiten, ja siksi mieluummin ruisleipäsiivu ennen lenkkiä kuin esim.maustettu proteiinirahka, jossa kaikki hiilihydraatit tulevat sokerista. Pieni puuroannos on kanssa aika mainio, josta tulee 25-40g hiilareita riippuen siitä mitä sekaan laittaa. Luumuthan nostaa älyttömästi veren sokeria, mutta saa vatsan toimimaan, jos proteiinia on tullut liikaa tai juoksemista ja magnesiumia liian vähän

Olen muuten katsellut marketeissa olevia palkkareita, ja niistä valitsin viimeksi Leaderin pussin, jossa näytti olevan sekä magnesiumia että kreatiinia, vaikka jälkimmäistä en varmaan hirveästi tarvii, kun en erityisemmin kasvata lihasmassaa ja inhoan turvotusta. Varmaan parempiakin palkkareita on, mutta mullakin lihastreenin tavoitteena on lähinnä kiinteytyminen ja jäntevöityminen. Ja toisaalta palkkaria menee mulla vain salipäivinä (2x viikossa), että aika pieni määrä siitä tulee kreatiinia joka tapauksessa.

Eli vatsan kunnossa pitämisen ja juoksemisen takia mulla kyllä tulee hiilihydraatteja jonnin verran

Piti ihan mennä katsomaan, että onko joku tuollainen leipäviipalesuositus todella vielä olemassa, kun se kuulostaa niin viisikymmentäluvulta. Ainakaan tuolta valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilta mä en tuollaista päivittäistä leipäsiivujen määrää löytänyt, mutta mua nauratti, kun mietin, että syön tuon yhdeksän viipaletta ruisleipää ehkä vuodessa. Ja mä en syö edes millään tavalla vähähiilarisesti enkä missään nimessä hiilareita kartellen, vaan yleensä vain ajoitan niitä enemmän treenin tueksi. Ravitsemussuosituksista olen kyllä muutenkin monelta osalta, etenkin proteiinin määrän osalta ja jokapäiväisestä pullansyönnistä, erimieltä ja toistaiseksi olen voinut todeta, että noh, ehkä teen asioita väärin, mutta kumpi meistä ylittää kaikissa kuntotesteissä erinomaisen rajat ja kumpi ei ole koskaan kipeänä, minä vai Valtion ravitsemusneuvottelukunta...

Tämä ei nyt liity enää tähän keskusteluun, mutta usein olen kyllä ihmetellyt sitä, kuinka aikuiset ihmiset ovat hukanneet huomiokykynsä ja tolkun siitä, että ravitsemuksessa perusasiat pysyvät aina samoina suuntauksesta riippumatta. Jokaisessa terveyttä edistävässä ruokavaliossa suositellaan esimerkiksi runsasta vihannesten syöntiä sekä riittävää välttämättömien rasvahappojen, proteiinin ja kuitujen saantia ja reilua veden juontia. Ja kun perusasiat ovat kunnossa niin loppuosa helppo muokata kokeilemalla erilaisten suuntausten sopivuutta omalle kropalleen. Ravitsemuksessa kyse ei ole pelkästään makrojakaumista, vaan myös eri ruoka-aineiden sopivuuksista, imeytyvyydestä, aktiivisuudesta ja siitä millä tavalla ne ruoat ajoittaa. Vireystila, unenlaatu, vatsan toiminta, veriarvojen paraneminen, suorituskyky ja vastaavat asiat kertovat kyllä, kun oikea yhdistelmä osuu kohdalle, eikä sekään tila ole stabiili, vaan ikä, elämäntilanne, liikunnan laatu, hormonaalinen tila ja muut seikat ovat muuttujina jatkuvasti.

mar-ka, joo oon itekin todennut, että mitä tarkemmin pysyn gluteenittomassa, sitä parempi olo on noin niinkun pidemmällä aikavälillä. Viime syksynä jätin eka perus pastat, leivät yms. pois, ja lopulta siirryin täysin gluteenittomaan kun tuntu että esim. tavallinen kauraleipäkin turvottaa ja laittaa mahan sekasin. Just vähän aika sitten kokeilin taas kauramaitoa ja sama juttu. Ärsyttävintä tässä on, että maha tuntuu oireilevan vielä pidempäänkin altistuksen jälkeen, eli todellinen teho näkyy vasta kun onnistuu olemaan oikeesti pidempiä aikoja täysin gluteenittomasti.

vieras, tuo on muuten totta! Se vaan hämää, kun monet suuntaukset (karppaus, paleo yms.) tuntuu lähestyvän asiaa sitä kautta, mikä on kiellettyä, eikä mitä kannattaisi syödä.

Meidän taloudessa ei eineksiä näy, vaan tehdään itse joka päivä ruokaa. Lounaaksi syön töissä ihan peruskotiruokaa ja päivälliset pidetään kotona aika simppelinä, että pystytään hoitaan töiden jälkeen ruuanlaitto, koira ja kummankin treenit. Mähän en silloin joskus ollut innokas kokki, mutta nykyään teen ruokaa mielelläni, koska silloin on kokonaan mun vallassa mitä suuhuni tungen. Mä syön leipää silloin tällöin. En joka päivä ja niinä päivinä kun syön niin max yksi viipale päivässä. Usein saataan puolittaa sen viipaleenkin.

Olen pitänyt tänään totaalilepopäivän, kun fiilis on ollut tosi väsynyt.