Josko sitä minäkin uskaltautuisin esittäytymään.. Yritän tehä sen nii lyhkäsesti ku minä vaa osaan.. Taitaa siis tulla vähä pitee rimpsu *nolona*

Olen juuri kuunvaihteessa uuden ikälisän saanut, eli nykyään 42 v neljän (4) lapsen äiti Pohojanmaalta (aika jämptisti Vaasan ja Seinäjoen keskivaiheelta), joka toimii miehensä kanssa yrittäjänä.

Pituutta olen saanut ruhtinaalliset 159,5 cm ja painoa olen tullut aijan kanssa keränneeksi yli oman tarpeen viimeisin punnitus antoi tulokseksi 97,0 kg joten jokunen kilo on jo matkanvarrellekkin jo jääny - Pahimmillaan paino vielä alkuvuodesta pomppijosain 103-102 kg:n tietämillä.
Urakkaa siis on enemmän kuin tarpeeksi, mutta alkuun olen asettanut tavoitteeksi päästä 89 kg.. Sitä on sitte hyvä jatkaa

Laihdutusyrityksiä on vuosien varrella ollut usiampia ja parahimmillaan sain 10 kiloa karisteltua, mutta silloiset karistetut ovat tulleet takaisin ja tuoneet muassaan muutaman kaverinkin... Valitettavasti

Oon kokeillut Paikkarien kirjekurssia - 7 kiloa lähti ja into lopahti heti kun en ollu "tilivelvollinen , Scaresdalen dieettiäkin kokeelin aikanaa - vieläkään en pysty syömään pinaattia ilman että alkaa etoon...
Ongelmana tuppaa oleen, että innostun helposti milloon mistäki, mutta asiooren loppuun vienti tökkii ja pahoon..

Liekkö PCOS:n vika vai ei, mutta yritykset on tupannu tökkään ja loppuun, ku vauhti ei ookkaa ollu toivotun tyypistä ja väliin on aikoja jolloon tuntuu, jotta vaikka tekis mitä ja ois kui "kiltisti", nii vaaka se ei vaan näytä mitää edistystä - tuloo se tunne, et homma on hanskas, mut hanskat hukas ja ku on siunattu hätääsellä luontehella (= heti-mulle-kaikki-tänne-piti-olla-jo-eileen..) nii mettään on menty ja karikolle karahrettu nii jotta oksat pois

Nyt sitte oon päättäny, jotta josko nyt viimmeen olis se aika, jotta minäki onnistuusin..
Yksin ei oo onnistaunu - johan sen huomaa siittä, että en oo saanu itteeni laihtuun joten josko tämän kautta sais apua..

Kiloklubiin päädyin koska se motivoi syämään terveellisemmin - pahimmillaan ku ei oo tullu heitettyy ääntä kohti muutako leipää erinnääsin päällystein ja LIHAA..
HeVi-osasto on ollu nii kuralla jotta hävettää iha sikana myöntää sitä ees ittelleen
Ja täällä ruokakirjanpito auttaa HeVin lisäämisen lisäksi syömää kohtuullisempii annoskokoja ja ennen kaikkee tajuun, et ei se 500-600 g HeVii todellakaa tarkota mitää kottikärry-kuormallista rehuja, niinku on aiemin tullu asian tiimoolla ajateltuu *nolona*

Tavotteena siis (laihruttamisen lisäksi ) saada terveellisempi ruokavalio (HeVI) eli palloerot ja kehiin ) ja liikunta PYSYVÄSTI arkielämään mukaan, niin pääsis eroon ittensä morkkaamisesta sillä saralla... Ja se, että en sortuusi vetään pipoo liian kireelle asian tiimoolta missää vaihees. Ei siis "kaikki-tai-ei-mitään"-asennetta vaan kohtuus kaikessa

Harrastuksina mm. nukkekotiminiatyyrit joihin hurahdin muutama vuos takaperin, lukeminen, virkkaus ja neulominen (se "tikkuaminen" ) vähä on/off vaihteella - välii ku into isköö päälle teen paljoki, välii menöö kuukaus tolkulla jotten tee mitää sillä saralla..

Ja toivon, että tään Kiloklubin ansiosta saan pian liittää pysyvästi harrastuslistalleni jonki liikuntamuodon - jossei muuta, nii eres kävelyn

Omaan myös erinomasen heikon ittetunnon (en oo siis mikää tyypillinen pohjalaanen joka pitää ittiään parempana ku kaikki muut ) eli mullon erinomaasen hyvä taito vähätellä ja aliarvioora omia tekemisiäni ja saavutuksiani - minoon noin 99,8 %:sti sitä miältä, jotta mikää mitä minoon teheny ei voi olla hyvä. Ja tunnustan olevani Optimistinen Pessimisti (= nyt menöö huonosti - ootappa hetki nii menöö viä huonommin..)
Eli kaikenlaanen tsemppaus ja kannustus tuloo tarpeeseen

Siinäpä sitä vähä faktaa meikälääsestä - toivon. notta löyrän täältä ittelleni tsemppikaveriiki pitkälle matkalleni..

Ja ny alan kerätä rohkeutta oman blogin laittoon

Moikkelis! Oon Ceela, 31 vuotias 4 lapsen äiti Espoosta. Kilot on kertyneet tässä vuosien varrella, ensimmäisen lapsen jälkeen laihdutin painareissa 15kg mutta se sitten päättyi kun tulin raskaaksi. Liikunnan suhteen olen varmaan ollut jatkuvassa laskusuhdanteessa ihan elämäntilanteiden takia. Nyt olen mammalomalla 9kk kanssa kotona ja ajattelin, että nyt ois korkea aika. Oon hyvä keksimään syitä sille miksei jaksa takamusta penkistä nostaa. Täysin sohvaperunaksi en kuitenkaan julistaudu. Perheessämme on koira jota saa lenkittää ihan mielin määrin Ja tämän urakkani vuoksi olen päättänyt elvyttää vanhan liikuntaharrastukseni Taek won-don takaisin henkiin. (edellisistä treeneistä on se 7 vuotta ) Lähtötilanne on siis se että 26 kiloa ois tiputettavaa. Takarajaksi olen ajatellut että paino on oltava siellä ihannepainossa kesän 2013 alussa. Jos Täällä Espoon kivenlahden ympäristössä on muitakin kiloklubilaisia, niin lenkkiseura ois tervetullutta

Olen liki viiskymppinen miäs Etelä-Pohjanmaalta. Pituutta 180 ja painua 150. Tavoote olis alle 100kg. Olis niin somaa saara nähärä joskus lapsenlapset kun nyt on omat saanu melekeen aikuusiksi.

Heips kaikki!

Olen nainen, lähestyn viittäkymppiä, perheetön, seurustelen, sairauseläkkeellä.

Tämä ei ole eka eikä toka kerta, kun yritän aloittaa Kiloklubin(kin) avulla laihduttamista. Aina on tyssähtänyt lyhyeen, yritettyäni ensin innolla ja sitten, syystä jos toisesta, väsähdettyäni koko hommaan. En ole ihan kaikkein pitkäjännitteisintä luonnetyyppiä.

Tätä nykyä lisäongelman aiheuttaa jalkavamma, jonka tähden varsinkin olisi tärkeää saada painonsa kohtuulliseksi. On alkanut pelottaa ajatus, että jospa minä en kohta enää kävele.

Olisi kiva, jos täältä voisi löytää vertaiskeskusteluryhmän, jossa olisi jossain määrin itseni kaltaisia "vaivaisia" ja muutenkin "rajoitteisia" henkilöitä. Tavoitteena ei tietenkään ole pelkkä keskustelu netin äärellä, vaan esim. se että oikeasti saisi itsensä syömään terveellisesti ja siten, että hidas laihtuminen olisi mahdollista toteuttaa.

30-vuotias avoliitossa elävä lapseton nainen, joka laihduttaa ensimmäistä kertaa tietoisesti. Tuossa pari vuotta sitten lähti "vahingossa" n. -10kg, mutta ne on tullu tässä matkan varrella takasin ihan yhtä "vahingossa" . Varsinaisesti oma paino ei ole hirveästi häirinnyt koskaan ja kilot on tulleet niin vaivihkaa ja kun ne ei ole miestäkään häirinneet, niin sitä ei oo ihan tajunnu tätä nykytilaa ennen ko nyt, ku vuos sitten ostetut housut ei enää mahdu jalkaan ja alkaa peilikuva näyttää siltä ettei kehtaa kohta kattoa.

Itteni oon uljaasti kantanu kiloista huolimatta, mut nyt kun pituutta on huikaisevat 160cm ja painoa aikastalailla tasan 80kg (eilisessä punnituksessa 2vkoa kiloklubeilleena 78,8!) niin ois aika raapasta tästä 20kg pois päältä kuleksimasta. Tällä hetkellä homma maistuu ihan mukavalta, kun kiloklubin kautta on löytäny niitä omia kompastuskiviään mistä ne kalorit kertyy, ja ne kun jättää pois niin teettää ihan työtä että tulee syötyä riittävästi päivän mittaan - tuppaa jäädä kalorit helposti yli -500 suosituksista ja pitää ihan miettiä et millä sitä välipalalla itseään täyttäis, kun sellasen elämäntavan tahtoisin löytää jota jatkais ihan mieluusti sitten tavoitepainossaankin.

Liikunnan suhteen on yritetty olla tuon kumppanin kanssa aktiivisempia jo pitkin kesää, ja nyt pitäis syksyä kohden keksiä jotain mielenkiintoista liikuttavaa tekemistä, kun nuo syyssateet ei enää niin houkuta tuonne rantaan kävelemään. Ryhmäliikunnasta tykkäisin, joten josko tuota paikallisten yritysten tarjontaa alkais tutkailemaan kun varmaan on syksyn aikataulutkin jo tulleet. Loppuu nimittäin harrastus aika nopsaan, jos jokaista lenkkiä ennen tuskailee tunnin sohvalla et onks mun ihan pakko lähteä.

Tsemppiä muille, kyl me nää kilot päihitetään

Hei kaikille!

Olen n. 50v. nainen ja aloittamassa urakkaani tänään 15.8-11.
BMI on 40 , joten tekemistä riittää.
1992 painoin vielä 78kg (pieni ylipaino silloinkin kyllä)
sitten sairastuin erinäisten syiden takia paniikkihäiriöön ja sain lääkityksen, jota olen syönyt näihin päiviin. Paino alkoi nousta ja ruokahalu kasvoi. Painonnousun myötä nousi myös verenpaine ja kolesteroli, niihin olen saanut lääkityksen jo vuosia sitten. Olen yrittänyt pudotella painoa sen settemän tuhatta kertaa noiden vuosien aika paras pudotus -17kg, joka tuli nopsaan takaisin, jopa ylikin.....nyt ollaan lukemissa 116kg (pituus 168cm)
..ja verensokeriarvo (paasto koholla, 6.3) eli 2-tyypin diabetes kolkuttelee ovella. Tämä pysäytti ja nyt ihan aikuisten oikeesti on viimeinen mahdollisuus tehdä jotain ihan itse ! ennen kuin on myöhäistä !
Ehkä tarvitsin tällaisen herätyksen tajutakseni, missä mennään.

joten, nyt avoimin ja päättäväisin mielin mukaan taistoon !

Hei kaikille!
Olen 60 vuotias perusterve, mitä nyt vähän tota stressiä pakkaa tulemaan kun tuo työelämä on niin kiireistä. Ja siinä sivussa painokin on alkanut nousemaan hieman liikaa, painoindeksi 27.2 joten noin 7 kg pudotusta tässä tavoittelen. Luettuani täällä innostavia ja onnistuneita laihdutuksia ajattelin itsekin kokeilla. Ja vaikka niitä vastoinkäymisiäkin on ollut, niin uskoisin että yhteispelillä ja toista kannustaen, pääsemme lähemmäs normaalipainoa, joten ei muuta kuin kehiin ja laihduttamaan.

Moikka!
Olen lähes 2-kymppinen, nyt normaalipainon sisällä laihduttaja. Pituutta löytyy huimat 167 ja painoa oli pahimmillaan 71kg tässä pari vuotta sitten ja uusimman kuurin jälkeen 62kg. Tavotteena olis päästä hipomaan 52kg:tä, jos se vielä menee normaalista painosta. Kiloklubiin liityin tänään, en ole ennen pahemmin kirjoitellut ylös syömisiä ja tekemisiä, saa nähdä mitä tulee.

Morjens sano komeet toisilleen.

Lähtöpaino 195. Nyt mennään 145 kohdalla ja 120 on taivoitteena. Ikää siis 40 ja pituuttakin vaatimattomat 195cm.
Enempi tolla karppilinjalla matkaa teen.

heippa kaikki,

täällä nelikymppinen, joka ei osaa vielä laittaa tuollaista makeeta seurantajanaa alareunaan. lievää ylipainoa (72), tavoitteena normaalipainon puolelle pääseminen, vähintää 67:ään, mielellään 63:een kiloon.

menetelmänä ei sen erikoisempi kuin herkkujen vähentäminen ja kasvisten lisääminen ja jumpan aloittaminen uudestaan monen vuoden jälkeen. jumppaan kotona, kun yh:na en paljoa pääse minnekään. pyrin jumppaamaan 5-6 krt/ viikko kera pienten painojen. mieluummin lyhyen aikaa usein kuin pidemmän aikaa harvoin.