Taisin romahtaa eilen rytinällä alas jalustalta, jolle Naapurinmies on omin lupinensa minut asettanut.

Hänhän on perinpohjaisen siisti mies. Ei minua ärsytä se, että hän pari kolme kertaa päivässä imuroi pöytädysonillaan nekin tomuhiukkaset, joita minä en edes näe. Mutta se joskus nyppii, että jos elokuvaa katsoessani jätän karkkipaperin sohvapöydälle, niin hän vie sen roskiin jo ennen mainoskatkoa.

No eilen kävi niin, että maalasin tuntikausia hänen mökkinsä terassin pilareita, joita on paljon. Minulla alkoi olla nälkä kuuden tunnin puurtamisen jälkeen ja kyselin ruoan perään. Mies oli suunnitellut jotain chorizopataa. Kun mies vaan jatkoi otsalautojen maalaamista, lähdin pilkkomaan paprikoita ja sipuleita valmiiksi. Nostin biojäteastian lähelleni ja pääsin vauhtiin paprikoiden kanssa.

Mies tuli sisään ja alkoi lappaa paprikanjätteitä bioastiaan. Minä raivostuin ja karjuin, että "Jätä mun roskat rauhaan, osaan itsekin laittaa ne." Mies-parka pompahti metrin taakse päin kauhu silmissään ja minua alkoi naurattaa. Mies siirtyi keittiösaarekkeen toiselle puolelle ja ruoka alkoi valmistua vauhdilla.

Mies vaikutti olevan ihan pois tolaltaan. Mutisi, että olethan sä kertonut mummosi sanoneen sinulla olevan jalopeuran luonne, mutta kun sä heiluit siinä veitsi käsissäsi... Minä parhaani mukaan selvitin, että kun minulla on se diabetes ja tulee liian pitkä ruoanväli, niin saatan hermostua milloin mistäkin, enkä voi luvata, ettei tällaisia tulisi vastedeskin, mutta ei se tarkoita, että mun tunteet sua kohtaan olisi mitenkään muuttuneet.

Mies totesi illemmalla, että kai se on totuttava temperamenttiseen emäntään. Tänään kun jatkettiin maalausurakkaa, sain lautasellisen ruokaa eteeni jo siinä vaiheessa, kun olin ihan hyvällä tuulella. Mun oli pakko kertoa eilen jo Motskulle tämä juttu, koska hän tutustui känkkäränkkäpuoleeni lukuisilla Altean reissuillamme niin perusteellisesti, että alkoi pitää banaaneja autossa valmiina tungettavaksi kitaani heti, kun aloin kiukutella.

Niinpä, tietenkin mä voisin itse huolehtia syömisistäni. Mutta kun mies laittaa meillä ruoan ja oli ollut jo muka melkein lähtemässä valmistamaan sitä pataa. Perushämäläisenä aikomuksesta toteutukseen saattaa kulua aikaa. Voi miesparkaa,minut on ristikseen saanut!

Sympatiaa ja empatiaa, minä olen ilman diabetestakin juuri tuollainen nälkäisenä huutava mutta vatsa täynnä ystävällinen pirttihirmu, mutta onneksi myös pääasiallinen kokki, niin saan paremmin päätettyä ruoka-ajoista. Meillä on myös käytössä jostakin muinaisesta kokkiohjelmasta keksitty "ruuanodotusruoka", joka tarjoillaan pahiten kiljuville jo etukäteen, ennen varsinaista ruokaa. Siinäköhän on syy pulskaan olemukseeni...
Välillä on juomanodotusjuomiakin ollut käytössä, suosittelen

Kiitos neuvoista, Asics Gel ja Kosh. Koshkoi, sovittiin äsken saunan lauteilla, että kun ensi viikolla lähdemme Espanjaan, pidetään autossa aina juotavaa, keksejä ja banaaneja!

No mutta hyvänen aika,

nälkäkiukkuhan on mitä luonnollisin asia! Myös meillä, jotka emme diabetesta sairasta. Ainakin mä tulen tosi kiukkuiseksi jos on vähänkin nälkä, mutta Ukkokulta on siihen noin neljännesvuosisadassa sopeutunut. Aivan varmasti Naapurinmieskin alkaa asian ymmärtää, mutta romanssinnehan on vielä varsin tuore.

Me on pari päivää purettu veneen tavaroita ja ihmetelty, miten niin pieneen veneeseen voi mahtua niin paljon kaikenlaista. Viiniäkin löytyi vielä pari pulloa, mutta syynä lienee ollut se ettei menty viettämään Venetsialaisia eikä Muinaistulien Yötä tutuksi tulleeseen retkisaareen. Molempien kalenterit ovat syyskuussa sangen täysiä, joten telakointia piti ennakoida. Lauantain illansuussa tosin kävi ilmi, että vene nousee vedestä viikkoa myöhemmin kuin oli aikomus, mutta siinä vaiheessa tavaraa oli jo kannettu kotiin monta kassia. Mukaanlukien ne viinit. Ja juu kahvipannu mikä sentään veneretkellä on melko välttämätön varuste.

Oi että, Espanjan-matkaraportteja odotellaan varmaan koko foorumin voimin! Hyvää matkaa, IL ja Naapurinmies!

PS. Venehän pitää telakointia varten tyhjentää ihan kokonaan. Joka ikinen astia käy tiskikoneessa ennen kuin se pakataan ilmatiiviiseen laatikkoon ja viedään talveksi kellariin. Tekstiilit pestään, istuintyynyt, petauspatjat ja peitot ym. kuivatetaan, merellä kun on aina hiukan kosteaa. Kirjoituspöytääni ympäröivät nyt sinisävyiset pehmusteet. Ehkä ensi viikon aikana kannamme ne kellariin.

PS 2. Kumma kyllä, en ole havainnut IL:ssä tuota känkkäränkkäpuolta, vaikka on lomailtu yhdessä eri puolilla Espanjaa. Mutta me kai on syöty koko ajan!

Tiinuliinun PS kakkoseen ja syömiseen!

Eri persoonallisuustyypit kestävät toisen kiukkua eri lailla. Ani ja minä inhoamme sitä eikä sitä siksi näy. Kumpikin sieti ja tottui siihen rutisematta edellisessä elämässä. Näin on parempi. Neuvotellaan mieluummin. Kumpikin on erittäin helpottunut kun sitä vihdoin ei enää ole. INFJ, ENFJ.

Romahdukset jalustalta tekee ihan hyvää.

Oikein aloin pohtimaan Tiinuliinun veneen tyhjäämisestä, että se on tosiaankin syksy.

Kesä on mennyt vauhdilla.

Samoin meni viikonloppu, ruokapöydässä oli vaihtelevasti 13-18 henkeä. Pari luumu- ja omenapuuta kaadettiin ja se kävi ripeästi pojalta, samoin jälkien siivous. Uimassakin käytiin.
Lauantai iltana porukka lähti tivoliin, minä olin niin väsynyt että jäin yksin kotiin ja nautin.
Hyvin oli sujunut pienimmän pojankin kanssa vaikka on levoton tapaus. Nyt on ko. lapsi kuumeessa.
Nyt sitten jännitetään viekö mies, tytär ja Vilperi sen tuliaisena Kiinaan. Lähtevät torstaina. Vilperi on niin herkkä taudeille, viikonlopun hänkin oli täällä.

Eilen sitten ajoin urheilukentän nurmikon. Pari tuntia meni ja nautin hiljaisuudesta kuulokkeet korvilla.
Ihanaa kun lapset käyvät, mutta saa sitä ruokaa pöytään kantaa. Kävi vielä pari bonuslasta puolisoineen ja toisella yksi lapsi.

Mies kävi äitinsä luona ja soitteli kun piti naisten alushousuja ostaa. Hätää oli kärsimässä mutta sai tehtävän suoritettua.

Kohta tulee noiden kahden sisaruksen vanhempi lapsiaan tapaamaan.

Mukavaa päivää.

Jos olisin masentuvaa tyyppiä, niin nyt voisin olla masentunut. Mutta kun en ole, niin lievästi sanoen hatuttaa/ketuttaa/potuttaa! Olimme tilanneet liukuovikomeron makuuhuoneeseen, kun minä kyllästyin törmäilemään auki jätettyihin kaapinoviin. Firma on kotimainen, joka käyttää kotimaisia materiaaleja ja kotimaisia, kuukausipalkkaisia asentajia. Eilen oli sitten D-day. Asentaja tuli sovittuun aikaan, purki vanhan komeron ja uuden materiaali tuli sovitusti. Asentaja ahkeroi, mitä nyt kävi välillä tupakilla, joi meidän tarjoamamme pullakahvit sekä kävi ruokiksella. Lopputulos oli nätti, ovet liukuivat kuten pitikin ja minä allekirjoitin vastaanottopöytäkirjan.

Tuumasin ensin jättää tavaroiden palauttamisen komeroon tälle päivälle, mutta sitten parempi minä voitti ja aloin täyttää komeroa. Hyllyille ja ripustustankoon tulevat laitoin ensin, minkä jälkeen kannoimme kaikki Elfa-korit sänkyni päälle ja vuorossa oli Elfa-runkojen asettaminen komeroon omille paikoilleen. Yksinkertainen homma, paitsi että tässä vaiheessa mr. Murphy astui esiin. Rungot eivät mahtuneet komeroon syvyyssuunnassa

Kaveri, joka oli ottanut tilauksen vastaan, mittasi vanhan komeron huolellisesti ja hän oli myös tietoinen siitä, että aiomme luonnollisesti säilyttää Elfa-korit, kun ne ovat paras säilytystapa komerossa. Hän oli mitannut korkeuden ja leveyden, mutta syvyys oli jäänyt mittaamatta ja vaikka uusi komero on hieman syvempi kuin entinen, niin liukuovien kiskot vievät oman tilansa eikä sitä siis ole tarpeeksi syvyyssuunnassa. Kiroilimme meirämmiähen kanssa kaksiäänisesti, kannoimme Elfa-korit pois sänkyni päältä, minä valokuvasin kaapin ja lähetin sähköpostia sekä tilauksen vastaanottajalle että firmalle. Odotin tänään kiihkeästi yhteydenottoa, mutta kun sitä ei kuulunut klo 15:een mennessä, soitin firmaan työnjohtajalle. Hän suhtautui asiallisesti ja lupasi tulla katsomaan torstaina aamulla. Kyllähän tilanne tietenkin saadaan korjatuksi, mutta koko komero pitää purkaa ja rakentaa uudestaan, joten pienestä virheestä tulee iso revohka!

Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa, vaikka pientähän se on verrattuna veitsi kädessä kiukuttelevaan Iloiseen leskeen

Sää oli tänään täällä aurinkoinen vaihtelevin pilvin ja lämpötila sopivan viileähkö. Loppu viikko lienee syytä kulkea sateenvarjo mukana, kun ennusteet näyttivät jokseenkin epävakaista.

Kaikesta huolimatta, mukavaa syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille Hätäisimmät alkanevat jo valmistautua jouluun vai mitä, Tiinuliinu?

Menna, uskon että harmittaa tuo kaapistojuttu.

Minä maalasin Naapurinmiehen mökillä käsivarteni kipeäksi. Eilen siirryttiin sieltä minun mökilleni. Kiirehdin illalla vielä kahdeksan maissa leikkaamaan nurmikon. Ajoleikkuri piti kamalaa meteliä. Nostettiin terä pystyyn ja todettiin, että pari viikkoa sitten, kun Heviteini käytti leikkuria, on ajellut johonkin kiveen ja teriä suojaava levy oli taittunut ja osui koko ajan yhteen kolmesta terästä.

Minä jo sadattelin mielessäni isoa korjauslaskua. Mies irrotti kappaleen, meni autotalliin ja tuli hetken päästä oiotun osan kanssa, kiinnitti paikoilleen ja eikun menoksi! Kyllä on ihmeellistä, kun on osaava mies talossa! Minun miesvainajanihan rakenteli kyllä kaikkea mielellään, mutta lopputulos oli vähintäänkin vinksahtava, koska "vatupassi" oli viallinen. Niitä vatupasseja hänen jäljiltään muuten löytyi eripituisina versioina kahdeksan!

Tänään myrkytimme nokkospensaita, kun nyt ei vähään aikaan ole Ikerkään ruohoja nuuskimassa. Ja sitten kiireesti tyttären kodista hakemaan Espanjan talon avaimia. Olimme luvanneet pissattaa Ikerin, mutta vävy tekikin kotipäivää ja oli lenkillä koiran kanssa käväistessämme. Kertoi sitten myöhemmin, että Iker oli haistanut meidät, ryntäillyt innoissaan joka huoneesta etsimässä ja mennyt sitten pettyneenä ulko-ovelle murjottamaan.

Kiljukauloja en päässyt lähtiäishalaamaan, kun olivat koulussa. Heviteini oli eilen pudonnut veteen purjehdustreeneissään ja pyöräillyt likomärkänä 11 kilsan matkan kotiin. Silti tänään innoissaan taas merelle.

Me pakkailemme laukkujamme. Minä yritän karsia Naapurinmiehen pakkaamisia, "kun meillä on pesukone". Mutta hän älysi suunnitelmani, jossa kahteen matkalaukkuun mahtuisi enemmän mahdollisia ostoksiani! Vävyn vanhemmat lentävät samalla lennolla, pääsevät Pablolla kanssamme omalle talolleen ja meillä tulee varmasti olemaan mukavia hetkiä neljästään!

Menna ikävää että odotettu tuottaa pettymystä. Korjattuahan sen saa mutta ikävästi viiveellä. Se aina harmittaa.

IL kätevä ja osaava mies on kyllä hyvä. Tällä sinun miehelläsi onkin monta taitoa ja ”kateellinen” olen tuosta ruuanlaittotaidosta.

Tänään aamupaivä vapaa, joten opettelen huoltamaan uima-allasta ja käyn taas talotekniikka läpi. Mies lähtee huomenna sinne Kiinaan 10 päiväksi.
Iltapäivällä terapiaa ja partiota.

Mukavaa harmaata päivää.