Totta vieköön, Menna, jouluunhan on enää 111 päivää jos oikein laskin! Tässähän tulee suorastaan kiire!

Ehkä on mentävä ostamaan punaista vauvalankaa, sillä synnytyssairaalaan lähtevät pipot, jotka eilen illalla pakkasin kauniiseen paperikassiin, ovat pastellinsävyisiä. Eikä ne tietenkään mihinkään riitä kun kesän aikana pipoja on syntynyt vain 15. Onneksi meitä neulojamummoja on muitakin.

Jokohan sitä voisi leipaista jokusen tortun? Tai pipareita. Vaikka ihan vähän vaan. Hyvä kun muistutit.

Päivä on harmaa mutta mieli aurinkoinen. Toivottavasti teillä muillakin!

Jaa, täällä muitakin jouluhulluja minä elän syksyn pimenemisen tulevan joulun voimalla.
Muutama lahja jo ostettuna ja suunnitteilla. Niitä saankin hankia urakalla.

Joulu kun on ohi niin tammikuun lopulla iskee talvimasennus.

Japena, voisiko talvimasennusta lieventää seuraavan juhlan odotus? Minusta pääsiäinen on ihan yhtä hyvä hulluuden aihe. Etenkin kun siihen liittyy lupaus tulevasta suvesta. Josta taas ajatus lentää helposti juhannukseen.

Mä olen ollut koko päivän koukussa uuteen tekniikkaan. Aamukahdeksalta istuin videopalaverissa, puoliltapäivin webinaarissa jossa luennoitsija istui Malagassa ja me kuulijat ties missä. Nyt kävin vahtimassa, saisinko kaupunginkirjastosta lainaksi uusia e-kirjoja. Niitä on lysti lukea ratikassa.

(Joskus tosin epäilen että kanssamatkustajat saattavat ajatella: "Eipä ole tuokaan täti mikään teini enää, ja älylaitettaan vaan vahtaa." Tietäisivätpä, että minulla on menossa Minna Canth!)

Sadonkorjuu on lopuillaan,, luojan kiitos, huh!

Loput tyrnit jätettiin puskiin. En jaksanut niitten kanssa. Mielettömät määrät poimittu, joten nyt on mehua, hyytelöä, sinällään pakastettuja marjoja. Riittää meille moneksi vuodeksi, varmaan.

Luumut on toinen riesa. Sinisiä luumuja vieläkin puussa pilvin pimein vaikka kaikki tutut on jo luumutettu.
Huomenna koitetaan kerätä siitä kaikki ja saa poitsun toinen mummi niistä jotain väsätä. Olen tehnyt hilloja, marmeladia ja keitetty mehuksi pari maijallista. Ja vielä pakastanut kokonaisina.

Nyt alkoi punainen luumu kypsymään. Just kävin nyppimässä kolmisen litraa puusta ja puun altakin.

Jalatkin edelleen huonossa kunnossa, joten ei paljoa enään mitään jaksais tehdä. Pitää alkaa saattamaan tätä mökkiä talviteloille pikkuhiljaa.
Vielä ei voi kotio muuttaa.

Tais tulla luumupäivitys jo toiseen kertaan tänne, mutta kun niitä nyt aina vaan piisaa.

Mukavaa alkavaa syksyä kaikille

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne

Muutama kommentti, enemmänkin olisi sanottavaa, mutta oli niin paljon tekstiä edellisen kirjoitukseni jälkeen, että en takuulla muista kaikkea....

Karmale, olisittepa lähempänä, niin tulisin poimimaan sekä luumuja että tyrnejä Minulla on itsellänikin vielä hieman tyrnejä poimimatta - olin ajatellut hoitaa sen homman tänään loppuun. Ihanaa kuitenkin, että saatte noin paljon satoa. Toivottavasti lähelläsi olisi vielä tuttuja, jotka tulisi poimimaan, että ei tarvitse vitamiineja jättää keräämättä. Tyrnissähän on valtavan paljon erilaisia antioksidantteja ja vitamiineja.

IL, tuli sun "nälkäkiukustasi" heti mieleen Motsun kanssa tehdyt Epsanjan reissut Naapurin miehen siivouksesta tulee joskus mieleen hmm itseni ja tyttäresi Vielä tätäkin kautta ihanaa lomaa teille. Päivityksiä varmasti kaikki odotamme - varsinkin niistä kommelluksista, joita teillä oli ennen asettautumista taloksi .

Mustikkaposki, kyllä olet ahkera. Meinaatko jatkaa yhtä intensiivisesti noissa vapaaehtoishommissa? Oletteko saaneet kalaa?

Japena, on teillä hulinaa. Ihana uima-allas. Taas kerran sanottava, että mahtavaa työtä teette

Menna, teidän "kulttuurisaalis" on kyllä uskomaton Harmi, uuden kaapiston kanssa. Voin kuvitella, että potuttaa.

Koshkoi, juu, ihmiset sietävät kiukkua erilailla. Minä kyllä kestän kiukkua, mutta jos minulle huudetaan, niin menen jotenkin aivan lukkoon. Eli huutoa en kestä Onnekseni sellaisia tilanteita ei usein tulekaan eteen.

Tiinuliinu ja Japena, täälläkin yksi ainakin vähän jouluhullu ilmoittautuu. Mietin jo vähän, että miten kestän aaton, kun ensimmäistä kertaa tytär ei ole aattoa viettämässä meidän kanssamme. Menevät vävyn vanhempien luokse. Tulevat kyllä joulupäiväksi sitten meille Poikamme on ollut jo useana aattona muualla ja tulee yleensä sitten 1. joulupäivänä. Varmaan tekevät niin myös tänä vuonna. Tiinuliinu, on se ihme, miten paljon tavaraa veneeseenne mahtuu

Suupaltti, viime vuonna minä tein ennätyslöydöt herkkutattien kanssa. Se tuntui ihmeelliseltä, kun löytyivät niin myöhään ja oli ollut kovia helteitä ja kuivuutta.

Muori, olipa mukava saada lyhyt tervehdys sinultakin.

Asics Girl, tuo "ruuanodotusruoka" on mainio ajatus

Viime viikon perjantaina tulivat sitten tytär, vävy ja hauvavauva. Miehet hoitivat grillauksen ja söimme pitkästä aikaa naudan sisäfileepihvejä. Jäin taas hiukan miettimään, että ei taida se liha oikein vatsalleni sopia , vaikka olikin todella herkullista. Vaikka kello oli jo paljon, niin pitihän meidän vielä ruokailun jälkeen pelata Trivial Pursuittia. Tytärkin ihmetteli, miten isukki pysyi niin myöhään hereillä. Hauvavauvaa oli jo kova ikävä. Lauantaina iltapäivästä muurinpohjamuikkujen jälkeen nuoret jatkoivat matkaansa vävyn vanhempien luokse, jotka asustavat myös Etelä-Savossa. Siippani kanssa sytytimme suuren joukon kynttilöitä rantakalliolle, rantaterassin reunakaiteelle ja lähes joka paikkaan . Ilma oli täysin tyyni. Teimme vielä rantakallioille nuotion pitkästä aikaa ja paistoimme makkaraa. Venetsialaisvaloja näkyi parissa muussakin rannassa.

Menneellä viikolla saimme kolmena päivänä verkoilla hyvin kalaa: siikoja, ahvenia ja yksi matikkakin ?? Enpä muista, että olisimme tähän aikaan vuodesta aiemmin saaneet matikkaa. Me muuten savustimme sen - keskiviikkona oli tosi herkullinen illallinen - itse savustettua siikaa, ahventa ja sitä matikkaa. Matikasta yleensä puhutaan keittoaineena, mutta netistä, kun tutkimme asiaa, niin sanottiin, että rasvaisena kalana sopii hyvin savustettavaksi ja pakko olla samaa mieltä. Vei melkein kielen mennessään.

Löysin myös viime viikolla tämän vuoden ensimmäiset herkkutattini. Niistä tein risottoa. Pitänee varmaan tänään lähteä metsään katsomaan, josko olisi sateiden myötä tullut uutta satoa.

Torstaina saimme "vieraiksi" tätini (on kuin sisko minulle) miehensä kanssa. Päivä oli kaunis, joskin tuulinen, mutta lasitetulla terassilla oli mukava istuskella ja kahvitella sekä skoolata Saunomista ja syömistä. Illasta alkoi sitten tulla vettä taivaalta ja satoi suuren osan yöstä. Eilinen aamu oli taas poutainen, kunnes aamupäivällä taivas repesi. Minä olin riemuissani sateista

En meinaa millään tajuta, että kesä on jo lopuillaan Aika on mennyt suorastaan pikajuoksemalla. Tänne on ensi viikolla luvattu vielä yli 20 asteen lämpöjä. Viime yö oli jo viileä.

Kaupunkikotiin muutosta en vielä osaa sanoa sen tarkempaa. Syyskuun loppupuolella siipallani on perinteinen kalareissu entisen duunikaverinsa kanssa. Todennäköisesti olen sitten sen pidennetyn viikonlopun kaupunkikodissa ja tuon osan "muuttokuormasta" mukanani. Siellä olisi aikamoinen urakka edessä, kun jo maaliskuun loppupuolella muutimme tänne. Parina kertana siellä käydessä olen hieman huitaissut pölyjä ja heilutellut imuria. Ikkunatkin ovat niin likaiset (viime syksynä pesty), että tuskin läpi näkee.

Nyt nautin vielä kesä/syyspäivistä täällä. Pimenevät illat ovat omalta osaltaan viehättäviä. Rantanuotio ja kynttilät.... Kun vielä viilenee, saa sitten jossain vaiheessa laittaa takkaankin tulen. Nythän olen vielä käyttänyt ajoittain ilmalämpöpumppua viilennykseen Kaupunkikotiin muutossa yksi huonoja puolia on liian kuuma huonelämpötila - varsinkin öisin. Ikkunaakaan ei voi pitää auki, kun lähellä menee kävelytie, josta äänet kuuluvat ikkunan ollessa auki. Kaipa sitä pikkuhiljaa taas tottuu siihenkin. Minulla on syksyllä jossain vaiheessa edessä pieni leikkauskin - senkin ajankohta tietty määrittää kaupunkiin muuttoa.

Toivotan mukavaa viikonloppua. Täällä päin Suomea on ainakin mitä mahtavin sää.

Hola mujeres! Ollaan vielä aamukahvilla terassilla (klo 11:30 täällä, lämpö +25). Aamu alkoi allasjumpalla ja uinnilla. Pitäisi kai purkaa laukutkin, nyt ne on avattuna vierashuoneen sängyllä, koska olemme vallanneet isoimman makuuhuoneen itsellemme.

Eikä kommelluksilta ole vältytty. Onneksi olen jo oppinut, että jotain joka tapauksessa tapahtuu, odottelen vaan että mitähän tällä kertaa. Säilytämme Pabloa (tila-autoamme) kentän lähellä Royal Parkingissa, jonne soitan kentältä ja he hakevat kilometrin päässä olevaan parkkiin. Toimistosta sanottiin, että just tulee. No ei tullut. Uusi soitto, "ai kamala, justhan se poika lähti sieltä kahden perheen kanssa". No haettiinhan meidät aikanaan ja selvisi, että Royalin autoon oli pönkinyt ihan väärä perhe meidän tilalle, eihän se kuski tiennyt, ketä pitää odottaa.

Pablo löytyi. Etulasin edessä kojelaudan päällä olevat kannet olivat irronneet hupaisasti aasinkorville kovassa kuumuudessa, vaikka autoa on säilytetty katoksen alla maalin kiehumisen estämiseksi. Niitä ei saa painamalla takaisin, ehkä erikoisliima tai uudet osat. Vävyn vanhemmat tulivat samalla lennolla, pakattiin kaikkien laukut ja astuttiin tulikuumaan autoon. Auto piippaa, eikä keksitty mitenkään, mikä sillä on hätänä. Ajelin ympäri parkkikenttää ja piippaus lakkasi. Matka sujui rattoisasti, kunnes piti maksaa tietulli. Vävyn isä ojensi takapenkiltä luottokorttinsa, jonka maksulaite hylkäsi heti kelpaamattomana. Minä sanoin, että on siinä pihi mies, antaa jonkun vanhan korttinsa ja panee minut kuitenkin maksamaan.

Jätettiin vävyn vanhemmat oman talonsa portille, joka ei halunnut aueta. No saatiin heidät vihdoin omalle tontilleen ja ajettiin meille. Uloin autotallin ovi aukesi, mutta meidän oma ei. Vävy oli jo varoittanut, että kaukosäädin ei toimi, pitää avata käsin. No Naapurinmies tarttui kahvaan, joka jäi käteen. Saatiin ovea sen verran nostettua, että limbottiin toiselle puolelle etsimään sinne pudonneita sen puolen kahvan osia ja pienen pientä sokkaa. Mies korjasi väliaikaisesti kahvan naulalla ja saatiin auto talliin. Kirkkaassa päivänvalossa teksti tietokoneella ei ollut näkynyt, nyt näkyi, että moottoriöljyn taso on matala. Sitä se yritti meille piipata.

Ensin lämminvesiboileri päälle, iloinen yllätys oli, että siivooja oli laittanut jääkaapin päälle ja sinne vettä sekä valkispullon. Istahdettiin terassille hengähtämään. Veden lämpiäminen kestää yön yli, joten käytiin iltapesulla altaassa, ei hassumpaa! Mies nappasi vedessä minut syliinsä, ei ole tohtinut muutoin, varmaan menisi selkä rikki.

Osasin laittaa langattoman netin oikein, mutta telkkarista lähtee piuhoja kuin sairaalan teho-osastolla, enkä ole saanut siihen vielä kuvaa näkymään, vaikka miten yhdistelen. Sen sijaan telkkarin alla olevassa kaapissa printteri riemastui ja rymisteli pitkät ajat itsekseen. Tiinuliinun Ukkokullalle olisi käyttöä!

Eilen vävyn äiti soitti, että heidän pitäisi päästä Deutsche Bankiin selvittämään, miksi luottokortti ei kelpaa, mutta eivät saa sähkötoimista porttiaan auki ja nököttävät autossaan oman pihan puolella. No minä hyppäsin Pabloon ja ei kun peruuttamaan sitä kamalaa siksakkia vuoren sisältä ulos. Taas mukavia haasteellisuuksia skoottoreitten ja moottoripyörien kanssa ja lisänä Naapurinmies hosumassa ohjeitaan ulkopuolella. Hillitsin itseni, mutta kun hän kadulla astui autoon, pyysin, että jos minä ihan itse hoitaisin tämän, saan auton kyllä kolhimatta ulos, kunhan kukaan ei ole sohimassa siellä sivuilla.

Deutsche Bankissa selvisi, että kun passit oli uusittu, vävyn vanhemmat eivät olleet muistaneet ilmoittaa uusia numeroita pankkiin, joten sieltä oli suljettu molemmat kortit. No eipä heillä ollut passeja mukanaan, joten asia päästään hoitamaan vasta maanantaina. jatkuu kohta,

Nyt on keskeytykset hoideltu ja jatkan vielä hieman. Eilen oli tosi kuuma, +35, Naapurinmieskin uskaltautui sortseissa kaupungille. Vävyn isä totesi pankkikäynnin jälkeen olevansa niin voipunut, että olotila vaati tutun itävaltaisen rantabaariin menoa, virvokkeita ja tapaksia. Sitten rautakauppaan etsimään sopivaa sokkaa autotallin kahvaan, ei löytynyt. Naula toimii edelleen.

Kun kaupat alkoivat sulkea oviaan siestaa varten, mekin lähdimme kotiin, ensin altaaseen ja sitten levähtämään. Vävyn vanhempien portti suostui aukenemaan ja he lähtivät Alicanteen katsomaan pojanpoikaansa. Me ajoimme ensin huoltoasemalle, missä selitin öljyongelmaa. Eivät pystyneet auttamaan, kun ei saatu selville, mitä öljyä autoon pitäisi kaataa. Mies tutkii juuri ohjekirjaa Sieltä lähdimme Altean vanhaankaupunkiin, jossa ajoin tutulle parkkikentälle. Mutta sielläpä pieni manolo yrittikin veloittaa viittä euroa siitä, että osoitti meille tyhjän paikan. Minä kaasuttelin kentältä pois ja parkkasin toiseen paikkaan. Kaksi euroa (kuten ennen) olisin voinut maksaakin, mutta nyt oli liikaa korotusta!

Kuljeskeltiin kapeilla kujilla, käytiin näköalapaikoilla, syötiin yhdessä lempiravintoloistani, minä halusin hummeria, villisieniä ja lasagnea, Mies otti pastan jättiravuilla ja chilillä, ei ollut kuulemma tarpeeksi tulista. Jälkiruokaa en olisi halunnut, mutta tuttu tarjoilija ehdotti, että ottakaa puoliksi sitruunasorbetti, jossa on vodkakastike. Ai että oli hyvää, Mies lipitteli tyytyväisenä liemet.

Myöhään illalla istuskelimme vielä terassilla puolikuuta ihaillen, minä Miehen kainalossa, lyhdyissä kynttilöitä ja punaviiniä laseissa. Spotifystä Sinatraa, Elvistä ja Paul Ankaa. Aika lällyä, mutta niin ihanaa!

Moi,

hyvä kun IL ilmoittauduit. Mä jo pelkäsin että olette jääneet jotenkin jumiin joko pihaportille tai autotalliin.

Varmaan tosi ihanaa esitellä Naapurinmiehelle kaikkia sun tuttuja paikkoja siellä. Mä odotan parin kuukauden päästä alkavia Costa del Sol -viikkojani, niitä on kaikkiaan neljä. Ukkokulta starttaa jo kuukauden kuluttua, menee kuulemma sellaisille vuoristovaelluksille joita mun korkeanpaikankammo ei kestä. Yhdessä sitten taivalletaan tasamaata (ja vieraitakin on tulossa muutama )

Syyspuuhia näyttää kaikilla foorumilaisilla riittävän tahoillaan. Mulle syksy on aina ollut opintojen alkamisen aikaa; siispä ilmoittauduin kesäyliopiston järjestämälle espanjan verkkokurssille. Peruuttivat kun ei meitä innokkaita ollut tarpeeksi.

Seuraavaksi ryhdyin etsimään pk-seudun työväen- ym. opistoista ja muista aikuisoppilaitoksista sopivia it-kursseja. Olin ajatellut vähän kuvankäsittelyä, webinaarien (etäkokousten) järjestelyä ja semmoista. Paikkoja oli vapaina enää "tietotekniikka tutuksi senioreille" -tyyppisillä kursseilla. Juu ja sillä avoimen yliopiston tekoälykurssilla josta ensihuumassa suoritin pari jaksoa (vaikka en ihan kaikkea ymmärtänytkään mutta testiosioissa arvaukseni osuivat ilmeisesti aivan oikeaan) jo elokuun puolella jonka jälkeen unohdin koko jutun.

Selaillessa tuli tietysti vastaan paljon muuta hauskaa kuten esim. isoäideille tarkoitettu "Mitä ne nykyajan lapset syövät?" ruokakurssi. Ja kaikenlaista venytystä, vanutusta, solmeilua ja punontaa.

Toistaiseksi olen pitänyt pintani enkä ole menossa sen enempää ruoka- kuin käsityökursseillekaan. Kuoroharkat alkavat, ne riittäkööt!

Ehkäpä ryhdistäydyn ja kotiopiskelen hieman (älä unta nää, sanoo sisäinen ääneni )

Lupsakkata lauantai-iltaa!

Tänään jatkoimme auton öljyasioita. Sain netistä jo jotain selville, Mies luki saksankielistä manuaalia, minä googlasin, miten kerron asian espanjaksi huoltoasemalla. Ja niin me onnistuimme ostamaan toivottavasti oikeanlaista öljyä, joka on nyt Pablon sisuksissa.

Taistelimme Mercadonassa parkkipaikoista, koska koko Altea tuntui olevan yhtäaikaa ostoksilla. Ajelin sellaisen pienen estetolpan päälle, mutta siitä ei loukkaantunut tolppa eikä auto. Mercadonassa juttelin itseni kanssa koko ajan, että "ihan rauhassa, anna Miehen tutkia kaikki hyllyt ja ihmetellä..." Ja kyllä hän ihmettelikin, kärryt täyttyivät ja vain pientä uhkailua käyttäen sain miehen ulos ruokakaupasta.

Meillä on vieläkin laukut purkamatta. Kai ne siitä tyhjenee, kun otetaan puhdas vaate päälle ja likaiset menevät pyykkikoriin. Uusi koettelemus on tiedossa maanantaina, nimittäin meidän postilokerikko on uusittu (vanha olikin jo melko repsahtanut), avaimet saa talonmieheltä, joka on tavattavissa vain maanantaiaamuisin. Pulma on siinä, että hänelle voi ainoastaan soittaa ja hän puhuu paksua murretta, jota ei ymmärrä edes vävyni, joka sentään puhuu sujuvaa espanjaa. Ei minulle mitään postia ole tulossa, mutta yleensä siellä on laskuja vävyn isälle.

Tänä iltana menemme syömään vävyn vanhempien kanssa Altean vanhimpaan osaan. Altea La Vellaan, Melitonin herttaiseen lähiravintolaan, jossa usein käymme. Sen jälkeen on tiedossa vävyn vanhempien luona biljardimatsi ja muuta hauskaa.

Mä en kestä! Olin kirjoittanut pitkän sepustuksen ja sitten se lensi bittiavaruuteen Tämä on jo pitkään toiminut ihan moitteettomasti eikä ole edes silloin siirtynyt ekalle sivulle, kun olen selannut sivuja taaksepäin. Nyt en sitten tietenkään kopioinut tekstiä. Mrrr! Täytyy yrittää muistaa, mitä kirjoitin.

Kaappijuttu selvisi vallan kivuttomasti. Työnjohtaja, joka oli mukava heppu, mittaili ja katseli komeroa ja ilmoitti sitten, että me hankimme teille sopivan korijärjestelmän! Olisiko heille tapahtunut jotain vastaavaa aikaisemminkin?

Heti kaverin mentyä ryntäsin googlailemaan ja samalla valmistajalla on muuten samanlainen kokonaisuus, mutta se on syvyydeltään 10 cm pienempi. Olin tyytyväisenä juuri aikeissa alkaa laskea montako mitäkin korikorkeutta haluaisin, kun puhelin soi. Tyyppi oli rautakaupassa ja halusi tietää, kuinka monen kannattimen systeemi meillä on ja montako koria haluamme. Ensimmäiseen kysymykseen oli helppo vastata, mutta jälkimmäiseen piti sitten heittää määrät lonkalta, kun en ollut ehtinyt laskea etukäteen. Olisin nimittäin halunnut muutaman kaikkein matalimman korin sijaan useamman keskikorkuisen, mutta nyt matalia jäi siltikin turhan monta. No, pääasia on, että saamme toimivan systeemin. Odotan nyt mielenkiinnolla, haluaako firma vanhan kokonaisuuden vaihdossa vai saammeko pitää senkin, sillä minun tulkintani mukaan se kuuluu meille, sillä uusihan tulee korvaukseksi mittavirheestä. Tosiasiallisestihan me emme vanhaa tarvitsisikaan paitsi ehkä autokatoksen varastoon, mutta ainahan sen voi sitten yrittää myydä tori.fi:ssä.

IL, oli hauska taas lukea Espanjan kertomuksia. Aina siellä jotain seikkailua syntyy. Varmaan teillä on ollut ihan kivoja lomia Motskun kanssa, etenkin kun hän on huolehtinut ruokahuollosta, mutta nytpä saat olla kainaloisena kanasena - ja ruokahuolto pelaa Minua ainakin hymyilyttää Naapurinmiehen pieteetillä tehdyt kauppareissut ja se, miten se saa sinun hihasi hieman savuamaan! Tuo "ihan rauhassa"-mantra kyllä varmaankin ajan kanssa alkaa auttaa.

Kipa, kyllähän meille tuppaa kulttuuririentoja kerääntymään. Laskin juuri, että tällä hetkellä on liput kahdeksaan esitykseen, kahdet on varauksessa ja kolme pitäisi vielä hankkia. Se tekee siis kolmetoista esitystä, joista tällä haavaa kaksi on ensi kevään puolella ja saattaa sinne joku muukin siirtyä. Upea musikaali Kinky Boots. jonka näimme keväällä Helsingin kaupunginteatterissa, siirtyy Työväenteatteriin 2020 syksyllä, joten sitä en ole ottanut mukaan näihin laskelmiin. Todennäköisesti käymme kyllä senkin sitten katsomassa. Rahaa on palanut melkoisesti, varsinkin kun mukana on kaksi musikaalia ja ooppera, joissa on aina kalliimmat liput. Mielestäni se jos mikä on kuitenkin hyvin käytettyä rahaa!

Tiinuliinu, hyvin voit leipaista tortut (kuulostaako tuo jotenkin roisilta?!) ja/tai pipareitakin. Meillä oli viikonloppuna Louisianan tyyliin maustettua kasslerpaistia, jonka kylkiäiseksi tein lanttulaatikkoa ja hyvää oli! Lanttuhautaa olimme laittaneet kilon verran pakkaseen viime vuoden jouluostoksilta ja nyt se oli hyvä syödä pois. Kohta syömme sitten taas mämmiäkin

Tänään olimme kuntosalilla pitkästä aikaa circuitissa, se kun oli koko kesän jo klo 10, mikä on minulle ihan liian aikaista. Tämän kuun alusta se on klo 12.15, joten olen erittäin tyytyväinen. Olen myös tyytyväinen, että ilmoitin meidät etukäteen, sillä kaikki kesätauolla olijat olivat palanneet riviin emmekä olisi mahtuneet mukaan ilman ilmoittautumista. Hiki siellä tuli ja eilen saunan jälkeen laittamani kampaus meni sen siliän tien . Välillä totisesti toivoisin, että hikoilisin jostain muusta kuin päästä (siis ylä!).

Tänään on hieman sadellut, mutta huomiseksi ennustettiin melkein hellettä, joten ihan kiva syksy!

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille