Lämmin tervehdys teille kaikille.

Olen ollut etämiehen mökillä ja siellä ei oikein yhteydet pelaa ja aikakin menee kuin siivillä, joten tällä palstalla en ole juurikaan käynyt kurkistelemassa. Tänään tulin kotiin hoitelemaan asioita ennen kuin lähden taas juhannukseksi mökkeilemään.

Iloisen Lemmityn elämästä ei tapahtumia puutu. Harmittaa kun joudut sairastamaan jalkaasi kesän kukkeimpaan aikaan. Uskon kyllä että erinomainen hoitajasi helpottaa elämääsi ja saa sinut iloitsemaan ruusuista ja muistakin huomionosoituksista.
Reisilihaksen revähtämisen vammat ovat tuttuja minullekkin. Minä olen tehnyt elämässäni kaksi kertaa spagaatin, molemmilla kerroilla liukkaalla lattialla ja vahingossa. Kummallakin kerralla seurauksena oli reisilihaksen repeämä. Toivottavasti revähdyksesi on pienempi kuin minulla, sillä minulta meni kuutisen viikkoa ennen kuin pääsin auton ja työkoneiden rattiin. Auton kyytiin menokin oli melkoinen operaatio, ja pukeutuminen nosti tuskanhien pintaan.

Minä olen myös joutunut rajoittamaan tekemisiäni kun kaihileikkauksen jälkeen täytyy välttää nostelua, kyyrimistä ja muutakin silmänpainetta mahdollisesti nostavaa aktiviteettia. Saunomaankaan en vielä ole saanut mennä, mutta juhannuksena aion kyllä käydä löylyissä ja järvessä.
Järvesta en malttanut nytkään olla pois, vaan suojasin silmät uimalaseilla kun kävin vähän polskimassa. Etämies vahti minua haukkana että en rehkisi liikaa, mutta ei hän onneksi ehtinyt koko aikaa juosta perässäni.

Rannalla oli melkoinen lintujen konsertti. Maailma on muuttunut tosi värikkääksi. Nyt uusilla silmillä oli hauska seurata lintujen touhua, kun pesiä näyttäisi olevan joka suunnalla tonttia.
Uusia lajejakin ehdin bongata kun oli aikaa seurailla.
Joutsenpari kävi keskiviikkona esittelemässä meille neljää poikastaan kun olimme ulkona syömässä.

Leppoisaa viikonloppua terveille ja toipilaille

Hei Ihanaiset,
olen ihaillen ja pikkiriikkisen kateellisenakin lukenut elostanne koronapandemian keskellä. Kaikilla tuntuu menevän loistavasti, rajoitukset eivät kamalasti rassaa ja parisuhde voi hyvin. Minulla on ollut vähän vaikeampaa, rupesi nimittäin jurppimaan, kun kökötettiin vain kaksin kotona ja päivän huippuhetki oli, kun tervehti naapurin ukkoa. Naapurissa eikä omassa isännössökään mitään vikaa ole mutta kaipasin muiden ihmisten live seuraa. Onneksi kelit paranivat ja pystyi kutsumaan ystäviä puutarhakaffeille, mieli keveni kummasti ja nyt sujuu taas paremmin. Olen aina kehuskellut kuinka hyvin viihdyn itsekseni ..... juu, etenkin, kun olin vielä työelämässä avokonttorissa ja osallistui harvasepäivä jos jonkinlaisiin palavereihin olihan se yksinolo ruhtinaallista .

Nyt ollaan mökillä ja täälläkin on jo ehtinyt vieraita käydä, vain pariskunta kerrallaan ja ulkona ollaan oltu. Kaikki kasvattamani pikkutaimet olen viimein saanut istutettua, niitä oli reilusti yli 200 eikä yhtään ole vielä jänikset tai muut jyrsijät syöneet. Toista se oli kaupungissa, ruiskaunokit olivat kelvanneet rusakoille . Olin niin vihainen, että jos olisin yhdenkin niistä saanut kiinni niin hirveitä olisi tapahtunut. Toivottavasti osasivat herkkuja arvostaa, olin tehnyt niiden eteen rutkasti töitä.

Iloinen Lemmitty, sinulle kyllä sattuu ja tapahtuu. En voinut nauramatta lukea meditoinnistasi ja ajatus sinusta Niskavuoren Hetana, harmaa nuttura tutisten komentajasta piikoja, siis Justus parkaa, aiheutti pitkällistä virnistelyä naamassani . Toivottavasti jalkasi paranee nopeasti.

Minäkin olen leiponut raparperipiirakkaa, tosin maisemakahvilan reseptillä joka muistuttaa kovasti Pirkka lehden reseptiä. Pitkästä aika leivoin myös suklaakääretorttua, tein sitä usein n. 40 v sitten. Sain parhaat kehut siskon mieheltä joka tokaisi torttua maistettuaan ettei kannata odottaa 40 vuotta vaan kannattaa tehdä useammin. Systeri on ammattilainen ja miehensä on tottunut herkkuihin joten ilahduin tosissani.

Oliko se Menna joka oli pettynyt Liiterin hummukseen . Tervetuloa klubiin. Minäkin ostin sitä, kun jokspuolella sen puolesta liputetaan, ei se minusta " sairaan hyvää" ole, ihan syötävää kylläkin. Mutta, kun katsoin ainesluetteloa niin puistatti. Kyllä itsetehty on parasta, tietää ainakin mitä kaikkea suuhunsa pistää.

Kauheasti olisi kerrottavaa ja kommentoitavaa mutta pitää mennä niitä pikkukukkia kastelemaan ja huomenna on rankka päivä. Lasketaan laituri vesille tai siis rantaan. Poika ja pojanpoika tulevat pappaa auttamaan, minulla on keittiövuoro ja apulaisen rooli, tuo sitä vie tätä .

Muistakaa juoda ettei tule auringonpistosta ja suojautukaa UV säteilyltä!

Kyllä nää valoisat kesäyöt on niin ihania, että nukkumaan vaan ei malta mennä. Niinpä me päätettiin tehdä vielä yöpyöräily tuonne satamaan katsomaan auringonlaskua. Tuossa vartin päästä lähetään polkemaan. Nyt ei ole enää niin lämmintä, vain 13 astetta, mutta shortsit vaihtuu pitempiin pöksyihin ja takkia päälle. Ei pilven hattaraakaan näy missään.

Iltapäivällä jo käytiin satamassa ja istuskeltiin siellä tovi ihailemassa kimaltelevaa merta. Minä olen kesäihminen. Kesä on ehdottomasti mun vuodenaika, vaikka ei muissakaan mitään vikaa suuremmasti ole.

Valoisaa yötä, mutta kauniita unia kuitenkin.

Voi IL! Tosi ikävä juttu tuo reisivammasi. Kurjinta – ainakin itselleni on ollut- kivun lisäksi se miten avuttomaksi joutuu itsensä tuntemaan. Asiat, jotka hoituivat ilman sen kummempaa ajattelua vaativat nyt apuvälineitä, jotta niistä suoriutuu. Kuten sukan jalkaan vetäminen. Onneksi sinulla on kumppani vierelläsi, joten sinä kyllä selviät kunhan maltat mielesi ja annat reiden kunnolla parantua.

Aurinko on lämmin. Tuuli poskella on kuin rakkaan hyväily. Juuri nyt elämä hymyilee minulle ja minä elämälle. Tänään on hyvä päivä. En oikein osaa edes kertoa miltä on tuntunut kuukausien jälkeen pystyä kävelemään metsässä. Tosin kyynärsauvat apuna, mutta kävelemään ilman tuskaa ja kipua.

Olemme kävelleet metsäpolkua joka päivä aina hieman pidemmälle. Eilen olimme liikkeellä tunnin, kun aluksi matkan pituus oli n. 15- 20 minuuttia. Pitkiä eivät matkat vielä ole, sen verran hidas on vauhti, mutta mikäs kiire minulla tässä valmiissa maailmassa.

Olen iloinnut jokaisesta puusta ja kukasta polun varrella, linnuista ja oravista, jäniksestä joka loikkii ohitsemme. Hilla ja mustikka kukkivat, suo on täynnä erilaisia kasveja, yhä kukkuu käki jossain vähän kauempana, jokainen askel on kuin ihme, josta olen syvästi kiitollinen.

Teen joka päivä kymmeniä harjoituksia, joilla lonkkaa kuntoutetaan. Tuntuu hyvältä huomata, että treenit auttavat. Kipulääkkeitä en enää syö, mutta kyynärsauvoja olen vielä käyttänyt apunani. Tällä viikolla tuli leikkauksesta kuluneeksi kuukausi, joten parin viikon päästä viimeistään uskon voivani palauttaa apuvälineet apuvälinelainaamoon.

Kaiken hyvän lisäksi Valioliiga ja muut hyvät futismatsit jatkuvat pian ( Bundesliigaa toki olen jo seuraillut) ja varmaan viimeistään juhannuksen jälkeen uskallan jo kokeilla autolla ajamista. Heti kun pystyn suuntaamme pohjoiseen tuntureita moikkaamaan.

Paino on tainnut pysyä ennallaan, siinä missä se oli leikkaukseen mennessä eli sitä on n. 15 kg vähemmän kuin oli viime marraskuussa. Painosta en nyt ole ottanut stressiä kunhan ei ala nousta. Jossain vaiheessa voin hyvin maltillisesti yrittää pudottaa sitä lisää. Nythän olen vielä reilusti ylipainoinen.

Muuten elämä sujuu vanhaan malliin. Opiskelen (kertailen) edelleen espanjaa, ranskaa ja italiaa Duolingon kautta. Teen sudokuja. Luen. Juttelen mieheni kanssa ja iloitsen siitä, että hän on olemassa. Ystävien kanssa ollaan yhteyksissä milloin mitenkin, muutaman kerran olemme tässä meidän pihalla muutamien kanssa juoneet yhdessä kahvit ja muuttaneet maailmaa.

Tytär piipahtaa oven raossa tuomassa apteekki ja kauppatavaroita. Aikuinen lapsenlapseni sai ajokortin ja on luvannut kuskata meitä vanhuksia, jos tarvis on. Nuorin lapsenlapsi on juuri nyt papan kanssa pyöräretkellä (täällähän ei koronatapauksia ole ollut muutamiin viikkoihin, mutta kylllä me edelleen noudatamme varovaisuutta kaikessa).

Joskus kun tuntuu siltä, että kaikkialla on vain kylmää ja pimeää on hyvä muistaa, että hetkittäin voi pimeänkin keskellä nähdä taivaanrannan, aamuauringon aavistuksen. Iloon tarvitaan loppujen lopuksi aika vähän. Lapsenlapsen nauru. Rakkaan käden kosketus. Ystävän puhelu, kirjoitus, muistaminen.

Juuri nyt sydämeni on iloa ja onnea tulvillaan. Huomisen murheet vasta odottavat jossain tuulten takana. On hyvä olla.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Huomenta, vaikka päivähän se jo alkaa olla. Viime yönä vaan meni melkein kolmeen, ennen ku menin nukkumaan sen yöllisen pyöräretken jälkeen. Filmasimme keskellä yötä taas auringonlaskua. Olisi voinut jäädä oottamaan nousuakin kun niin kauan valvoimme kuitenkin

JJ Onpa kiva kuulla, että olet jo toipunut hyvin ja kaikki muutenkin kuullostaa olevan hyvällä mallilla.

Jes, jes, jes! Tänä aamuna viimein meni -10 kg rikki. Oliskohan syytä eilisen kahdessa pyöräretkessä? Mutta kiva silti.

Näyttää tulevan kuuma päivä. Nurmikko pitäisi kuitenkin leikata, vaikka pelkään, että se sitten kuivuu... Täytyy nostaa teriä ylöspäin, ettei mene liian lyhyeksi.

Siivotakin pitäisi kun juhannus lähestyy, mutta ehkä vaan imuroin ja joskus ensi viikolla ryhdistäydyn ja heitän matot pihalle. Eihän tässä edes kukaan nykyään käy, joten on siivousmitotus "väljentynyt".

Aurinkoista viikonloppua!

Jumbojetin kuvaus kävelemisen ihanuudesta oli hieno! Itse kon koin tämän ihmeen viime vuonna ja kyllä sitä edelleenkin jaksaa ihmetellä toimivia polvia, JJ:llä tosin lonkka, mutta samantapaisia vaivoja. Ja Kivikasan kympin rikkoutumiselle onnea!

Jos Merellen kala pitää piilottaa, siitä tehdään tietenkin shepards pie henkinen muusin alle piilotettu vuokaruoka. 90-luvulla telkkarissa seikkaili moottoripyörällä kaksi tukevaa tätiä, ja heidän reseptinsä on ollut meillä vakiolistalla siitä asti. Vuokaan pohjalle pinaattia, päälle kalakastike ja muusi päällimmäiseksi. teen tätä kyllä sujuvasti jauhelihasta ja kasviskastikkeella pavuista ja linsseistä. Alkuperäinen ohjekin löytyi youtubesta ja valitettavasti nämä rouvat eivät ole mannekiineja terveelliselle ruualle, mutta kukin tietysti tuunailee oman makunsa mukaan. Meillä usein muusissa on vain osa perunaa ja loput porkkanaa, keltajuurta, lanttua, naurista, tai mitä nyt sattuu kaapissa olemaan. Ja kalakin on ihan pakasteseitä tai turskaa, eikä mitään merikrottia.

https://www.youtube.com/watch?v=nu9yUU0fTAk

Ei se suojautuminen turhaa ole vielä tässä vaiheessa, etenkään täällä Uudellamaalla. Mieluummin sitä näkee vähän vaivaa, kun saa viimeisenä mohikaanina tartunnan, kun melkein koko rumba on jo ykkösvaiheessa ohitettu. Hiukan mietityttää vielä huvipuistojen ym avautuminen....vähän aikaa olen täällä omassa puskassani vielä pää pensaassa

Meilläpäin pari uutta tartuntaa. Ohi ei todellakaan ole. Onneks olen tottunut hanskat kädessä käymään kaupassa. Josko se vähän edes suojaisi?

Me ei syödä kalaa ollenkaan. Itse saan hengenahdistusta, pahaa sellaista.
Vielä -70 luvulla söin vähän kalaa ja yritin saada isännänkin syömään.
Tein mielestäni seistä oikein hyvän kastikkeen. Ei edes kalalle maistunut.
Isäntä tuli töistä ja eteisessä jo kysyi, että mikä mädäntynyt täällä haisee?
Sitten jälkeen rupesin itse oirehtimaan niin pahasti, etten yrittänyt hänestäkään kalansyöjää tehdä.

Mökillä on hurjan kuuma sisällä. Ulkona varjossa juuri pystyy olemaan.
Yritin inuroida aamupäivällä. Isäntä katsoi säälivästi ja kysyi imuroisko hän? Tosi nopeasti suostuin.

Terassi on siitepölyn peitossa, joten koitan jos sen saisin hoidettua?

Kivikasalle onnittelut👍

Mukavaa lauantaita kaikille.

Kiitos onnitteluistanne! Ja tosiaan olen nyt välitavoitettani lähempänä kuin koko lähes kymmenvuotisen jäsenyyteni aikana

Onnea Kivikasa!

Merelle, eiväthän silakkapihvit kovin vaikeita ole Tosin oikeaoppisesti tekemällä tarvitaan kyllä munaa ja jauhoja, joten on se hieman sottaista. Mutta sen helpompaa kalaruokaa ei sitten olekaan kuin uunilohi. Sopiva pätkä lohifileetä vuokaan nahka alaspäin, maustetaan suolalla ja lime-pippurilla (on Santa Marian myllyssä), uuni 180 asteeseen ja lohi uuniin n. 40 minuutiksi. Jopa minä osaan, vaikka yleensä kalat ovat meirämmiähen heiniä

Minä olen joskus tehnyt silakoita siten, että laitan vuokaan runsaahkosti pienittyä purjoa, maustan silakkafileet suolalla ja valkopippurilla, käärin ne rullalle ja ladon rullat vuokaan purjopedille. Kaadan purkillisen kermaa kattilaa ja sulatan siihen puoli pakettia koskenlaskijan voimakasta sulatejuustoa, ripottelen sekaan silputua ruohosipulia ja kaadan juustokerman silakoiden päälle. Uuni 200 astetta ja paistetaan 25-30 minuuttia.

Meilläkin on kuistilla aika paljon siitepölyä, mutten uskalla lähteä sitä imuroimaan, kun se on niin takertuvaista. Helpointahan on huuhdella kuisti vesiletkulla. Tuolien ja keinun pehmusteita ei niin voi tietenkään puhdistaa, mutta kaipa se onnistuu vanhanaikaisesti mattopiiskalla

Ihanaa, JJ, että pystyt jo kävelemään noin hyvin. Meirämmiäs ei käyttänyt kotona lainkaan kyynärsauvoja ja kun olimme kaupassa, hän tukeutui ostoskärryyn. Suihkussakin hän seisoi eikä huolinut suihkujakkaraa. Ainoa mitä hän yritti käyttää oli sukkien pukemisvehje, joka oli niin huono, etten minäkään osannut sitä käyttää! Ja mehän emme tietenkään lenkkeilleet , joten turhaa olin kaikki apuvälineet hankkinut. No, pääasia oli, että hän tuli hyvään kuntoon nopeasti.

Suupaltti, minähän se olin se hummusvastainen! En pitänyt sitä mitenkään hyvän makuisena, joten en kyllä aio sitä itsekään alkaa tehdä!

Tänään valmistin airfryerissä yrteillä ja valkosipulilla maustettuja broilerin ohutleikkeitä ja se onnistui hyvin. Käytin ohjeen mukaan 200 astetta ja ajastimeen laitoin 30 minuuttia, vaikka ohjeessa sanottiin 22 minuuttia. Lihasta tuli kypsää ja sopivasti ruskeaa sekä pinnasta rapeaa, joten ainakin siihen laite sopi. Seuraavaksi kokeilemme vielä kasslerpihvejä ja itse raaasta perunasta suikaloituja ranskalaisia. Kerron sitten lisää, kunhan niin pitkälle pääsemme.

Mukavaa (helteistä ) viikonloppua kaikille

Meillä syötiin tänä iltana täytettyjä paprikoita. Se on vähän miehen bravuuri. Täyte valmistetaan sekoittamalla ruskistettua lammaslihaa, keitettyä riisiä, valutettuja punaisia kidneypapuja (chilikastike) , maustetaan chilipippurilla. Paprikan puolikkaan täytetään seoksella ja laitetaan uuniin 180 asteeseen noin puoleksi tunniksi, sitten päälle mozzarella juustoa ja takaisin uuniin ( nyt 200 asteeseen) kunnes juusto saa kauniin värin. Ovat hyviä ja yksinkertaisia valmistaa.