Maa on sateenmärkä, mutta pilvien raosta näkyy aurinko. On levollinen ja hyvä mieli. Kaukana ovat ne nuoruuden vuodet, jolloin juhannukseen liittyi monenlaisia odotuksia, tunteita jotka melkein pakahduttivat voimallaan. Hämillinen hymy, käden hipaisu, viereen istuminen iltanuotiolla, yhteinen laulu, joka raikui kauas merenlahden yli. Ystävyys, joka teki mielen keveäksi, usko tulevaisuuteen, joka odotti ovet avoimina sisään astujia.

Katson vanhoja valokuvia. Osa nuotion ympärillä istuvista nuorista on jo kuollut. Jonkun tiedän olevan vakavasti sairaana, jotkut ovat yhä läheisiä ystäviäni, joiden kanssa olemme kulkeneet elämänpollkuja vuosikymmeniä. Välillä hieman etäämpänä toisistamme, sitten taas ovat polkumme kohdanneet.

Vanhojen ystävien kanssa on helppo olla. He tuntevat minut ja minä heidät. Heidän kanssaan ei tarvitse tekemisiään selitellä, ei miettiä mistä nyt voisi jutella. Ollaan vain ja annetaan asioiden sujua omaan tahtiinsa. Juuri nyt olen hyvin iloinen monesta ystävästäni, näistä vanhoista- mutta myös teistä, joita en ole edes koskaan livenä tavannut.

Juhannus. Onnellisia muistoja tulvillaan. Tämä hetki, josta olen kiitollinen. En enää kerää seitsemää kukkaa tyynyni alle ( en tosin ole tainnut koskaan kerätäkään), mutta silti juhannukseen yhä liittyy jotain salaperäistä, taianomaista..

Aurinko paistaa lähes koko yön. Joku lintu vielä viserttää laulujaan. Sääsket karkotetaan hyttyssavuilla. Ulkona on mukava istua. Juoda pari lasillista punaviiniä. Katsoa välillä hyviä futismatseja. Iloita siitä, että on hengissä. Elämän paluumatkan kulkijanakin matkaa on edelleen tosi mukava tehdä.

Hyvää juhannusta ystävät.

Iloista ja lämmintä juhannusta kaikille.
Kiitos kirjoituksistanne ja myös toivotuksista
Täällä vietän tällä kertaa juhannusta ihan ihtekseni. Kellonsoittaja lähti tapaamaan lapsiaan ja lapsenlapsia. Otti polkupyörän mukaan junaan, jotta voi perillä liikkua ilman busseja ja metroa. Vannotin käsienpesusta ja turvaväleistä, ettei tarttis laittaa autotalliin karanteeniin palattuaan kotiin
Mutta toki soin hänelle reissun, ei ole nähnyt lapsiaan sitten helmikuun. Kuten en minäkään...

Sisko tulee juhannuspäivänä terassikahveille, joten täytyy leipoa jotain. Itselleni en olisi tehnyt mitään. Pakasteessa on muutama pala mustikkapiirakkaa, joten ois riittänyt minulle. Nyt on menossa suklaacookiet uunissa. Sitten heidän tulopäivänä teen britakakun, se on NIIN hyvää. Mansikat maksoi kyllä maltaita...
Ruokapuoli on aika kasvisvoittoista nyt kun olen yksin. Ja kalaa tietenkin. Ostin kyllä makkarapaketinkin, jos sattuis innostumaan grillaamaan.

Ruohonleikkuuseen pitää tästä kohta lähteä. Eilen satoi, joten leikkaus siirtyi. Loppupäivä sitten vaan juhannustuuskauksessa. Meen poimimaan luonnon kukkia ja ehkä viritän yhden juhannuskoivunkin portaan pieleen.

Jos ehdin, pyöräilen satamaan. Ehkä uimaankin, jos on iltapäivällä tarpeeksi lämmintä. Nyt on aamusta ollut vähän pilvistä, vaikka luulen sen olevan vain mereltä tulevaa usvaa.

Mukavaa viikonloppua ja juhannusta jokaiselle.

Hyvää juhannusta toivottelen kaikille teille! Me rantauduimme eilen Justuksen mökille, vähän säälitti, kun hän joutui kantamaan kaikki kamat autoon, veneeseen, mökkiin. No kannoin mä pari skumppapulloa! Täällä on kolme jääkaappia ja kaksi pakastinta ja silti on käytössä lisäksi kaksi kylmälaukkua töpseleissään. Ruokaa on varattuna ensin tyttären perheelle ja sitten poikaleirille varmastikin yllin kyllin.

KJumbojet, olen samaa mieltä vanhojen ystävien ihanuudesta. Niin kuin esimerkiksi ystäväni Tiinuliinu. Tai ystävyys ei ole vielä kymmentä vuottakaan, mutta ystävä on vanha. Sori Tiinuliinu, mä en voinut olla sanomatta tuota! Kuten vanha olen minäkin. Eilen juuri hihiteltiin puhelimessa maailman menoa.

Me sovittiin nukkumaan mennessä sellainen taika, että kenen vierestä aamulla herää, sen kanssa viettää loppuelämänsä. No, hieman karvainen mies löytyi vierestäni, minä ajelin sen niskan ja ihan juhannussiisti siitä tuli. Nyt se korjaa laituria, joka vaurioitui talvella monin paikoin. Ai niin, sain lahjaksi kaksi kahvaa! Justus kiinnittää ne mantereen laituriin, että minun on turvallisempi nousta veneestä. Minä olen rallatellut eilisen päivän Katri-Helenan (?) laulamaa "jos maailmassa vain ois kahva". Tämän miehen lahjojen antokekseliäisyys on uskomaton; eräänä päivänä sain kaksi tiivistettä minun mökkini ulkohanaan.

Minä kävin kaupunkikodin lähialkossa ostamassa Justukselle nimipäivälahjaksi ginipullon ja törmäsin samalla Moottorisahan tyttäreen. Neitosen kasvot loistivat ja omin lupineni kerron, että hänen virallinen opetusnäytteensä dosentuurihakemusta varten oli samana päivänä mennyt läpi kiitettävästi! Olkoonkin Motskun tytär, mutta mä iloitsen silti melkein kuin omastani. Ja Motskulle kuulluu edelleen hyvää, siellä hän kotitilallaan touhuaa puutarhan ja lastenlasten kanssa.

Tänään menemme mantereelle, Justuksen pojan perhe on kutsunut meidät vieraisille. Viemme skumppaa ja sapelin, joka on tarkoitus ottaa ensi kerran käyttöön!

Tiinuliinu, en ole huomannut tuota kirjautumisjuttua, kun yleensä vierailen kk:n sivuilla pöytäkoneella ja joudun aina kirjautumaan. Olen laittanut ruksin "Muista minut"-ruutuun, joten kirjautuminen hoituu kahdella napsautuksella. Sen huomasin, että kun ennen kirjautumisen jälkeen avautui sellainen yleissivu, niin nyt tulee oma sivu, jossa näkyy olevat ja odotetut painot sekä muuta henkilökohtaista. Kaiken lisäksi kun en ole ollut maksullisena, niin esim. painotiedot ovat vanhentuneita

Kerronpa "hauskan" tarinan seikkailuistani sähkösopimusten ihmeellisessä maailmassa. Meillä on jo kauan ollut kaikki kaksi sähkösopimusta Loisteelta. Hinta on ollut suht kohdillaan eli huomattavastikin edullisempaa kuin muilla yhtiöillä ja muutenkin kaikki on hoitunut hyvin. Sopimukset ovat tietenkin olleet meirämmiähen nimellä Reilu viikko sitten sain omalla nimelläni Tampereen Sähkölaitokselta tarjouksen, joka oli selkeästi edullisempi kuin nyt voimassa oleva, joka mökin osalta päättyy 31.7. ja kodin osalta 31.8. Oli siis joka tapauksessa uusimisen aika.

Keskustelimme meirämmiähen kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että hyväksytään tarjous, joten minä hoitelin sujuvasti hommat meirämmiähen sähköpostilla ja yritin olla käyttämättä liian lennokasta kieltä, sillä miehethän ovat tunnetusti paljon lakoonisempia kuin naiset ja minä varsinkin Seuraavana päivänä tulikin jo sähköpostilla vahvistusilmoitus. Päivää myöhemmin Loiste lähestyi sähköpostilla pahoitellen aikomuksiamme jättää heidät ja teki ylittämättömän vastatarjouksen! Tarjous piti hyväksyä viiden päivän sisään, mutta se oli tietenkin mennyt meirämmiähen roskapostikansioon, johon hän ei ikinä kurkkaakaan, mutta onneksi minä satuin huomaamaan sen juurikin sinä viidentenä päivänä! Lähetin sähköpostilla hyväksymisilmoituksen ja pahoittelin asian viivästymistä sanotusta syystä.

Tässä välissä oli Tamperen Sähkölaitokselta tullut paperinenkin vahvistusilmoitus, mutta sepä vasta olikin mielenkiintoinen. Yksikään hinta ei ollut sitä mitä piti olla, asiakasnumero oli väärä, vaikkakin nimi ja käyttöpaikka olivat oikein ja kaiken lisäksi alkamispäiväksi oli merkitty 1.10.2017 Tuli hieman sellainen päivä murmelina -tunnelma! Lähetin heille sähköpostilla peruutusilmoituksen jo tehdystä sopimuksesta kuluttajasuojalain 6 luvun 14 §:n perusteella (koskee etämyynnissä tehtyjen sopimusten purkamista 14 vuorokauden sisään) ja skannasin kuriositeetin vuoksi paperisen vahvistuksen heille tiedoksi. Tämä kaikki tapahtui toissapäivänä eli keskiviikkona, mutta vielä ei ole tullut mitään vastausta. Odotan mielenkiinnolla

Jostain kumman syystä meillä kaikki sopimukset ovat meirämmiähen nimissä, vaikka minä asioita hoitelenkin Ehkä se johtuu siitä, että hänellä on yksinkertaisempi nimi, mutta toisaalta minä olen käsittääkseni ainoa tämän niminen henkilö koko Suomessa, joten vaikka sukunimi onkin hieman hankalampi, niin vastapuolien olisi paljon helpompaa löytää minun nimelläni tehdyt sopimukset. Pohtimisen arvoinen juttu, eikö?

Juhannus on mielenkiintoinen juttu. Sitä on vietetty pakana-ajoista saakka, mutta meidän perhe ei sitä erityisemmin viettänyt, emmekä mekään meirämmiähen kanssa juhli juhannusta sen kummemmin kuin syömällä mämmiä! Ikinä ei tullut mieleenkään lähteä ajelemaan ruuhkassa 350 kilometrin päähän mökille vain pidennetyn viikonlopun vuoksi. Meillähän oli aina tapana olla kesälomalla heinäkuussa ja mennä silloin muutamaksi viikoksi mökille, vaikken minä siitä yhtään tykännytkään! Juhannuksen jälkeen oli sitten kiinnostavaa lukea hukkumistilastoja lehdistä. On jotenkin surkuhupaisaa, miten ihmiset unohtavat juhannuspäissään senkin vähäisen itsesuojeluvaiston, jota heiltä ehkä muina aikoina vähän löytyy

Kaikesta huolimatta toivotan teille kaikille hauskaa juhannusta, missä ja miten sitä sitten vietättekin. Meillä on jo mämmi sulamassa

Aamiainen nautittu terassilla, kuunneltu niin pikkulintusten kuin varistenkin aamulaulut ja laineiden liplatukset.

Eilinen oli taas tavanomaista kohellusta täynnä ja hauskaa oli! Pakkasimme sampanjasapelin ja pullon hyvää skumppaa veneeseen ja suuntasimme Justuksen pojan luo mantereen puolelle. Heidän lapinkoiratyttönsä Sysi esitteli uusinta temppuaan: se lämäyttää kahdesti sellaista vanhanaikaista soittokelloa, joita oli kauppojen tiskillä. Sitten se saa herkkupalan. Mietin, että Ikerkin oppisi varmaan nopeasti tilaamaan lihapullia sillä tavoin.

Sitten Justus valmistautui esittelemään miekkaansa. Me muut kännyköinemme kuvaamassa. Facessa kävijät näkivätkin jo huipennuksen, pullo murskana, juomat nurmikolla ja mies ihan ymmällään. Nyt ei kuulemma voi treenata lisää, ennen kuin ostetaan jotain halpisjuomia. Onneksi isäntäväeltä löytyi toinen skumppa, joka avattiin vanhanaikaisesti, löytyi hurmaava täytekakkukin.

Justuksen lapsuudenkotihan on ollut siinä mantereen puolella ja kun talo on purettu, ovat ymmärtäneet säästää paljon vanhaa esineistöä. Keinutuoli, jossa Justuksen isä aina istui, vie liikaa tilaa pojan mökissä ja se päätettiin siirtää Justuksen mökille. Siis keinu veneeseen ja mummo keinuun, raparperikimpun sain syliini. Oli hieman keinuvaa menoa!

Iltamyöhällä istuskelimme ulkona, kuunneltiin sportifysta musiikkia, kuten "Aina lesken syli se on lämpöinen" ja tanssiin.

IL, harjoitteliko Justus pullon avaamista sapelilla etukäteen? Se kai on ja ei ole ihan helppoa. Youtubesta löytyy hyviä videoita ja ydinasia on se, että kyseessä ei ole voimalaji, vaan tekniikkalaji

Eilen syötiin makkaraa ja lipiteltiin vähän ja vähän enemmän (voitte arvata kumpi mitäkin ) viiniä. Telkkarista tuli kakkoskanavalta koko illan Suomi-viihteen "helmiä" ja katselimme niistä muutamia. En tiedä olimmeko niitä kuuluisia sikoja, joille helmiä heiteltiin, mutta yhtään ei naurattanut! Siinä taisi olla Hymyhuulia, Velipuolikuuta ja Studio Julmahuvia ja ainoa mille hieman hörähtelin oli Studio Julmahuvi, jota en ollut alunperin lainkaan seurannut. Olin myös laittanut tallennukseen jakson sarjasta Nyhjää tyhjästä, jota katselin aikoinaan ja kovasti tykkäsin ja täytyy sanoa, että se oli yhä hyvä, vaikkakin juuri tuossa jaksossa ei kovin montaa hersyvää naurunpaikkaa ollutkaan. Laitoin tallennukseen myös jakson teatterialan visailuohjelmasta Thilia thalia thallallaa sekä Tammerkosken sillalla, jossa saa laulaa mukana ja joista kummastakin pidin aikoinaan kovasti. Ne me katsomme sitten tänään.

Muuten emme mitään erityistä ole tehneet. Minä olen ratkonut ristikoita ApuRistikoiden erikoisnumerosta (93 sivua!) ja huokaillut niiden helppoutta. Olen ottanut muutamasta yhden sivun mittaisesta aikaa eikä ratkomiseen kulu kuin 5-6 minuuttia ja vieläpä kuivamustekynällä! Täytyy sanoa, ettei määrä korvaa laatua. Minulla oli ristikkolehdestä 10 numeron määräaikainen halpa tilaus, mutta olen sen jo peruuttanut siihen, kun määräaikaisuus lokakuussa päättyy. Täytynee ostella kaupasta vaikeampia sekä ratkoa Hesarin ja Kuukausiliitteen ristikoita

Tänään on ollut hieman pilvisempi päivä, mutta lämpömittarin mukaan ollaan kyllä hellelukemissa. Sisällä on jäähdyttimen avulla tasaisesti 21-22 astetta, mikä on ihanteellista. Jäähdytin oli kyllä hyvä investointi!

Laitoin meille aamiaiseksi herkkusieni-pekonimunakkaan, kun päivälliseksi on kevyehkösti uunilohta ja kasviksia. Illemmalla täytyy sitten jaksaa nautiskella mämmistä, joten ruokalista on rakennettu sen mukaan. Muuten, ihan ilman itsekehuja ( ), minä olen todella hyvä munakkaan valmistaja! Meirämmiäs aina paistaa sitä, vaikka se pitäisi hyydyttää eikä pohja saa ruskistua, joten otin jo vuosia sitten munakkaan valmistamisen omalle kontolleni. Emme me sitä kovin usein syö, mutta kyllähän se välillä maistuu, kuten myös paistettu pekoni ja muna. Varsinkin silloin, kun pitää jaksaa mennä jonnekin iltapäivällä, muttei halua syödä raskaasti ennen sitä, pekoni ja muna ovat oivallinen aamiainen. Sillä muuten jaksaa kuntosalillakin huomattavasti paremmin kuin kaurapuurolla!

Merelle, sitkeässä todella istuvat sukupuolten roolit. Tosin meillä se on ollut ihan oma valintani näiden erilaisten sopimusten suhteen. Se kuitenkin hieman kirpaisi, kun viime viikolla pidetyn yhtiökokouksen jälkeen saimme pöytäkirjayhteenvedon sekä uudistetut vastiketiedot ja kaikissa papereissa oli ensin meirämmiähen nimi Mehän omistamme asunnon puoliksi, joten kaikissa papereissa pitää olla meidän kummankin nimet, mutta tähän asti minun nimeni on ollut aina ensin. Meillä on vajaan vuoden ollut uusi isännöitsijä ja nyt oli ensimmäinen yhtiökokous hänen aikanaan, joten tämä sovinistinen, epäkohtelias, ihan väärä - miten sen sitten tahtookin ilmaista - järjestys paljastui vasta nyt! Isännöitsijä henkilönä on kyllä ihan mukava ja asiansa osaava, joten ehkä täytyy vain yrittää totutella. Aakkosjärjestyshän voi luonnollisesti kulkea kumpaan suuntaan tahansa, mutta siltikin.......

Taikoja ei ole tehty eikä pidetty yrttejä tyynyn alla. Tuosta jälkimmäisesti olen kuullut sellaisen version, että jos laitat illalla 7 erilaista yrttiä tyynyn alle, niin saat aamulla tietää, oletko allerginen! Ja sitten pari hyvää taikaa miehille: 1) Jos nouset juhannuksena veneessä seisomaan, voit nähdä rannalla tulevan leskesi. 2) Jos pyörit kolme päivää kaatokännissä pitkin mökkimaita, juokset ilman housuja naapuriin ja takaisin sekä kuseksit kokkoon, voit nähdä kuistilla tulevan ex-vaimosi! Ja lopuksi ihan paras: jos katsot juhannusyönä kaivoon ja näet siellä miehesi, niin hukkunut se on perkele!

Hyvä ja turvallista juhannuksen jatkoa kaikille

Hei Menna! Tuo sinun kirjoituksesi juhannustaioista on tosi hauska.

Hei vaan, juhannus loittonee!

Nyt sitä mennään kohti lyheneviä päiviä ja syksyä, sanoisi pessimisti. Optimistina totean että joulu on pian pari askelta lähempänä! Tänäänhän on kesäpäivänseisaus. Ja hieman seisahtanut tunnelma; juotiin parvekkeella aamukahveja eikä koko isosta kerrostalosta kuulunut hiiskahdustakaan. Ei liioin näkynyt mitään liikennettä (autolla ajaminen on tosin täällä meidän lähistöllä varsin rajoitettua).

Jumbojetin juhannustunnelmointi oli tosi viehättävä. On siinä oma taikansa tuossa kesän juhlassa; minäkin mietin miten nuorena oli tosi tärkeää päästä tansseihin juuri sille tietylle lavalle, ja miten myöhemmin esimerkiksi ruokalistan suunnitteluun upposi aikaa tuntitolkulla.

Nyt kaikki on toisin: toissapäivänä eli juhannusaattona roudailtiin tavaroita veneelle, jotta se olisi lähtökunnossa ensi viikolla tai sitten kun merellemeno alkaa olla ajankohtaista. Leipaisin ison juustokakun ja sekoittelin saaristolaisleivän taikinan vuokiin ja uuniin. Illalla juotiin kuohuviiniä kirjolohenmädin kera kirjojen lukemisen lomassa. Ei ollut kiirettä mihinkään eikä minkäänlaista hälinää ympärillä.

Eilen tavattiin suvun nuorimmainen, ikää semmoinen vajaa kuukausi. Käytiin juhannussaunassa tyttären luona, grillailtiin isohkolla porukalla ja syötiin se juustokakku.

Juhannustaikoja ei ole tehty; ne sopivat paremmin nuorille rakastuneille kuten IL ja Justuksensa.

Ja mitä ikään muuten tulee, niin mulla on parikin ikäidolia: Kirsti Paakkanen jonka elämäkerran luin tässä juuri juhannuksen alla. Ko. rouva osti Marimekon 62-vuotiaana ja johti sitä 78-vuotiaaksi asti. Taisi tosin palloilla vielä pari vuotta toimitalon käytävillä hyvin tiiviisti vielä senkin jälkeen, kun oli myynyt yrityksen Mika Ihamuotilalle. Kirsti P. oli kyllä kaikki nuo vuodet sellainen mikromanageroija ettei vertaista: puuttui pienimpiinkin yksityiskohtiin eikä juurikaan suostunut muuttamaan mieltään, jos oli jotain päähänsä saanut. (Tuosta ominaisuudesta toivon varjeltuvani! Kirja on kyllä hyvin kirjoitettu ja kiinnostava. Tekijä on Ullamaija Paavilainen ja nimi Suurin niistä on rakkaus.)

Toinen ikäidoli on Leonard Cohen, joka kävi keikoilla 82-vuotiaaksi. Kävisi varmaan vieläkin, mutta löi joitakin vuosia sitten päänsä kotonaan johonkin, sai aivoverenvuodon ja kuoli. Cohenia kuuntelen mieluusti edelleen silloin, kun puuhailen tässä läppärilläni. Viime viikon webinaarien oheismateriaalit ovat vielä osin tutkimatta, mutta nyt ymmärrän yhä enemmän siitä, mitä ihmisen tulee virtuaalimaailmassa matkaillessaan tietää ja mitä on hyvä pitää mielessä, kun lukee uutisia.

Josta tulikin mieleeni, että aamun nettihesari on vielä aivan avaamaton. Siispä sinne!

Aurinkoista kesäpäivää kaikille!

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. IL n kuvat on nähty , Mennan juhannustaiat melkoisen loogisia ja JJ n kirjoitus taas kerran niin kaunis. Jokaisen päivitystä oli mukava lukea. Tuntuu hassulta, että Tiinuliinu ei vielä ole veneellä.

Juhannus on sitten vietetty. Meillä olikin aattona päivällä yhdet naapurit täällä kylässä ja istuimme useammankin tunnin tuossa kesäkeittiössä. Siinä oli mukavan viileää, kun puut varjostavat sen verran. Jos aurinkoa kaipaa, niin ei tarvitse montaa askelta ottaa. Näkymä on kaunis, kun kesäkeittiö on aivan rannan tuntumassa. Rouvan kanssa "retkeilimme" mökin tuntumassa, kun esittelin "kukkatarhaani".

Kun ystävät olivat lähteneet omalle mökilleen, nautimme saunan lempeistä löylyistä, koivun tuoksusta ja ihoa hiveilevästä lämmöstä avoterassilla, joka on saunan ja kesäkeittiön välissä. Ruuan olin tehnyt jo aamupäivällä valmiiksi ja siippani oli pessyt varhaisperunat. Pian saunomisen jälkeen siirryimmekin kesäkeittiöön nauttimaan juhannusaaton herkuista. Nyt ei pöytä notkunut aivan niin kuin muina jusseina, kun söimme vain kahdestaan. Alkupaloina oli graavilohta ja grillattuja tankoparsoja. Pääruokana rakkaan siippani toivomaa sisäfileepihviä - minäkin söin pitkästä aikaa. Lihan kanssa teen yleensä aina crrymajoneesia Lisänä oli tietty salaattia, varhaisperunaa ja kolmea sorttia silliä. Kyllä oli masu täynnä. Kun saimme ruokatarvikkeet kannettua ylös mökkiin, jäin laittelemaan astioita koneeseen ja ruokia kaappiin. Siippani lähti valmistelemaan kokkoa. Täällä ei ollut aattona metsäpalovaroitusta, joten saatoimme pitkästä aikaa polttaa kokkoa. Komeahan se oli ja näimme myös muitakin "normipaikoilla" olevia kokkoja.

Torstaina pelasimme muuten tämän kesän ensimmäiset koranamatsit ja heitimme tikkaa Tuntui hassulta, että ei ollut oikeastaan minkäänlaista kiirettä, kun normaalisti aaton aattona touhuan keittiössä noin kymmentä asiaa yhtäaikaisesti.

Eilen vietimme leppoisaa päivää. Söimme savulohta varhaisperunoiden ja salaatin kanssa. Alkupaloina täytettyjä herkkusieniä ja grillattuja tankoparsoja Saunaan maltoin eilen vihdoinkin tehdä tämän kesän ensimmäisen nokkosveden jalkojen liotukseen. Samaa vettä käytän vielä tänään. Sitten kun rasvaa jalat, niin kyllä tulee pehmeiksi.

Pyykkikone on päällä. Kunhan saan sen tyhjennettyä, niin lähdemme pienelle lenkille. Tänään on vielä sen verran vilpoisaa, että jaksaa kävellä. Seuraavat 10 päivää ovatkin sitten ennusteiden mukaan ainakin tiistaista lähtien kolmenkympin kieppeillä olevia hellepäiviä, niin sitten ei jaksa eväänsäkään liikauttaa. Tiistaina olisi tarkoitus lähteä varhain aamusta kaupoille. Rakkaalla siipallani on seuraavana päivänä synttärit, eikä minulla ole mitään lahjaa.... On toivonut yhdenlaista katiskaa, mutta se pitäisi ostaa niin, että on peräkärry mukana, kun sitä ei saa kasaan.

Nauttikaa upeista keleistä ja pysykäähän terveinä.

Ai niin, aamulla unohtui kirjoittaa muutama sananen ystävyyksistä. Tämä foorumi on opettanut sen, että ystävystyä voi myös aikuisiällä.

Koronakevät puolestaan on opettanut sen, että parhaita ystäviä ovat ne, jotka ymmärtävät että mustillakin pilvillä on kultareuna. Tai ainakin, että kyllä ne lakkaavat joskus satamasta. Ja vaikka eivät lakkaisikaan, niin vedenpaisumusta vasta onkin kiinnostava seurata.

Myttyynmenneitä suunnitelmia on tänä keväänä piisannut, mutta eipä niistä parane pyttyyntyä. Jos maailma olisi entisillä jengoillaan, tänään olisi juhlittu tyttärenpojan konfirmaatiota ja alkavalla viikolla emännöisin tyttäreni vaihto-oppilasvuoden äitiä, jota en ole koskaan tavannut in real life.

Onneksi elämä normalisoituu vaikka käsidesiä joutuukin vielä käyttelemään. Rippijuhlat on siirretty elokuulle ja amerikkalaisrouva aikoo ihailla Suomen suvea tulevana vuonna. Eilen halasimme tyttären kanssa ensimmäistä kertaa yli kolmeen kuukauteen. Sitähän sieti suorastaan juhlia!

Päivänjatkoja – ja viikonkin!