Heippa kuusikymppisille ja alkuvuodesta pääsen tänne jo ihan virallisestikin

Kipa, banaanikärpäsiä olen torjunut vain ennalta ehkäisevästi, etten pidä mitään hedelmiä tai edes marjoja "paljaana" sisätiloissa. Eli ainakin muovipussi ympärille niin pysyvät poissa.

Hei!

Myös minä olen alkanut merkkaileen ainakin sillointällöin ruokapäikkyyn syömisiäni. Tyttären kasvihuone on kasvattanut todella paljon kesäkurpitsaa, joista olen jo aikaisemmin täällä maininnut. Nyt ottaa todella päähän väärin kirjautuvat ruuat. En ymmärrä ! Ks. Viestejäni ruokatiimille/väärin kirjautuvat ruuat tms.

Kyse on siitä, että grammoina ilmoitettava määrä ei anna ollenkaan rasvaa, kun taas esim. kappaleena ilmoitettu iso,( 450g) tai keskikokoinen (350) kesäkurpitsa antaa prosentteina hh 63%, rasva 23% ja proteiini 25%.

Tädstä kasvaa omalla kohdallani SUURI EPÄLUOTTAMUS KOKO TÄHÄN SYSTEEMIIN. Kuinkahan paljon on vastaavia tai muita virheitä noissa laskureissa Eniten harmittaa, että pari kolme viikoa sitten maksoin jäsenmaksuni vuodeksi eteenpäin.

Hyvää alkanutta syksyä kaikille!

Tuntuu kyllä uskomattomalta, mistä se rasva sinne kesäkurpitsaan olisi putkahtanut?

Tulirumpu;finelistäkin löytyy rasvapitoisia kesäkurpitsoita kuten kuitakin kasviksia, joissa on rasvaa. Mielestäni epäloogista ravinneosat, jos muuttuvat sen mukaan, että ilmoittaa kappalemäärän tai painon.

Juu Kipa. Olit osa suojakilpeä! Kerron omassa päikyssäni ainakin.

Eilen kävimme Kesäheinän ja miehensä kanssa kulttuurikierroksella Tallinnassa. Mukaan tuli myös keskikoulun eka luokasta lukion loppuun asti tuttu kaveri, jota en ollut tavannut 48 vuoteen. Kesäheinän kanssahan tutustuimme tämän foorumin kautta joitakin vuosia sitten, kun totesimme, että hänen miehensä on ollut luokkatoverini ja Kesäheinä nuorempana oli samassa koulussa. Ehdittiin päivittää tärkeimmät 2,5 tunnin matkalla, jonka vietimme loungessa mutustellen aamiaista.

Miehet veivät meidät taksilla Taidemuseo Kumuun, josta jatkoivat omille seikkailuilleen. Me kiertelimme Kesäheinän kanssa Kumussa, joka jo rakennuksena on katseltava, mutta ihastelimme myös virolaisen taidemaalari Michel Sittowin töitä 1400/1500 luvun vaihteesta. Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille. Kävelimme kauniin Kadriorgin puistoalueen läpi ratikalle ja huristelimme lounaalle.

Lounaalle saapuivat myös miehet sekä lisäksi niinikään entinen luokkatoverini vaimonsa kanssa. Häntäkään en ollut tavannut sitten ylioppilasaikojen, mutta miten helppoa olikaan halata, jutella ja nauraa yhteisille muistoille. Koulumme oli aikanaan pieni ja luokkahenki hyvä. Jaoimme tietomme entisistä luokkatovereista, jotkut olivat jo poissa tästä maailmasta, jotkut menestyneet ja jotkut kokeneet kovia. Yksi on tehnyt uransa Cernissä ydinfyysikkona ja luokan velmu on Venäjällä varakkaana bisnesmiehenä. Entinen suomenopettajamme on näköjään jakanut tietonsa meistä, jotka olemme hänen kanssaan edelleen tekemisissä.

Luokkatoverini soitti lukioaikoina kitaraa "rautalankabändissä", opettelivat kaikki Beatlesien kappaleet ja koko koulun likat olivat poikiin ihan pihkassa. Vaan kunnon rehtori kasvoi hänestäkin.

Kesäheinän kanssa ehdimme vielä erikoiseen taidetapaukseen, joka oli Saunakadulla (meniköhän oikein?). Se oli D3-näyttely, nimeltään Monet2Klimt, istuimme ovaalinmuotoisessa salissa ja ympärillä taideteokset heräsivät eloon klassisen musiikin täyttäessä mielen. Ihan kuin olisi astunut itse tauluun sisälle. Vaikea kuvailla, mutta kun vaikkapa taulussa satoi ja salamoi, teki mieli avata sateenvarjo.

Olipa hauska päivä, Kesäheinä näytti minulle sellaisen osan Tallinnasta, jota en tiennyt olevankaan!

IL jo tuossa kirjoitti eilisestä hauskasta päivästämme. Soitin hänelle viime viikolla, kun kuulin, että mieheni ja koulukaverinsa (jonka hän löysi uudelleen noin 5 vuotta takaperin) ovat menossa Tallinnaan ja toinen vaimoineen on tulossa myös, mutta eri laivalla ja treffit sovittu. Minäkin sitten päätin lähteä mukaan ja pyytää IL, koska hän oli joskus sanonut, että haluaisi tavata "poikia". Mieheni ja hänen kaverinsa käyvät Tallinnassa touko-lokakuun aikana, jonka kaveri viettää Suomessa, noin 4 kertaa ja ottavat aina tutustumiskohteekseen uuden osan Tallinnaan. Tällä kertaa he olivat päättäneet, ennen tapaamistamme, tutustua uuteen Kommunismin uhrien muistomerkkiin. Minä olin suunnitellut siksi ajaksi vierailua Kumuun ja riemukseni IL suostui. Kun vielä kysyin, haluaako hän lounaan jälkeen shoppailemaan vai kävisikö vielä toinen näyttely ja sain vastaukseksi, toinen näyttely, olin innoissani.

Matka sujui mukavasti ja Kumu ja tämä Sittowin näyttely oli todella vierailun arvoinen. Ratikalla kaupunkiin ja sitten tutustutin IL minulle tärkeään perinteeseen, jonka hän unohti mainita, Amarillon Mansikka Margaritaan. Aivan ihana juoma, jonka käymme aina kesäaikana nauttimassa ystävättäreni kanssa. Totesimme IL:n kanssa, että sen täytyy olla terveellinen, koska siinähän on mansikoita. Sitten lounaalle, otimme vaan IL:n kanssa pääruuan, koska alkukeittohan oli jo nautittu Amarillossa . Tämä mieheni kaveri, jota hän tapaa säännöllisesti, on pitänyt yhteyttä myös tähän toiseen kaveriin, joten olemme mieheni kanssa olleet viime vuosina tietoisia myös hänen elämästään. Pari vuotta takaperin (silloin en vielä tiennyt IL:stä) tämä IL:n mainitsema suomenkielen opettaja kokosi vähän porukkaa kokoon ja silloin osallistuin osaan ohjelmasta ja tapasin tämänkin pariskunnan. Eilinen tapaaminen oli mukava ja olisimme voineet istua yhdessä pitempäänkin, mutta koska me olimme vaan päiväristeilyllä, riensimme seuraavaan näyttelyyn. Tämä 3D näyttely kesti 45 min, mutta aika meni siivillä ihanaa musiikkia kuunnellen ja taiteesta nauttien. Kävelimme satamaan IL:n kanssa ja paluumatkakin sujui mukavasti. Miehillä oli hytti ja he ottivat siellä iltatorkut, sillä aikaa kun me nautimme mukavsta miesseurasta loungessa. Saimme nimittäin pöytäämme kaksi meitä nuorempaa miestä. Ja IL:ltähän seurustelu luistaa.

Olinko minä tylsä seuralainen vai miksi selvisimme ilman kommelluksia?

Mutta kuten sanoin: mukava päivä, kukapa ei IL:n pulppuavassa seurassa viihtyisi.

ps. meillä oli eilen sään suhteen onnea Tallinnassa vain vähän sadetta. Helsingissä sitten kastuimmekin kunnolla, koska sateenvarjon käyttö oli tuulen vuoksi mahdotonta.

ps2. mieheni mielestä muistomerkki oli aika ahdistava. Sanoi, että vaatii sulattelua ja menee sitten uudestaan.

Kipa, minä vähennän ilmavoimia imuroimalla. Jätän imurin letkun lojumaan ja jatkan aina, kun huomaan edellisellä kerralla karkuun päässeen populaation. Pirkan nikseissä kyllä oli, että kun kärpäset kuvittelee keijuiksi, koko ongelma on tiessään.

Olen kuivannut parina vuonna basilikaa, muttei se kuivattuna ole maistunut juurikaan vihdanlehtiä kummemmalta. Nyt kokeilin toista vinkkiä, muusasin lehdet oliiviöljyyn. Öljystä tuli myrkynvihreää, mutta ainakin vielä makua riittää. Osan öljystä pistin pakkaseen jääpalapusseihin, kun luin, ettei basilikaöljy säily hyvänä kovin pitkään.

Olen lisännyt basilikaöljyä keittoihin, lihapulliin, viininlehtikääryleisiin, tsatsikiin ja salaatteihin. Maistuu!

Maanantain metsälenkillä tuli 25.000 askelta. Vähän eksyttiinkin. Vasta tänään jalat tuntuvat normaaleilta.

No en mä toivottavasti ihan yksin puhua pulputtanut, eipä tuo Kesäheinäkään maamme hiljaisimpiin kuulu. Todettiin, että vaikka kotimatkalla oli kiva rupatella niiden nuorten miesten kanssa, ei olisi meiltä kaksinkaan aiheet loppuneet.

Ja rentouttavaa reissata joskus ilman isompia kommelluksia, nauttia vaan!

Tänään menen Habitareen. Jos joku teistä on siellä, tarttukaa hihasta.

Heippa,

Tulirumpu, tietysti tuo etukäteen torjunta olisi parasta, mutta kun käymme yleensä kerran viikossa kaupoilla, niin esim. omenat ovat vadissa työtasolla. Yleensä vielä banaanit ovat yhden hyllyn päällä kulhossa, mutta nyt ne ovat jääkaapissa. Minulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tilaa jääkaapissa, että kaikki hedelmät mahtuisivat sinne. Toisaalta "vanhan mökin" jääkaapissa olisi nyt tilaa, mutta jos veisin omenat sinne, niin voisivat helposti jäädä syömättä. Taidan myös olla kukka/basilikariippuvainen, koska tuntuu, että silmä vaatii väkisinkin vihreää työpöydälle.

Motsku, tunnethan minut - en voisi jättää imuria lojumaan lattialle ja liian työlästä olisi ottaa se esiin aina kaapista. Pitää kyllä sanoa, että tuo punaviini on toiminut aika hyvin. Huomisella kauppareissulla pitää muistaa ostaa punkkua banaanikärpäsiä varten

Isla, taisin jossain vaiheessa lukea tuosta kesäkurpitsaongelmasta rasvojen suhteen. Oletko saanut kysymykseen mitään vastausta? Varmaan sinne helposti jää virheitä, kun tuotteita on niin paljon, mutta kyllä minä pääosin siihen luotan, koska sen "avulla" olen saanut painoa alas. Kun vaan jaksaisi vaivautua. Monen ruuan mittayksikkö on muuttunut mielestäni paljon tyhmemmäksi niiltä ajoilta, kun tunnollisesti pitkään merkkasin ja laihduin. Jos nyt jaksaisi kunnolla paneutua tuohon hommaan, niin ehkä sitä vanhakin koira vielä oppii uusia temppuja.

Tuo Kumu Tallinnassa kuulosti mielenkiintoiselta. Oliko kaukana keskustasta? Voin kuvitella IL ja Kesäheinä, miten hauskaa on ollut nuoruusajan luokkakavereiden seurassa. Sitä kyllä ihmettelin, että mitään kommelluksia ei sattunut

Täällä on jo toista päivää tooooosi kova tuuli. Juuri äsken iäkäs mökkinaapurimme soitti siipalleni, että hänen lähimmän naapurinsa pihassa on puu pahasti kallellaan naapurin mökin suuntaan. Siippani lähtee kohta katsomaan. Pelottaa kyllä, jos rupeaa tällaisella tuulella yksin sitä kaatamaan

Herkkutatteja on nyt paljon Eilen postireissun yhteydessä löysin kolme, jotka sitten jätin iäkkäälle mökkinaapurillemme. Oli juuri kehunut tattimuhennosta, jonka oli tehnyt edellisistä tuomisistani. Sain sitten kassiini kulhollisen juuri uunista otettua makaronilaatikkoa Iltapäivästä urakoimme sitten yhdessä siippani kanssa suuren määrän kasviksia ja juureksia. Tällä kertaa kypsyivät uunissa, ei kesäkeittiön muurinpohjapannulla. Lähdimme vielä alkuillasta siippani kanssa pienelle "tattikävelylle". Ilta alkoi jo pimetä, mutta saaliiksi löytyi hyvä määrä tatteja. Siippani bongasi jättiherkkutatin, jota en meinannut edes mennä katsomaan, kun ajattelin sen niin isona keräneen mukaansa sellaisen määrän toukkia, että siitä ei ole enää mihinkään. Ihmeekseni jykevä männynherkkutatti oli aivan priima ja täysin toukaton Siivosin sienet terassilla valonheittimen valossa, kun oli jo niin pimeää. Nyt on jääkaapissa siivottuja tatteja ihan mukavasti. Tänään pitää päättää kuivatanko ne vai paistanko ja laitan pakkaseen.

Motsku, tuo basilikan säilöminen basikaöljyyn kuulostaa hyvältä. Minulla on vaan ongelmana se, että pakastimista loppuu tila. Ehkä pienen satsin voisi kokeilla tuolla menetelmällä. 25.000 askelta päivässä on todella paljon - ei ihme, jos jaloissa tuntuu. Minulla se 10.000 askelta on noin 7 km.

Olin ajatellut houkutella siippaani yhteen puolukkapaikkaan tutkailemaan josko sieltä olisi jotain saalista vielä löytynyt, mutta näyttää nyt siltä, että homma ei onnistu. Postireissulle lähtiessäni taidan ottaa päähäni siippani turvalippiksen. Siinä on kovike päälaella, niin että pää ei mene tuusan nuuskaksi, jos iso oksa tippuu päähän.

Mukavaa päivän jatketta