Voi kurjaa Japena tuo teidän sairastelunne. Miten ihmeessä jaksat ja selviät nyt. Onneksi saat edes hetkeksi apua sinne. Jaksamista sinulle.

On tainnut mennä viikkoja siitä, kun viimeksi kirjoitin, joten Mustikkaposki- toivottelen sinut nyt vasta tervetulleeksi tähän joukkoon. itse olen jo hieman vetäytymässä pois päin, mutta mukavaa kun uusia ihmisiä löytyy mukaan. Tämä on tosi hyvä, kanustava ja kaikin puolin erinomainen ryhmä.

Kivikasa, aivan viehättäviä nuo kertomuksesi reissuiltanne. Kellojen soiton opettelu kuulostaa melkein siltä kuin lukisi vanhoja tarinoita satukirjoista. Ihanaa!

Il, sinun huumorisi on niin mukavaa, että hankalatkin tapahtumat kertomanasi kuulostavat vain hilpeän hauskoilta ja aina jälkeen päin ne varmaan naurattavat sinuakin.

Kipa, on niin kiva lukea juttujasi sieltä mökiltänne. Kaikesta huomaa miten hyvin siellä viihdyt ja miten rakas kumppani sinulla siinä vierelläsi on.

Samoin nautin lukiessani Tiinuliinun ja miehensä (joka jo tuntuu minusta ihan tutulle) seikkailuista aavalla merellä ja maailmalla. Tiinuliinu, osaat kuvata kaikkea hurjan mielenkiintoisesti ja hyvin- ja kun aina välillä katselee facen puolelta ottamianne kuvia- on kuin kulkisi mukananne noilla retkillänne.

Meidän retkemme tänä kesänä ovat lähes poikkeuksetta suuntautuneet pohjoiseen, Äkäslompoloon, Saariselälle, Pyhälle, Norjan vuonoille, Kuusamoon. Olemme kulkeneet pohjoista ristiin rastiin. Nauttineet tunturien uljaudesta ja siintävien vaarojen kauneudesta.

Kotona vietämme tavallisen mukavaa aikaa. Mies on poiminut lähimetsästä mustikoita, puolukoita, variksenmarjoja ja juolukoita, kerännyt sieniä, keittänyt, paistanut, tehnyt mehuja ja hilloja..ja minä olen lähinnä auttanut kaikenlaisessa siivoushommassa ja ihmetellyt sitä mitä kaikkea mies ehtii ja jaksaa ja viitsii tehdä.

Tyttären työajat ovat hankalat, henkilökuntaa on vähän, joten tytär esimiehenä tuuraa aina kun tarvetta on. Uusia ihmisiä ei saa rektytoida vaikka tarve on ilmeinen. Kielto tulee kaikkein suurimmalta pomolta.

Joten kun tytär on ilta- tai viikonloppu hommissa on pikku kaveri (marraskuussa 5 v) meillä. Joskus aina isompikin lapsenlapsista (19v) käy meille kertomassa mitä hänen elämäänsä kuuluu. Onnellisia hetkiä saamme elää heidän kanssaan.

Minä täytin 71 vuotta, mutta omasta mielestäni olen yhtä nuori aina vaan ja elämää uteliaasti suoraan silmiin katsova. Syksy saa minut tarttumaan vahvasti elämästä' kiinni.

Syksyn sininen taivas. Kurkiaura, joka on niin korkealla, ettei pysty laskemaan mukana olevien määrää. Tuuli, joka riipii lehtiä puista. Vähitellen kellastuvat puiden lehdet ja punaiseksi värjäytyvä maa. Kaikki on niin upeaa hetkessä ennen kuolemaa ja kuihtumista.

Elämä on juuri nyt vahvasti elämisen arvoista.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Tervehdys sateisesta savosta.
Tulin eilen illalla tänne etämieheni mökille. Ennen tänne tuloa kävin kotiseudulla suunnistamassa harjoitusrasteilla kolmatta kertaa elämässäni. Minulla ei ollut edes koulussa suunnistusta joten olen ummikko siinä.

Etämies oli laskenut kaksi verkkoa ja aamulla nostaessani niistä löytyi seitsemän isoa ahventa, sain pitkästä aikaa savukalaa. Syömistä niissä riittää myös huomiselle.
Kun verkot oli selvitelty ja kalat päässeet sisuskaluistaan oli vuorossa puiden pinoamista. Puolilta päivin jätin etämiehen savustuspuuhiin ja säntäsin metsään. Puolukkapaikan oli joku jo ehtinyt tyhjentää, mutta onneksi mukana oli myös sienikori jonka täytin rouskuilla, ämpäriin noukin kanttarellejä kunnes ukkonen ja sade ajoivat takaisin mökille.

Täällä on ukkostanut koko iltapäivän ja illan, sähkökatkoista ei ole huolta kun aurinkokenno tuottaa sähkön.
Puhelinlankoja kuunnellaan ja sulatellaan ruokaa.
Kirjoittelen puhelimella ja viisainta lähettää ennen kuin viesti katoaa.

Japenan miehelle toivon paranemisia ja Japenalle itselleen voimia. Harmi, että sairastuitte juuri lomalla.

Kivikasan kesä jokilaivalla kuulostaa niin ihanalta. Rakastan englantilaista maaseutua, tai ainakin tv-sarjoissa se näyttää niin kauniilta.

Jumbojet, kirjoitit taas niin kauniisti elämästä.

IL, ymmärrän hyvin tarpeesi olla joskus ihan yksinkin. Minunkin täytyy saada olla välillä pari päivää ihan omissa oloissani. Siksi en aina halua lähteä mieheni mukaan maalle.

Kipa, Motsku, Tiinuliinu, Mustikkaposki ja keitä muita teitä olikaan, jotka korjaavat syksyn satoa talteen. Minun täytyy tunnustaa, että nuorena pikkurouvana minäkin tein erilaisia säilömiskokeiluja, kun käsitykseni mukaan kunnon vaimot tekevät niin. Vähitellen olen lopettanut ja laitan vain maalla puutarhassa kasvavia herukoita pakastimeen. Vanhempi kälyni on vielä jaksanut keittää koko klaanille omenasosetta, mutta nyt hän ei enää jaksa sitä tehdä.

Helteisen kesän jälkeen syksy on selvästi kohottanut energiatasoani. Kahden kuoron lisäksi olen liittynyt kolmanteen kuoroon, jolla on harjoituksia joka viikko ja esiintymisiäkin usein. Eivät nämä ole mitään huippukuoroja, mutta hauskaa niissä ainakin on! Kanttorin vetämä "Kuoro kaikille" on ehkä laadukkain. Nyt alamme harjoitella Händelin Messiaasta sitä Halleluja-osuutta. Tiinuliinu, teidän E-L on tehnyt siihen kuorokoululaisille sopivan sovituksen, jonka laulamme kamarikuoron ohella.

Niin, ja sitten ilmoittauduin Työväenopiston Lavikseen. Maanantaina olin ensimmäistä kertaa, mutta meno ei ollutkaan niin iloista kuin olisi voinut kuvitella. Jotkut tanssija olivat ihan raivoissaan opetuksen tasosta. Opettajalla ei ollut vähääkään karismaa eikä ilmeisesti ammattitaitoa.
Opiston johtajalle on varmaan lähtenyt kirpeää palautetta.

Kävin viikko sitten poimimassa lähellä asuvan kuoroystävän puutarhasta omenapudokkaita. Ovat Valkeaa kuulasta ja soveltuvat hyvin soseeksi tai marmelaadiksi. Googletin reseptejä - ja olihan Malliksellakin muutama sivu sitten ohje täällä foorumilla. Huomenna olisi tarkoitus valmistaa omenista jotain.

Pudokkaita poimiessani kurkotin omenapuun oksalta isoa ja täydellistä omppua. En tiedä, miten siinä kävi, mutta hupsista vain, putosin tontin rajaojaan. Pensashanhikki vähän hidasti putoamista. Ystävä yritti kiskoa minua ylös ja naapurikin tuli siihen kännykkä kädessä kyselemään, että kävikö pahasti. No ei käynyt, mutta tilanne oli niin nolo. Oli onni, ettei rajapensaana ollut orapihlaja!

Mitähän Tattariskalle kuuluu? Hän ei ole ollut pitkään aikaan Foorumilla.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Jahas, osa teistä on nyt mukana sotkuissani.
Tapaan ensi viikonloppuna perhetutun, 60 v miehen, jonka kanssa olen viestitellyt 4 kk. Mennään työkaupunkini Zan naspurikaupunkiin jääkiekkomatsiin ja ollaan sen jälkeen hotellissa yötä. En halua, että lapseni tietävät asiasta vielä ainakaan.
Minulla on loma ja olen Turussa. Ilmoitin, että menen ensi viikonlopuksi Zaan.
Miksi, kysyi Tytär. Tulee vieras Hesasta, valehtelin.
Onko se niitä nettitätejä, joita tapasit silloin Hesassa, kysyi Tytär.
Joo- o-o, valehtelin kehnosti.
Hän tarkoitti Kiloklubiin kuusikymppisiä, jotka tapasin Hesassa. 2016.
Eli ladyt 2016! Olette osa suurta huijausta nyt! Niin sitä vaan mies pistää tämänkin leskirouvan valehtelemaan! Tietoinen valinta. E n kyllä kerro mitään!

Aurinkoista lauantaita kaikille.

Toivottavasti Japenan perheessä jo voidaan paremmin.
Ja kaikille muillekin energiaa moninaisissa puuhasteluissanne

Puuhaa piisais kun vaan viittis tehdä. En paljon säilö (pakastin pullistelee muutenkin), mutta sain ystävältä tyrnejä ja keittelin kokeeksi omenahilloa tyrneillä terästettyinä ja tuli NIIN hyvää. Teen toisen satsin vielä ja ehkä kolmannenkin. Lapset jo kainosti kysyivät, saisivatko hekin pikku purkin. Olin kyllä niin suunnitellutkin Ja kuun loppupuolella kun menen vierailemaan tyttäreni tuoreilla appivanhemmilla, ajattelin viedä heillekin maisitaiset.

Ompeluhommia olis myös. Tilaustöitä Ei maksullisia. Ystäville ja sukulaisille vaan sitä sun tätä pientä.

Jumbojet: Se kellojen soitto tosiaan on vähän erilaista kuin Suomessa. Ja olisi kiva, jos vielä pääsisin kokeilemaan jonkun ohjauksessa. Mies osaa jo kaikenlaisia metodeja kun on ikänsä aina tilaisuuden tullen sitä harrastanut. Minulle riittää kun osaisin kunnolla pelkän perussoiton

Pikseli: Hyvä, ettei sinulle kummemmin käynyt tuossa pudotuksessa.

Englannin maaseudusta minäkin tykkään eniten. En perusta suurkaupungeista, en edes Lontoosta isommin. Kyllähän siellä näkemistä on. Mutta on monesti maallakin. Viehättäviä kyliä ja pikkukaupunkeja. En ole vielä kyllästynyt näinä kolmenatoista vuotena , joina ollaan siellä paljon lomilla pyöritty. Ja veneilyynkään en ole kyllästynyt. Yli neljä vuotta on siellä seilattu pitkin kanavia ja se on kyllä niin rentoa elämää. Vähän niinku karavaanarit vetten päällä Lokakuussa taas mennään viikoksi. Lentolippuja kuumeisesti jo etsitään.

Koshkoi: Hauskaa treffireissua sinulle. Muistuu niin mieleen ajat kun tapasin tän kumppanini ensi kertaa livenä. Sillon kyllä kerroin tyttärelle, koska tää ei ollut mikään "perhetuttu" Mutta niin vaan kyllä ensi tapaamisella tiesin, että tästä olisi kiva tulla jotain ja niin siinä sitten kävi, että asutaan yhdessä ja leppoisasti menee. Hän on kyllä tuonut elämääni niin paljon kaikkea hauskaa, mitä en varmaan olisi itsekseni edes ajatellut tekeväni. Kuten juuri nämä kaikenlaiset reissut mitä ollaan yhdessä tehty.

Nyt täytyy lähteä kylille. Joten hauskaa viikonloppua.

Meillä ei kyllä tämän sonnin kanssa käy yhtä lupsakasti, joten vähän jännittää. Ollaan kamala yhdistelmä.
Hienoa, että sinulla Kivikasa onnistui niin hyvin!

Heh heh Koshkoi,
tyttäresi ilme mahtaa olla näkemisen arvoinen kun aikanaan esittelet hänelle kyseisen tyypin: ”Tässä nyt on tämä nettitäti Helsingistä!”

Miltei tuli tippa silmään, kun luin Jumbojetin päivityksen. Kauniisti kirjoitit syksystä - kunpa vielä joskus näkisin kurkiauran ihan livenä. Täällä kivikaupungissa moisen toiveen toteutuminen on enemmän kuin epävarmaa.

Japena, pikaista paranemista miehellesi ja sinulle! Pikkuflunssakaan ei ole leikin asia, se on opittu myös meidän perheessä kantapään kautta.

Siksipä myös venekerhon syysillatsut jäävät tältä syksyltä väliin; ukkokulta on kipeä ja minullakin nenä vuotaa, mutta aion silti osallistua Helsingin kävelyfestivaaleihin. (Tiesittekö, että sellaisetkin bileet pidetään - kyse on ohjatuista kiertokävelyistä historiaa henkivissä ympäristöissä. Liikunnan ja kulttuurin yhdistäminen on mulle mieleen!)

Mutta mitä ihmettä mä teen 12 annokselle juustokakkua? Saman verran on omenapiirakan paloja - molemmat olivat menossa sinne venekansan nyyttäreihin, jonne vielä eilen luulin lähteväni.

Kaipa ne molemmat on vain syötävä.

Viikonloppuja!

Tiinuliinu, juustokakku on varmaan terveellistä, kun siinä on juustoa! Jumbojet, älä etäänny meistä, sinun kuulumisiasi on aina mukava lueskella.
Pikseli, syö epätäydellisiä omenoita mieluummin, kuin katkot nilkkasi. Kysy vaikka Tiinuliinulta.
Ja kaikki muut, nautin kovasti jutuistanne! Koshkoi, tapaat nyt ensin Samin ja mietit vasta sitten, jatkatko romanssia. Ja kun minäkin olin siellä tapaamisessa 2016, vaadin saada tietää tapaamisen kulusta!

Mökilleni oli määrä tulla entisiä kollegoja, mutta yksi heistä sairastui ja päätettiin siirtää tapaamista, kun halutaan olla kaikki koolla. Vaan niin kiireisiä ollaan, että seuraava yhteinen aika meni marraskuulle. No nyt on mökki siivottu ja Alkossakin ehdin käydä. Ne tuotteet eivät pilaannu. Kiillotin jopa aterimet, kun niihin jää tiskikoneesta jälkiä, mikäli kirkastusaine on loppu. Ettei kävisi kuten Motskun pikkumiesten mökillä ollessa toinen totesi veistä tutkaillessaan, että tää on likainen.

Japena, miten harmillista, että lomanne meni hieman pieleen, mies sairastui sairaalakeikalle asti, sinäkään et ole kunnossa. Kyllä sinun pinnaasti venytetään.

Olen käyttänyt vapautuneen viikonlopun pihahommiin. Luulen syyssateiden alkavan hetkenä minä hyvänsä ja sen takia olen roudannut kaikki pihakalusteryhmät varastoihin. Jytyyttelin ajoleikkurilla, jossa oli peräkärry ja yritin pelkällä tahdonvoimalla aivan liian ison pihapöydän pysyvän kyydissä. Pysyi,kun oli alamäki. Olen vaihtanut ajoleikkurini nelivetoiseen ja nyt eivät pyörät sutineet märässä ruohossa. Isompi kiljukaula odottaa ensi viikonloppua, että pääsee ajamaan leikkurilla pöllejä alapihalta klapikoneen luo. Ja minua jo etukäteen hirvittää, koska siinä on ohjaustehostin ja poika ei malta ajaa rauhallisesti.

Siivosin pihalla kaiken mitä silmiin osui. Vaan kun tajusin jynssääväni ulkotyöpöydälläni lätyskätossujani mäntysuovalla, oli se jo ehkä pientä liioittelua? Kesäkukkaset vielä kukoistavat, niitä ei raaski heittää pois, vaikka olisi niin kiva tehdä jo syysistutuksia. Tänä syksynä en ehdi Espanjaan, joten aion liitoitella niin istutusten kuin joulukoristelujenkin kanssa. Kieputtelin jo tänään lasikuistin ikkunaan tuikkuvalot ja nimitin ne syystunnelmavaloiksi.

Hei kun meillä on 60+ tapaaminen 19.10.,niin missä se onkaan ja kuka sen paikan tilaa? Voi kun meitä tulisi sinne oikein monta!

IL ja muutkin,

luulen että olen lupautunut tilaamaan paikan kun vain tietäisin minkä paikan? Kelpaako teille se Belge jossa joskus oltiin - stadin sydämestä voi olla vähän vaikea löytää kabinetteja joista ei tarvitsisi maksaa erikseen vuokraa.

Otan mielihyvin paikkaehdotuksia vastaan. Ja tietysti olisi myös mukava tietää, ketkä aikovat tulla.

Mun kalenterissani päiväksi on kyllä merkitty keskiviikko 17.10. kun jollakin oli jotain siksi alunperin ehdotetuksi perjantaiksi. Vai olenko mä erehtynyt?

Aika kai olisi jotain klo 12 tai 12.30 ja siitä sitten niin pitkään kuin juttua piisaa ja jaksettan istuskella.

Belge oli hauska paikka ja saatiin metelöidä rauhassa ja pitkään. 17.10. Sopii minulle oikeastaan paremminkin kuin perjantai, koska silloin on konsertti. Joutuisin lopettamaan lounaan osaltani jo ilta kuudelta!