Hyvvee illanköllykkee

kuten savolaisveljelläni on tapana sanoa. Mulle saa nyt ihan vapaasti taputtaa (ja se on jopa toivottavaa), sillä olen puolen päivää putsannut kirjahyllyjä ja saanut eteisen lattialle syntymään noin 130 cm korkuisen kirjapinon, jonka aion pikkuhiljaa kiikuttaa kirjaston kierrätyspisteeseen. Toisaalla on lähes puolimetrinen käsityö- ja ruokakirjakasa, ja kolmannessa nurkassa pokkareita ym. joiden toivoisin kelpaavan kyläilijöille. Kumma kyllä, hyllyt eivät näytä yhtään tyhjemmiltä, mutta pari kaapinpäällystä kyllä kummasti madaltui.

IL unohti kertoa mökkipäivityksessään siitä kolmannesta naisesta joka tuppautui seuraamme iltapuhteella kun meinattiin ihan hiukan vilkaista mitä telkkarista tulee.

Kas, uusi(n) tekniikka on siitä ihmeellistä, että television kaukosäätimessä ei ole numeroita eikä kirjaimia eikä symboleja eikä yleensäkään yhtään mitään vihjeitä siitä, mitä nappia pitäisi painaa.

En vieläkään tiedä, mitä nappia ukkokultani painoi (eikä taida tietää hänkään), mutta joka tapauksessa vastaanottimesta alkoi kaikua konemainen naisääni, joka luetteli olevia, meneviä ja tulevia ohjelmia tyyliin Urheiluruutu kaksikymmentäkaksi kaksikymmentäviisi kaksikymmentäkaksi kolmekymmentäviisi... Ääni oli siis kone- ellei aavemainen ja muistutti jollain tapaa etäisesti Kalasataman terveysaseman robottia

Me kiljuimme IL:n kanssa kilpaa että vaienna se eukko, me halutaan puhua ihan luomuna eikä ainakaan kilpailla minkään virtuaalimimmin kanssa (ties vaikka oltais äänenvoimakkuudessa hyvinkin hävitty). Mies ei tästäkään hätkähtänyt, vaan koetti niitä kaikkia suunnilleen sataa vaihtoehtoa ja vihdoin löysi oikean. Jolloin minä totesin mielessäni, että pelkästään tuon rauhallisuuden ja loogisuuden takia kannattaa olla kimpassa.

Muuten ei kummempia kuulukaan.

Muistuttelen vielä Iloklubin (siis Kiloklubin kuuskymppiset) lounaasta keskiviikkona 17.10. Aloitellaan puoliltapäivin Belgessä (Kluuvikatu 5). Varaan noin 10 hengen pöydän, mutta koska tiedän paikan varsin joustavaksi, niin enemmänkin väkeä mahtuu. Mukaan vain kaikki entiset ja uudet Iloklubilaiset!

Muori, kiitos muistutuksesta! Säännöllinen liikunta onkin jäänyt liian vähiin. Huomasin sen, kun olin pojan ja miniän kanssa kävelyllä. Pitkä ja jyrkkä ylämäki sai haukkomaan henkeä siinä määrin, että toiset epäilivät jaksamistani. Ehkä minulla pitäisi olla jokin keuhkoputkia laajentava piippu. Joskus on ollutkin.Verenpainelääkekin on ollut loppu jo viikon. Lähetin siitä omakantaan uudistuspyynnön, mutta juuri tuli ilmoitus, että terveyskeskus ei sitä uusi, kai siksi, että lääke on yksityisen uusima.

Päinvastoin kuin Tiinuliinulla, minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia terveyskeskuslääkäreistä. Yksityislääkäreiden taksat taas ovat eläkeläiselle kovin kalliita, jos joudutaan ottamaan useita kokeita.

Tänään on kuitenkin Lavis. En ollutkaan viime viikolla, jolloin podin selkääni. Nythän minulla menee joka toinen viikko laulellessa. Yksi kuoroista on joka viikko. Torstaina meillä oli keikka Westendin hoivakodissa. Esitys meni paljon paremmin kuin harjoituksissa. Meillä oli säestäjänä taitava hanuristi, ja ohjelmassa oli mm. Metsäkukkia, Kohtalon tango, Kotkan ruusu, Muistatko Monrepos'n, jne. Torstaina on jälleen esiintyminen toisessa hoivakodissa. Me esiintyjät olemme 70 molemmin puolin, ja katsastamme näitä hoivakoteja sillä silmällä, että mikä niistä olisi paras. Ehdoton suosikkimme on uusi Leppävaaran Elä ja asu -keskus. Mutta valitettavasti sinne ei voi laittaa itseään jonoon.

Mies tuli juuri hammaskirurgilta. Kaksi takahammasta oli poistettu. Meillä syödään siis lähipäivinä keittoa.

Lauantaina olin tyttären, miniän, Keijulin ja Peijulin kanssa Tampereella katsomassa CATsiä. Esitys oli todella hyvä! Meillä oli paikat 2. ja 3. rivillä, joten esiintyjät tulivat melkein syliin. Kyllä meillä on lahjakkaita laulajia ja tanssijoita!

Hei kaikille

Pikseli, sinähän voit käydä julkisella puolella labrassa. En minäkään Terveystalon labraa käytä, kun se maksaa maltaita. Meillä toimii täällä Fimlab, jonka hinnat ovat parhaassa tapauksessa enemmän kuin puolet halvempia!

Me kävimme katsomassa Cats'in jo viime vuoden puolella ja kyllähän se oli hyvä. Laulajat ja tanssijat osasivat asiansa, mutta jostakin syystä laitan yhä etusijalla vuosien takaisen Helsingin kaupunginteatterin version. Sehän oli Jorma Uotisen ohjaus ja hän oli saanut siihen paljon enemmän näyttävyyttä. Siinä myös lavastus oli mielenkiintoisempi. No, aika aikaansa kutakin eikä Tampereen Teatterin versiossa ole mitään moitittavaa.

Mustikkaposki, toisilla on lapset ja lapsenlapset sekä muut sukulaiset "vaivoinaan", mutta esim. meillä ei meiämmiähen kanssa ole ketään, joten joudamme hyvin matkustelemaan. Siinä on se huonopuoli, että kuluu vallattomasti rahaa, kun taas sinulla kuluu pääasiassa aikaa. Mutta en valita niin kauan kuin jaksamme matkustella. Sitten kun ei enää jaksa, joutaa laskeskelemaan säästyneitä pennosiaan, joita ei kuitenkaan saa täältä mukaansa heitettyään lusikan nurkkaan, joten toivottavasti jaksamme matkustaa vielä pitkään

Meillä on viime viikkoina ollut huonoa tuuria kuntosalille pääsyn suhteen, kun pihalta ei löydy parkkipaikkoja. Siellä on runsaasti virolaisissa ja latvialaisissa rekkareissa olevia autoja, jotka todennäköisesti ovat viereisen rakennustyömaan työmiesten autoja. Tänään satuimme saamaan paikan ja pääsimme siis osallistumaan circuit-tunnille. Ohjaajamme kertoi, että työmaalla lienee joku sellainen vaihe, joka edellyttää enemmän tekijöitä ja että sitten kun vaihe on saatu valmiiksi, paikkojakin alkaa taas vapautua. Toivoa sopii, sillä alkaa jo tulla melko kalliiksi maksaa kuukausimaksua ja käydä vain pihalla kääntymässä!

Olemme myös kuulleet huhuja, että saliltamme alkaa henkilökunta vähetä, kun kaikki hallinnolliset hommat siirtyvät Helsinkiin. Yksikin hyvä ohjaajamme, joka on ollut ohjaustyönsä ohella ryhmäliikuntavastaava, on kuulemma lähdössä pois vuodenvaihteessa, kun hänen vastaavan hommansa siirrettiin Helsinkiin. Tuntuu aika nurinkuriselta, kun eiväthän ne Hesassa tiedä täkäläisten toiveista tai esim. siitä, mihin aikaan mitkäkin kävijäryhmät kannattaa sijoittaa. Nyt jo senioritunteja on alettu aikaistaa, kun ilmeisesti kaikkien ikäihmisten kuvitellaan heräävän kukonlaulun aikaan!

Tutkiskelin jo muita täkäläisiä kuntosaleja, mutta missään muualla ei ole senioriryhmille tunteja. Vajaan kilometrin päässä olisi lähin sali, jonka kuukausimaksukaan ei olisi päätähuimaava, mutta siellä on vain kuntosalilaitteita eikä ollenkaan ryhmäliikuntaa ja niissä missä ryhmiä on, ne ovat vain nuorille tarkoitettuja rääkkitunteja!

Onnea, Tiinuliinu, kirjahyllyjen karsimisurakasta. Minunkin pitäisi se tehdä, mutta yritän ensin toipua vaatekaappien siivoamisesta Sitäpaitsi luulen, että seuraavaksi pitäisi vihdoinkin ryhtyä vaatehuoneen uudelleenjärjestelyyn, niin vastenmieliseltä kuin se tuntuukin.

Nyt alkaa vähän tuntua nälänpoikasta. Ilmeisesti aamupuuro on sulateltu ja uutta mahtuu taas Meillä oli eilen maukas kasslerpaisti, jonka lisukkeeksi tein lanttulaatikkoa. Joulusta oli toinen kilon mötikkä lanttuhautaa pakkasessa ja se piti tehdä pois ennen joulua! Oli se vaan hyvää Tänään pääsemme helpolla, kun vain lämmitämme eilistä.

Oikein mukavaa alkanutta lokakuuta ja uutta viikkoa kaikille

Heippa,

kiitos kaikille taas kirjoituksistanne.

On sinulla ollut vilinää ja vilskettä Mustikkaposki. Käyttekö talvisaikaan lainkaan mökillöä, kun puhuit talviteloille laittamisesta? Mehän käymme täällä vuoden ympäri, vaikka emme talvikalastusta harrastakaan. Joskus saattaa siippani istua kevättalvella kauniilla ilmalla pilkin kanssa järven jäällä. Rakensimme tämän uuden mökin/talon 2014 ja teimme nimenomaan talviasuttavan talon eläkepäiviä varten. Viime kevättalvena löysimme järven jäälle uuden käytön: golfpalloa oli hyvä lyödä siinä ja kilometrejä kertyi, kun kävelimme pallon perässä.

Viime perjantaina lasketuissa verkoissa ei ollut saalista.... Eilen laskimme sitten taas, mutta vielä emme ole nostaneet ylös. Odottelen, jospa tuo sade hieman hellittäisi.

Täällä pysyi lopulta plussan puolessa pe-la välisenä yönä. Sitähän ei voinut etukäteen tietää: sen vaan nyt tiedän, että pyykkiä kotiin vietäväksi kerääntyy aikamoinen määrä.

Aika on kulunut pihahommia tehdessä ja kävelylenkeillä. Eilen oli upea syyspäivä ja lähdimme autolla Astuvansalmen kalliomaalauksille. Ei siis autolla perille pääse, vaan käveltävää jää noin 5 km. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin haasteellisempi. Mäkeä, puunjuurakkoa, kiviä... muutaman kerran olin mennä kuonolleni, kun meinasin kompastua puunjuureen. Perillä kelpasi istua ja tyhjentää eväsreppu Kotiin palattuamme olimme aivan hikisiä ja sauna piti laittaa heti päälle ja touhuta ulkona siihen asti, että ei tulisi kylmä.

Tiinuliinu, tuo veljesi savolainen toivotus on tosi leppoisa ja lupsakka laittaa suupielet väkisinkin ylöspäin.

IL, sinusta oli upeita "metsästyskuvia" naamakirjassa. Sienitasting oli varmasti herkullinen.

Pikseli, hyvä että selkäsi on parantunut. Kuorolaulullahan on todettu olevan monenlaisia positiivisia vaikutuksia terveyteen. Käy nyt ihmeessä ensi hätään siellä yksityisellä puolella kysymässä, saisitko reseptin siellä uusittua ilman, että täytyy lääkärille varata aikaa.

Menna, saako teillä siis mennä yksityisen labralähetteellä julkisen puolen labraan, jossa hinnat ovat edullisempia? Tietysti, jos saisi terveyskeskuslääkäriltä saman lähetteen, labrat olisivat ilmaisia.

Muori, hyvä kun muistutat liikunnasta. Eilinen vaellus vaikeassa ja haastavassa maastossa oli todella liikuntasuoritus. Muutenhan kävelylenkkien lisäksi minulla täällä mökillä tulee lähinnä hyötyliikuntaa. Ei sellaista, kun esim kuntosalin juoksumökillä. Sitä paitsi kesä oli niin helteinen, että jo postilaatikolle edestakainen kävely tuotti vaikeuksia

Saas nähdä, katoaako teksti. Tuli pitkä puhelu verovirastosta kiinteistöveron osalta, kun olin hakenut yhtä muutosta.

Merelle, mukava juttu tuosta eläkeläispariskunnasta. Tämä eläkeläinen lähtee kohta verkonnostopuuhiin. Sitten selviää, mitä tänään kokataan. Eilen tein vielä tattikastiketta herkkutateista

Kipa, Fimlab on Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirien omistama laboratorio, jolla lienee toimintaa myös muualla, mutta siitä en tiedä varmasti. Sillä on ainakin kaupparekisterin mukaan melko laaja toimintakenttä (mm. koulutus) ja se vastaa esim. Tampereen Keskussairaalan laboratoriotutkimuksista. Tampereella on useita toimipisteitä ja meitä lähin on kilometrin päässä olevassa terveyskeskuksessa. Sinne voi joko mennä jonottamaan tai varata ajan. Mikäli kävisimme terkkarilääkärillä, lähete näkyisi labran tietokannassa, mutta kun me käymme yksityisellä, saamme aina mukaan paperisen (!) lähetteen seuraavaa kertaa varten (yleensä vuoden päästä). Viimeksi kun kävin keväällä, lähete sisälsi pienen verenkuvan, kolesterolit, sokerit sekä maksa-arvot ja lasku oli 32,70 €, kun Terveystalon labrassa esim. pelkästään kolesterolit maksaa 66,60 € ja pieni verenkuva 40 €! Fimlab ei siis sanan varsinaisessa merkityksessä ole "julkinen" laboratorio, mutta käytännössä se sitä on, koska se ei tee tutkimuksilla bisnestä yksityisten laboratorioiden tapaan.

Kirjoitin sunnuntaina jatkavani juttua kun palaan juhlista. En minä kuitenkaan näin kauan juhlinut yhdistyksiä vaan olin kotona seitsemän tienoilla herkullisen perinnekuokapäivällisen jälkeen.
Ruokailut ovat menneet överiksi. Juhlista juhliin rientäessä olen vetänyt ääntä kohti rasvaisia leivonnaisia täytekakkua kolmena päivänä peräkkäin.

Matkustelusta pidän, mutta kotiin palaaminenkin on aina juhlaa.
Aikaisemmin kun olin lihatilan emäntä, niin kotona ollessa ei loma tuntunut lomalta kun tekemättömat työt oli javat koko ajan nenän edessä. Lisäksi sitä katsoi velvollisuudekseen kahvitella ja syöttää lomittajaa, joka kahvipöydässä kyseli neuvoja ja päivitti navetan tilannetta.
Silloin yritin ainakin kerran vuodessa olla viikon poissa kotoa.
Kerran vuodessa yritämme nytkin etämiehen kanssa tehdä jonkun matkan. Keväällä olimme viikon kanarialla, mutta en pitänyt pitkästä lentomatkasta muuten nautin maisemista ja auringosta palamiseen asti.

Kipa kyseli mökkeilystämme. Mökkeilemme vaan kesäisin kun mökki on vanha, harva ja ilman mukavuuksia. Talvisin aika menisi lämmittämiseen. Meillä on molemmilla hyvät ulkoilumahdollisuudet ja palvelut vieressä vakituisissa kodeissamme. Talvikalastuksesta olisin kiinostunut, mutta en ole saanut vielä miestä houkuteltua talviverkon laskuun.

Minä en ole vieläkään ehtinyt käydä Astuvansalmella kalliomaalauksia ihailemassa. Kun olimme terveempiä suunittelimme tekevämme sinne veneretken soutuveneellä. Keväällä suunittelimme lähtevämme kesällä maalauksia katsomaan, mutta sekin jäi kun ensin oli liian kuuma ja sitten minä aloin juosta pitkin metsiä marjojen ja sienten perässä.

Minä lähdin eilen metsäpalstalle aloittelemaan taimikon raivausta . Minun piti vaan vähän aloitella hommaa mutta siinä kävi taas niin, että riehuin vesurin kanssa yli neljä tuntia. Sitten menin rantaan katsomaan vesitilanetta. Olihan siellä tilanne päällä, olin unohtanut edellisellä käynnillä joskus elokuussa tapin kiinni ja arvaattekin varmaan että vettä oli veneessä lähet laitojen tasalle.Järvessäkin oli vesi noussut ja vene oli vedessä. Lisää hikijumppaa tuli kun tyhjensin veneen äyskäsillä ja vedin kuivalle maalle.
Tyttären oireet eivät ole vieläkään helpottaneet ja koetuloket tulevat vasta loppuviikolla. Kun eilen laahustin työstä väsyneenä autolta sisään, soitti lapsenlapsi ja pyysi päästä luokseni koska äitinsä joutuu lähtemään taas sairaalaan. Ilta meni kuunnellen ohjeita nettipelien salaisuuksista. Mitään ohjeista ei kuitenkaan jäänyt päähäni, eikä hän ole vieläkään, kovista yrityksistä huolimatta saanut minua inostumaan pelaamiseen.

Miten tästä eläkkeellä olosta tulikin näin hektistä, kun pelkäsin että pitkästyn tekemisen puutteeseen.

Minuakin kiinnostaisi klubilaisten tapaaminen, mutta en osaa vielä lyödä mitään lukkoon, johtuen tyttären tilanteesta.

Täällä alkoi paistaa aurinko. Täytyy vähän heilutella imuria ja lähteä sitten jatkamaan vesurilla huiskimista.

Liikunnallista lokakuuta

Heippa,

TIINULIINUlle tiedoksi; olen tulossa Iloklubin kokoukseen, jos en vaikka ole muistanut ennen kertoa.

Miehelläni on ollut eturauhassyöpä jo 14 v ja tästä ajasta hän on ollut yksityissairaala Docrateksen asiakas noin 10 vuotta, mutta kaikki labrakokeet hän käy ottamassa oman terveyskeskuksemme labrassa. Mikäli hän haluaa muita labrakokeita esim. kolesteroli tai sokeri, hän soittaa omalle terveyskeskuslääkärille ja tämä kirjoittaa lähetteen. Syöpäsairaalan lääkäri tulkitsee sitten nämäkin tulokset. Kaikki labrakokeet ovat ilmaisia.

Minullahan aloitettiin kakkostyypin diabeteksen lääkitys kesällä. Täällä saa kaikkia tarvikkeita reilusti ja diabeteshoitaja kertoikin, että naapurikunnistakin on siirtynyt siksi diabeetikkoja hoitoon kuntaamme. Vuoden kolme ensimmäistä lääkärikäyntiä maksaa 20,60/kerta ja hoitajakäynnit 11,40/kerta.
Näiden jälkeen kaikki käynnit ovat ilmaisia.

Pikseli, minkä apteekin asiakas olet? Ainakin Yliopiston Apteekilla on reseptien uusimispalvelu - kun sanoo apteekissa että tämän reseptin voisi uusia, lähettävät sen terveyskeskukseen ja parin päivän päästä kilahtaa puhelimeen tekstari: reseptisi on uusittu, tervetuloa taas apteekkiin (tai jotain siihen suuntaan).

En tiedä, onko tuota muilla apteekeilla mutta ehkä kannattaa kysyä jollei sun nurkilla ole Yliopiston Apteekkia.

Tosin kyllä meidän terveyskeskus on sellainen että ne nappaavat asiakkaan aivan lennosta. Siis kun yrittää uusia tyroksiini(kilpirauhaslääke)reseptiään apteekin kautta ja lääkäri älyää, että edellisistä laboratoriokokeista on enemmän kuin vuosi, alkaa puhelimeen tulla tekstareita myös terveysasemalta: tänne ja äkkiä!

Verenpainelääke on kai sellainen, ettei kovin kauan voi olla ilman. Vaikka niinpä kai ovat kaikki reseptilääkkeet?

Suunnittelin, että tällä kertaa olisin tullut yhteiseen tapaamiseemme, mutta en tulekaan. Espoon seudulla on koululaisten syysloma ja saamme rakkaita vieraita luoksemme. Neljästä bonus lapsenlapsestani kolme tulee isänsä kanssa meitä ilahduttamaan. Tapaan heitä harvoin, vain muutaman kerran vuodessa, joten en mitenkään raaski jättää heidän tapaamistaan väliin.

Syksy on ollut kaunis. Juuri sellainen syksy, josta nautin. Välillä lämmintä ja auringon loistetta, välillä päätä huimaavaa tuulta, joka repii lehdet puista ja saa taivaan pilvet kiitämään hurjaa vauhtia.Silloin mieleni tekee aina ajella meren rannalle. Katsella vaahtopäitä, aavaa ulappaa, muistella menneitä, päästää jostain irti ja pitää jostain lujasti kiinni.

Yhtenä kauniina päivänä ajelimme Limingan suuntaan katselemaan lintujen muuttoa etelään. Näky oli hämmentävä, satoja- ehkä tuhansia hanhia, jotka lehahtivat pelloilta lentoon lähes yhtä aikaa. Mikä vaisto saa ne kokoontumaan yhteen ja lähtemään juuri oikeaan aikaan kylmää pakoon.

Pelloilla näkyi vielä myös joutsenia ja kurkia. Kurjet kulkivat uljaasti, vakain askelin ja naukkivat välillä suuhunsa jotain syötävää. Kurkiauroja on näkynyt taivaalla aika ajoin. Ei enää tosin muutamiin päiviin.

Aina kun katson kurkiauroja mietin onko aurassa vielä kaikki kurjet tallella. Onko joku jo matkasta väsynyt, jäänyt aurasta pois, antanut tilaa uusille matkaajille. ” Elämä jatkuu, sen eläjät muuttuuu, elämä ottaa ja antaa.....” (jostain laulusta muistaakseni nuo sanat).

Eilen kun haimme pikku kaverin, kohta 5 v, tarhasta hän kertoi, että tarhan tädit olivat todenneet etteivät ole vielä nähneet hänen mummuaan, siis minua. ( Pojalla vaihtui tarhan tädit nyt syksyllä, kun hän siirtyi uuteen ryhmään) . Totesin, että minäpä tulen sitten ensi kerralla näyttäytymään. Poika katsoi minua hetken hyvin vakavana ja totesi sitten: ” Mummu, on vamaan parempi, että odotat jatkossakin autossa. ”

Näissä tunnelmissa teitä ajatellen ja autossa edelleenkin odottaen, että jonain päivänä saatamme vielä tavata.

moi mimmit, saan lainata pienemmän kiljukaulan läppäriä, kun oma ei toimi. tulimme äsken Ruotsin risteilyltä, jossa touhuttiin 10-vuotiaan energialla ja niinpä olen nyt ihan raatona.

Ensin asetuttiin hyttiin, jonka tutkimisessa juniorilla meni viisi minuuttia ja sitten mieli paloi muualle. Asuimme juniorisviitissä ja taidan muuttaa kiljukaulan kutsumisen nyt Junioriksi. Ristiin rastiin ylös alas, vaihdettiin kruunuja ja ostettiin metroliput valmiiksi. Silja Symphonyn irrotessa satamasta mentiin ylimmälle kannelle vilkuttamaan Juniorin äidin työpaikan ikkunaa kohden.

Juniori oli halunnut italialaiseen ravintolaan. Herkuttelun jälkeen tanssisaliin, jossa teetätettiin kauniit drinkit (minullekin alkoholiton), katseltiin baletti-tanssishowta ja sitten hyttiin, tuijotettiin vähän aikaa telkkaria ja pian uni tulikin. Juniori on nykyään hurmaava sekoitus murkkua ja lasta, unilelu Rolle matkasi mukanamme ja kaivettiin repusta kainaloon.

Hyttimme hintaan kuului aamiainen Bon Vivant -ravintolassa. Juniori riemastui, kun sai aamiaismenulistan, josta tilasi lettuja mascarponevaahdolla. Sitten marssittiin metrolle ja osattiin jäädä Gamla Stanissa pois. Kuninkaanlinnakin löytyi, mutta se junioria eniten kiinnostava näyttely olikin suljettuna toukokuuhun asti. Haarniskat ja sotaratsut jäivät näkemättä, mutta kierrettiin juhlasalit, jalokivinäyttely ja kellariholvien kummituspaikat. Parahiksi ulos tullessamme oli vahdinvaihto alkamassa.

Kuljeskelimme vanhan kaupungin kujilla, mutta emme innostuneet ostelemaan oikein mitään ja pian Juniori kyseli, voitaisiinko lähteä takaisin laivalle. Jalkani olivat tasan samaa mieltä. Juniori halusi nauttia hyttimme porealtaasta, joka oli omassa erillisessä huoneessaan ja jossa oli hipaisunäppäinsäädöt sekä väriterapiavalot. Amme oli kahdelle suunniteltu, joten minä menin kaveriksi. Juniori oli laskenut hytissämme olevan neljätoista pyyheliinaa, joka meitä hieman hihitytti, mutta menihän niitä sitten niskatyynyiksi ja kaikenlaiseen käyttöön. Lasten kylpytakkia ei ollut,joten Juniori oli kuin puhtoinen hajuherne valtavassa kylpytakissaan.

Laivan lähtiessä menimme Keulabaariin drinkeille ja ihastelimme saaristoa. Edellisenä iltana olimme katselleet upeaa auringonlaskua ja iloitsin, kun luvatusta sateesta ei näkynyt pisaraakaan. Tax freessä Juniori laskeskeli tarkkaan tuliaisbudjettiaan ja onnistui löytämään kaikille sellaiset tuomiset, että sai itselleen ostettua jotain myös.

Varsinaiselle juhla-aterialle sankari pukeutui valkoiseen kauluspaitaan ja koristeeksi kaulaan drinkkilaseista saatuja, hohtavia pillejä. Meille oli varattu ikkunapöytä ja kaikki tarjoilijat tulivat onnittelemaan. Alkupaloiksi saimme katkarapumätijuttua ja poika kiitteli tarjoilijaa, että tämä on yhtä hyvää kuin se, mitä äitini tarjosi 40-vuotisjuhlissaan. Tarjoilijalla oli hauskaa, kun hän neuvotteli Juniorin kanssa pihvin kypsyysasteesta ja häränhäntäkastikkeen koostumuksesta. ja minä olin salaa ylpeä pojasta, joka on tottunut käyttäytymään ravintoloissa ja keskustelemaan ruoasta.

Tänä aamuna sama tarjoilija otti vastaan Juniorin lettutilauksen ja toi ylimääräisenä vaahterasiirappia. Kuulin Juniorin kysyvän, että onko teillä mitään tapaa, miten voin arvioida tätä paikkaa. Hän sai kaavakkeen, joka täytettiin yhdessä ja sitten hän kertoi tarjoilijalle, että ruoka on ollut koko ajan tasoa 5/5 ja sinä olet paras ikinä!

Kun myöhemmin kysyin pojalta, mikä oli reissussa parasta, hän sanoi, että kaikki ne ruoat, joten siinä meillä varsinainen kulinaristi on kehittymässä. Vaan kun ajoimme myöhemmin kohti hänen kotiaan, hän onnistui jotenkin perustelemaan käyntiä Burger Kingissä: katsos mamma,on parasta totutella heti tavalliseen arkeen!