Kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista.

Näyttää siltä että pääsisin kuitenkin Iloklubilaisia tapaamaan ensi viikolla.
Tyttäreltä ei oireista huolimatta löytynyt mitään hälyttävää kokeissa, joten lapsenhoitoakaan ei liiemmin ole tiedossa.

En ole vielä ehtinyt katsoa kartasta miten pitkä matka on esim. rautatieasemalta ko. ravintolaan. Itäradan aikatauluja eilen illalla tarkastelin. Nykyisin tulee käytyä tosi harvoin Isolla kirkolla, kun luottamustoimetkin olen pääosin saanut siirrettyä nuoremmille.
Sukua ei ole sillä seudulla ja kulttuuririennoissakaan en ole muutamaan vuoteen pääkaupungissa käynyt.

Kipalle tiedoksi että veneen ajelehtimaan lähdöstä ei ollut pelkoa kun sisällä oli ainakin kuutio vettä. Yritin kallistaa venettä että olisin saanut edes osan laidan yli lappamatta mutta oli painunut niin syvälle pohjaan kiinni että ei hievahtanutkaan.

Etämes on luonani tänään ja meillä on tarkoitus käydä vetämässä vene ylös ja kääntämässä alassuin. En ehtinyt montakaan kertaa omalla kotijärvellä soudella (kesämökkiä minulla ei ole), kun vietin niin paljon aikaa etämehen mökillä.

Olin torstaista lauantaihin savon mäkillä. Valmisteltiin mökkiä talvikuntoon. Meillä on tarkoitus mennä vielä ensi viikonloppuna mökkeilemään mikäli ennustettu lämmin poutasää toteutuu.
Jospa saataisiin vielä verkot veteen ja kunnialla ylös nostettua. Saalis olisi myönteinen yllätys, sillä paistoin eilen viimeiset ahvenfileet pakastimesta.

Täytyy lopettaa, sillä mies odottaa jo lähtöä veneen kimppuun.

Mustikkaposki, Rautatieasemalta on ehkä puolisen kilometriä matkaa. Ateneumin ohi, Mikonkadun yli. Jos kerrot aikataulusi, voidaan tehdä treffit Kivimiesten alle asemalle, minä kävelen siitä joka tapauksessa ohi, ehkä varttia vaille 12. Tosi kivaa, kun tulet!

Tulirumpu, pitkä on matka sun luota mun luokse!

Minä sovitin tänään juhlakolttua, jonka ostin viime keväänä Espanjasta häitä varten, jotka ovat ensi lauantaina. Tiesin kyllä lihoneeni kesän aikana muutaman kilon, mutta että ne kaikki olivat kerääntyneet jenkkakahvoiksi! Mekko ei laskeutunut nätisti, apua! Kaapista löytyi vanha body, joka vei muhkurat, mutta rintaosa oli jäänyt liian isoksi. Löytyi yhden iltapuvun kanssa käyttämäni muotoileva alusasu, mutta siinä on lahkeet ja kun istun, se rullautuu rinnan alta makkaraksi vyötärölle.

Kiireesti ratikkaan ja Wiipurin Korsettiliikkeeseen, josta apu on ennenkin löytynyt ja löytyi nytkin. En tiennyt sellaista alusasua olevan olemassakaan, mitä myyjä ehdotti. Pitsit selkäpuolella, hakaset haarusissa ja olkaimet, alle puetaan erilliset rintsikat. Ta-daa, muhkurat olivat silenneet ja vain mahanmöllykkä säilyi, mutta sekin kiinteänä.

Seuraavaksi Stockan sukkaosastolle, jossa pyörin hermostuneena satojen erilaisten sukkiksien keskellä. Sopersin myyjälle, että lyhyt sääriosa ja massulle tilaa ja hän onnistui myymään minulle elämäni kalleimmat sukkahousut, 20 euroa! Niissä on reisissä pitsit, joten pitääkö mun nyt tanssahdella häissä helmat koholla?

Sitten vielä silmälääkäriin, kun silmissäni on koko ajan hiekkaa ja kutisevat ja lukeminen on vaikeaa. Tutki tarkoin, sain jotain rasvaa iltaisin laitettavaksi ja tippoja päivisin. Satuin mainitsemaan, että lauantaina menen meikkaajalle, joka laittaa ripsitupsuja, onkohan sellaisesta haittaa? No ei, mutta hänpä vielä kirjoittaa sellaisia tippoja, jotka supistavat silmien verisuonia sen päivän ajan, niin valkuaiset ovat tosi valkoiset. En tiennyt sellaisiakaan olevan olemassa, joten tämä päivä on tuonut paljon viisautta?

Silmälääkäri suositteli myös lukulaseja tai nykyään niitä sanotaan lähilaseiksi. Monitehoilla lukeminen kuulemma rasittaa silmiäni. Odottelin omaa optikkoani, kun joku mies tuli kysymään, suostuisinko haastateltavaksi. Pätkä tulisi Instrumentariumin fb-sivuille ja saisin siitä 50 euron lahjasetelin. No eikun huulipunaa lisää ja menoksi! Kysymyksiä en saanut tietää etukäteen, mutta kyllä minä kaikkiin sain jotain sanotuksi.

Ja lähilaseista luvattiin toinen linssi ilmaiseksi, toistuvuusalennus ja poka-alennus ja minä jo luulin, että maksavat minulle päin, mutta kyllä minä silti saan vähäsen niistä laseista maksaa!

Huomenta.

Kiva että IL löysi pukunsa alle hyvän tiivistäjän. Minullakin on moinen kerran käytetty.

Kipalle jtsemppiä kaupunkiin muuttoon. Haikeaa se on varmasti ja stressaavaa.

Minäkin etsin jo reitin ravintolaan, tuntematon paikka minulle. Junalla meinaan tulla, en jaksa stressata auton pysäköinnistä. Junani on jo 20 yli 11 joten hyvin aikaa vaikka eksyä. No enköhän entisenä stadilaisena osaa.

Kiinan poika ilmoitti sunnuntaina pölähtävänsä neljäksi päiväksi vesselin kanssa meille. Eilen aamulla mes oli kentällä 5.45 vastassa konetta.
Sieltä tuli kaksi iloista väsynyttä matkaajaa. Voi miten ihana olikaan halata isoa ja pientä poikaa.

Poika nukkui pari tuntia ja oli valmis lähtemään pääkaupunkiin. Vesseli ei ollut ihan yhtä innokas, mutta lähti kuitenkn lupauksella että tänään ei tarvi. Isällään kun on asioita hoidettavana useampana päivänä.

Piti äidilläni käydä mutta tämä joutuikin lähtemään päivystykseen. Pääsi kyllä illalla pois, poika käy siellä sitten tänään.

Pojan appivanhemmat olivat just tulleet omalle pojalleen pohjoisesta anomaan Kiinaan viisumia, marraskuussa menossa. Käytiin siellä sitten pikaisesti.
Miniän veli perheineen asuvat paritalossa, jonka toinen puoli on pojan perheen, tosin siinä on nyt vuokralaiset. Pojan piti pari talon juttua hoitaa siinä.
Kävimme Eastonin sushipaikassa syömässä. Siellä oli hihna mistä piti ottaa aina lautanen missä sitä mitä halusi. Aika monta lautasta tuli tyhjättyä. Oli eka kerta ja jännää tälle mummolle, onneksi vesseli oli siinä nappaamassa hihnalta haluamani eväät.

Tänään tehdään vesselin kanssa pullaa. Muut muksut voi tykätä huonoa mutta noille pienemmille tulee iltapäivästä vanhempi joten ei leipomista viitsi siihen jättää. Eiköhän tuore pulla heitä lepytä.

Mukavaa päivää.

Hei huomenta,

ja kiitokset kuulumisista! Tässä vielä yksi muistutus ensi viikon varrelle:

Iloklubin (eli siis me kaikki KK:n kuuskymppisiin kirjoittavat) tapaaminen keskiviikkona 17.10. Belgessä (Kluuvikatu 5). Olen varannut noin 10 hengen pöydän, mutta koska tiedän paikan joustavaksi niin varmaan mahtuu niin monta kuin tulee.

Mun laskujeni mukaan tulossa olisivat IL, Japena, Kesäheinä, Kipa, Mustikkaposki, Pikseli ja mä. Unohdinko jonkun, ja jos niin kenet?

Mites toi 3M eli Menna, Muori ja Motsku? Ja kuten sanottu niin mukaan vaan, ihan kuka vaan.

Olen pyytänyt käyttöömme pöytää varsinaisen ruokasalin vierestä/edestä (Belgessähän ei kabinetteja ole) joten nouse portaita kakkoskerrokseen, sieltä löydät iloisen seurueemme. Varaus on tehty Kiloklubin nimissä, mä pyrin olemaan paikalla klo 12.

Ravintolan varausjärjestelmä antoi ajaksi 2 tuntia, mutta viimeksikin saatiin istua iltakuuteen vai oliko seitsemään. Ja pitempäänkin meitä olisi paikassa pidetty, mutta päätettiin mennä jatkoille läheiseen kahvilaan.

Kiva nähdä kaikkia teitä! Loistokasta loppuviikkoa ja virkeää viikonloppua!

Tiinuliinu, Motsku on maailmalla ja kun ei taida kovin usein lukea kirjoituksiamme, vastaan hänen puolestaan.

Minä sain eilen raivaussahan pörisemään ja monta puskaa tuli kaadettua. En osaa ikinä lopettaa ajoissa, joten nyt selkälihakset on jumissa ja käsivarsien lihakset kipeinä. Vaikka on valjaat, joista se saha roikkuu. Vaan voi mikä riemullinen olo, kun en tarvitsekaan ainakaan tuohon hommaan maksullista miestä!

Eilenhän oli mitä upein sää, enkä malttanut tulla sisälle kuin iltahämärissä. Ja tuo ruskan loisto on mahtava. Järvi toistaa vastarannalla olevien puiden värit ja joutsenet lipuvat vielä vedessä.

Toisaalta lehdet ovat vielä puissa, joten en saa niitä silputtua nurmikkoon. Saa nähdä, voiko sitä hommaa tehdä sitten enää matkani jälkeen. Vaan nyt lähden kynsihoitoon ja sitten vielä hieman raivailen, mikäli saha käynnistyy.

Kiitos IL opastustarjouksesta. En ole vielä päättänyt tulenko Onnibussilla vai junalla.Juna pn perillä jo 10.40, mikäli on aikataulussa ja bussikin ennen yhtätoista, joten hyvin ehdin päikalle.

Kun luin IL:n kirjoituksen hän innosti minutkin lähtemään taimikkoa raivaamaan. Minä huiskin ryteikössä vesurin kanssa. Maasto oli todella haastavaa, jyrkkiä rinteitä, monttuja, lahoja runkoja ja oksia haittaamassa liikkumista. Innostuin taas tapani mukaan enkä olisi malttanut lopettaa ajoissa. Kotiin tultua minulle jäi vain 15 min. aikaa vaatteiden vaihtoon ja sitten täytyi rientää lavistunille. Nyt vietän lapsenlapsen kanssa laatuaikaa. Hän pelaa puhelimella ja minä näppäilen läppäriä.

Tämä viikko on mennyt liikunnan osalta paremmin kuin edellinen. Olen saanut kolmena päivänä liikuntatavoitteeni ylitettyä.

Eilen kävin päivällä kuntosalilla pitkästä aikaa , sitten kaupungissa asioilla ja illalla oli kaksi 1,5 h:n tanssikurssia peräkkäin.
Hankin kuntosalikortin kuukaudeksi, huomenna minulla on henkilökohtainen ohjaus ja saan oman harjoitusohjelman. Tavoitteena on käydä 3 kertaa viikossa treenaamassa.

Ruokailut eivät ole meneet kohdalleen, mutta eivät aivan överiksikään.
Minulta on poistettu molemmat kilpirauhaset ja ruokailun suhteen se on vähän haasteellista. Olen vuosia yrittänyt vältellä liiallista sokerin ja valkoisen vehnän syöntiä kun luin jostain että kilpirauhaslääkityksessä oleville ne eivät oikein sovi. Paino on lievästi ylipainon puolella, lihakset ovat kutistuneet ja se liika rasva on asettunut tiiviisti keskivartaloon.

Huomenna kuntosalin jälkeen menen etämiehen mökille viettämään kesän viimeistä mökkiviikonloppua. Sienikori on otettava tietenkin mukaan. Viimeiksi siellä käydessä jäi metsään valtavasti suppiksia, hamsteri minussa vaatii niiden poimimista.

Seuraavaksi yritän saada lapsenlapsen pois puhelimen kimpusta ja lopettelen itsekkin tämän kirjoittelun.

Leppoisaa intiaanikesää kaikille.

Sen verran vain ennen nukkumaanmenoa, että minun on nyt pakko tulla, kun ostin junalipun Ensi viikolla nähdään

Hei Ihanaiset,
minä olen sitten se kymmenes osallistuja Iloklubin tapaamiseen, kiva nähdä tuttuja ja uusia kasvoja .

Kesämökki on laitettu talviteloille ja meistä on tullut taas kaupunkilaisia. Jumpat on aloitettu, tansseissakin käyty ja nyt jalat huutaa hoosiannaa. Onneksi on viikonloppu edessä ja voi huilata, alkuviikosta ollaan pari päivää hoitamassa lapsenlapsia. Tästä se syksyn rutiinit taas lähtee käyntiin.

Pikaisiin tapaamisiin!

Minun tuloni joutui nyt vaakalaudalla, mutta katsotaan kuinka asiat etenee.

Olin toiseksi nuoremman lapsen kanssa terveyskeskuksessa hänen erinäisten oireiden takia ja lääkäri otti pikaverensokerit ja PAM se oli 24,8. Matka jatkui päivystykseen ja sitä kautta vuodeosastolle, diagnoosi tuli saman tien eli diabetes.

Minä olin reissussa seitsemän tuntia ja mies lähti vuorostaan sairaalaan. Tulee kyllä yöksi kotiin kun lapsi sanoi voivansa nukkua ilman meitä, mutta saa nähdä kuin käy.

Nyt joudumme/pääsemme koulutukseen. Pitää oppia kaikenlaista hoitoon liittyvää. Tapaamiset ravintoneuvojan, diabeteshoitajan, psykologin ja jopa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lapsi on vähintään viikon sairaalassa, joten koko perheen syysloma risteily Tukholmaan vaarassa ainakin tämän lapsen ja sitä kautta minunkin osalta.

Voi tosiaan olla että tässä tilanteessa en voi olla kokonaista päivää poissa sairaalasta opetusten kannalta ja varsinkin jos näitä tapaamisia osuu siihen keskiviikkoon.

Olemme tosi järkyttyneitä tilanteesta. Oireiden perusteella ko sairaus kävi mielessä mutta en nyt oikein kuitenkaan uskonut. Ajattelin vain että käydään sulkemassa se pois.

Olisi tämän lapsen kohdalla voinut jäädä väliin tällainen sairaus, niin kovia jo kokenut.
Tämä tuo myös meille muutoksia, lapsi ei voi enää vierailla isovanhempansa luona koska hän todella iäkkäänä ei voi olla vastuussa hoidosta.

Olisi meillekin jo nämä aiemmat sairaudet riittäneet mutta sanotaan ettei saa enempää kuin jaksaa kantaa. Joten suoristan hartiani tämänkin painon alla ja otan tilanteen haltuun kun muutakaan en voi.

No voi!

Japenalle jaksamista (ja lapselle tietysti myös). Ja lohdun sana siinä mielessä että kyllä näitä tapaamisia järjestetään jatkossakin. Että jos et nyt pääse, niin ensi kerralla sitten. Asiat tärkeysjärjestykseen - ja lapset ovat aina listan kärjessä eikö vaan.

Eilinen on ukkokullan kanssa sitkeästi sienestetty ja nyt parvekkeella on kulhotolkulla kuivattavaa, keitettävää ja piirakkaan pistettävää. Käyn kuitenkin kuoroharkoissa ensin. En ehtinyt eilen jatkojalostaa sieniä. Perkasin toki, ja piilottelin teatterissa mustia sormia ja kynnenalusia.

Onneksi katsomossa on aina näytelmän aikana melko pimeää.

Viikonloppuja!