Japena! Näin diabeteslääkärinä sanoisin, että tapaamiseen vaan. Nuoruustyypin eli ykköstyypin diabeteksessa puuttuu yhtä hormonia insuliinia ja sitä laitetaan kynällä tai usein lapsi saa pumpulla. Lapsi saa sitä jo ja homma hoituu. Ei kannata tehdä asiasta liian vaikeaa. Se on yhden hormonin puute ja sitä lapsi saa siis jo. Älä jää sen takia pois! Tarvitset virkistystä ja nuo rouvat ovat kivoja!

Niin ja kaikkialle muuallekin mennään, minne halutaan. Ei se elämää lopeta. Hormonia vaan ja menoksi.
Ei niiden sokerin täydy olla aluksi kuin edes jollain lailla kohtuulliset. Niskalenkki vain tilanteesta. Tsemppiä!

Jaksamista sinulle japena!

Koshkoin viesti oli hyvä. Jos lapsi ei kovasti kaipaa sinua päivän mittaan niin piipahda ihmeessä tapaamisessa. Niin kuin Koshkoi totesi sinä kaipaat myös iloa, naurua ja kaveruutta, että jaksat taas antaa rakkautta ja huolenpitoa eteen päin. Mutta vain sinä voit tietää miten on parasta tehdä.

Oikein ihanaa tapaamista teille. Olen hengessä mukana. Teidän naurunne varmaan kantautuu tuulten mukana tänne asti. Ja minä hymyilen teille takaisin.Lämpimästi.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin.,

Valitettavasti ei tunnu noin yksinkertaiselta. Täällä hoitohenkilökunta tuntuu vaativan vanhempien jatkuvaa läsnäoloa hoidoissa.
Väläytettiin että kotiutus viivästyy jos me vanhemmat emme opi ja ole paikalla riittävästi.
Minun pitää nyt ensin pistää tyynyä, sitten itseäni ja sitten vasta lasta.
Lääkärit pitää tavata, ja mitähän kaikkea.

Olen jo kovin syyllistynyt kun emme voi olla paikalla 24/7. Jotenkin en nyt ollut pitänyt diabeteksen hoitoa ihan niin haastavana ja että sen oppii normaali järjellä oleva ihminen. Nyt se tuntuu salatieteeltä jonka oppeja meille avataan pikkuhiljaa.

Ehkä poden shokkia ja otan kaiken liian herkästi.

Pidä Japena, asenteesi. Se on vain yhden hormonin puute. Pistä kerran siihen palloon ja itseesi, jos vaativat. Itse pistän usein vastaanotolla itseeni näyttääksesi, että ei ole maailman temppu. Minulla on laatikko ylimääräisiä neuloja ja yksi näytekynä. Tiedän tuon ilmiön, että hoitohenkilökunta alkaa sählätä yksinkertaista asiaa, mitä tulee diabetekseen.

Heippa ja terveiset kaupunkikodista

Tulimme torstaina ja aika rankkoja olivat torstai ja eilinen. Nyt on puhtaat ikkunat (kiitos rakkaan siippani), pyykit, lattiat jne.... Tänään sain vielä pestyksi aamupäivällä kylppärin ja veskin. Kiitin itseäni, että olin ne elokuussa täällä piipahtaessani pessyt, homma hoitui helposti. Kaupat kävin eilen ja tänään lenkin jälkeen vähän lisätäydennystä. Pöydillä on tuoreet kukat, joten nyt alkaa tuntua jo melko kotoisalta. Oikeastaan on nyt ihan kiva olla hetken kotona. Mökiltä eivät loput syyshommat katoa minnekään, järvi ei ehdi jäätyä - joten kalaankin pääsee vielä. Ensi kerralla kotiin tullessamme tuon sitten kauhean määrän ruokaa, joka vielä jäi mökille. Jääkaappeja on vielä päällä useampi, kun en uskalla itse säilöttyjä ruokia mökkikellariin jättää, että eivät homehdu ja toinen pakastin pitää saada tyhjäksi. Pääkäytössä olevasta jääkaaista unohdin tyhjentää vihanneslokeron. Ainakin osa siellä olevista menee kyllä pilalle. Eipä ole tuollaista ennen sattunut. Olenkohan tulossa vanhaksi

Teimme tänään pitkän kävelylenkin upeassa säässä. Ruskan värit näkyvät kauniina ikkunoista kolmelle suunnalle, joten vähän helpottaa mökki-ikkunan näkymäikävää , (uutuussana)

Eilen illalla palkitsemme itsemme ja ajaa hurautimme Jumbon Flamincoon syömään.

Jotain tuossa eilen tapahtui polvelleni, niin että oli jo vaikeaa kävellä. Iltapäivästä, kun hetkeksi menin pötköttämään, niin koski kovasti maatessakin. Illalla otin tulehduskipulääkkeen ja olen voidellut polvea Voltaren Fortella. Onneksi polvi oli tänään parempi ja sai voitelua pitkästä lenkistä.

Voi Japena, voimia sinulle ja koko teidän suurperheelle. Katso miltä tuntuu ja millainen on tilanne silloin keskiviikkona. Todella mukavaa olisi tavata ja vaihtelu hyvässä seurassa varmaan voisi tehdä sinulle hyvää, mutta jos asia koko ajan kalvaa mieltä, niin eihän sitä voi sitten olostaan nauttia.
Kuten Tiinuliinu sanoi, tapaamisia tulee varmasti lisää.

Tiinuliinu, näin sienisaaliistasi kuvia naamakirjassa. Poikamme juuri iltapäivällä lähetti suppiskuvia, kun on tyttöystävänsä kanssa vanhempieni luona suppismetsässä. Niitä tuntuu riittävän. Mustikkaposki, kun puhuit suppiksista etämiehesi mökillä, niin onko niitä siellä paljonkin? Meidän mökin läheisyydessä en ole löytänyt kuin yhden ainoan suppispaikan (jätin suppikset vielä sinne metsään odottamaan ensi kertaa). Olenkin aina ihmetellyt, miten sillä seudulla on niin vähän suppiksia. Vanhempani asuvat Uudellamaalla ja heidän luonaan on hyvinä vuosina niin paljon suppiksia kuin vain jaksaa kerätä.

Saattaa olla, että vielä tiistaina käyn siellä suppismetsässä.

Onpa mukavaa tavata teitä keskiviikkona

Japenalle voimia uudessa tilanteessa. Vaikutat ihmiseltä joka selviää mistä vain.

Kiloklubilaisten kiintiö savossa pysyy entisellään. Kipa lähti ja minä tulin tilalle eilen illansuussa.
Ehdittiin laittaa pari verkkoa eilen ennen pimeää ja aamupäivällä nostin veneeseen ison hauen ja kolme ahventa. Sitten minuun iski taas ahneus, sain houkuteltua miehen soutajaksi ja laskin tänään kolme verkkoa järveen, jospa sieltä nousisi vaikka jokunen siika pakastimeen laitettavaksi.

Kipa kyseli suppiksista. Löysin viime viikonloppuna savon reissulla hyvän sienipaikan. Poimin silloin vain muutaman litran kun oli kiire muihin hommiin. Huomenna menen katsomaan josko ovat vielä tallella ja koetan saada mahdollisimman paljon säilöttäväksi.

Tänään en enää uskaltautunut uimaan (raukkis) saunareissulla sillä vesi on laskenut ja olisin joutunut kahlaamaan pitkään ennen uimaan pääsyä.

Hyvää viikonvaidetta

Huomenta mimmit, haluatteko kanssani eilisiin häihin? Aamusta jo kampaajalle, missä opin taas uutta. Päähäni tupsuteltiin mustaa puuteria, joka peittää mahdolliset päänahan näkymiset! Tytär jäi italialaisen maestromme käsittelyyn, kun minä menin meikattavaksi. Ripsitupsuja taas ja melko vahva silmämeikki. Tytär tuli perästä ja kun olimme valmiit, menimme hänen työpaikalleen vaihtamaan juhla-asut. Tytär viisaana naisena oli varannut sinne kuohuviiniä, jota siemailimme samalla, kun kiskoin sitä tiivistäjää juhlakolttuni alle.

Vävy tuli poikien kanssa, otettiin kuvia muistoksi sekä faceen, koska hääpari oli pyytänyt, ettei häistä julkaistaisi somessa yhtään kuvaa. Morsian oli huomannut yksien nuottien puuttuvan, tytär ja vävy jäivät tulostamaan niitä ja minä lähdin viemään poikia Tuomiokirkkoon sakastiin, jossa käytiin vielä kerran läpi sormuspoikien tehtävää. Ja voi miten liikuttavia pojat olivat, kun astelivat kirkon käytävää morsiusparin edellä sormuksia kantaen!

Kirkosta käveltiin kulkueena (n. 150 juhlijaa) Kauppatorin rantaan, jossa meitä odotti pursi. Siinä odotellessa eräs pieni snautseri ihastui juhlaviittani turkisreunukseen siinä määrin, että omistaja joutui kantamaan sen kauemmas. Risteiltiin tunnin verran Helsingin edustalla ja ihailtiin kymmeniä puupurjeveneitä sekä upeaa Kaivopuiston ruskaa. Rantauduttiin Suomenlinnaan, hääjuhla oli Tenalji von Fersenissä, tunnelmallisessa linnoituksessa.

Hääpari oli suunnitellut häänsä tasan itsensä näköisiksi ja ne poikkesivat paljolti normihäistä. Linnoituksen pihalla nautimme emalimukeista kasvislientä ja koko menu oli kasvisruokaa. Ruokalajeja oli seitsemän ja niitä syötiin pitkin iltaa, koska lajien välissä oli paljon musiikki- ja puhe-esityksiä.

Tosi hauska idea oli pöytäseurueiden tutustuttaminen toisiinsa. Kahdeksan hengen pöydissä oli neljä sulhasen ja neljä morsiamen puolelta. Pöytäkorteissa oli vihje jokaisesta ja iloinen jutustelu virisi heti, kun arvuuttelimme, mikä vihje kuuluu kenellekin. Minusta kertova oli, että "henkilö, joka osaa nauttia ja riemuita elämästä".

Liikuttavin ohjelmanumero oli morsiamen sovittama "Sua vain yli kaiken mä rakastan", jonka hän lauloi ja säesti itseään flyygelillä. Joka ikinen yksityiskohta oli tarkkaan mietitty. Vessoihin piti kävellä pieni mukulakivinen ulkoilmamatka, mutta siellä odotti liköörejä ja jaloviinaa, tosin pulloissa oli etiketit "suuvettä".

Kun aamulla heräsin, tyynyliina meni vaihtoon. Se musta hiuspuuteri oli värjännyt valkoisen liinan epämääräisen suttuiseksi. En tajunnut pestä tukkaani yöllä, vaikka jäykäksi lakattu kuontaloni hieman pistelikin.

IL, olivat varmaan ihanat häät, kun sanallinen kertomuskin kuulosti ihanalta!

Kampaajani on kerran laittanut minulle mainitsemaasi hiuspuuteria, tosin minulla oli rusehtavan harmaata , mutten halua sitä enää vastaisuudessa. Paitsi että minulle kävi samoin kuin IL:lle tyynynliinan suhteen, niin huomasin suihkussa, miten väri valui pitkin naamaa. Kun se siis valuu suihkussa, niin miten kävisikään, jos pääni alkaisi hikoilla, se kun saattaa tapahtua ihan vähästäkin. Jos hiusten latvoista tipahtaa hikipisara niskaan tai kaulalle, niin ilmeisesti siihen tulee läiskä. Ja entäpäs jos joudun yllättäen sadekuuroon, mikä saattaa olla sekin ihan mahdollista. Minulla on melkoisen vähän hiuksia päälaella ja sopivassa valossa saattaa päänahka kuultaa. Kun en voi pitää päähinettä auringossa, päänahka ruskettuu ja silloin se kuultaa entistä pahemin harmaiden hiusten välistä. Siinä on sitten käytettävä kaikki tupeeraustaidot ja hiuslakkaa, mutta toistaiseksi olen joten kuten selvinnyt. Vaan mitäpä siitä, elämäähän se vain on!

On ollut todella yllättävän lämmintä tähän vuodenaikaan. Meirämmiäs laittoi ulkopusakan ja lippiksen käydessään hakemassa lehden ja tuli kuulemma hieman jopa liian lämmin! Sen siitä saa, kun pukeutuu kalenterin eikä lämpötilan mukaan Toivottavasti tätä lämpöaaltoa ei kestä kovin kauaa, sillä se saattaa herätellä alppiruusua ja atsaleaa, mikä voi puolestaan vaikuttaa ensi vuoden kukintaan. Ne itsestään ilmestyneet orvokit pihallamme kukoistavat yhä niin kuin ei mitään. Sitkeää sorttia ovat! Mahtavatkohan nousta ensi keväänä uudestaan?

Vaikka odotan keskiviikkoista tapaamista innolla, niin hieman kyllä hirvittääkin, kun juna lähtee jo klo 10.02, mikä tietää sangen varhaista ylösnousua! Etenkin kun pitää tukkakin tupsuttaa Olen kuolannut ruokalistaa ja arvaatte varmaan mitä otan alkuruoaksi Pääruoan suhteen olen vähän vielä kolmen vaiheilla, mutta vaaka alkaa vähitellen kallistua maksan puoleen. No, onneksi päätöksiä ei tarvitse tehdä vielä tänään!

Meirämmiäs paistaa parhaillaan naudan sisäfileepihvejä ja uunissa ovat valmistumassa broccoliperunat. Lisäksi on ruusukaalia ja hyvää punaviiniä. Ihan kuin olisi juhla arjen keskellä, mutta mehän olemme sen arvoisia ja viis veisaamme, ainakin tänään, ilmastonmuutokselle

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa uutta viikkoa kaikille Iloklubitapaamisiin!

No niin tietenkin sekä diabeteshoitajan että ravintoterapeutin tapaamiset on keskiviikkona klo 9.30 ja 10.
Minun piti lähteä täältä 10.20 junalla. Voisin ehtiä tuntia myöhempään junaan mutta oisin Belgessa vasta noin 12.45. . Onko se liian myöhään ruokailun kannalta?

Pitää nyt pohtia asiaa.