Onnea synttärisankarille!
Ja vointeja flunssaisille.
Loppiainen ei minulle ole vielä joulun loppu. Sinnittelen aina Nuutinpäivään asti. Tykkään joulukoristeista ja -valoista, joten valoja jää varmaan Nuutin jälkeenkin. 

Meillä on nyt niin jännät ajat. Odotellaan puhelua pojalta, että milloin pitäis startata. Viimeistään maanantaina kuitenkin lähdetään Oulua kohti. Tiistaiaamuna synnytys käynnistetään, jos ei ennen ala kuulua mitään. 
Tänään kun puhelin soi ja sanoin miehelle, että nyt miniä soittaa, hän ryntäsi saman tien laittamaan autoa lämmitykseen. No, sieltä soitettiin vaan kun Murunen halusi puhua mummun kanssa. Ja olikin hauska tuntinen seurata hänen touhujaan videonpuhelun välityksellä. Ruokailuhetkikin siinä meni ja tyttö söi reippaasti. 
Oltais voitu mennä jo sunnuntaina, mutta minulla on korvan huuhtelu maanantaina aamusta, joten sen jälkeen sitten lähdetään. 

En oikein osaa tehdä mitään kun vaan odottelen puhelua. 😃 

Mukavaa loppiaista kaikille. 

Kiitos toivotteluista 
Kivikasa, olet sitten tänne päin starttaamassa. Minulla samat kuviot maaliskuun lopussa. Edellinen synnytys  kesti niin kauan että jos sama toistuu niin apua tarvitaan. Olen vielä töissä mutta toivottavasti saan lomia pidettyä viime tipan vahvistuksella. 

Onnea Tulis minultakin 🥂

Kivikasalla tosiaan jännät ajat. Ihanaa odotusta. 

IL voin kuvitella, että hotelli voi viehättää. 

Minä sain varattua miehelle ja minulle matkan Mallorcalle  26.2-3.3. Eli viisi yötä. Aina kun lähtee saa tehdä isoja järjestelyjä matkan eteen. 
Vielä pitäisi yhdelle muksulle saada lento itä-suomeen saattajapalvelulla. Se vasta monimutkaista on. 
Tällä näkymin siis kolme neljästä muksusta on lomilla sukulaisillaan meidän reissun ajan. Yksi ja koira on tyttären huostassa. 
Pitää olla vielä varahenkilö jos joku menee pieleen sairastumisen tai muun syyn takia. 

Meillä on vielä kaikki joulujutut paikoillaan kuusta myöden. Huomenna riisutaan joulu.  Usein meilläkin Nuutinpäivään, mutta nyt päätin että huomenna lähtee. Jätän kyllä yleensä maaliskuun alkuun punaiset tyynyt ja huovat. En viitsi mitään välijuttuja laittaa ja vielä ei vaaleat värit innosta.

Suklaata on vielä kaapit pullollaan vaikka joka päivä jotain syön. Määrä on vain niin pieni ettei paljon varastoa vajenna. Muksut kyllä söisi, mutta kun tuon yhden sokerit ei tykkää ja minä arvostan yöuniani. 

Tervehdys kaikille🥰 Yritän olla lyhytsanainen, kuten tapoihini kuuluu 😂.

Toivottavasti flunssaiset ovat parantuneet: IL,Merelle, Pikseli, JJ:n tytät ja tyttären poika sekä karmalen mies  (mikä lie häntä vaivaakaan). Toivottavasti selviää. Kyllä oli hämmästyttävää, kuinka pitkälle lykkäsivät labrat?

Menna , tuo mahdollinen yhteys yskän ja verenpainelääkkeen välillä kuulostaa mielenkiintoiselta. Lähellä muutamakin henkilö, joilla tuollainen voisi olla. Kerro ihmeessä, jos selviää enemmänkin asiasta. 

Pikselille vielä onnittelut lapsenlapsen ajokortin saamisesta - tai siis hänellehän ne onnittelut kuuluvat. 

JJ:lle kiitos kauniista loppiaistervehdyksestä.

Tulirumpu myöhästyneet synttärionnitelut täältäkin. 

IL , vai on nyt Justuskin sitten saanut nuhan. Vesi tuli kielelle peuran paistista. Muistan yhden herkullisimmista aterioista, kun äitini teki elämänsä ensimmäisen kerran peuran paistia ja vähän jännitti vielä, miten se onnistui. Tulos oli kyllä täydellinen. Tuliksen ehdotus paistin heiluttamisesta terassille peloksi eläville peuroille nosti hymyn huulille.

Kivikasa, teillä on jännät ajat edessä. Varmasti kuulemme sitten, kun jotain on tapahtunut. 

Japena,  kyllä kuulostaa niiiiiin ansaitulta tuo miehesi ja sinun yhteinen reissu Mallorcalle. 

Meillä ei täällä mitään merkillistä ole tapahtunut. On jo jonkin aikaa sitten, kun huomasin oman mielialani kohentuneen - varmaan vähitellen ainakin osittain sen vuoksi, että se repeytynyt hamstring alkoi selvästi tulla paremmaksi. Ajattelin jo, että olenkohan kohta masentumassa, kun näytti välillä niiiiin harmaalta, eikä huvittanut aamulla yhtään nousta sängystä ylös. Ja olen aina ajatellut aiemmin, että olen sellainen luonne, että tuskin vaivun masennukseen. Koettelemuksia tällä terveyssaralla on kyllä yllin kyllin, mutta kaikesta olen selvinnyt lopulta ainakin vielä tähän mennessä pää ehjänä ja mieli terveenä. Tuo tapaturmahan sattui heinäkuussa, joten kauan on kestänyt paraneminen ja vieläkin välillä ilmoittelee itsestään.

Vähän meinasi ottaa takapakkia päänupissa, kun tuo hauislihaksen jänne meni poikki. Sain MRI-vastauksen ja keskustelin viime keskiviikkona ortopedin kanssa asiasta. Samassa kuvassa näkyi lähes kolme vuotta sitten sijoiltaan mennyt olkapää, joka sekään ei ole oikein kokonaan parantunut. Aika ajoin on saatava kortisonipiikki uä-ohjauksessa, että menee juuri oikeaan kohtaan. Lääkäri sanoi, että tämä uusin vamma voi kestää puolikin vuotta ennen kuin paranee. No näillä mennään. Fysioterapiaa tai mitään kuminauhajumppaa hän ei siihen suositellut. Mielelläni tekisin itse jotain sen paranemisen eteen - tuo odottelu ei ole vahvimpia puoliani.

Päivisin olemme käyneet lenkillä, nyt eilen ja tänään erikseen, kun siippani oli lumikenkäkävelyllä. Niitä en uskalla vielä kokeilla. Nyt olen sentään parina päivänä ottanut sauvat kävelylenkille. Minulla on saapikkaissa sellaiset hainhammaspiikit, että niillä ei pitäisi kaatua. Varovainen kuitenkin olen ja nyt olen ihan lääkärin määräyksestä kävellyt vähemmän, kun sain viime keskiviikkona vielä uuden kortisonipiikin oikeaan lonkkaan (limapussin tulehdus). 

Olen ylpeä saavutuksestani, että olen saanut arkistoitua noin kolmen vuoden ajalta kaikki "lääkäripaperit" ja niitähän minulta löytyy. Siihen meni kolmena päivänä useampi tunti, mutta ihana tunne, kun se nyt vihdoin on tehty. Tänään sain sitten muitakin arkistointihommia tehtyä, joten helpottunut olo, kun ne on mua hämänneet.

Alkuviikosta tilasin meille (itselleni, siipalleni ja isälleni) toukokuuksi lennot Roomaan. Tytär ja vävy (nyt siis virallisesti vielä kokelas) pitävät Rooman lähellä hääjuhlat. Meillä on tarkoitus lentää sinne paria päivää aiemmin, että pääsemme vähän tutustumaan kaupunkiin. Hotellia en ole vielä varannut ja sellainen kiinnostaisi lähellä keskustaa. Isäni ainakin haluaa käydä Vatikaanissa. Toivottavasti ei nyt mikään uusi hirveä korona-aalto iske Eurooppaan.... Tytär ja vävy suunnittelivat aikanaan häitä juuri vuodelle -23, mutta sitten kun koronan vuoksi niin monet häät lykkääntyivät, niin eivät enää saaneet oikeaan aikaan vihkikirkkoa, hääjuhlapaikkaa, valokuvajaa jne, niin sitten oli tarkoitus siirtää häät vuodelle -24 - siis alunperin oli tarkoitus järjestää ne Suomessa. Tiettyjen tapahtumien vuoksi sitten kiirehtivätkin häitä tälle vuodelle ja löysivät ihanan paikan Rooman lähettyviltä. Hääjuhla kestää kaksi päivää ja iltaa.... Vierasmäärän joutuivat karsimaan sitten ihan minimiin, kun ei ole kukaan saanut lottovoittoa.... Mehän emme ole olleet edes Tallinnassa sitten koronan, joten periaatteessa kummallakaan meistä ei isoja matkustushaluja ole, mutta sain juuri passin uusittua ja nyt on sitten lentoliput varattu. Onhan se varmasti upea kokemus ja sellainen, jota ei toista kertaa tule kokemaan. Mielessäni olen jo puhetta valmistellut... Siipallenikin olen luvannut rungon tehdä, mutta joutuu kyllä muotoilemaan sen lopulliseen muotoon itse, muuten siitä paistaisi läpi, kuka sen on kirjoittanut.

Äidilleni olen lähettänyt puhelimeen kuvia ja otteita hänen vanhasta kokoelmastaan, jossa on sananlaskuja ja erilaisia värssyjä ja mietelmiä. Oli tänään mielestäni puhelimessa harvinaisen pirteä ja puhelias, mutta äsken juusi soitti hoitaja ja kertoi, että äiti oli valitellut vasenta käsivarttaan ja oli ollut sitten ihan punainen ja turvonnut. Kuumetta ei vielä ollut ja muuten äiti oli kuulemma pirteä. Hoitaja lähetti kuvan äidin kädestä ja oli kylllä kauhean näköinen. Laitoin sen jo eteenpäin tuohon meidän isoäiti-whatsappryhmään. Isälle pitää soittaa nyt.

Sen jälkeen alkaa meidän myöhäinen illallinen. Nenään tulee ihana tuoksu lohesta, jonka siippani juuri savusti. 

T'äällä on muuten ihan jäätävän kylmäääää. Niin kylmä tuuli, että jos huomenna ulos uskaltaudun, niin neopren maski nassulla kuljen. 

Voikaa hyvin te ja läheisenne. Minä nautin valtavasti takkatulesta ja monista, monista kynttilöistä ja valonauhoista, joita minulla vielä on. Ihania kukka-asetelmiakin on vielä. Tosin ostin kyllä yhden uuden valkoisen orkidean, kun osa taisi paleltua marraskuussa, kun olimme kaupungissa ja ylläpitolämpö oli vaan kympillä. Se olikin noin viikon - ellei ylikin - pituinen kaupunkireissu - pisin, sitten koronan alun. 

Jotenkin kiva, että alkaa arki. Minulla on aamuisin aamu-tv auki (yleensä tallenteelta) lukiessani Hesaria läppäriltä ja syödessäni aamiaista. Uutisfriikkinä on ollut vähän ikävä A-studiotakin. 

Nyt isälle soittamaan ja pöydän kattaukseen. Mukavaa uutta viikkoa kaikille. 

Kiitos Kipa
Minullakin on joku mielikuva jonkin verenpainelääkkeen ja yskän yhteydestä.

Toivottavasti kivut helpottavat.

Ihania hääsuunnitelmia!

Hyvää alkanutta vuotta!

Jumbojetille paljon kiitoksia hienoista uudenvuoden- ja loppiaisajatuksista. Kyllä, vuodenkierrossa on hetkiä, joihin pysähtyy tai tekisi mieli pysähtyä. Hiukan haikeana minäkin pakkasin kuusenkoristeita laatikkoon loppiaislauantaina. Vaikka joulukauteen ei tänä vuonna mitään erityistä sisältynytkään (ja hyvä niin!), olisi sitä voinut vielä hiukan jatkaa. Eikä pelkästään tyttäreltä saadun Etelämantereen kokoisen suklaarasian ja marketin irtokarkkilaarista ostettujen Vihreiden kuulien takia.

Kipa – hienot hääjuhlat teidän perheeseen on tulossa. Onko vävylläsi jotain suku- tms. siteitä Italiaan vai miksi se valikoitui juhlapaikaksi? Ehkäpä kuulemme tällä foorumilla lisääkin sekä valmisteluista että itse juhlasta. Onko vihkiparilla pappi mukana vai varataanko hänet paikallisesta kirkosta?

IL – juhlavuosi tuntuu olevan teilläkin. Tarkoitan siis Justuksen synttäreitä. Valmistelu onkin oikeastaan juhlissa parasta, itse tilaisuus kun tahtoo kiitää ohi supernopeasti.

Japenalle voin vilkutella kevään korvalla ohilentäessäni; me (UK, mä ja koira) nimittäin mennään Costa del Solille 1.3. Jos ja kun IL ja Justus ovat maaliskuun Alteassa niin meillä KK:n kuuskymppisillähän onkin silloin Espanjassa oikein vahva edustus! Ja vielä sillai sopivasti eri puolilla laajaa maata 🙂

Kivikasan vauvakuulumiset varmaan putkahtavat palstalle ihan hetkenä minä hyvänsä. Tulirummulle myöhästyneet synttärionnittelut ja kiva kun Pikseli on parantunut.

Jotain muutakin piti vielä kommentoida, mutta nyt sukellan työpöytäni paperipinoon. Arki on alkanut, mutta itse asiassa se on ihan kivaa. Koiriakaan ei enää ole kuin yksi; vuodenvaihdetta kanssamme viettänyt spanieli vietiin sunnuntai-iltana kotiin kun tyttären perhe palasi Alpeilta. Hyvin pärjäsivät kohta yksitoistavuotias spanieli ja puolivuotias snautseri.

Tosin spanieli oli kuulemma sunnuntaina sanonut että hohhoijaa ja heti sen jälkeen sijoittunut omaan sänkyynsä josta ennen eilisiltaa oli noussut vain kerran syömään ja pari kertaa pissaamaan.

Nyt minä olen sitten tuplamummu. Pieni tyttö syntyi eilen illalla. Mummukin pääsi tänään katsomaan vauvaa sairaalaan ja sain todistaa kun pikku Murunen näki pikku sisarensa ensimmäistä kertaa. ❤️ Olisittepa nähneet tämän pienen hoitajan kun hän halusi pitää vauvaa sylissä ja silitellä poskea. Niin hellästi osasi kaksi vuotias vauvaa helliä. 
Toivottavasti ei käy kuten tyttäreni ystävän perheessä, että vanhempi lapsi oli jonkun ajan päästä ollut valmis palauttamaan sisaruksen kun huomasi, että sehän on tullutkin jäädäkseen 😍 Murunen on kyllä jo yksi vuotiaasta hellästi hoitanut nukkeaan, jonka sai eka vuotiaana joululahjaksi. Sen kanssa nykyään nukutaan ja nukke lohduttaa kun harmitus iskee.

Maanantaina tultiin tänne pojan perheeseen ja kun vauva huomenna jo kotiutunee, pitää kai itsekin lähteä kotiin päin. Täytyy nyt vielä kysellä, että onko meistä enää apua. Luulen, että heidän on mukavampi olla keskenään kun tilatkin ovat aika pienet. 
Mutta onnen läikähdyksiä sai tuntea pidellessään tuota pientä nyyttiä. 

Mukavaa viikon jatkoa muillekin. 🥰

Onnittelut Kivikasa Mummulle ja perheelle❤️

Onnittelut Kivikasa pikkuisesta. 🥂

Se tuntuu niin ihanalta kun lapsi on maailmassa. Saa lopettaa jännittämisen ja se pikkuisen näkeminen. Miten niin ihanaa onkaan. 

Yöuneni ovat näemmä kutistuneet viiteen tuntiin. Väsynyt olen joten ei riittävät. Eilen illalla huomasin kuinka silmänaluset on tummat ja niitä oikein kirveltää. 
Elämä stressaa tällä hetkellä.
Alkaa olemaan kevätmasennukseni aika. Se vain aina kummasti hiipii ja yhtäkkiä on päälläni. Miten voikin niin salakavala olla, että pääsee vuosi vuodelta yllättämään. 

Onnea kaikille osapuolille, Kivikasa.