IL: Kiitos onnitteluista ja lohduttavista sanoistasi koskien muistisairautta.  Minä sanoin lapsille, että kertovat sitten, jos huomaavat minussa jotain outoa. Ei kuulemma ainakaan vielä oo mitään tavallista oudompaa havainneet...

Suupaltti voimia teille surussa ja miehen voinnissa. Toivottavasti on jo toipunut kaatumisestaan. 

Tällä viikolla viimein aloin merkkailemaan syömisiäni ja toivon, että pientä liikahdusta tulisi painossa alaspäin. 
Tänään on paljon aktiviteettejä. Aamulla kävin jo vesijuoksussa ja kohta lähden vesijumppaan. Illalla sitten pilates. Eipä päivään sitten muuta mahdukaan kuin lepoa joka välissä. 😄 Pitää ottaa rauhallisesti, ettei sydän lähde laukalle. 

Eilen miniä ilmoitti, että helmikuun lopulla ehkä olisi vauvan nimiäiset. (Minä vanhanaikaisena olisin toivonut oikeita ristiäisiä...). Alettiin sitten heti tyttöjen kanssa suunnittelemaan, että mites taas mennään ja missä yövytään jne. Junissa on hiihtolomaruuhkien aikaa ja lippujen hinnat nousee. Hotellien hinnatkin näyttää olevan aika korkeita, mutta asioilla on tapana järjestyä. En siis stressaa asialla. Kiva joka tapauksessa, että pikku juhla on tiedossa. 

Nyt tulee vaihteeksi lunta ihan, että kohta saa mennä kolaamaan. Toivottavasti ei muutu vesisateeksi enää lähiaikoina. Talvi saa mun puolesta olla talvi. 

Mukavaa keskiviikkoa. 

Suupaltti, surullisia uutisia sinulla. Onneksi miehellesi ei käynyt pahemmin. Olen tehnyt meirämmiähelle selväksi, ettei tuoleille nousta, vaan otetaan tikkaat, jos ei lattialta yletä. Meillä on sellaiset tukevat alumiinitikkaat, joissa on kunnollinen tukikaari, josta voi pitää noustessa kiinni ja johon voi nojautua, kun seisoo ylimmällä tasolla. Ikää kun tulee, putoamiset ja kaatumiset ovat yleisiä ja niiden mahdollisuus pitäisi minimoida, vaikkei se aina niin helppoa olekaan.
 
Kipa, onko siippasi maininnut sinulla olevan hengityskatkoksia? Sehän on yleensä kuorsaamisen ohella syy, miksi lähdetään lääkäriltä kyselemään. Tosin meidän lääkäri sanoi, ettei kaikilla kuorsaajilla ole uniapneaa, mutta kaikki uniapneasta kärsivät kyllä kuorsaavat! Ensimmäiseksi testatataan yli yön pidettävällä mittarilla hengityskatkosten määrä sekä muut oireet ennen kuin tehdään diagnoosi. Meirämmiähellä on vaikea sekatyyppinen uniapnea eli hänellä oli yli 40 hengityskatkosta tunnissa sekä runsaasti pinnallista hengitystä.

Kyllähän minä kaikille jakaisin unenlahjojani, jos voisin. Olen aina ollut hyvä nukkumaan ja olen usein miettinyt, että varmaan siihen on osaltaan auttanut se, että stressi on minulle täysin tuntematon juttu. En myöskään uskalla riskeerata nukkumista lopettamalla hormoonikorvaushoitoa! Ohjeiden mukaan laastari pitäisi vaihtaa kaksi kertaa viikossa, mutta vaihdan sen nykyään korkeintaan viikon välein ja joskus on saattanut  mennä pidempäänkin. Heti kun alkaa tapahtua jotain poikkeavaa eli herään muutaman kerran yöllä tai nukahtamisessa kestää mielestäni liian kauan, vaihdan laastarin ja se auttaa heti. Voihan olla, että se johtuu myös enemmän korvien välistä, mutta johtui nyt mistä tahansa, niin ainakin nukun hyvin ja se riittää minulle! Laihduttamiseen en ole siitä kuitenkaan apua saanut, mutta en onneksi ole lihonutkaan. Tosin en ole vielä saanut joulunaikaan tullutta ylimäärää pois, kun olen juonut liian usein ruoan kanssa lasillisen viiniä ja sunnutaisen pihviaterian yhteydessä tuli nautittua Negroni alkudrinkiksi, puoli pulloa viiniä sekä jälkkäriksi amarettokahvi 🙄  Täytynee vähän ryhdistäytyä!

Meillä oli eilen piha puoliksi vapaa lumesta, mutta aamulla kaikki oli taas lumen peitossa. En huomannut missään vaiheessa illalla, että olisi lunta satanut, joten sen on täytynyt tulla yöllä. Onneksi ei ole liukasta ainakaan meidän pelastustiellä, mutta jos päivällä on nollakeliä tai jopa vähän plussaa ja yöllä pakastaa, niin kyllä taas liukkaus lisääntyy.

Toivotan kaikille mukavaa viikon jatkoa. Koettakaa pysyä terveinä ja pystyssä 😃

Suupaltti, toivottavasti miehesi on toipunut tapaturmastaan! Oli ilo kuulla, että hän oli kuitenkin ollut aiemmin jo niin hyvässä kunnossa, että jaksoi käydä jopa salilla kiertoharjoittelussa.

JJ, vaikuttaa siltä, että miehesi tila on myös toistaiseksi ollut menossa parempaan päin. Ihmeen kauan joudutte odottelemaan urologin vastaanotolle pääsyä! Toivottavasti toipuminen jatkuu hyvissä merkeissä!

IL, ihmeen paljon olet jo saanut ompelutöitä tehtyä Jussin syntymäpäiväjuhlia varten! Kurjaa, että Jussi ei ole vielä kunnossa. Ei ole minunkaan mieheni, mutta hän ei nyt ole malttanut pysyä kokonaan pois lumitöistä. Toivottavasti ei tule takapakkia.

Lauantaina me perheen naiset olimme Martinus salissa katsomassa Vantaan Vaskivuoren lukion toteuttamaa musikaalia Flashdance. Koulu (jossa on mm. musiikki- ja tanssilinjat) on jo pitkään esittänyt vuosittain eri Broadway musikaaleja ja oli nyt saanut Suomen ensiesitysoikeudet tähän.
Voi sitä energiaa, iloa ja taitoa, jolla nuoret vetivät esityksen! What a feeling!

Joulun välipäivinä sairastaessani sain selkäni kipeäksi pelkästä sängyssä makaamisesta. Tiistaina menin kuntosalille treenaamaan selkääni, ja nyt se vasta kipeä onkin, mutta aivan eri paikoista. Keskiviikkona aloitin taas pitkästä aikaa kävelyn, mutta 5 cm:n sohjossa en jaksanut kuin 3 km. Sukatkin kastuivat. Nyt on taas ollut lumitöitä parina päivänä. Selkä ei salli lapion käyttöä (nosto ja kierto), mutta kolaa voi työntää. Kyllä se tästä taas lähtee...




 

Pikseli, urologikäyntejä on ollut jo ja hän on koko ajan hoidossa mukana. Tämä on seurantakäynti.

Moi!
Pikapyrähdys palstalle. Aivan aluksi osanotto Suupaltin surullisiin kuulumisiin – toivottavasti teillä kotona voidaan jo paremmin. Seuraavaksi lämpimät vauvaonnittelut Kivikasalle. Ja mukavaa kun Jumbojetin suunnalta kuuluu entistä parempia uutisia.

Tälle suunnalle ei kuulu kummempia, elämä on tavallista arkea ja hyvä niin. Lyyti-koira kasvaa ja toivon mukaan jopa hiukan järkiintyykin. Tänä iltana se on menossa spanielin luokse yökylään, sillä huomenna käväisemme Tallinnassa. Ihan vaan Ukkokullan vanhaa ystävää tapaamassa; tavallisesti on käyty tervehtimässä joulun alla mutta kun kultani sairastui flunssaan juuri ennen kyseistä matkaa niin käytinpä sen päivän kuljeskelemalla tyttären perheen kanssa joulutorilla ja vanhankaupungin kujasilla.

Meidänkin sukuun (siis siihen Ukkokullan puoleiseen) on saatu uusi vauva; UK:n tyttärenpojan perheeseen syntyi hetikohta uudenvuoden jälkeen toinen tytär. Iloisen isovaarin kanssa kävimme sunnuntaina tutustumassa tulokkaaseen.

(Minusta on täysin käsittämätöntä, että tuo kultani on jo kuusinkertainen isovaari. Tosin hän täyttää kevään korvalla 80, mutta on edelleen reipas ja aikaansaava ja osallistuu yhteen ja toiseen rientoon. Nytkin kuulostaa istuvan jotain Teams-palaveria – niitä meille molemmille on taas arkiviikkojen mukana putkahdellut. No salaisuus taitaa olla tosinuorena solmittu avioliitto, ja kun hänen kolme lastaan ovat vielä jatkaneet perinnettä, siis perustaneet perheitä nuorena, niin tällaiseen tilanteeseenhan se väistämättä johtaa.)

Näkyy yöunista keskustellun palstalla. Mä olen muutaman yön nukkunut älykello kädessä, ja siitä on selvinnyt, että vaikka heräilen joitakin kertoja ja käväisen vessassa, syvää yöunta on riittävästi. Käsittääkseni uniapneaepäilyä varten saa vastaavanlaisia laitteita (ei ehkä älykelloa mutta jotain muita mittareita?) lainaksi terveysasemilta. Ehkä kannattaa kysyä, jos epäilyä herää. Kipa taisi tätä uniapneaa itsellään epäillä?

Nyt pitää mennä pelastamaan pullat uunista ja työntää saaristolaissämpylät sinne tilalle. Minähän leivon suunnilleen kaiken meidän perheessä syötävän leivän ja kahvileivän itse; hapanjuuriherätyksen sain ensimmäisenä koronakeväänä mutta hiivakaan ei ole vierasta. Joskus leipoosi lähtee lapasesta – tänään niitä pullia tuli ihan tolkuttomasti mutta onneksi tyttären perhe on yleensä auttanut näissä syöntihommissa. Toivottavasti niin käy tälläkin kerralla. 😉

Voikaa hyvin! Valoisaa talvenjatkoa!

Moikkelis!

Foorumilla on ollut aika hiljaista viime päivinä. Härkäviikot kyllä hiljentävät, kun ensin on mähkitty napa ritisten kaikenlaisia herkkuja ja sitten yhtäkkiä ei olekaan mitään tekosyitä herkuttelulle!

Tiinuliinu, nostan sinulle hattua, kun olet omavarainen leipien ja muiden leivonnaisten suhteen. Olen jo pidemmän aikaa keräillyt oikein todella helppoja leivontareseptejä netistä ja ystäviltä. En jaksa monimutkaisia juttuja, joissa täytyy ainesosat laittaa tietyssä järjestyksessä, vatkata niin ja sekoittaa näin. Esimerkiksi löysin juuri minulle sopivan sämpyläreseptin, jossa kuivat aineet sekoitetaan keskenään, lisätään neste, sekoitetaan, jätetään jääkaappiin yöksi kohoamaan ja nostetaan aamulla taikinamöykkyjä pellille sekä paistetaan. Ei vaivaamista, vatkaamista, pöydän jauhoittamista ja helliä pyörityksiä, vaan suoraa toimintaa ja vähän tiskiä! Nyt kun vielä saisin itsestäni niin paljon irti, että toteuttaisin tuon kaiken oikeasti eikä vain mielikuvaharjoitteluna 🙄 

Meillä oli tänään siivouspäivä ja koti tuoksuu nyt ihanan puhtaalta. Tiskipöytä suorastaan kiiltelee ja ruokapöydän tuolien huopatassutkin imuroitiin! Tällä kertaa ei kumpikaan tytöistä ollut vakisiivoojamme, vaikka toinen olikin kerran työhön perehdyttämisessä täällä meillä. Heillä on sellainen appi, jossa kerrotaan kaikki mahdollinen kohteista, joten se helpottaa huomattavasti uusienkin työskentelyä. Toinen tyttö oli filippiiniläinen, joten saimme taas harjoitella englannin kielen taitojakin. Firmalla on aika paljon työntekijöitä ulkomailta, lähinnä juuri Filippiineiltä ja ainakin meidän kokemusten perusteella he tekevät hyvää työtä siinä missä muutkin.

Minua sitten huvittaa tämä meidän elämämme, kun emme ole saaneet edes matkalaukkuja viedyksi vintille, vaikka Albanian matkamme oli jo loka-marraskuun vaihteessa. Laukut ovat nököttäneet olkkarissa ja siivouspäivinä olemme siirtäneet ne kuistille tieltä pois 😆  Sanoin meirämmiähelle, että nyt kyllä nostetaan ne vintille, kun ei ole tiedossa sellaista matkaakaan, jolla niitä tarvitsisimme. Ne olisi kyllä helpompi säilyttää autokatoksen varastossa, mutta siellä on niin paljon tavaraa, ettei sinne enää mahdu mitään. Eniten tilaa vievät meidän polkupyörät, joita emme koskaan käytä. Olen jo pidemmän aikaa sanonut, että ne täytyy laittaa tori.fi:hin myytäväksi. Eihän niistä mitään isoa rahaa saa, mutta täytyy ensin yrittää pienellä summalla ja ellei ostajia löydy, niin menköön sitten vaikka ilmaiseksi, kunhan pääsemme niistä eroon. Sieltä löytyy kyllä jäteasemallekin menevää ihan niin kuin kuistiltamme ja aion pitää huolen, että kaikki roudataan pois viimeistään tulevana kesänä, sillä olen kyllästynyt siihen, että kuisti näyttää mustalaisleiriltä, joka ei muuttanutkaan taivaaseen!

Toivottelen kaikille oikein mukavaa tätä viikkoa 😃

Kiitos Tiinuliinu. 

Rauhallisia päiviä täälläkin. Nyt olen saanut aloitetuksi hiihtokauden. Kolme kertaa olen käynyt hiljakseen hiihtelemässä, selkää kuullostellen. Kerralla vain 7 km lähes tasaisilla laduilla. Mutta kyllä on ollut kivaa kun on näin lauhat säät. Ei tarvi palella, vähän vaikea osata edes pukeutua ja sitten on joka kerta kauhea hiki. 😃 No, eipä tämä kuntokaan hääppönen ole. 

Maanantaina minulta otettiin ne muotit uniapneakiskoa varten. Paikalla oli toinenkin hammaslääkäri, joka halusi katsoa hommaa. Hän siinä samalla kertoi miehestään, jolla on uniapnea ja tuollainen kisko. Sanoi, että oli miehellä elämä muuttunut kokonaan kun sai kiskon eikä vaihtaisi mihinkään. Sain tästä luottamusta kun on vähän arveluttanut kun on niin kalliskin härpäke, että totunko siihen. Tietysti se ottaa aikansa ja yritän kyllä tosissani kunhan sen parin-kolmen viikon päästä saan. 

Kuulotestissäkin kävin, ei ollut vissiin muuttunut vuodentakaisesta. Pitää kuitenkin käydä omakannassa katsomassa mitä lääkäri sanoo. Mielestäni en vielä tarvitse kuulokojetta, koska ei minulla mitään vaikeuksia ole esim. isossa porukassa saada selvää puheesta. Joskus on vain hankala tietää,  mistä suunnasta ääni tulee. Esim. puhelimen ääni tuntuu joskus tulevan ihan eri suunnasta kuin missä se on. 🤔

Kohta pitää päästä katsomaan pikkuisiakin. On hirveän ikävä heitä. Pitää vaan saada mies houkuteltua, hän ei ole niin innostunut kun pitää yöpyä pienessä asunnossa ja vauva ehkä öisin herättää meidätkin 😃Minua se ei haittaa. Voin tietysti mennä yksinkin, talvella ajaminen vaan on vähän ikävää kun ei tiedä keleistä. Onneksi kevät tulee ja valo lisääntyy. 

Nyt pitää mennä valmistelemaan kaalilaatikko takkaan. Melkein valmis se jo onkin, vain sekoitusta vailla valmis vuokaan. 

Täälläkin elämä jatkuu entiseen malliin. Käyn neljänä päivänä viikossa työtöissä ja loppu aika menee vapaaehtoistöissä. Nyt yritän kirjoittaa nopsasti enkä vastaile enää puhelimeen kun äskeinen kirjoitus hävisi puhuessani puhelimessa.

Onnittelut Kivikasalle hiihtokauden aloittamisesta. Uniapnean hoitoon käytetty kisko kiinnostaa. Kerrotko kokemuksia siitä kun saat sen käyttöön? En tiedä onko minulla uniapneaa mutta etämiehen mukaan kuorsaan erittäin kuuluvasti. Nykyisin herään itsekkin korahduksiin joten kaipa häntä on uskottava tässä asiassa.

Tiinuliinun leivonnaiset näyttivät herkullisilta. Alkoi heti tehdä mieli pullaa. Sämpylöitä minä leivonkin pakkaseen jatkuvasti, mutta en ole hoksannut että saaristolaisleipätaikinankin voisi tehdä sämpylöiksi. Sitä kokeilen vielä joskus.

Tänään minulla oli vapaapäivä jonka suunnittelin viettäväni rennosti omia liikkuen ja leväten.
Aamupäivä sujui suunnitelmien mukaan kuntosaliryhmässä ja kahvitellen kuntoilijoiden kanssa.
Kotoiset hommatkin sain tehtyä puolen päivän tietämissä. Olin oikein ylpeä tehokkuudestani ja ehdin ajatella lepääväni loppupäivän.
Sitten alkoi puhelin soimaan. Ensin soitti putkimien joka työskentelee yhdistyksellemme ja lähdin hänen kanssaan katsomaan työkohdetta. Sitten neuvottelin maalarin kanssa ja varasin työmiehille avaimia eri kohteisiin. Kun pääsin kotiin käymään ja sain ruoan lautaselle niin tuleva vuokralainen ilmoitti tulevansa muutaman työntekijänsä kanssa suunnittelemaan remontin jatkoa ja minua tarvittiin omistajan edustajaksi hyväksymään korjausuunnitelmia. Vielä piti käydä läpi kalusteita ja muita sisustustavaroita mitä jätetään paikalleen ja mistä meidän on päästävä eroon. Kun edellinen vuokraaja oli lähtenyt tiloista he olivat jättäneet kaikki tavarat tiloihin. Tosin suurin osa tavaroista onkin yhdistyksen hankkimia.
Päätimme yhdistyksessä että järjestämme ensin kirpputorin ja yritämme päästä sillä keinoin tavaroista eroon. Mikäli se ei tuota tulosta niin sitten täytyy tilata kierrätyskeskuksen auto hakemaan ainakin isommat tavarat pois.

Sain viikko sitten jotain voiteluainetta polveen ja se helpotti kipua huomattavasti. Siitä innostuneena olen käynyt lenkillä tanhuissa ja kulkenut työmatkat ja muut asiointireissut jalan. Tolkku pitäisi olla liikkumisessakin ainakin näin pitkän paikallaan olon jälkeen. Sain eilen illalla polvitaipeen ja pohkeen kipeäksi tanhutreeneissä ja tänä aamuna oli vielä akillesjännekkin kipeä. Kipu pohkeessa ja polvessa helpotti kuntosalilla kun maltoin tehdä liikkeet pienillä vastuksilla.

Tulevasta viikonlopusta sen verran että minulla on aikomus lähteä etämiehen luo viikonloppua viettämään. Lauantaiksi meillä on liput Kassu Halosen konserttiin Mikkeliin. Ostin etämiehelle lipun joululahjaksi ja samalla myös itselleni. Hänellä on pätkä yhteistä työhistoriaa Kassun kanssa hamassa nuoruudessa ja nyt tapaavat uudestaan yli viidenkymmenen vuoden jälkeen.

Nyt on viisainta lähettää juttu ennen kuin juttu taas katoaa johonkin. Hyvää viikon jatkoa ystävät.

Aurinkoista perjantaita kaikille! Heti vaikuttaa mielialaan, kun koti kylpee auringonvalossa. Kunhan pesukone lopettaa, on lenkkeilyn aika.

Keskiviikkona jatkettiin operaatiota "hiukset oman värisiksi". Tällä kertaa päästiin jo hopeanharmaaseen, joten ehkä juurikasvu ei sitten niin näy. Ensi kerralla ehkä hieman tummennetaan.

Mä joudun nypityttämään kulmakarvani aina kasvohoidon yhteydessä, kun en näe itse niitä hoitaa. Minulla on led-valolla varustetut pinsetitkin ja isosti suurentava peili, mutta homma ei oikein luonnistu. Tytär kävi micro bladingissa ja kun lopputulos oli niin kaunis, minäkin varasin itselleni ajan maanantaiksi. En ole uskaltanut moiseen operaatioon mennä, jos kulmista tulee vaikka eripariset tai muuta kamalaa. Jännittää. Juttelin tyttären kanssa, onko ihan älytöntä tässä iässä ja hän totesi, että milloin sitten? Miksi et tekisi kaikkea, mikä tekee sinulle hyvän mielen.

Eilen käväisimme meriristeilyllä Tallinnassa, kun Justus halusi hankkia juhliinsa juomia. Tämä juhlakausi paisuu koko ajan, kun Justus haluaa järjestää kemut myös talomme niille asukkaille, joiden kanssa ollaan oltu tekemisissä talon valmistumisesta asti eli 17 vuotta. Ja Justus on ollut talon hallituksessa, haluaa hallituksen jäseniäkin kutsua. Nämä juhlat pidetään talomme kerhohuoneessa ja muutama rouva on jo ilmoittautunut auttamaan järjestelyissä.

Minulla alkaa olla varsinaisen, ison juhlan pöydän kattausmateriaalit valmiina, olen kiillottanut hopeaesineitä (vanhaa kunnon Silver Qvickiä ei saa enää), tehnyt paikkakortteja ja pakannut jälkiruokaviinilaseja ym.

Yskä vaivaa vielä ja väsymys, viidettä viikkoa jo. Huomenna mennään hoitamaan Zappaa yön yli, kun tyttären perhe on Porvoossa. Sekin jännittää. Zappa nakersi toissapäivänä kaikki napit koristetyynyistä, jotka olen tehnyt poikien huoneisiin. Ehti niellä kuusi nappia, ennen kuin tuhotyö huomattiin, onneksi olivat pieniä ja tulevat aikanaan ulos. Seuraavaksi se nakersi Juniorin huoneesta kaukosäätimen, ovi oli jäänyt vahingossa auki. Ja kun tytär ei huolinut sitä kanssaan suihkuun, vaan sulki julmasti oven, Zappa nakersi viereisestä kuntohuoneesta lattialistaa säleiksi. Ja ottakaatten huomioon, että melkein koko ajan joku katsoo koiran perään, mutta se on kovin ehtiväinen. Koirankouluttaja kävi heillä kotona ja totesi, ettei ole eläissään nähnyt niin dominoivaa sakemannia. Sille ei saa antaa yhtään periksi, jos jotain komentaa. Minulle Zappa on kymmenes saksanpaimen, enkä ole minäkään niin kovapäistä ikinä tavannut. Mutta kun sen saa koulutettua, siitä tulee upea koira. Toivon.

Sunnuntaina juhlitaan Justuksen nuorinta lastenlasta, joka täyttää 13 vuotta. Hän oli yhdeksän, kun tavattiin eka kerran ja ui heti sydämeeni. "Ootsä mun uusi mummi", hän kysyi heti aluksi. Kun hänen isänäitinsä kuoli viime kesänä, hän tuli kerran ihan kainalooni istumaan ja sanoi, että mulla ei ole nyt yhtään mummia. Sanoin, että kyllä mä voin alkaa sulle mammaksi, jos tahdot. Jees, kiljui poika ja meni menojaan.

No nyt se pesukone lopetti, hyvää viikonloppua!

Harmaa aamu. Lumipyry peittää nopeasti kulkijan jäljet. Oma mieli on hieman apea. Mieheni joutui taas eilen illalla päivystyksen kautta sairaalaan. Meillä oli melkein kaksi kuukautta ihanan hyvää aikaa. Melkein kuin ennen vanhaan, vaikka jossain taustalla oli pieni pelko koko ajan, että milloin taas….

Tällä kertaa tilanne ei ollut niin paha kuin aikaisemmin. Osasin jo lukea sairauden merkit paremmin ja soitin viivyttelemättä päivystyksen neuvontaan, josta kehotettiin hakeutumaan heti sinne. Ilta kahdeksan aikaan sinne mentiin, yhdeltä yöllä mieheni soitti, että erilaisia kokeita on otettu ja hän jää sairaalaan, tulehdusarvot olivat taas koholla. Yöllä kolmelta hän oli päässyt päivystyksestä kaupungin sairaalan vuodeosastolle.

Nyt on uupunut olo minullakin. Miten paljon uupuneempi kaikkeen onkaan mieheni. Ehdimme jo varovaisesti suunnitella kaikenlaista, no suunnittelukin on jo ihan mukavaa. Se tuo toivoa elämään, uskoa tulevaisuuteen, pitää pelon poissa mielestä. Ilman uskoa huomiseen ja sen mahdollisuuksiin, menettäisi ilon siitä hetkestä, jolloin kaikki on hyvin. Pilaisi hyvät hetket huomisen peloilla.

Tiedän, ettei mieheni tilanne enää koskaan parane entiselleen. Perussairaudet ovat vakavia. Eturauhasen liikakasvu kaiken lisäksi aiheuttaa näitä virtsatie- ja munuaisaltaan tulehduksia säännöllisin välein. Leikata (höylätä) eturauhasta ei voi, sydämen tilanteen ja tosi alhaisen hemoglobiinin vuoksi.( rautaa on nyt annettu pari kertaa suoraan suoneen)

Mutta näinkin on ihan hyvä. Jos hyviä pätkiä on kuukaudesta kahteen ja sitten sairaalareissu, niin sitä vahvemmin iloitsemme sitten näistä hyvistä hetkistä. Elämä on parhaimmillaankin myös ikäviä hetkiä täynnä. Tässä iässä sen jo tietää ja juuri siksi iloitsee vilpittömästi kaikesta hyvästä, mikä kohdalle sattuu. Minulla näitä hyviä asioita on elämässä paljon: rakas mieheni, tyttäreni, rakkaat lapsenlapset, monta läheistä hyvää ystävää ja te- joukko tuttuja tuntemattomia.

Vanhin lapsenlapseni, tämä entinen teini, josta aikoinaan paljonkin kirjoitin, elää juuri nyt hyvää aikaa elämässään, monien vaikeiden vuosien jälkeen. Masennus on taka-alalla, hän opiskelee perusjuttuja hotelli- ja matkailualalta, seurustelee mukavan pojan kanssa, on yhtä viisas ja asioita pohtiva kuin aina ennenkin.

Valtteri, yhdeksän vuotta, käy luonamme lähes joka päivä koulun jälkeen. Papan kanssa hän tekee matikan läksyt, minun kanssani englannin ( jos apua tarvitsee) ja hänen kanssaan käymme aivan mahtavia keskusteluja, ihan niin kuin siskonsa kanssa aikoinaan.

Lumipyry sakenee. Kadut ovat jäätävän liukkaat. Lähden parin tunnin kuluttua sairaalaan katsomaan miestäni. Otan häntä kädestä kiinni ja sanon: - ” Onneksi saat täällä hyvää hoitoa niin että pian olet taas kotona. Koti on niin tyhjä, kun sinä et ole siellä. ” Sitten puhumme niitä näitä. Ja kun lähden kotiin, halaan häntä ja sanon:- Olet rakas. Tulen taas huomenna.

Tänään näissä tunnelmissa.