Yhdyn Kivikasan sanoihin. Olette rukouksissa. <3 

Kiitos teille kaikille myötäelämisestä. Meitä on täällä monta, joilla on iso huoli läheisestään.

Justuksen leikkaus kesti eilen kuusi tuntia. Lonkkaluu oli työntynyt lonkkamaljaan ja murtanut sen useasta kohdin. Ortopedi sanoi, että yleensä reisiluu murtuu, tapauksia kymmeniä tuhansia vuosittain. Mutta tällaisia murtumia vain 50-60.  Nyt lonkka on teräslevyjä ja ruuveja täynnä. Justus on edelleen Töölön sairaalassa, tänään hänelle tuli vielä suolitukos, ilmeisesti kovista kipulääkkeistä. Sitä hoidetaan tänään. En tiedä vielä, siirretäänkö hänet sitten toiseen sairaalaan, kun Töölö muuttaa huomenna uuteen Siltasairaalaan. Olisi kiva, jos pääsisi sinne, kun sitten minulla olisi vain kävelymatka mennä tervehtimään.

Toipuminen kestää ainakin puolisen vuotta ja sauvoja joutuu käyttämään monta kuukautta. Joutuu ehkä johonkin kuntoutuslaitokseen pidemmäksi aikaa.

Kaiken tämän keskellä mies kysyy puhelimessa, onko mulla tarpeeksi ruokaa. Hei haloo, kauppa on kahdensadan metrin päässä.

En ole pystynyt nukkumaan kahteen yöhön, kun päässä pyörii rakas Justus koko ajan. Toimin vain puoliteholla ja usein jään seisomaan paikalleni, kun en yhtään tiedä, mitä olin tekemässä. Tytär piipahti tänään yllätyskäynnille upean kukkakimpun kanssa ja syötiin lounasta yhdessä. Varmaan tarkisti, että muistan syödä. Lauantaina en muistanut ja tajusin vasta, kun päänsärky oli valtava ja verensokerit ihan kallellaan.

Kipakin käväisi siippansa kanssa tulppaaninipun kera, joten nyt minulla on ihania kukkia ilahduttamassa.

Justus muuten soitti eilen ja sanoi, että häntä viedään juuri leikkaussaliin, mutta asiansa oli se, että halusi minun menevän lapsenlapsensa 13-vuotissynttäreille. No minä menin ja olikin hyvä jakaa huolta Justuksen tyttären ja pojan kanssa.

Nyt on kaikki juhlat ja lennot ja risteilyt, kakku- ja ruokatilaukset ym. peruttu, Tiinuliinu lupasi lähteä ensi viikolla Justuksen lipulla teatteriin. Onneksi kaikissa oli ostettu peruutusturva, saadaan rahat takaisin. Lastenlasten erityistoiveesta risteily siirretään syksyyn, he eivät mitenkään halunneet sitä perua.

Kerronpa teille vielä tarinan meistä ihmisistä: kun Justus makasi pitkin pituuttaan alikulkutunnelissa, suomalainen pariskunta koiransa kanssa tuli. Olin sitonut Zappan kauemmas lyhtypylvääseen, mutta kyllä se haukkui aika lujaa. Pyysin miestä auttamaan nostamaan Justusta pystyyn, tämä nappasi koiransa kainaloon ja käveli ohi. Karjuin kurkku suorana, että etkö sä oikeesti aio auttaa, niin vastasi, että kun hänellä on tämä koira. Hetken päästä tuli ilmeisesti virolainen pariskunta koiransa kanssa ja kysyivät, mikä hätänä. Mies yritti nostaa Justusta, joka karjui tuskissaan, että älä. Soitin ambulanssia ja pariskunta lähti. Mutta vaimo menikin koiran kanssa koirapuistoon ja mies tuli takaisin ja odotti kanssani, kunnes ambulanssi tuli.

Onhan teillä puhelimissa 112-appi? Mehän olimme ajaneet autolla kauemmas vävyn suositteleman koirapuiston lähelle, mutta otimme väärän polun, enkä yhtään tiennyt, missä olemme. Mutta hätäkeskuksen nainen näki tarkalleen ja 20 minuutin päästä ambulanssi ajeli kävelytietä pitkin luoksemme.

Viisas tyttäreni jutteli, että kunhan selviää, missä sairaalassa Jussi tulee olemaan ja mihin kuntoutuslaitokseen menee, niin elämä asettuu ja siitä tulee teidän uusi normaali joksikin aikaa. Niinhän se varmaan on.

Kiva, kun olette olemassa.

Ihan hengästyy jo lukiessa, kyllä niin kohtuuton "synttäriyllätys" Justukselle. Onneksi leikkaus tehty ja toipuminen alkaa ja olette niin rohkeita ja valoisia ja sisukkaita, että kuntoutuminenkin onnistuu varmaan hyvin.

IL, no voi pirskule, miten kävi. Tuli mieleen meirämmiähen kaatuminen, mutta häneltä meni vain se tuhansien tapausten reisiluun pää eikä lonkka. No, onneksi meillä Suomessa on niin hyvät kirurgit, että tuollainenkin vamma saadaan korjatuksi ja kuntoutuksella Justus on pian parempi kuin uusi! Onneksi hän on näin foorumilla saadun mielikuvan mukaan rauhallista sorttia ja varmaan tottelee lääkäreitä ja kuntouttajia kiltisti. Ymmärrän hänen huolesi sinun syömisestäsi, kun syömättömyydestä voi koitua oikeasti haittaa, joten muista syödä äläkä turhaan kanna huolta Justuksen paranemisesta. Se kyllä hoituu!

Karmale, outoa ettei bakteerin laatu selviä. Ettehän te ole edes käyneet missään eksoottisissa maissa sellaisia hakemassa! Bakteerin leviäminen sydämeen taatusti huolettaa sinua erityisesti. Voimia sinulle, että jaksat tukea miestäsi.

Nyt tuntuu olevan niin paljon vaivoja ja sairauksia kaikilla, joten minun kiukutteluni meirämmiähelle tuntuu todella joutavanpäiväiseltä! Hänelle muuten soitettiin Geriatrian polilta, että lääkärille oli tullut peruutusaika ja hän sai tarkistuskäynnin ensi viikon keskiviikolle. Minä en ole huomannut mitään radikaaleja muutoksia, mutta he tekevät siellä taas testejä, jotka kertovat enemmän.

Täällä on tullut tänään lumiräntää oikein tiheästi ja lähes kokonaan puhdistuneet kulkuväylät ovat taas lumen peitossa. Liukasta ei tosin vielä ole, kun lämpöasteet ovat nollan tienoilla, mutta jos alkaa pakastaa, niin sitten tilanne muuttuu taas vaarallisemmaksi.

Me olemme tulossa Helsingin Kaupunginteatteriin perjantaina katsomaan Priscillaa, jota on kehuttu kovasti. Vaihteeksi on ihan kiva päästä taas teatteriin, kun tämä alkuvuosi on siltä osin ollut vähän hiljaisempaa.

Toivotan teille kaikille mukavaa loppuviikkoa ja yritän lähettää teille näin virtuaalisesti tukea miestenne vaikeuksissa ❤️

Nasu, terveiset menevät ja samalla kiitos kaikille muillekin. Tässä oli lisäjännitystä, kun Justus sai suolitukoksen. Suun kautta ei saanut ottaa mitään lääkettä eikä vesitilkkaakaan, kuivaa suuta helpottivat ainoastaan sitruunatikut, joilla siveltiin sisäpuolta. Töölön sairaala oli kuin aavekaupunki, tyhjiä huoneita, muuttorullakoita, osa hoitajista oli lähtijäisjuhlassa ja etsiskelin pitkään, ennen kuin löysin jonkun, kun Justusta poltteli mahasta pahasti. Sai siihenkin lääkettä suoneen.

Sairaala muuttaa huomenna ja torstaina. Suolitukos saatiin onneksi tänään hoidettua ilman leikkausta. Justus siirrettiin Jorviin, lähden kohta sinne, kunhan lepää ensin. Siirto väsytti miehen kokonaan.

Kävin tänään vesijumpassa, mutta riemu jota yleensä tunnen siellä polskiessani, oli kyllä poissa. Tulee takaisin aikanaan. Kävin järjestelemässä jotain Justuksen kotona, kun tuntui, että olen sillä tavalla ikään kuin lähempänä häntä. 

Joko Karmalen miehen bakteeri on saatu selville ja mikä on JJ:n puolison tilanne? Entä Suupaltti?

Hei Ihanaiset,

Niinkuin Menna jo osuvasti sanoi, voihan pirkutti miten Justukselle kävi. Eikö nämä kurjat uutiset koskaan lopu 😢. Meillä on 112 appi juurikin mökkiä ja lenkkejä varten. Vaikka ollaan asuttu tässä osoitteessa jo yli 20 vuotta en minä katujen nimiä muista. En tosin muistanut sitä äppiälään, kun piti ambulanssi soittaa, kotiosoitteen sentään osaan ja postinumeron. Samannimisiä katujahan on ympäri suomea. Isäntä on toipunut tuolilta kaatumisesta hyvin, vähän on olkavarsi vielä kipeä mutta haavaa päässä tuskin näkee. Muuten isännän kunto heikkenee viikko viikolta eikä sille mitään voida, hänellä on ALS 😭. Ensi viikolla hän mene HUS.IM keuhko-osastolle yöksi opettelemaan NIV-laitetta joka on saman tapainen kuin CPAP.

Karmale, olen sydän syrjällään lukenut teidän taistelua terveyskeskuksen kanssa,  onneksi soitit sairaalaan ja sieltä viimein otettiin koppi. Minulla on varpaat ja sormet pystyssä, että bakteeri pian tunnistettaisiin ja oikea täsmäantibiootti löytyisi. Voimia teille molemmille ❤️

Jumbojet, olin niin iloinen, kun miehesi pääsi kotiin ja oli niin pirteä, että teki ruokaakin. Ymmärrän helpotuksesi, minä en ole ehtoisa emäntä ja nyt kaikki kotihommat ovat siirtyneet minulle. Isännällä oli paistinpannun käyttö hyvin hanskassa, hän paistoi ihanat pitsireunaiset letut, kuohkeat munakkaat ja maukkaat pihvit 😋. Minun paistamastani lihasta tulee harmaata kuivaa ja sitkeää. Sunnuntaina isäntä opasti minua munakkaan tekemisessä, kyllä sitä nälkäänsä söi mutta ei se isännän tekemän veroista ollut. Toivottavasti miehesi pääsee taas pian kotiin ja saatte nauttia yhdessä olosta.

Kivikasa,  onnea uudesta pienokaisesta, vauvat ovat ihania etenkin kun ne voi palauttaa takaisin äidille tai isälle, jos parku pääsee 😘.  Me kävimme joku aika sitten ristiäisissä ja olihan lunki juhlakalu. Poika nukkui kuin härski silli koko toimituksen ajan. Pappikin tuumasi ettei moista tapausta ole vähään aikaan tavannut. Vitsailin tuoreelle äidille ettei poika ole meidän sukuun tullut, kun on noin rauhallinen, meillä tavataan kiihtyä nollasta sataan todella nopeasti. Temperamenttia löytyy kuulemma tulokkaaltakin jos rinta ei ole suussa heti, kun nälänhätä uhkaa 🤭.  Esikoinen kun on kyseessä niin vaunuihin oli satsattu viimeisen päälle. Ne hytkyttyvät vauvaa ihan itsekseen ja niissä on kaasu ylämäkeen ja jarru alamäkeen. Heti ruvettiin kehittämään lisää ominaisuuksia, vaunuihin GPS laite ja sinne nukutus lenkki valmiiksi ja vaunujen palautus telakalle niinkuin robotti ruohonleikkurissa.

Isäntä jo kyseli ruokaa, nuoh pitää ruveta perunan keittoon. Voikaa kaikki hyvin, olette tärkeitä joka ikinen 🥰.

Nasu, me asumme Justuksen kanssa kolmen metrin päässä toisistamme. Yleensä olemme aina hänen kotonaan, kun se on paljon tilavampi kuin minun kaksioni, jota sanonkin vaatehuoneistokseni. Muutimme 17 vuotta sitten yhtäaikaa, kun talo valmistui, joten olemme tunteneet kauan, tunsin hänen vaimonsakin, joka sittemmin kuoili syöpään. En oikeastaan halua muuttaa virallisesti yhteen, kun mun tavarat on mulle rakkaita. Justuksen koti on sisustussuunnittelijan laatima, eikä siellä oikein saa muuttaa edes koriste-esineiden paikkaa. En myöskään tunne tarvetta naimisiin (ollaan kihloissa), kun minulla on eroon päättynyt nuoruuden avioliitto ja puolison kuolemaan päättynyt toinen avioliitto. Tällainen elämäntapa sopii meille.

En tiedä, siirretäänkö Meilahteen, eivät tienneet hoitajatkaan. Sain kuitenkin tänään monta muuta asiaa selvitettyä. Vien huomenna unikoneen, ettei tule liian pitkää katkoa sen käytössä. Osastolla saa olla vain kaksi vierasta kerralla. Hoitaja sanoi, että jos Justus pystyy istumaan geriatrisessa tuolissa sunnuntaina, voimme juhlia perheen kanssa alakerran aulassa. Sen näkee sitten loppuviikosta. Sovimme vierailuista hänen lastensa kanssa, esim. kun mä en torstaina pääse, tytär menee.

Pyysin hoitajalta myös korvatulpat Justukselle, kun vieruspedissä on dementkkoukko, joka huutaa samaa lausetta koko ajan. Pääsee onneksi huomenna pois. Tänä iltana nostavat eka kerran jalkeille muutamaksi sekunniksi. Justus nukahtelee vähän väliä, kun saa vahvaa kipulääkettä suoraan suoneen.

Huomenna on uusi päivä!

Moi,

tulin vain toivottamaan kaikille potilaille paranemisia! Ja heidän hoitajilleen valoisaa mieltä! Asioilla on aina, aina, aina tapana järjestyä.

Kun ei itselle erityistä kuulu edelleenkään, nostan esille muutama viikko sitten Hesarista lukemani jutun, jonka mukaan ihmisen biologinen ikä ja koettu ikä poikkeavat voimakkaasti toisistaan. Homma menee niin, että noin kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti ihminen mieltää itsensä vanhemmaksi mitä on (tämänhän varmaan kaikki muistamme omasta teini-iästämme 😉).

Kolmissakymmenissä tapahtuu käänne, ja ihminen alkaa mieltää itsensä todellista ikäänsä nuoremmaksi. Aluksi ero on vähäinen, vain muutamia vuosia, mutta pikkuhiljaa se kasvaa ja viisikymppiset saattavatkin tuntea itsensä vasta vähän yli nelikymppisiksi. Eikä siinä vielä kaikki: ihmisen vanhetessa biologisen iän ja koetun iän ero vain kasvaa: 70-79-vuotiailla (siis ryhmällä johon itsekin tosiasiallisesti lukeudun vaikka en meinaa sitä millään ymmärtää) se on jo 11,5 vuotta. Yhdeksänkymppisillä ero on peräti 20 vuotta!!!

Mikä sitten on syy ja mikä seuraus? Sitä ovat eri maiden tutkijat pohtineet mutta ihan varmoja asiasta ei olla. Yksi selitys voisi olla se että ikääntyminen ei nyky-yhteiskunnassa ole erityisen trendikästä, pikemminkin päinvastoin. Tai sitten vaan ”yksilöt, joilla on nuorempi kuva itsestään, ylläpitävät todennäköisemmin sosiaalisesti, älyllisesti ja fyysisesti aktiivista elämäntapaa, joka on puolestaan eduksi heidän älyllisille toiminnoilleen”, kuten muuan ranskalaistutkija kirjoittaa.

Niin juu, ja jutussa kerrottiin myös 69-vuotiaasta hollantilaismiehestä, joka pyysi että oikeus ottaisi hänen iästään pois 20 vuotta koska hän tunsi itsensä vain vajaat viiskymppiseksi. Tuomarit eivät siihen suostuneet.

Pahus, oiskohan sitä translakia voinut vielä vähän viilata eduskunnassa? Jos kerran saa itse ilmoittaa sukupuolensa niin miksei sitten myös ikäänsä? Että siis esim. kerran vuodessa tai edes joka toinen vuosi voisi vaihtaa ikänsä semmoseksi sopivaksi? 

Äänestättekö jos asetun ehdolle tällaisella vaalilupauksella? 🤣

 Tiinuliinu: Joo äänestäisin heti sinua, jos vaan olisit meidän vaalipiirissä. 😄
Tunnustan, että itsekin miellän itseni nuoremmaksi kuin olenkaan. En nyt kuitenkaan kakskytvuotta....

Tiinuliinu, loistava idea. 
Minunkin henkinen ikä voisi olla n 15 v nuorempi. Valintaoikeuden voisi kytkeä tulossa olevaan sosiaaliturvatunnusten uudistamiseen. Nythän niistä voi  ikävästi päätellä iän. Minulla tämä harha ilmaantui, kun vaihdoin työpaikkaa vajaat 50-vuotiaana. Kohta palkattiin pari 25-vuotiasta, ja kun olin uusi, kuvittelin olevani myös nuori.