Karmalelle voimia jännittävään alkuviikkoon.

Ja lisätodisteita siihen, että Zappa luulee olevansa ihminen. Tänä aamuna tytär jätti läppärinsä muutamaksi hetkeksi pöydälle. Kun tuli takaisin, koira istuu läppärin edessä, neljä näppäintä todennäköisesti masussa ja yksi pöydällä. Luulen sen yrittäneen ottaa selville, mikä niissä koneissa on niin kivaa, että kaikki viettää aikaa niiden äärellä. Onneksi näppäimet on pieniä ja tulevat varmaan luonnollista tietä ulos. Taitaa tulla taas mielenkiintoinen perustelu koira- tai kotivakuutukseen, miksi on hankittava uusi läppäri.

Zappan kanssa tehdään neljä kunnon lenkkiä päivittäin, leikitään ja koulutetaan ja se saa aivan tarpeeksi huomiota osakseen. Mutta ne hetket, kun perhe tekee omiaan, Zappan mielikuvitus on täysin ilman rajoja.

Rakastan koiria, mutta lainakoirat riittävät, vaikka mieli tekisi omaakin pikkupuudelia!

Hei IL
Mulla oli aikoinaan ratsastusonnettomuus, jossa en saanut oikeaa käsivartta nostettua. Hermo oli saanut putoamisesta tällin. Siinä se roikkui. Mutta hermotälli paranee itsestään. Jos Justuksella on hermotälli hermoon, se alkaa hitaasti kyllä parantua. Toivotaan parasta. Kaikkea hyvää. Muistan Justusta iltarukouksessa tänään.

Hyvää ystävänpäivää, KK-60+ -ystävät!

Kevättä kohti ollaan menossa, oikeassa olet Merelle. Tikat nakuttavat Keskuspuistossa reviiriensä rajoja ja snautseriparka ihmeissään kun ääni kuuluu mutta mitään ei näy.

Eipä mulla muuta. Paitsi voimia kaikille omien ja läheisten kipujen ja sairauksien kanssa kamppaileville!

Oho, onpas täällä hiljaista! No sallinette että virkistän mieliänne kertomalla kirjasta jonka olen juuri lukenut (olen mä lukenut muutaman muunkin kirjan mutta osa on omituisia tai muuten sillälailla spesiaaleja ettei niitä oikein osaa edes muille suositella). 

No tää tarkoittamani teos (Venla Jyrkinen: Kumppanina koira) on tarkoitettu koiranomistajille, koirasta haaveileville tai muutoin piskimielisille. Venla on eläinlääketieteen opiskelija, joka hankkii itselleen sekarotuisen koiran joka saa nimekseen Humu. Siitä kasvaa moninaisten kommellusten jälkeen kunnon kaveri, joka seuraa mukana kesätöihin ja lopulta ensimmäiseen varsinaiseen virkapaikkaan Pohjolan perukoille (Venla J. on Inarin kunnaneläinlääkäri).

Itse asiassa lukija saa kaksi kirjaa yhdessä, sillä välillä kirjoittaja kuvailee Humun elämää tai kaksikon (joka paisuu pohjoisessa kolmikoksi sillä moottorikelkkamessuilta mukaan tarttuu muuan mukava mies) yhteiselämää, välillä taas valistaa lukijaa letkeään mutta asiantuntevaan tyyliin siitä, mitä koiranomistaminen on. Lähtien siis siitä kun pennusta haaveillaan ja se tulee kotiin osoittautuen täysin toisenlaiseksi kuin unelmat. Ja päättyen siihen kun lemmikistä on luovuttava (kahden viimeisen luvun aikana itkin).

Vahva suositus, kuten on tapana sanoa. Samat sanat myös Helsingin Kaupunginteatterin kantaesitysnäytelmästä Ei kertonut katuvansa. Se perustuu Tommi Kinnusen samannimiseen romaaniin ja kuvaa väkevällä tavalla saksalaisten sotilaiden mukaan lähteneen mutta Narvikista takaisin kääntyneen naisjoukon matkaa halki hävitetyn Lapin ja samalla läpi omien elämäntarinoidensa, menneiden kokemusten ja tuntemattoman tulevaisuuden.

Kulttuuripläjäyksen vastapainoksi lähden nyt kävelylle läheisiin lumimaisemiin. Koiramme Lyytin kanssa, luonnollisesti!

Tarjotkoon elämä teillekin parasta mahdollista seuraa ja kivoja kokemuksia! Jaksellaan!

Tervehdys täältäkin pitkästä aikaa.

Kiitos Tiinuliinu toivotuksista. Parhaasta seurasta olen saanut nauttia niin työssä kuin vapaa-aikana.
Uusia kokemuksia on myös mahtunut päiviini niin paljon että en ole ehtinyt täälläkään pistäytyä kuulumisia kertomassa.

Jos hyvin käy, niin saan keskiviikkona urakan loppuun työtöissä. Tekemisen puutteesta ei tarvitse senkään jälkeen kärsiä sillä vapaaehtistyöt ovat jääneet vähän rästiin kun illalla ei aina jaksa töiden jälkeen touhuta entiseen malliin.

Sunnuntaina juhlittiin eläkeyhdistyksen 50-vuotisjuhlia. Olin vastaanottamassa juhlavieraita ja tunsin nuortuneeni itsekkin kun kuuntelin onnittelupuheita viisikymppiselle.😂

Jalkavaivakaan ei haitannut juhlan tanssiesityksessä ja ehdin jo ajatella selättäneeni sen. Palasin ikäisekseni kun lähdimme sunnuntai-iltana tarpomaan kauppaan lumisohjossa ja polvesta nilkkaan valahtanut kipu hankaloitti paluumatkaa.

Nyt täytyy jättää kuulumiset tähän ja joutua aamupalalle jonka jälkeen suunnistan kuntosalille ohjattuun kuntopiiriin.

Hyviä vointeja kaikille. Sairaille toipumista ja läheisille voimia myötäelämiseen.

Olen elänyt vahvasti myötä lukiessani IL:n, Karmalen ja Kesäheinän kirjoituksia miestenne elämäntilanteista. Onneksi hyviä hetkiä on ollut ja on, kuntoutus etenee ja elämä jatkuu. Jaksamista teille. On ollut mukava lukea siitä, miten rakkaita Kivikasalle ovat nämä pikkuiset Murunen ja vauva. Murunen kuulostaa tosi valloittavalta ja hän on ottanut vauvan hyvin vastaan. Ja miten nopeasti vauvat kasvavat ja sitten saa elää isovanhempana mukana ihan erilaisissa asioissa niin kuin Pikseli ja Tiinuliinu nyt tekevät. Kiva myös kuulla sinusta Likka 47 tälläkin foorumilla. Mennan, Tiinuliinun ja ILn teatterireissut tuovat aina pienen siivun kulttuuria näihin meidän juttuihimme. Ja Lyytin ja Zappan ihmeellisistä seikkailuista luen aina tosi mielelläni niin kuin kaikkien teidän muidenkin elämästä.

Billy Holiday laulaa ” Muistojen bulevardissa”. Ajatukset karkaavat jonnekin kauas. Sinne missä sydän itki, kun erosin ensimmäisestä poikaystävästäni. Missä kirjoitin nuoruuden intohimolla runon elämän epäoikeudenmukaisuudesta ja seuraavana päivänä runon siitä miten ihanaa elämä onkaan. Aikaan, jolloin ruusut kukkivat tammikuussa, kun näki poikaystävän hymyn. Missä tuuli vei aina synkät pilvet ja toi ne takaisin myrskyn nopeudella. Aikaan tuhansia päiviä sitten.

Tänään olen epävarman onnellinen. Mies pääsi sairaalasta kolme viikkoa sitten. Oli monta ihanaa päivää ja sitten eilen tulehdukset taas uusiutuivat. Nyt kokeillaan menisivätkö antibioottikuurilla ohi. Minun elämäni on nyt tällaista. Vähän niin kuin nuorena. Päivien ilo muuttuu hetkessä kyyneliksi, joita itken silloin kun kukaan ei näe. Kädet menevät ristiin vaikkei sanoja oikeastaan ole.

Tulee mieleen iltahartaus, jonka joskus kuulin. Istuimme nuotion ympärillä, joukko nuoria. Elokuun täysikuu heijastui mereen. Ilta oli lämmin. Nuorisopappi alkoi kertoa Jaskasta, joka tosissaan yritti rukoilla vaikkei oikein tiennyt miten pitäisi rukoilla. Hän aloitti reippaasti: Rakas Jeesus, minä olen Jaska….Sitten hiljaisuus. Yhtään pidemmälle hän ei koskaan päässyt, sanoi vain: Rakas Jeesus minä olen Jaska...Sitten hän melkein jo menetti toivonsa, kun ei yksinkertaisesti osannut rukoilla vaikka olisi niin kovasti halunnut. Ja kun hän taas yritti: Rakas Jeesus, minä olen Jaska...Hän kuuli lempeän vastauksen:- ” Rakas Jaska, minä olen Jeesus”. Niin yksinkertaista. Ei tarvitse osata, voi vain luottaa siihen, että sanoittakin tulee ymmärretyksi.

Pakkasta on 15 astetta. Lunta sopivasti. On hieman liian kylmä minun keuhkoilleni lähteä kävelemään. Muistojen bulevardi päättyi. Nuoruuden muistot häipyvät mielestä. Juuri nyt kaikki on meidän elämässämme hyvin. Serkkuni tyttö, joka kuoli syöpään, kirjoitti muutama päivä ennen kuolemaansa omalle Facebook sivulleen: ” Nauttikaa kaikista niistä hetkistä mitä teillä on. Ne voivat joskus tuntua vaikeilta mutta ovat elämisen arvoisia”!

Niinpä. Iloinemme ja suruinemme me joka tapauksessa elämme ja niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Näissä tunnelmissa tänään. Hyvää tätä päivää itse kullekin.

Kiitos❤️

Voimia kaikille niin miestenne sairauksissa kuin omissannekin❤️

Meillä isäntä leikattiin viime keskiviikkona.. leikkaus meni hyvin. 
Sai perjantai aamuna jonkin kohtauksen ja oli jo luullut lähdön hetken koittavan. Ei tiennyt edes nimeään kun olivat kyselleet, muistaa vain ettei kuullut mitä ihmiset vierellä puhuivat. 
Pelottavaa ja oli pelottanut itseäänkin.
Muistaa että sängyllä lykkivät käytävää pitkin?
Poika soitti hoitsulle ja olivat ensin luulleet aivoinfarktiksi? Jotain aivoperäistä se oli ollut?
Verenkiertohäiriö?

No nyt kuitenkin voi paremmin. Kovat lääkitykset ja antibioottia monta kertaa päivässä.
Toivon niin, että kuntoutuu…

Eilen oli siirretty tänne omaan sairaalaan ja nyt pääsen itsekin katsomaan. Tuonne kauemmas en voinut lähteä. Poika siellä kävi monta kertaa.
Vaikutti aamulla pirteältä. Menen päivällä katsomaan ja poikakin lupas ajella tänne.

Nyt aurinko pilkistää pilven takaa, tuntuu että antaa voimaa itsellekin!

Oikein hyvää vointia kaikille💕

Voi Jumbojet!❤️ Sinä osaat niin sanoa viisaasti. Silmät kyyneltyivät tuosta Jaskastakin. En tiedä itsekään, osaanko rukoilla, en ole niin kovin uskonnollinenkaan. Usein kuitenkin huomaan ristiväni käteni ja iltarukous on ollut mukana lapsesta asti. 
Toivon kaikille voimia sairauksien ja muiden murheiden kanssa. Jostain olen lukenut joskus, että ei ihmiselle anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Joskus se vaan tuntuu kuitenkin ylivoimaiselta. Siis voimia❤️

Mies lähtee tyttären tyttärensä kanssa Englantiin ja minä valmistaudun täällä vauvan viikonloppuiseen juhlaan leipomalla vähän suolaista ja makeaa. Eilen tein kinkkupiirakoita pakkaseen ja tänään feta-pinaattipiirakoita. Perjantaina sitten geishasuklaa-browniepiirakkaa ja punaherukka-valkosuklaajuustokakkuja. Miniä hoitaa itse muut tarjottavat. Odotan niin näkeväni taas pikkuiset. Eilen tuli pojalta video, jossa Murunen iloisena hiihti umpihangessa heidän pihallaan. Sauva putosi ja siitä vasta iloa irtos 😄 Hän on kyllä niin iloinen ja touhukas. Jään vielä tiistaihin asti sitten Ouluun ja saan leikkiä Murusen kanssa. Eikä sitten mene kauan kun taas nähdään kun mennään koko porukalla (myös tyttäret miehineen) Iso-Syötteelle viikoksi. Voi että odotan niin sitäkin reissua. 

Tänään hain hammaslääkäriltä viimein sen uniapneakiskon. Harjoittelin sen laittamista suuhun ja poisottamista. Kumpikin oli aika haasteellista, varsinkin poisto. Se vekotin jotenkin imaisee kiinni hampaisiin ja sain todella käyttää voimaa, että sain sen irti. Sanoinkin, että tuun sitten aamulla takaisin, jos en saa sitä irti suustani😄Tuntui, että hampaatkin lähtee mukana ja oli hankala saada siitä otetta. Huh sentään, mitenhän pärjään sen kanssa. 

Täällä oli -12 pakkasta aamulla. Ajattelin mennä hiihtämään, mutta en viitsi noin kylmällä. Alan siis leipomaan.
Mukavaa viikon jatkoa. 

Moikkelis!

Karmale. toivottavasti miehesi toipuu leikkauksesta hyvin. Läppäleikkaus on käsittääkseni suuri leikkaus ja nukutuksessa on aina riskinsä ja vanhemmalla iällä riskit tietenkin kasvavat, mutta onneksi hän kuitenkin saa hyvää hoitoa.

Jumbojet, sinunkin miehellesi toivon paranemista. Onneksi sinulla on luja usko, mutta samalla myös realismia, mitkä tekevät sinusta vahvan ja vaikka joskus tulee vaikeita hetkiä, niin kuten sanoit, niin kauan kuin on elämää, on toivoa❣️

Minä olen ihan puhki! Meillä oli nimittäin siivouspäivä ja kyllähän sitä vähemästäkin väsyy, kun katselee kahden naisenpuolen uurastavan 2,5 tuntia 🙄  Nyt on taas ihanan puhdasta. Kohtapuolin olemme nauttineet tästä ihanuudesta vuoden päivät ja ainoa harmi on se, etten pitänyt päätäni ja ryhtynyt tähän jo vuosia sitten! En sitä oikein itsekään ymmärrä, kun en yleensä keneltäkään lupia kysele ja sitten annoin meirämmiähelle periksi asiassa, joka oli ihan itsestään selvä juttu eli me emme itse siivoa, joten palkataan joku se tekemään! no, parempi myöhään kuin ei silloinkaan 😄

Olimme 12. pvä vihdoin ja viimein katsomassa Wagnerin Lentävän hollantilaisen Tampere-talossa. Kyllä sitä oli odotettu, mutta odottaminen kannatti. Esitys oli kaikilta osin napakymppi ja nautimme siitä todella kovasti. Hollantilaisen osan lauloi Tommi Hakala, joka debytoi nyt roolissa ja olen muutamankin erinomaisen version nähnyt, mutta Hakala oli kerrassaan loistava. Äänellisesti hän on tällä hetkellä parhaassa vireessä ja vuosien kokemus on tuonut esittämiseen syvyyttä ja draamantajua. Dalandina oli minulle ennestään tuntematon basso Matti Turunen ja kun lueskelin hänestä netissä, niin huomasin hänen saaneen aikoinaan mm. Matti Salminen-säätiön stipendin eikä niitä todennäköisesti turhille jätkille jaeta! Sentan roolin lauloi eteläafrikkalainen Johanni van Oostrum, jolla oli vahva ja kaunis sopraanoääni. Oopperan on ohjannut Marika Vapaavuori ja tämä oli hänen ensimmäinen oopperaohjauksensa. Hän on ohjannut mm. Helsingin Kaupunginteatterissa, Tampereen Työväenteatterissa, Turun kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa, Pyynikin kesäteatterissa, Vartiovuoren kesäteatterissa, Tampereen Komediateatterissa, Teatteri Telakalla, Ahaa Teatterissa ja useissa itse kokoamissaan ryhmissä ja kaikki mitä olen arvosteluista lukenut on ollut ylistävää ja kyllä hän onnistui nytkin. Lavastuksen suhteen oli virkistävää nähdä viitteellisen lavastuksen sijaan kunnollinen toimiva lavastus, jossa oli taitavasti myös hyödynnetty videotekniikkaa. Samanlaista oli myös Tampereen Teatterin Anastasia-musikaalissa ja vaikka en välttämättä ole kauhean innostunut videotaiteesta, niin lavastuksellisesti se täydentää oivallisesti kiinteää lavastusta ja luo näyttävyyttä. Kuoro oli jälleen loistava, kuten se oli Carmenissakin ja kun ottaa huomioon, ettei kyseessä ole ammattikuoro kuten Kansallisoopperassa, niin taidollisesti se on vähintäinkin yhtä hyvä.

Muuten, katsomossa vieressäni istui kirjailija Virpi Hämeen-Anttila ja meille kehkeytyi vilkas keskustelu, joka alkoi siitä, kun hänkin oli odottanut ostettujen lippujen kanssa kaksi vuotta! Ehdimme sitten ruotia monenlaisia asioita aina hänen saamastaan Vuoden johtolanka-palkinnosta alkaen, josta häntä onnittelin, kun olin siitä aikaisemmin lukenut. Hän osoittautui erittäin hauskaksi ja huumorintajuiseksi ja erotessamme hän totesi, että olisi ollut hauskaa rupatella enemmänkin! Löysin hänet facesta ja laitoin kaveripyynnön, mutta olin jo huomannut, ettei hän siellä paljon käy, joten voi olla, etten ihan pian kaveriksi pääse. Meillä on kuitenkin pari yhteistäkin kaveria 😃  Laitoin hänelle messengerillä viestin, johon hän kyllä vastasi. Olen lukenut kehuja hänen dekkareistaan, mutten ole niitä itse lukenut. Löysin kuitenkin useita kirjaston e-valikoimista, joten täytyypä tutustua.

Kuriositeettina täytyy kertoa, kun hän sanoi itse käyvänsä usein konserteissa, kun hän oli tottunut niihin nuoruudessaan kotonaan ja oli kuulemma soittanut pianoakin. Miehensä kuulemma on melko epämusikaalinen eikä tykkää käydä konserteissa, kun hän pitkästyy siellä, mutta oopperasta hän pitää, kun siinä on juoni, jota on hauska seurata!

Täällä on seitsemisen astetta pakkasta ja aamupäivällä satoi lunta sellaiseen hollywoodilaiseen tapaan eli isohkoja hiutaleita harvakseen. Talvi siis jatkuu ja hyvä niin. Etelässä lienee nyt hiihtolomaviikko ja meillä on sitten seuraavalla viikolla, vaikka eipähän se meitä hytkäytä, kun ei tarvitse itse hiihtää eikä myöskään huvittaa hiihtolomalla olevia jälkeläisiä! Tällä hetkellä ei onneksi ole kovin liukasta, mutta viime viikolla meirämmiäs oli komeasti lentänyt kyljelleen postilaatikolla käydessään, kun oli vetänyt jalkaan talvikenkien sijaan kävelykengät 🙄  Onneksi siinä kolhiintui vain ylpeys eikä sekään kovin pahasti, kun ei ollut sivullisia näkemässä! Olen sen jälkeen kuitenkin katsonut, että hän laittaa talvikengät, kun ei olisi yhtään tarvetta uudelle lonkanmurtumalle. Mistä tulikin mieleen Justus! IL, kuinkas Justuksen kuntoutuminen edistyy ja joko sinä pystyt nukkumaan?

Mukavaa viikon jatkoa sekä terveyttä ja/tai tervehtymistä kaikille 😃

Jatkan vielä vähän, kun huomasin olleeni Kivikasan kanssa yhtaikaa foorumilla.

Ensinnäkin totean "närkästyneenä", ettei tällaisella laihdutus ennen kaikkea-sivustolla saisi kertoa moisista herkuista. Varsinkin geishasuklaa-browniepiirakat ja punaherukka-valkosuklaajuustokakut ovat ehdottomasti kiellettyjä 😋

Minäkään en ole lainkaan uskonnollinen eikä minun lapsuuteenikaan kuluneet iltarukoukset sun muut. Olen varmaan täälläkin kertonut, miten äiti oli hämmästynyt, kun olin nelivuotiaana ilmoittanut haluavani pyhäkouluun. Syy oli se, että kaikki vähät leikkikaverinikin siellä kävivät. Äiti ei tietenkään halunnut kieltää, kun se oli oma tahtoni, mutta olin sitten toisen kerran jälkeen ilmoittanut, etten enää sinne mene, kun siellä on niin lapsellista 😆  Siinä valossa hämmästyisin kyllä suunnattomasti, jos löytäisin itseni rukoilemasta enkä usko niin tiukkaa paikkaa koskaan eteen tulevankaan, ettenkö selviäisi siitä omin aatoksin ja asiaankuuluvien ammattilaisten avulla! Onneksi meille kaikille löytyy itselle sopivat vaihtoehdot.