Nyt tulee "omaa napaa", koska en jaksa skrollata taaksepäin. Olen kyllä lukenut kaikki, iloinnut ja surrut mukananne.

Viideltä ensimmäiseltä vuodelta minulla ei ole mitään vappumuistoja. Ei sitä maalla vietetty. Kun 6-vuotiaana muutin Helsinkiin äidin ja isän luokse, jotka olivat onnistuneet ostamaan oman kaksion, aloin myös viettämään vappuja. Kävimme vappukävelyllä, sain ilmapallon ja vappuhuiskan, joka säästettiin aina seuraavaksi vuodeksi. Ehkä myös markkinapallon. Äiti teki munkkeja ja tippaleipiä. Polvisukat sai laittaa ensimmäisen kerran, jos oli riittävän lämmintä.

Naimisissa ollessamme meitä asui kerrostalossa useita nuoria perheitä. Vietimme useita vappuja jonkun kodissa. Lapset nukkuivat kotonaan, ja heitä käytiin vähän väliä katsomassa, ettei kellään ole mitään hätää. Minä ja mieheni emme juoneet alkoholia paljoakaan, joten vappuaamuna veimme usein naapurinkin lapset vappukävelylle kaupungille. Kerran Aarno (Loka) Laitinen katsoi Espan puistossa touhujamme vino hymy huulilla, kun meillä oli neljä 1-5 -vuotiasta lasta ja kaikilla vielä Bunukan haalarit yllään, joten sisaruksiksihan heitä luuli.

Katsoin osan KOM teatterin 50-vuotisjuhlakonserttia ja olin pettynyt. Eivät nuo laulut enää iskeneet niin kuin nuoruudessa. Kuoroesityskään ei ollut kovin tasokasta. Vaikka heillä oli oikein orkesterisäestys, yhdessä pitkässä rivissä seisominen aiheutti sen, että laulu ei aina sujunut samanaikaisesti. Toinen pää ei kuullut mitä toinen lauloi. Tuttu ilmiö myös oman viihdekuoroni kanssa viime kesältä, kun esiinnyimme ulkona.

Vappupäivänä lasten perheet olivat meillä syömässä tavanomaisen vappumenuen (salaatti, patonki, perunasalaatti, nakit, lihapullat, lohkoperunat, sima ja munkkirinkilät). Muut paitsi minä ja mieheni pelasivat Ticket to Ride Japan -lautapeliä.

Siirsin Välimeren kasvini sisältä lasitetulle terassille. Sitruunapuulla ei ole hätää, mutta viikuna on alkanut ruskistaa lehtiään ja todennäköisesti pudottaa ne. Olen nostanut sen yöksi sisään, mutta vahinko on ilmeisesti jo tapahtunut. Mitähän mahtaa tapahtua hedelmien raakileille, joita on nyt kehittymässä 9 kappaletta? Kasvi luulee, että on syksy.

Abi sai ensimmäisen työpaikkansa. Hän aloittaa Helsingin kaupungin uimarantavalvojana kesäkuussa. On ollut hyötyä vesipallon B-sarjan hopeamitalijoukkueeseen kuulumisesta. Ja kyllä se ylioppilaslakki ja -juhlatkin ovat keväällä tulossa. Mumma iloitsee nuoren puolesta.

Olen ehkä nukkunut hieman paremmin sen jälkeen, kun hankin painopeiton. Kohta siitä ei ole apua, kun alkaa olla niin kuuma, ettei peittoa voi pitää. On hankalaa, kun mies palelee monen peiton alla öisin ja minä hikoilen. Koneellinen ilmastointimme ei jäähdytä, ja olen koettanut ehdottaa ilmalämpöpumppua, mutta kun toinen ei oikein innostu ajatuksesta.

Ja niin: sote ei sittenkään ole minua hylännyt. Laitoin KANTAan verenpainelääkereseptin uuusimispyynnön, ja pian sain terveyskeskuslääkäriltä tekstiviestin, että hän on laittanut minulle laboratoriolähetteen ja verenpaine pitäisi mitata viikon ajan aamuin ja illoin  -ja toimittaa hänelle. Lääkäri soittaa tuloksista ja tarvittaessa saan ajan vastaanotolle. En ole kolmeen vuoteen vaivannut käynnilläni kuormitettua terveyskeskusta, mutta ei minua kuitenkaan ole ihan unohdettu.😊

Suupaltin surusanoma oli niin lamauttava, että kaikki omat asiat ovat tuntuneet ihan mitättömiltä. Voimia sinulle ja perheellesi! 💗

Kipalle toivon kivuttomampia päiviä - ja iloitsen kanssasi tyttäresi hääjuhlasta! 💕 

Voi teitä onnellisia, jotka saatte viettää aikaa pienten lastenlastenne kanssa. Tuo aika on niin korvaamatonta ja menee ohi niin nopeasti! Yhtä rakkaita he ovat vanhempinakin, mutta toisella lailla.

Ihania vappumuistoja, kerron kohta omani. Mutta ensin kerron, että tänään nostimme Justuksen kanssa lonkkamaljat sen kunniaksi, että aamun röntgenissä lonkkamalja todettiin täysin luutuneeksi! Ortopedi näytti tietokoneelta, että lonkkamalja oli lohjennut kuuteen osaan ja sen kokoamisessa menikin sitten se kuusi tuntia ja että tapaus on niin harvinainen siksikin, ettei lonkkaluu murtunut ja että Justuksen ikäisellä luutuminen on sujunut niin hyvin. Ensi viikolla voidaan palauttaa rollaattori ja muut apuvälineet, kyynärsauvaa voi vielä käyttää henkisenä tukena, mutta muuten voi jalkaa käyttää täysin normaalisti. Minä siihen, että lähdetäänpäs sitten klapihommiin, johon lääkäri parkaisi, että älkää, meillä on sairaala täynnä klapikoneen käyttäjiä!

Toinen iloinen aihe maljannostoon on se, että Suomen Akatemia myönsi tänään Justuksen miniälle rahoituspäätöksen ja akatemiatutkijan homman kahdeksi vuodeksi. Summa on lähes 900.000,- ja miniä kokoaa oman tutkimusryhmänsä, joka tutkii vesiperhosten evoluutiohistoriaa.

Tuntuu kummalliselta kirjoitella näistä omista iloisista asioista, kun ajatukseni ovat usein Suupaltin vaikeassa elämäntilanteessa. Aina, kun näitä surullisia kuolinviestejä tulee, elän uudelleen mieheni kuoleman ajat. Eikä sellaista päivää vielä ole ollut, etteikö hän käväisisi mielessäni.

Mutta nyt vappumuisteloihin, vaikka vappu on jo ohimennyttä tältä vuodelta. Minä olen kotoisin Kotkan Karhulasta ja siellä mentiin aina katselemaan kulkueita, joita oli kaksi isoa; kommunistit ja sosiaalidemokraatit. Me lapset saimme pukea nätit mekot ja polvisukat ja valita mieleisemme kaasupallot ja vappuviuhkat. Yleensä meillä oli vieraita ja vapunpäivänä katettiin olohuoneeseen notkuva herkkupöytä.

Naimisiin mentyäni asuimme jonkin aikaa Teekkarikylässä ja niistä vapuista minulle on hieman hatarahkoja muistoja. Ehkä silloin alkoholikiintiö tuli täyteen, koska minulle riittää nykyisin yksi malja ja ehkä viinilasillinen ruoan kanssa. Tänä vuonna aloitimme vapunvieton jo lauantaina, kun osallistuimme Multalan Sarin vaalijuhliin. Hän oli kutsunut vaaliavustajiaan ja tukijoitaan, minä olin tukenut kampanjaa, vaikken häntä helsinkiläisenä voinut äänestää. Juhlat olivat hauskat ja Justuskin silmin nähden nautti iloisesta hälinästä ja ihmisistä. Minä olin tietenkin kuskina, kun juhlat olivat niin kaukana, että taksi olisi tullut liian kalliiksi.

Vapunpäivänä juhlimme ystäväpariskunnan kanssa mökilläni, olin tehnyt sillikranssin alkuun, Justus valmisti appelsiinikanaa ja jälkiruoaksi olin leiponut sitruunatortun. Me naiset lähdimme sitten koiraa ulkoiluttamaan ja saimme juteltua "naisten juttuja", miehillä oli ihan rattoisaa keskenään. Todettiin, että tässä iässä mukavin tapa juhlia vappua on syödä hyvin ystävien kanssa ja jutella.

Nyt suunnittelen kakun paistamista sunnuntaiksi, vien sen lapsenlapsenlapsen nimiäisiin rotinoina. Onko teillä vielä tapana viedä rotinoita, kun menette vauvaa katsomaan? Olen kyllä ostanut varsinaisen lahjankin vauvelille, mutta minusta on hauskaa jatkaa rotina-perinnettä, luulen, että juhlissa on monta nuorta, jotka eivät ole sellaisesta ikinä kuulleetkaan.

Jaaha, Justus tuntuu kuorsaavan päikkäreillään. Minä kyllä ilmoitin, että nyt se passaaminen loppuu, mutta hän vikisi jotain, ettei noin äkkiseltään häneltä voi alkaa kaikkea vaatimaan! No ihan aluksi valtaan oman puoleni sängystä, hän on nukkunut minun paikallani, kun se on lähempänä ovea ja rolla on mahtunut sängyn viereen kunnolla.

Valkovuokkokimppu on tuossa pöydällä, miten ne vaatimattomat kukkaset aina ovatkin niin valtavan herttaisia.

Heippa, 

lyhyt tervehdys täältä. Ainakin yritän pitää sen lyhyenä.

Ihan ensin haluan kiittää kirjoituksistanne. Olen kyllä lukenut kaikki, mutta viime aikoina en ole edes ehtinyt joka päivä käydä täällä sivustolla. Nyt olen rakkaan siippani läppärillä. Hänellä on parhaillaan kesken mun läppärin tyhjennys-ja korjaus operaatio. Se temppuilee niin paljon, että usein harmittaa, kun pitkäkin teksti katoaa. Ja nyt ei ole kyllä käyttäjästä kiinni - se vaan esim. yhtäkkiä ei enää ole yhdistynyt Wifiin. Lisäksi alkoi temppuilemaan siten, että aivan yllättäen jymähti paikoilleen eikä mikään näppäin eikä hiiri toiminut. Pakko oli vaan sammuttaa kone väkisin ja avata uudelleen. Siippani on jo pitkään puhunut, että tekisi tuon toimenpiteen, mutta oon lykännyt, että sain kirjoittua puheeni Italian häihin valmiiksi. 

Tänä vuonna alkuillasta saunan jälkeen minä viimeistelin puhetta ja siippani taisi katsoa jotain urheilua. Kyllä me sitten ruuan myötä ja illan edetessä vähän vappuakin juhlistettiin. Vappupäivänä meillä oli lähimmät naapurit kylässä. Aurinko onneksi paistoi, vaikka muuten oli viileää. Näin pystyimme kuitenkin nauttia ulkoilmassa, kun lasitettu terassi oli tarpeeksi lämmin. Yksi skumppapullo siinä meni neljään pekkaan - kaksi kaatoa taisi jokaiselle tulla. Tarjottavani muuttui, kun ensin olin ajatellut sellaisia kalaisia pikkusuolaisia, mutta lopulta tarjolla oli juustolautanen hedelmineen ja kekseineen. Oli ihan hyvä valinta... juustot olisivat menneet pian vanhoiksi. 

Lapsuuden vappuina muistan, että kävelimme Taalian torille, josta saimme erilaista vappukrääsää. Markkinapallo oli kova sana. Minullakin on mielikuva, että jos oli tarpeeksi lämmintä, niin sai ekan kerran polvisukat jalkaan. Myöhemmin tutustuttuani siippaani vietimme usein vappua kahdestaan täällä. Monet ystävistämme ihmettelivät asiaa... olemme molemmat syntyperäisiä stadilaisia ja halusimme tulla tänne korpeen... Täällä oli silloin pienen pieni appiukon mökki, taisi olla 16 neliötä. Ei ollut sähköä, vaan kaasuhella ja kaasulla toimiva jääkaappi. Niin, että olemme olleet ihan nuoresta pitäen totaalisen mökkihulluja. Yhden vappuaaton muistan, että olimme kaupungissa ystävien kanssa juhlimassa. Silloinkin lähdimme vappupäivänä heti tänne.  Kun omat lapsemme olivat pieniä, emme enää tulleet vapuksi tänne. Tooosi monta vappua vietimme tätini (on kuin isosisko minulle, 5 v minua vanhempi) perheen kanssa. Asuvat kaupungissa ihan meidän lähellä rivitalossa, joten oli kiva, kun sai pihalla grillata. Lapsille piti tietysti hankkia ilmapallot. Taisi käydä enemmän kuin kerran, että meidän pojalta katosi pallo taivaan tuuliin. Jossain vaiheessa, kun lapset eivät enää viettäneet kanssamme vappua ja olivat lähes aikuisia, että saatoimme jättää vapuksi kotiin, niin siirryimme taas viettämään vappua tänne. 

Tiinuliinu, kyselit aiemmin Rooman hotellista. Tutustuimme sekä sinun ehdotukseesi että Mennan ehdottamaan. Molemmat olivat hyvällä paikalla, mutta meillä oli vaikeuksia löytää sellainen hotelli, jossa olisi samassa kaksi erillistä huonetta ja ovi välissä. Oli meinaan sellaisiakin, joissa oli oviaukko toiseen makuuhuoneeseen, mutta ovi puuttui. Isäni kuorsaa niin paljon, että en pystyisi nukkumaan lainkaan ellei olisi erillistä huonetta oven kanssa. Lopulta olimme jo valmiina tilaamaan kaksi erillistä huonetta ja siippani olisi mennyt isäni kanssa samaan huoneeseen (lähes 90 v eikä puhu kieliä), kun sitten onneksemme löysimme yhden hyvän vaihtoehdon. Nimeä en nyt muista, mutta on keskustasta ja lyhyen matkan päässä on sopivia kohteita katseltavaksi. Vatikaanin nyt jätämme suosiolla väliin, kun meillähän on todellisuudessa vain yksi kokonainen päivä aikaa siellä. 

Kun verkot olivat toista kertaa vedessä, saimme 6 kiloisen hauen ja pari kilon painoista lisäksi. Kuusikiloinen meni yhdelle naapurille ja loput ruodottomina fileinä pakkaseen. Emme sitten pitäneet verkkoja kuin ne kaksi yötä, kun saalista tuli tuota tahtia. Juuri äsken siippani kävi laskemassa verkot - nyt ne ovat "uudessa" paikassa ja huomenna nostamme ne ylös.

Toissa-aamuna ennen kaupoille lähtöä siippani kuuli ihmeellistä ääntä ja lähti kulkemaan rantapolkua pitkin kohti lähinaapurin taloa (eivät olleet mökillään silloin). Matkalla oli polulla vähän heidän mökkinsä jälkeen kuollut supikoira. Siippani kokeili kepillä ja oli otus jo ihan jäykistynyt. Illalla lähetin naapurille kuvan ja viestin. Eilen sitten sopi siippani kanssa, että hän veisi sen kauemmaksi heidän mökistään, kun oli vielä koossa. Sanoi, että alkaa haista tosi pahalle, jos siihen jättää. Mitään ulkoisia merkkejä ei näkynyt, mutta naapuri arveli itse, että jospa kyy olisi sitä purrut. Kuikan huuto on nyt kuultu ja kuikkia nähty jo useampaan kertaan ennen kuin huudon kuulimme. Järvessä olen käynyt kokonaista kolme kertaa... Vesi on jääkylmää edelleen. Ihanaa, että tuli vähän vettä, Heti tuli koivuihin ja pensasisiin pieniä hiirenkorvia. 

Minä olen tehnyt listaa listan perään. Torstai tällä viikolla meni Mikkelissä. Nyt ei tarvinnut paljon ruokia ostella. Löysin itselleni mm. oikein hyvät Asics Gelin lenkkarit ja aika paljon muutakin. Onnistuin vielä yhdessä kaupassa niin, että laittoivat minulle jemmaan tietyn hajuveden ja käyn sen maanantaina ostamassa, kun alkaa 20 pinnan ale noista tuotteista. Tuoksu on mielestäni hurmaava. Ehkä osasyy miksi pidän tuoksusta, on se, että siitä tulee tyttäremme mieleen.  Alunperin ei ollut enää tarkoitusta mennä maanantaina Mikkeliin, mutta sainkin ajan hermoratatutkimukseen silloin. 

Ensi viikolla kaupungissa on "tiukka" ohjelma. Siipalleni piti kirjoittaa oma lista, jossa ei ole liikaa mitään ylimääräisiä selostuksia, että tietää, missä mennään ja milloin. Äitiäni käymme katsomassa heti tultuamme kaupunkiin ja toisen kerran sitten lauantaina, jolloin juhlimme äitienpäivää yhtä päivää aiemmin. Sieltä suuntaamme äitienpäivän viettoon tyttären ja vävyn luokse. Sunnuntai menee varmasti kaikilla silitys- ja pakkaushommissa. Torstaina siippani menee isäni luokse kaatamaan puita. Samalla varmaan tekee homman loppuun asti ja jää saunomaan isäni kanssa. 

Eilen kyllä säikähdin, kun sain soiton Kuopiosta. Minulle olikin laitettu aika siihen PET-kuvaukseen jo heti Rooman jälkeiselle viikolle.... Yleensähän pitää ennemmin hopuuttaa, että pääsisi aiemmin, mutta nyt näin päin. Asia kyllä vaivaa päätäni, mutta löytyypä siitä sitten mitä tahansa, niin varmasti parempi että aiemmin kuin myöhemmin. 

Ja sain myös torstaina HUSista soiton - etukäteen sovittu. Maaliskuussa, kun olimme edellisen kerran siellä "etelässä", kävin HUSin taholta polven röntgenissä. Minä olen ollut polven tekonivelkontrollissa jo aikana ennen koronaa. Nyt oli varsinkin oikea polvi jo kuvissakin niin surkea, että laitettiin leikkausjonoon. Puolitoista vuotta arvioitiin jonotusajaksi - eli menisi ei tämän vuoden vaan seuraavan vuoden syksyyn. Hyvä ajankohta minulle, jos on myöhäinen syksy. 

Tänään on suunnitteilla perunoiden istutus sellaisiin laatikoihin. Eilen siirsimme sisätiloissa talven yli olleen jääkaapin takaisin terassille omalle paikalleen. Ihanaa, kun heti tuli niin paljon avaramman näköistä. Huomenna, jos ei öiden osalta ennusteet muutu, siirrämme sisällä tilapäisesti olevan pakastimen varastoon. Ja taas tulee tilaa. Toisaalta olin jo tottunut, että laskutilaa oli vähän enemmän ja kauppareissujen jälkeen oli helpompaa tyhjentää ostokset, kun toinen jääkaappi ja pakastin olivat täällä sisätiloissa. Meillähän on sellainen iso jääkaappipakastin normaalisti täällä. Vanhan mökin jääkaappi on ollut päällä pääsiäisestä lähtien ja sinne kuskasin nytkin tuosta "terassin jääkaapista" tavaraa. Huomasin meinaan toissapäivänä, että siinä oli takaseinässä kauheasti jäätä. Nythän emme laita sitä edes päälle.

IL puhui rotinoista. Kun meidän poika syntyi, niin lähes samanaikaisesti serkkuni (jonka kanssa meillä oli aikanaan yhteiset ristiäiset) sai ensimmäisen lapsensa. Sitten oli yhteisjuhlat, joihin Savonlinnasta tullut tätini toi kalakukkoa, pullakranssia ja karjalanpiirakoita rotinoiksi. Koko suku oli koolla siellä serkkuni äidin luona.

Suupaltti on ollut myös minun ajatuksissani ja olemme vähän viestitelleetkin. Vaikea on asiaa ymmärtää. 

Nyt listoja "purkamaan".  

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua, terveyttä, rakkautta ja hyvää mieltä <3 

Karjalainen äitini puhui rotinoista, mutta täällä päin ne ovat saunaruokia.
Minäkin sain kerran. Siinä oli ohut hapanleipä, leipäjuusto, pullakranssi ja tiikerikakku. Taisi olla jotain pikkuleipiäkin. Koko komeus oli kääritty lapselle tulevaan lakanaan. Kälyni oli tehnyt kaiken kysyttyään ohjeet yhdeltä vanhalta emännältä. 

Mun kotiseudulla rotinoita sanottiin lapsleiviksi. 😄 Yleensä silloin vietiin pullakranssi kun mentiin vauvaa katsomaan. 

Kiitos Ihanaiset osanotostanne,

haahuilen täällä kotona enkä oikein saa mitään aikaiseksi. Läheiset ja ystävät ovat käyneet ja pitkiä puheluita olen käynyt kauempana olevien kanssa. Lapset ovat olleet suurena apuna, tytärkin on toipunut suuremmasta shokista ja jaksaa taas osallistua. Vaikea tätä on hyväksyä, vilkuilen kelloa, että milloin pitää Heikkiä ruokkia vaikka eihän sitä letkuruokintaa ollut kuin kuukausi. Kahvipöytään katan aina myös Heikille kupin ja kauppalappua kirjoittaessa mietin mitä Heikille pitää ostaa 💔.

Olemme keränneet Heikistä kuvakavalkaadia eikä totista kuvaa hänestä löydy kuin passista ja ajokortista 😘. Ollaan naurettu ja iloittu hänen elämästään, paljon Heikki ehti kokea ja nähdä.

Kiva on ollut lukea teidän viestejänne. Minulla on varsinainen luontoteatteri takapihalla. Kaikilla naapureilla on yksi tai kaksi koiraa joten meidän takapihalle on eläimille turvallinen keidas tai niin ne luuleevat. Rusakoita ja kaneja on liiankin kanssa ja kun en ole tänä keväänä jaksanut krookuksia suojata niin kaikki on  popsittu ahnaisiin suihin maata myöden. Eilen oli rusakoilla kolmiodraama, kaksi kilpakosijaa yritti päästä parittelemaan saman naaraan kanssa. Kyllä siinä karvatupsut lentelivät ja sammaleet saivat kyytiä. Tänne on myös jostain eksynyt valkohäntäkauris. Nähtiin se ekan kerran keväällä vielä emonsa kanssa mutta nyt liikkuu jo yksin. Tämä hyväkäs syö sitten kaiken, tulppaanit ja vuorenkilvet kelpaavat, narsissit on muutaman kerran kiskottu ruukuistaan 🤬.yhtenä päivänä häädin sitä kolme kertaa pois pihalta, makoili leikkimökin edessä juuri siinä kohtaa jossa kasvaa kissankelloja. Naapurit varmaan luulivat, että olen lopullisesti seonnut kun luudan kanssa mölyten juoksen pihalla. Neljännen kerran olin juuri menossa, kun poika soitti enkä päässyt karkoituspuuhiin mutta sitten varis tuli avukseni. Se härnäsi kaurista niin kauan, että se lähti jaakaamaan varista naapurin pihalle. Punarintakin on taas ilmestynyt pihalle samaten peipponen sekä tietysti kyyhkyt, nuo maailman tyhmimmät linnut. Kyyhkynen kujerrus on mukavaa kuunneltavaa mutta mustarastaat vievät voiton olemuksellaan ja laulullaan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän viestini.

Aurinkoista ja lämmintä sunnuntaita kaikille!

Suupaltti❤️olen oikein pohjamutia myöden ajatellut tilannettasi. Siis ihan kauheaa menettää puoliso❤️❤️❤️❤️

No nyt tulee mun apumies… palailen.

Mutta jaksamista paljon sulle❤️❤️❤️❤️

Minäkin olen ajatellut, muutama vuosi sitten ystävän mies meni samaan tautiin vajaassa vuodessa. 
Vaikka äkillinen kuolema on läheisille shokki, on se kuitenkin armollisempi tapa kuin se, miten tuohon tautiin lopulta menehdytään.

Onneksi teille jäi hyvät ja aurinkoiset muistot, ne lohduttavat kyllä myöhemmin.

Suupaltti, hyvä kun jaksat tännekin kirjoittaa. Olet niin minun kuin varmasti monen muunkin mielessä. Ei sinun tarvitse nyt mitään jaksaakaan tehdä. Kunhan muistat syödä ja ehkä vähän ulkoillakin. Anna itsellesi aikaa ja armoa, kaiken ehtii myöhemminkin, paitsi hautajaiset. Kun minun mieheni kuoli, pyysin hänen kolme poikaansa meille ja saivat jakaa niin isänsä vaatteet, kellot kuin kalvosinnapitkin keskenään. Mieheni teetätti ison osan vaatteistaan Hongkongissa ja hyvin kelpasivat pojille.

Me lähdemme kohta vauvelin Nimiäisiin. Matkaa ei ole kuin kaksi kilometriä, mutta asuvat Topeliuksenkadulla eikä siellä ole parkkipaikkoja, täytyy mennä taksilla. 

Mökillä tiskikone alkoi viikko sitten valuttaa vettä alakaappiin (mulla on korotettu kone, ettei selkä rasitu). Kysyin neuvoa Saariston fb-sivulla ja tunnin päästä oli putkimies omalta mökiltään ihmettelemässä. Oli eläkkeellä oleva LVI-alan yrittäjä. Sai vian korjatuksi, vaan perjantaina kone laski sisäänottovedet kaappiin. Kaveri käy huomenna ostamassa tarvittavat liittimet ja käy tiistaina korjaamassa, Justus menee paikalle, kun minä en ehdi. Ja mitä mies halusi palkkioksi? Ei mitään, mutta toivoi lahjoitustani Unicefin Ukrainan lapsille!

Tuleva viikko on niin täynnä ohjelmaa, etten oikein tiedä, mitä ehdin. Toisaalta kiva, kun on tekemistä.

Heippa, 

Ihanaa Suupaltti, että jaksoit tännekin kirjoittaa. Ja taas kirjoitit niin elävästi luonnon ihmeistä. Kyllä ihan nauratti, kun kuvittelin sinut luudan kanssa valkohäntä kauriin perässä. Onneksi sait apujoukkoja. 

Se on ihanaa, että on nuo kaikki rakkaat muistot. <3 Kuten toisessa yhteydessä kirjoitin, en voi edes kuvitella tilannettasi, kun en ole itse tuollaista käynnyt läpi. IL:hän kirjoitti, että edelleen edesmennyt miehensä käy joka päivä mielessä. Kun suurin suru ja ikävä hellittää, voi olla kiitollinen niistä kaikista muistoista. 

IL, hienoa, että teillä apu toimii mökkimaisemissa noin hyvin. Luin siipalleni osuuden viestistäsi ja mua alkoi itkettää, kun kerroit, mitä huoli palkaksi. Siinä on miehellä sydän paikallaan. 

Meillä on täällä kova ruljanssi ja pakkaushommat menossa. Samalla siippani yrittää korjata läppäriäni, mutta huonolta näyttää. Nettiyhteys pätkii koko ajan. Luulen, että edessä on uusi läppärin osto. 

Nyt suihkuun huomista hermoratatutkimusta ajatellen, aamulla ei enää tarvi käydä. Rasvaa ei saa laittaa mihinkään - paitsi nassuun. 

Voikaa hyvin <3