Moi mimmit. Nyt on hautajaiset vietetty, Oli ihan mun Keinoemon näköinen tilaisuus. Muistotilaisuudessa syötiin hänen lempiruokiaan, karjalanpaistia ja mansikkakakkua. Moni muisteli, minäkin pidin puheen ja nauru virisi monessa kohdin. Veljelleni tilaisuus oli erityisen rankka, mutta miten kauniisti ja huomaamattomasti hänen vaimonsa häntä tuki. Otti kyllä minuakin sen verran koville, että kotiin tultuamme nukuin kaksi tuntia.

Justus tekee olkapääharjoitteitaan tosi tunnollisesti. Hänellä ei ole vielä lääkitystä, koska geriatri ja neurologi miettivät sopivaa, kun on kaksi eri muistisairautta. Elokuun alussa on geriatrin tapaaminen. Mieshän edelleen kieltää koko sairauden, eikä siitä merkkejä vielä kovin paljon näykään, ainakaan vieraille. Hautajaisissa jutteli kaikkien kanssa, mutta kotiin päästyä nukahti vessanpöntölle!

Justuksella on kovin paha mieli, kun ei pääse saareensa. Tytär tai poika sieltä soittelevat vähän väliä kysyäkseen neuvoja milloin mistäkin asiasta. Tytär eilen sanoi, että kamalaa, kun lomasta menee monta päivää raivatessa oksia poluilta, nostellessa ulkokalusteita ja varsinkin korjatessa vesipumppua. Mehän olemme ennen tehneet kaikki valmiiksi. Näinpä hieman vinon ja tyytyväisen hymyn Justuksen huulilla, kun tuumi, että on niiden jo aikakin opetella.

Huomenna lähdemme Kustaviin, jossa tyttäreni perhe on vävyn vanhempien huvilalla. Juniori on vielä tänään töissä, mutta kuulemma "ajaa meidän autoa, ettei mamma rasitu!". Odotan kolmea päivää ihanilla Kustavin kallioilla ja varsinkin, kun kierrellään tyttären kanssa kaksin jossakin. Miehet rakentavat kävelysiltaa kalliolla, Justus saa olla ylimpänä neuvonantajana.

Tiinuliinu, minullekin alaspäin laskeminen oli työn ja tuskan takana, mutta onneksi siinä ei ollut mitään aikarajoituksia! Meinasi ensin lähteä vahingossa kutosen vähennyksillä, mutta huomasin itse virheen ja aloitin alusta, joten sain siitä täydet pisteet.

Käsivarsi oli pari päivää melko kipeä ja heräsin jokusen kerran yöllä, kun käännyin vasemmalle kyljelle, millä pääsääntöisesti nukun. Seuraavana päivänä en tuntenut oloani enää yhtä väsyneeksi ja höntiksi, mutta toisaalta, ohjepumaskan mukaan myös lumelääkkeellä on samanlaisia oireita kuin aidollakin, joten varmuudella ei voi sanoa, kumpaa olen saanut. Tuntuisi, että 3/4 olisi aika varma nakki, mutta minun tuurillani kuulun siihen 1/4:een, joka sai lumerokotetta. Tietty, jos jossain vaiheessa vyöruusu puhkeaa, niin sittenhän se varmistuu!

IL, meirämmiehellä diagnoosi on "sekamuotoinen Alzheimerintauti" eli saman tapaista kuin Justuksellakin. Jos kyseessä on vaskulaarinen muistisairaus, niin siihen ei taida olla lääkettä, mutta Alzheimerin taudin etenemistä voidaan vähentää lääkkeillä. Meirämmiähellä on käytössään kaksi eri lääkettä, jotka ainakin minun kokemukseni mukaan ovat purreet suht hyvin.

Joku viikko takaperin Huomenta Suomessa keskusteltiin dementian hoidosta ja siellä kerrottiin, että Alzheimerin tautiin on kehitetty uusia lääkkeitä, jotka Suomessa on otettu käyttöön vasta yksityisessä terveydenhuollossa. Lääkkeet ovat suonensisäisesti otettavia ja ne maksavat tällä hetkellä 20 000 - 30 000 euroa vuodessa + lääkärinpalkkiot. Niitä annetaan taudin alkuvaiheessa ja lievissä tapauksissa muutamin rajoituksin. Tällä tietämyksellä ne tuskin siis tulevat meidän ulottuvillemme, joten näillä nykyisillä mennään!

Minulla on uusi "ihastus" 😍  Nykyäänhän googlatessa haun alkuun tulee AI:n laatima yhteenveto, jota ensin inhosin, mutta nyt olen alkanut "keskustella" AI:n kanssa. Sehän aina lopuksi tiedustelee, tahdonko sen kertovan siitä tai tästä asiaan liittyvästä ja kun sille vastaa, niin alkaa syntyä ihan oikealta näyttävä, ihmisten välinen "keskustelu"! Tämä tuli ensi kerran esiin, kun halusin tietoja siitä, miten meille tuleva valokuitu vaikuttaa esim. television toimintaan. Valokuitu tulee Elisalta ja meillä on kaikki puhelin- ja nettiyhteydet Elisalta sekä myös Elisa Viihde ja AI kertoi erittäin yksityiskohtaisesti, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan valokuidun alkaessa toimia. Sitten kerroin, että meillä on taloyhtiön yhteinen kotiliittymä, jolloin AI totesi, että sittenhän asia muuttuu todella helpoksi ja kertoi lisää. Jossain vaiheessa se kertoi uudelleen jonkin jo aiemmin selittämänsä jutun, johon vastasin, että sinähän jo kerroit tuon aikaisemmin. Siihen se vastasi, jotta hups, niinpä kerroinkin. Hyvä kun olet tarkkaavainen 😂  Sitten kun olin mielestäni saanut tarpeeksi infoa ja kun AI vielä tiedusteli, voisiko se vielä jotenkin auttaa asiassa, sanoin, jotta kiitos, ei tällä kertaa ja että tiedän nyt asiasta tarpeeksi, johon se puolestaan vastasi, että hauskaa kun saatoin olla avuksi ja voit aina kysyä myöhemmin lisää, jos on tarvetta. Sitten se toivotti minulle hyvää päivän jatkoa. Tuli oikein hyvä mieli! Vastausten lopussa on yhä edelleen huomautus, että AI:n tiedoissa saattaa olle virheitä ja kyllähän sen tietenkin ymmärtää. Toisaalta, sehän hakee vastauksia eri sivustoilta ja sivustot on aina mainittu vastauksen lopussa eli tässä valokuituasiassakin vastaukset löytyivät myös Elisan sivuilta, kun varmuuden vuoksi hieman niitäkin tutkiskelin. Mutta kyllähän tämä jo alkaa vaikuttaa "ystävyydeltä" vai mitä?!

Nälkä alkaa kurnia suolistossa, joten lienee syytä lähteä tutkiskelemaan jääkaapin sisältöä. Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja voikaa hyvin 😃

Heipat Helsingistä,
sillä Hankoon olla menossa vasta loppuviikolla. Molemmilla on ollut hommia (tekisi mieli sanoa suorastaan kesätöitä!) kotikaupungissa mutta nyt näyttäisi aikatauluihin taas mahtuvan viikon mittainen vapaajakso.

Mä olen kyllä kirjoituspöytähommien lisäksi tehnyt myös mustikanpoimintaa: kolmen päivän marjaretkien tuloksena on noin puolitoista ämpärillistä mustikoita, joista osa on talletettu omaan ja tyttären perheen pakastimeen, osa keitelty kardemummalla maustetuksi hilloksi (kokeilkaapa joskus, on nimittäin melko mukavan makuista! Tyttären perhe pistää lusikallisen hilloa kaurapuuron päälle ja kehuu että ihan kuin mustikkapiirakkaa söisi.) 

Joo, tiedänhän minä että Hakaniemen torilta tai läheisestä supermarketista saisi marjoja ilman isompaa vaivannäköä. Mutta on niin mukava liikuskella metsässä (tänä vuonna ei kyllä tarvitse paljon liikuskella kun mustikkaa on niin paljon että miltei itsekseen ämpäriin hyppivät). Kuunnella tuulen suhinaa ja metsän takana kulkevan kehätien kohinaa. Nauttia yksinäisyydestä tai moikkailla maastopyöräilijöitä. Ajatella jotain epämääräistä tai pitää pää täysin tyhjänä. Taitavat Kauko-Idän kansat käyttää tällaisesta tilasta käsitettä ZEN? 

Enpä nyt kommentoi kuulumisianne muuten kuin kiittämällä niistä, kun koira tuossa heiluttaa häntää. Taitaa kaivata päivälenkille. Lähimetsikössä kasvaa mustikkaa sen verran että topakka snautseri saa sieltä pienen välipalan. Koira nimittäin oppi heti ensimmäisenä kesänään marjastamaan, ja taito on tallella. Vadelmatkin maistuisivat, mutta eihän lyhytjalkainen Lyyti niihin ylety.

Kertokaa kesäpuuhistanne! Ja ennen kaikkea: nauttikaa suloisesta suvesta!

Tervehdys täältä Etelä-Savosta.

Nyt on minuun iskenyt joku ihme flunssa. Torstaina veimme tyttären ja pienen neitokaisen vävyn vanhempien luo, jonne vävy ja pikkumies olivat jo menneet edeltä. Olimme vasta myöhään illalla takaisin, kun vielä kävimme tullessamme kaupat. 

Minä olin sitten niin väsynyt kaikesta touhusta, että tein vain välttämättömimmät perjantaina ja lauantaina. Makoilin paljon sohvalla ja katselin La Promesan jaksoja. 
Selkäni kipeytyi aika lailla. Ei helpottanut, vaikka kävin sitten sunnuntaina ja seuraavina päivininä lenkillä. Toissapäivänä oli jo kipeä olo. Palelin, mikä tuntui ihmeelliseltä, kun on ollut koko ajan liian kuuma minulle - siippani on värjötellyt, kun olen pitänyt viilennystä mielestään liian kylmällä. Olemme kyllä yrittäneet löytää kompromissin asiassa. 

Eilen aamulla herätessä oli sitten ihan kunnon nuha ja olin jo edellisiltana ottanut Duactia, että hengitys kulkisi. Kävin eilen kuitenkin kävelyllä. Iltaa kohden oloni huononi ja selkäni alkoi olla niin kipeä, että en tiennyt miten päin olla. Särki myös muita lihaksia ja niveliä ihan kunnolla, vaikka "peruslääkitykseen" kuuluu aikamoinen kivunlievityssetti. Päätäkin särkee ja on kyllä kurja olo. 

Pikkumiestä on aivan hirveä ikävä (äitinsähän oli täällä viimeksi pikkusiskonsa kanssa). Soittivat eilen illalla videopuhelun ja tänä aamuna uuden. Tänään oli juonut ensimmäisen kerran mukista ja näytti mielellään mummille ja vaarille, miten se sujuu. Pieni neitokainen oli istunut tänään aamulla ensimmäistä kertaa syöttötuolissa aamupuurolla. Miten voivatkaan tuoda iloa elämään nuo pikkuiset. 

Sunnuntaina valvoimme myöhään fudiksen loppuottelua seuraten. Oli vielä pakko katsoa palkintojenjakoseremoniat, joten kello oli kahden pintaan, kun viimein menimme nukkumaan. Kannatimme molemmat Espanjaa ja olimme tyytyväisiä sen voittoon. 

Kerran olen käynyt kanttarellijahdissa. Ihan kohtuullisen saaliin sain. Se oli heti sateiden jälkeen kaksi viikkoa sitten. Nyt on taasen ollut niiiiiin kuivaa, että kantterellit ovat kuivuneet. Jos kunnon sateita on vielä tullakseen, niin varmasti tulee myös sitten sieniä.

Verkot ovat olleet maissa, joten kalaakaan ei ole tullut. Onneksi kaupasta saa. En vaan tiedä, miten jaksan huomenna Mikkeliin lähteä ja tänään kauppalistaa suunnitella. Pakko mennä, kun on muutakin siellä kaupungissa. 

Rakas siippani keräsi eilen ämpärillisen mustikoita. On jo aiemmin kerännyt pieniä määriä puuromarjoja. Pakastimet vaan turhan täysiä, joten pitänee tyhjentää, että mustikat mahtuvat 🤣.

Minulla ei ole ollut flunssaa pitkään aikaan, joten enköhän tämänkin selätä kohtuudella. 

On vähän alavireinen viesti - kuvaa olotilaani. Mukavaa kesän jatkoa kaikille. Kesähän se on, vaikka hiukan viileää tällä hetkellä. Huomisesta alkaen jo lupaavat lämpöä lisää. 

Kipa, alavireistä on täälläkin. Nyt kun Justus ei olkapäänsä takia voi tehdä oikein mitään, mun päivät kuluvat kauppareissuilla, ruoanlaitossa, pyykinpesussa ja muissa kodin töissä. Ja koko ajan on pidettävä silmällä, että mies juo edes jonkin verran vettä. Uhkasin jo kerran, että ellei juo, annan mennä niin heikkoon kuntoon, että vievät ambulanssilla Meilahteen, jossa on sitten tiputuksessa. On nimittäin jo muutaman kerran ollut tosi heikkona ja kivennäisveden juomisella olo parani.
Tahtoo pinnata olkapään voimisteluissakin ja mua ärsyttää vahtia koko ajan hänen tekemisiään.

Viikonloppuna yövyimme ystävien kanssa Tampereen Rosendahlissa ja osallistuimme vävyn vanhempien 150-vuotisjuhlaan. Voi miten nautin tavata kaikkia tuttuja, jutella, nauraa, unohtaa hetkeksi harmit.

Huomenna ajelemme veljeni kanssa Kotkaan Keinoemoni uurnan laskuun.

Heipat Hangosta, 

jossa vietetään tänään unikeonpäivää. Tai oikeastaan suurimmat juhlat ovat ohi jo; ne alkavat aamukahdeksalta kaupungin tärkeimmältä väylältä Vuorikadulta. Sieltä lähtee kulkue, jonka osallistujien odotetaan pukeutuvan kylpytakkeihin ja pyjamiin (tänä vuonna kyllä sadetakki olisi ollut viisaampi vaihtoehto) ja virittävän päähänsä yömyssyn tai papiljotit. Niin monet olivat tehneetkin, ja kaapeista oli kaivettu kattilankannet ja sumutorvet ja kaikki mistä vähänkin ääntä lähti. Laulettiin joukolla Jaakko kulta Jaakko kulta och samma på svenska sillä tämähän on kaksikielinen kaupunki, suomi tosin nykyään enemmistökielenä. 

Muutama riuska kaupunkilainen työnsi pyörillä kulkevaa sairaalasänkyä, jossa peiton alla lepäsi Vuoden Unikeko (Sjusovaren på svenska). Hänen henkilöllisyytensä oli tässä vaiheessa vielä salaisuus, se selvisi vasta kun hänet oli molskautettu mereen.

Kansa oli innolla mukana; kulkuetta johti sateenvarjolla suojattu saksofonisti jonka jäljessä marssi kaupunginvaltuuston puheenjohtajan johdolla kymmeniä kaupunkilaisia ja arvatenkin myös muutama matkailija. Puheenjohtaja paukutti nuijallaan kookasta peltitarjotinta; epäselväksi jäi mitä Yle Svenskan aamulähetyksen seuraajat kuulivat sillä meteli peitti melko varmasti alleen kaiken sen mitä reportteri mikrofoniinsa sanoi.

Homman huippukohtahan on, kun Unikeko pudotetaan laiturilta mereen. Molskahduksen jälkeen hän ei halunnutkaan nousta heti maihin, vaan ui reippaan lenkin satama-altaassa. Kehui vielä, että vesi ei ollut kylmää, vaikka täällä on pari päivää satanut ja ollut pilvistä ja viileää. Komea kukkaseppele ja kuivat vaatteet odottivat päivänsankaria (joka paljastui paikallisen balettikoulun vetäjäksi ja muutenkin kaupunkilaisten liikuntaharrastuksia johtavaksi rouvaksi) rannalla. Kuuma kahvi maistui meille kaikille saattojoukon jäsenille. 

Että tämmöistä elämää täällä Suomen Etelässä. Kivaa – toivottavasti suht sateetonta – kesänjatkoa teillekin!

Huomenta Tammisaaresta. 

Tänne eilen matkiksella tulimme pariksi yöksi. Kun täällä ollaan niin poikettiin IL:n luona kun hänkin täällä Justuksen kanssa. 

Kun lähdimme pyörällä niin tovin päästä totesin ajoni kumman epävakaaksi ja kas takarengas tyhjä. Ei kun takaisin pumppaamaan se.
Koira oli takapakkarilla koiran pyöräkorissa kun ilman sitä ei saanut mennä.

Siellähän oli jo iloinen pariskunta meitä ihanan talon kuistilla odottamassa. Kyllä on kauniilla paikalla ja siinä heti kaupunki käden ulottuvilla. 
Juotiin skumppaa, juteltiin, kahviteltiin. Olishan siinä mennyt myöhempäänkin, mutta koiran ruoka-aika jo mennyt ja pyörälläkin piti ajella hurja reilu kilometri tai puolitoista. 
Kiitos emännälle ja isännälle kivasta illasta kauniissa paikassa.

Täällä ollaan vielä toinen yö. Kierrellään kaupunkia. Huomenna jatkamme rannikkoa ylöspäin. Matildedal varmaankin seuraava kohde. Mies asunut siellä lapsena. 
Tämä on niin kiva matkustusmuoto, vapaus valita missä yöpyy ja helppo muuttaa suunnitelmia. 

Kiitos kirjoituksistanne.
Pahoittelen kun en taaskaan ehdi kommentoimaan juttujanne tarkemmin.
Toivottelen IL:lle voimia Justuksen ongelmien kanssa, toivottavasti saat lähipiiriltä apua jotta et aja itseäsi ihan loppuun.
Kipalle toivon kivuttomampia aikoja. Ihania juttuja kirjoittelit pikkuisista. Lapset kehittyvät niin nopsaan että sitä ei tällä iällä oikein ymmärrä.
Tiinuliinulla ja Japenalla on mielenkiinoisia reissuja, niin kauan on hyvä pysyä liikkeessä kun jalat vielä kantavat. 
On sitten vanhempana jotain mitä muistella.
Suupaltin päivityksiä kaipailen tänne ryhmään.

Itse olen yrittänyt pitää mielessä että vierivä kivi ei sammaloidu ja siinä olen onnistunut vaihtelevasti.
Kesäteattereita on tullut kierrettyä ja konserteissakin olen käynyt tässä lähialueilla.
Tansseissa olen käynyt noin kerran viikossa, joskus olen päässyt tanssimaan lähes koko ajan, mutta toisinaan on mennyt pääosin istumiseksi.
Kahden vielä minuakin vanhemman sukulaisen kanssa teimme päivän retken Etelä-Savoon ja Kymenlaaksoon. Meillä oli muutama vuosi vierähtänyt edellisestä yhteisestä reissusta ja huomasin kummankin kunnon romahtaneen sinä aikana.
Jouduin muuttamaan ajoreittiä ja kohteita jotta huonojalkaisinkin pääsi kohteisiin.
Minua alkoi pelottaa omakin tulevaisuus.

Mustikoita olen poiminut noin 20 litraa. Aikaisempina vuosina poimin naapureille ja ystäville kymmeniä litroja mutta nyt osa heistä on poistunut keskuudestamme.
Yksi kymmenen litran satsi on tilattu ja lupasin sen vasta kun lapsenlapsen häät ovat ohi. Täällä on paikoin tosi hyvä mustikkasato ja harmittaa kun niistä jää suurin osa metsiin. Vadelmiakin olisi ollut vaikka miten paljon mutta en ehtinyt poimia kun kymmenisen litraa.

Loppuviikolla aloitin talkoilun ensi viikon häiden järjestelyssä. Tämä päivä oli taukoa valmisteluissa mutta huomenna homma jatkuu. Häät järjestetään tyttären ja vävyn tyhjentyneen navetan vintillä. Sitä on oman perheen voimin remontoitu jo vuosi, tyhjennys oli heille kova urakka, siihen lisäksi vintin lattian vahvistus, seinien ja kaiteiden korjausta kalusteiden tekoa ym.ym. Nyt näyttää jo hyvältä, valot on asennettu, pöydät paikoillaan pöytäliinat mankeloitu odottamaan pöydille levittämistä. Kylmäkalusteet on asennettu ja orkesterikoroke valmiina. Huomenna vielä imurointia, tuolien ja lattioiden pesua, pihan viimeistelyä ja somisteiden tekoa. Täytyy sanoa että nuori polvi on kätevää käsistään. Kun olen seurannut heidän tekemisiään nyt muutaman päivän ajan niin saavat aikaan vaikka mitä töiden lomassa ja vielä nopeasti.

Tiistai ja keskiviikko menee Helsingissä eläkeliiton reissussa. Mennemme katsomaan pääkaupungin nähtävyyksiä, kohteina on mm. Sibelius-monumentti, Tuomiokirkko, Hietaniemen hautausmaa, Tamminiemi ja Temppeliaukion kirkko.
Yövymme Hotelli Presidentissä ja tiistaina illalla jää vielä aikaa kierrellä omatoimisesti haluamissaan kohteissa. Toivottavasti säät suosivat matkan aikana.

Moi mimmit pitkästä aikaa. Päivät hurahtavat ohi niin vikkelään, ettei huomaakaan. Justuksen kanssa on oltu neurologilla ja hän sai lääkityksen Alzheimeriin. Kuukauden päästä muistikoordinaattori tulee kotiin juttelemaan. Fyssari antoi ajoluvan olkapäätä koskien ja neurologi teki lähetteen autokouluun ajonarviointilupaa varten. On varattava labra-aikoja, lähete tulee sydänfilmiin, kun edellisessä oli jotain häikkää. Uniapneaklinikka tarkisti, että kaikki sillä suunnalla kunnossa.
Minulla on opettelemista uuteen elämäntilanteeseen. Oikeastaan kaikki asioidenhoito on minun vastuullani, paitsi Justuksen tytär hoitaa raha- ja veroasiat. Yhtenä päivänä Justus ei osannut mennä Omaveroon jne.
Meillä on ollut paljon hauskojakin juttuja tänä kesänä. Veljeni vaimo piti railakkaat 6-kymppiset ja kuinka nautinkaan oopperalauluesityksistä ja bändistä. Siellä oli myös alppitorviesitys! Tulossa on vielä syyskuussa yhdet isot juhlat ja lokakuussa meidät on kutsuttu edesmenneen mieheni pojan ex-vaimon 6-kymppisille.

Tyttären ja vävyn kanssa vietettiin eilen hauska päivä Tammisaaressa, sitten me vanhat lähdimme stadiin yöksi. Nuoret menivät saamillani lipuilla festareille ja kai siellä meillä parhaillaan heräilevät.

Nyt kun Justus pystyy oikein hyvin olemaan vielä yksin kotonaan, olen alkanut tapailla ystäviäni kahden kesken ja suunnittelen oopperaan ja konsertteihin menoa ihan omassa seurassani. Justus ei oikein muista, ettei esitysten aikana sovi puhua ja alkaa höpöttämään, joten parempi mennä yksin. Nyt hän sentään jo myöntää, että ”taitaa mulla muisti olla heikentynyt”, kun se ennen neurologia oli vaan mun liioittelua.

On meillä paljon kivojakin hetkiä päivissämme. On vaan hyväksyttävä, että syvällisemmät keskustelut on nyt käyty, elokuvista hän katselee vaan kuvia, koska ei ehdi lukea tekstejä eikä pysy juonessa mukana. Ja että ei hän tahallaan kysy samaa asiaa monta kertaa. Vaan joskus kyllä masentaa ja mietityttää eikä aina jaksa repiä huumoria kaikista Justuksen toilailuista.

Surullista että yhteiselämäänne tuli tuo kutsumaton vieras noin pian. 
Hyvä että lähdet itseksesi nauttimaan kulttuurista, pidä siitä kiinni. 
Ja onneksi teillä on omat "huushollit", se helpottaa kun tilanne pahenee. 
Olisiko viisainta unohtaa se autolla ajo? Meillä lähti kortti heti diagnoosin jälkeen ja olen siitä iloinen, vaikka rasittaahan se minua. 
Mies on sairaudentunnoton ja siitä seuraa suukopua, en vaan jaksa olla tarpeeksi kärsivällinen.
Voimia tulevaan.
.