Tänään minulla alkaa se painonpudotusryhmä ja toivon niin, että saisin sieltä onnistumisia ja vähän itsekuriakin. Minä tarvitsen juuri tuollaista jatkuvasti kontrolloivaa tahoa. Tämä viikko ruokien suhteen mennyt hyvin, ja painokin pudonnut maanantaista. Josko tämä tästä.

Shundor, pidän sinulle kovasti peukkuja (pidän muillekin ), kyllä minäkin pystyn sipsipussin nopsaa syömään. Joskus ajattelen, että miten minä pystynkään syömään tuollaisen määrän sipsiä ja päälle vielä karkkeja. Huh huh.

Hieno pudotus anastasia-69, onnittelut siitä.

Tänäänköhän se uusi elämä alkaa!!!!

Hienoa Lumipallo. Eikö ole ihanaa, kun paino viimeinkin "vähän romahtaa"?


Kateellinen olen, kun olet päässyt hiihtämään. Minä olen ostanut uudet luitimet itselleni ja nuorisolle ostelin uusia suksia, mutta ei täällä ole lunta riittävästi. Itse olen tykännyt useampana talvena jo hiihdellä. Jäätilannekkin sellainen, että taitaa mennä läpi, jos tällä ruholla menen luistelemaan. Pari kertaa ehdin helmikuussa käydä. Oon mä vähän hyvä varmaan, kun 27 vuoden tauon jälkeen uskaltauduin luistelemaan ja pysyin jopa pystyssä.

Ja kiitos Herkuttelija46 onnitteluista. Ja kovasti tsemppiä ja intoa, kun sinulla se ryhmä alkaa. Ota kaikki irti siitä. Peukkuja sinulle.

Minä saavutin nyt sen 108,7kg...sata grammaa siis eilisestä pois, mutta katsellaan nyt ensi tiistaihin. Ei kannata turhia hehkutella vielä.

Niin ollaan erilaisia...mä oon pohtinut PTn ottamista, mutta olen kyllä tyytyväinen etten siihen lähtenyt, pystyn kaikkein parhaiten motivoimaan itse itseni, lenkit ja liikunnat saa hoitaa oman aikataulun ja jaksamisen mukaan. Ja ruokailuthan sujuvat kiloklubin myötä hyvin.

Olin myös kelan kuntoutuksessa, läskileirillä parisen vuotta sitten. Sillonkaan en vaan jotenkin motivoitunut hommaan. Tai sit mä vaan jään jotenkin odottelemaan ihmeitä kun ympärillä pyörii ammattilaisia että unohdan tehdä oman osuuteni asiasta. Mun vaan täytyy olla 100% mukana ja vastuussa projektista, että saan tuloksia ja jaksan jatkaa.

Motivaatiopulaa täälläkin. Paino ei nouse, ei laske 109 kilosta. Mietin työterveydenhoitajalla käyntiä ja häneltä apua pyytämistä painonpudotukseen mutta mukavalle hoitajalle ei ole lainkaan aikoja. Olisi yksi kiva työterveyslääkäri, mutta tuntuu vaikealta mennä hänelle puhumaan, tuntuu että kuuluisi mennä hoitajalle koska ei liikaa syömiseen lääkettä ole.

Kaipaan tsemppiryhmää elämään, Kiloklubin keskustelut auttaa. Löytyi vihdoin myös hyvä syy ostaa tabletti: sillä saisin merkattua päivän syömiset helpommin ylös, kun säilyttäisin sitä keittiössä. Laihduin 10/2010-05/2011 93 kilon painoiseksi ruokailua seuraamalla ja juoksemaan opettelemalla.. ja nyt olen tässä. Uskon että syömisen seuraaminen antaa myös tuen omalle todelliselle painonlaskulle.

Tänä kesänä on tavoite lähteä kaverin kanssa vaeltamaan. Viimeksi kymmenen vuotta sitten, 35 kiloa kevyempänä, joten raskaammalta varmasti tuntuu. Aloitin tänään kävelylenkit, kävelen 30 min kolmesti viikossa vanhoilla vaelluskengilläni jotta minulla olisi pohjakuntoa vaellusta varten. Hiljaa, pienin askelin eteenpäin.

Hei Huikai, kannustan sinua käymään työterveyshuollossa juttusilla, jos sinusta yhtään siltä tuntuu.

Itse varasin ajan työterveyslääkärille ihan tämä asian tiimoilta, että kun en kertakaikkiaan yksin saa tätä hommaa toimimaan. Kävin siellä noin viisi viikkoa sitten. Hän laittoi lähetteen labraan (nyt katsottiin vain sokeri ja kolesteroli. Olivat ihan sallituissa rajoissa, mutta siellä ylärajalla.) sekä pyysi varaamaan keskusteluajan eräälle tietylle työterveyshoitajalle.

Suosittelen sinuakin varaamaan ajan sille toivomallesi työterveyshoitajalle. Sanoit, ettei hänellä ole koskaan vapaita aikoja. Varaa sieltä niin pitkältä, mistä eka vapaa aika löytyy, kyllä sekin ajankohta nimittäin eteen tulee

Koska olin itse hakeutunut vastaanotolle, uskalsi työterveyshoitaja ottaa aika suorapuheisen ja ehkä rankakin linjan kanssani, tiesi ettei tarvitse kaunistella, vaan nyt voi puhua asioista oikeilla nimillä.
Hänellä oli verikokeeni tulokset nähtävillään ja niihin liittyen käytiin kuvien avulla läpi verisuonten kuntoa. Mitä olen jo syömistavoillani itselleni tehnyt ja mitä tapahtuu, jos jatkan entiseen malliin. Se oli todella pysäyttävää ja avasi silmäni.

Sitouduin muuttamaan ruokavaliotani veriarvojeni kannalta parempaan suuntaan ja kun sitä syömismallia opettelen noudattamaan, myös paino saadaan laskemaan. Hän punnitsee minut ja mittaa vyötärön ympärykseni jokaisella käyntikerralla. Huomenna on ensimmäinen ns.kontrollikäynti ekan tapaamisemme jälkeen.

Minäkin tarvitsen kontrollia ja seurantaa, hän lupasi auttaa minua. Sanoi, että alkuun tapaamme nyt useammin ja pikkuhiljaa tapaamisvälejä pidennetään.

Yhden jännän huomion olen tehnyt tämän uuden alkuni jälkeen. Ympärilläni olevat ihmiset ovat aina vähätelleet laihdutusjaksojani, elämäntapamuutoksiani tai millä nimellä niitä kutsutaankaan. Näin kävi myös nyt, "sillä on taas joku laihdutuskuuri menossa" valisti eräs työkaverini toista. Nyt olen napakasti puuttunut tuollaiseen keskusteluun ja sanonut että ei, nyt minä laitan veriarvoni kuntoon, sillä en halua sairastuttaa itseäni ja saada diabetesta ja kolesterolilääkitystä. Silloin porukka hiljenee ja uskoo, tuo selitys menee läpi.

Mielestäni aika kummallista, mutta olen päättänyt sitkeästi ja hamaan tulevaisuuteen saakka käyttää tuota selitystä aina, jos joudun jollekin syömisiäni puolustelemaan.
Tänäänkin eräs työkaveri tarjosi ulkomaan matkaltaan tuomaansa suklaata ja kun kieltäydyin sanomalla yrittäen välttää turhaa kolesterolia, minun annettiin olla rauhassa .

Itsellänikin tuntuu paino nyt maanantaista olleen samassa lukemassa, vaikka olen ihan kiltisti ollut syömisten kanssa. Jatkan samaan malliin, kyllä se siitä taas liikkeelle lähtee Kaikille muillekin jumittajille, jatketaan eteenpäin vaan, kyllä me yksi paino saadaan laskemaan!

Minuakin ihmetyttää läheisten kommentit, että "millaisella DIEETILLÄ olet". Kaverit ovat huomanneet jo olemukseni muuttumisen ja asia kiinnostaa.

Ylipäätään ihmisten suhtautuminen on jollakin tavalla hupaisaakin. Toiset kehuu ja toiset on liikkeellä asenteella: tuo se viiimeiseks laihtuu. Tämä on varmaan asia, josta jokaisella on voimakkaita mielipiteitä. Ja varsinkin niistä toisten ihmisten läskeistä .

Viikko sitten ärsytti todenteolla, kun äitini alkoi taas pilkata minun painoani ja elämäntapaani. Hän ei ymmärrä elämäntapojen parantamisesta, vaan puhuu aina laihdutusKUURISTA. "ois jo sinunki aika alkaa laihdutuskuurille". Kymmenen kiloa olen laihtunut, mutta hänen mielestään olen vain lihonut. Ärsytti niin, etten näyttäydy hänelle pariin kuukauteen ollenkaan.

Olen miettinyt pääni puhki, miten häneen suhtautuisin ja mitä vastaisin hänen ärsyttäviin kommentteihin painostani. En ole kertonut hänelle, että olen laihtunut eikä laihdutusyrityksistäkään mitään. Ei ne hänelle kuulu. Ylipäätäänkin yritän salata kaikilta tämän projektin.

Yritän vain hallita tätä omaa syömistäni ja painoani. Liikun oman mielihaluni mukaan ja yritän syödä sellaisia määriä ruokaa, että jaksan, mutta samalla paino vähän putoaa. En kiellä itseltäni mitään herkkua, mutta karttelen runsaskalorisia ruokia.

Minullakin oli verenpaine hieman koholla viime kesänä. Siinä lääkityksen tarpeen rajoilla mentiin (145/105...). Sokerirasitus näytti normaalia, kolesteroli hieman koholla. Kesän ja syksyn lenkkeilin ja pyöräilin, paino ei juurikaan laskenut ja yllättäen työterveyshoitajan käynnillä verenpaine olikin jo normaali ja sen jälkeen pysynyt siinä. Se on kannustanut liikkumaan, kun niin pienillä teoilla voi itsestään pitää huolta.

Mua ottaa kaaliin ihmiset, jotka alkavat puolustella omia tekojaan (=syömisiään) kun kuulevat mitä olen pudottanut...tai vaikka jos vain sanon että olen kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta (mainitsematta lainkaan pudotettuja kiloja). Siis mua ei kiinnosta, olen kiinnostunut omasta ravinnostani, eikä pätkän vertaa ole mielenkiintoa syökö toinen pullaa tai suklaata, ihan oma valinta molemmilla... sitä ei tarvitse puolustella eikä selitellä.

Hiphei hurraa ja HEI HEI!

Tämän aamun paino näytti 104,0 kg joten taidanpa siirtyä nyt 100 tavoittelijoihin, viimeinkin. Onhan tätä 105 tavoiteltu jo tuolta lokakuusta lähtien

Viikon saldo siis -2.9 kg
Liikkunut olen samala lailla kun aiemminkin, tosin uutena juttuna oli se hiihto jonka harrastaminen näyttää nyt loppuvan ennen kuin kerkesi edes kunnollla alkaakaan. Sen verran vetta tulee taivaalta Mutta syömisessä tein parannuksen ja tässä ilmeinen tulos, JES!
Maanantaista lähtien olen tavoitettun vihreitä palluroita hieman pienemmällä kalorimäärällä. Ja jätin herkut täksi ajaksi kokonaan pois..

Hip hei ja jeeee! Onnittelut sinulle Lumipallo upeasta ja sitkeästä työstäsi! Olkoon se esimerkkinä meille muillekin, että sitkeys palkitaan lopulta. Tervemenoa sinne alempaan sarjaan, me päästämme sinut ilomielin eteenpäin tässä projektissa...ja toivomme mahdollisimman nopeasti pääsevämme sinne itsekin.

Hyvää viikonloppua kaikille, tämä lähtee nyt pariksi päiväksi risteilylle, saas nähdä kuinka käy

Onnittelut lumipallo, kyllä me muut tullaan joskus perässä.
Mukavaa risteilyä sinulle kevät67, ja hyvää naistenpäivää kaikille naisille.