Moikka, täällä ollaan kans alkoi jo vähän lipsua herkkujen syömiseksi, mutta minäkin sain itseni takaisin ruotuun, jee! Sellainenkin ihme tapahtui, että kesken parin päivän herkuttelun alkoi tehdä mieli ruisleipää on kyllä ensimmäinen kerta mulle

kilokissa:ihan paras uni sulla on selvästi alitajuntakin mukana, mä olen vaan nähnyt unta, että olin yläasteella, jaiks!

Oon muuten aina ennen painoa pudottaessa saanut liikuttua paljon, mutta syömiset on sitten aina mennyt vähän miten sattuu. Nyt olen jo niin paksu, että liikkuminen on aika ähellystä, polvet särkee ja selkä katkee... olen nyt sitten keskittynyt ruokavaliomuutoksiin ja mökillä uimista lukuun ottamatta liikkunut sen vähän mitä nyt arjessani liikun. Miten teillä muilla, pystyttekö harrastamaan liikuntaa isoilla kiloilla?

Pyöräily tuntuu mukavammalta kuin kävely. Uiminen ja vesijumppa on aina mukavaa. Jotakin jumppaa tai ainakin venyttelyä kroppani suorastaan huutaa.. Syksyllä pitäisi vaan reippaasti mennä johonkin ryhmään.

Mun ongelma taitaa olla urheilemisen epäsäännöllisyys. Ja pistän aina tiskipöydän raivaamisen oman urheilutuokion edelle.. Luultavasti tämäkin äippä olisi paljon mukavampi äippä lapsilleen, jos silti kävis vaikka sen puol tuntia jotakin lajia liikkumassa...

Liikuntaherätystä odottaen....

Täällä myöskin yksi liikkumaton Altomare Painoa on kertynyt niin hurjasti, että en kyllä oikein uskalla edes kävelylle. Uinti olisi ainoa hyvä laji tällä hetkellä, mutta olen laiskahko lähtemään yksin :/ Pitäisi saada kaveri matkaan

Tässä vuosien varrella laihdutellut ees taas ja kiloklubissakin sain muistaakseni melkein 25 kiloa pois muutama vuosi sitten. Sitten perustin toisen yritykseni ja sen jälkeen alkoi hurja nousu, kun ei ollut enään yhtään vapaa aikaa ja väsymyksessä söin ja söin.

Pari viikkoa oltiin lomilla ja nyt alkuviikon olin vielä kotosalla ja heti sain maanantaina punaisen langan päästä kiinni. On niin helppoa, kun sais olla vain kotona ja keskittyä itseensä. Keittoja on syöty koko viikko, kun ajattelin, että sillä on hyvä lähteä Ja ihan tarpeeksi olen syönyt ja pallukat vihertänyt joka päivä.

Tästä se nyt taas alkoi meikäläisen matka korkeimmasta painosto ikinä ja tuohon 130 kg rajaan oli matkaa maanantaina 46,2 kg Hyi mua

Mutta alaspäin mennään nyt, ei tässä muu auta!

Tsemppiä kaikille tutuille ja tuntemattomille ja jaksuja projekteihimme!

Hienoa kun on keskustelu hieman vilkastunut..itselle tämä "vertaistuki" on kyllä tärkeää ja antaa tsemppiä kun tietää että muut taistelevat samojen asioiden kanssa..
Itse tuskailen tämän painonpudotuksen kanssa, vaikka hieman olen pystynytkin keventämään ruokavaliota nyt.
Liikuntaa en paljoa harrasta..silloin tällöin kävelyt on sellaista rauhallista ja käyn kerran viikossa hatha-joogassa, joka sopii mulle aika hienosti. ei liian rankkaa siis. samalla tulee venyteltyä jäykkää selkää ja jäseniä.
Onko muilla jooga-kokemuksia?

Vertaistuki on TOSI tärkeää! Mä lomailen vielä tän viikon ja syömiset on sen mukaiset

Mutta ens viikolla sitten motivoituneena lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja tsempataan toisemme timmeiksi pikkujouluihin

...uhoaa Altomare...

millainen vaaka teillä on käytössä? tahtoisin uuden, ja itse olen miettinyt sellaista joka mittaa kehon koostumuksen..onko kellään sellaisesta kokemusta?
sellainen perus vanhanaikainen vaakakin olisi ihan ok, mutta niissä painoraja taitaapi olla 120...eikä vielä mitään asiaa sellaiseen

Hei,

meillä on lahjaksi saatu semmonen joka mittaa myös koostumuksen ja mulle näyttää nyt 139 kg en tiedä mitkä rajat ovat siinä...

en ole kokeillut noita koostumuksia, kun en halua jättää sinne mitään jälkiä käynneistäni, kun nuorin on niin avoin että kertoo kaikki asiat koko maailmalle, kävimme autokaupassa ihan vaan katsomassa ja nyt on kaksi naapuria kysellyt koska uusi auto tulee kaupasta... ajatteles jos ne alkais kyselmään onko paino nousussa vai laskussa

työt ovat alkaneet, lapsilla ei vielä koulu, eli vähän sekavaa aikaa vielä vietetään enkä ole pysynyt minäkään ruodussa noiden syömisten kanssa. Uusi vaiva on närästys jos kovin iltaisella meinaa syödä, sitten ei ole hyvä maata sängyssä mitään lääkkeitä en ole siihan kokeillut.
Voimia kaikki, ihana lukea että didillä ei meinaa housut pysyä päällä
hiiva

moi! täälla kimaja. Olen 45v lastenhoitaja varsinais Suomesta. Paino kävi tossa talvella 170 ja sain siitä keväällä jonkun 5 kiloa pois ja sitten se tuli takaisin kun motivaatio katosi.

Reilu kuukausi sit otin itseäni niskasta kiinni. Sisko on taas palutunut paikkakunnalle opiskelujen jälkeen ja olemme yhdessä käyneet salilla. vielä en ole uskaltautunut pahemmin jumppiin. Pari vkoa sitten käytiin Fitballissa ja ihan kivaa oli mutta tunsin kyllä itseni norsuksi ja jotkut liikkeet tuntuivat mahdottomilta. Olen silti päättänyt menna joku kerta uudelleen.

Tänä aamuna painoa oli 152,6. Ja olin siis 4 vkoa vlcd:llä. Nyt olen keskiviikosta asti palautunut hiljalleen normi syömiseen ja täytyy sanoa että kaikki maistuu tosi hyvältä .

Musta tää kiloklubi on toimiva kunhan käy merkkaamassa syömisensä ja kyllä tää keskustelukin auttaa pitämään motivaation korkeemmalla. Olen siis ollut täällä ennenkin ja onkin ollut kiva huomata että täältä löytyy vanhoja tuttuja. Ei tunnu niin nololta tulla tänne taas.

Joku tuolla aikaisemmin sanoi ettei niitä vanhoja virheitä kannata muistella eikä niissä rypeä: jos olisin silloin vuonna 5 tehnyt enemmän niin maha rölly olis pienempi eikä... ja se on ihan totta (osasit tosin sanoa asian lyhyemmin ja paremmin). Mulla on ihan hirveä hinku aina jäädä vellomaan vanhoihin ja vaipua sitten itsesäälin alhoihin ja sittenhän sitä on tietysti syötävä että tulisi parempi mieli. Ja mitä siitä todellisuudessa saa? Ei mitään paitsi taas yhden 10 kiloa lisää. Joten nyt tämä tyttö on päättänyt lopettaa rypemisen ja nostaa päänsä aurinkoon ja olla se positiivinen ihminen jollaiseksi kaikki mut luulee.

100g vielä ja sit on 10% painosta pois. Uusi tavoite on 10% pudotus ja sen jälkeen taas 10% ainakin sinne asti että pääsen sairaalloisen lihavasta vaikeasti lihavaksi. Se raja on jossain 104-106kg en nyt muista enkä jaksa tässä vaiheessa lähteä etsimään tietopa mokomasta. Olen muuten 163cm tappi.

Meidän perhe on muut pidempiä. Mun perhe on vähän laajennettu malli. Ulotan sen koskemaan myös vanhempia ja sisaruksia ja heidän perheitään(siis veljeä ja veljen perhettä). Me kaikki aikuiset kamppaillaan painon kanssa, mutta minä olen se kaikkein lihavin.

Housu keskusteluun lisäisin Lorellan, sieltä meikkis on saanu sopivia housuja. Mulla on iso takamus mut "kapea"lantio ja iso maha ja paksut reidet. Sellanen housu merkki kuin Laurie (myyjä lausui sen lauri) Niitä siis oli kaiken mallisille takamuksille muistaakseni ainakin kolmelle eri mallille.

No, niin tässä on nyt kirjotettu melkein romaani, mut menköön väsymyksen piikkiin. En ole paljoa jaksanut editoida.

Oikein paljon tsemppiä kaikille kilokavereille ja toivotaan että aurinko paistaa huomenna ja päästään ulkoilemaan vastapainoksi sali liikkumisille. T: kimaja

karkotinko mä nyt kaikki muut tolla älypitkällä sepustuksella?
Toivottavasti olette olleet vaan kiireisiä koko päivän ja nauttineet tänä kesänä harvinaisesta auringosta.

Vanhat pahat tavat istuu sitkeesti tuolla aivoissa ja tänään kun oikein hermostuin niin heti tuli sellanen olo ett pitäis saada suklaata. Musta suklaan syömisessä sinänsä ei ole mitään pahaa, vaan se miks sitä ois pitäny saada.

Mun on pyykkikone haissu pahalta jo jonkun aikaa ja olen sitä pessy soodalla ja etikalla ja super10llä ja taas on vähän ajan päästä haissu. No, vanhemmat ehdotti avaamaan nukkasihdin ja minähän tein työtä käskettyä . Ei siellä mitään ollu, mutta kaikki on kokeiltava.

Tähän asti kaikki oli ihan ok vaan sen sihdin kiinni laitto se oli ongelma. korkki meni kiinni puoleen väliin ja jumittui siihen ja sit kun yritin nykiä sitä pahuksen korkkia irti niin siitä lähti vaan ulommainen osa ja sisempi ei hievahtanut minnekään. Pyöri kyllä paikallaan kuin kiusatakseen. ( Mun koneilla ainakin on persoonallisuus ).

Kun sitten olin aikani yrittänyt yhdistää paloja kiinni toisiinsa ja irrottaa niitä koneesta ajattelin että ehkä se sit on paikoillaan kun ei mihinkää lähde ja laitoin koneen päälle. Tietysti vesi tuli ulos. Hain sitten vasaran ja yritin hakata sitä korkkia syvemmälle että menisi kiinni mutta ei. Sitten alkoikin olla sellainen olo että piti laittaa vasara pois kädestä ettei tulisi koneesta rusinaa. Otti ihan hiukan pattiin. Istuin vessan kannelle ja totesin haluavani suklaata. Eikä mun oikeesti tehnyt mieli sitä se oli vaan joku refleksi että tässä kuuluu haluta suklaata. ihan ufoa.

Mulle on tosi vaikeeta antaa tunteiden tuntua. Kun sitten olin aikani istunu ja olo meni ohi soitin pikkuveljelle ja hän näppäränä tuli ja laittoi korkin kiinni. Ehdin pestä koneellisen ennen kymmentä Harmi vaan ett unohdin lisätä pesuainetta kun se tuli ulos veden mukana. No pesen sit aamulla uudestaan pesuaineen kera.

Herkkupallero jäi tänään punaseks kun söin ateriankorvike patukan tossa iltapäivällä. Muuten päivä on menny aikas hyvin.

Upeaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä niille jotka lähtee lomien jälkeen töihin. Mulla on vielä viikko lomaa. Jes.
t; Kimaja

Ai niin vaakasta joku kyseli. Siskolla on sellane O:lla alkava ja se punnitsee 150 kiloon asti. siin on sellanen kahva, joka otetaan käsiin ja sit mennään seisoon metallilevyjen päälle.Näytää ihan pätevältä. En ole vielä voinu kokeilla.

Salilla on sit joku muistaakseni S:llä alkava ja punnitsee 180 kiloon asti. Siinä kävin, mut en osannu käyttää muita kuin vaaka ominaisuutta.

Nyt Öitä!