Kiva, että täällä on eloa ja saa tervetulotoivotuksia sekä vastakaikua höpinöilleen Nimimerkki on vaimon keksintöä, joten siitä en ota kunniaa. Hänpä tätä kiloklubia harrasti jo aiemminkin ja myi nyt idean minulle. Olen siitä kovin iloinen.

Huolten ja murheiden ymmärtäjiä kaivataan kyllä kovasti. Ymmärrystä varmaan tosiaan riittää. Tämä vaikuttaa joka tapauksessa olevan ensimmäinen foorumi, jossa syntyy myös kelpo keskusteluja näinkin vaikeasta aiheesta. Tai no, enpä minä nyt ole niin suuresti kelaillutkaan aihepiiriä käsitteleviä mestoja pl. Painonvartijoiden edesmennyt foorumi.

Hyvä pointti, Altomare, tuo muutaman kilon pudottajiin suhtautuminen. He ovat hyvässä vaiheessa oivaltamassa homman ja välttyvät toivon mukaan megalomaanisiin mittoihin kasvavilta jojokierteiltä. Vaikka välillä nuo "pitää saada BMI 19 laskemaan 17:een" -hahmot meinaavat saada jotain raskasta lentämään läpi ikkunan.

Ja joo, kylhän nuo erilaiset juhlat ja tapahtumat osaavat motivoida miehiäkin, mutta yhtä kaikki asettavat turhia paineita siitä, että homman pitäisi olla valmis jollain tietyllä kellonlyömällä. Vaikkei se niin vaan mene. Tärkeintä olisi päästä tavoitteeseen ilman aikapaineita. Tässä on nyt kuitenkin mennyt 15 vuotta tjsp viimeisestä satkun alituksesta... Parempi päästä sinne vähän kerrassaan ja tasaisesti kuin olla valmis uuteen jojoon neljän kuukauden päästä.

Sulla on, wanna bee, kanssa komea tickeri ja upea suoritus takana. Jos synttärit eivät ihan ekalla vuosineljänneksellä ole, tavoite on oikein realistinen. Onnea siihen! Mulle tuo masiina ennusti 77 viikon projektia. Saapas nähdä olenko jo luovuttanut seitsemän jälkeen vai onko masiinan arviossa perää!

Kilokissan sukuherkut kuulostavat kovasti tutuilta. Siihen vielä sillit ja mädit ja imelletyt perunalaatikot, niin ollaan hyvin kotoisissa tunnelmissa. Tänä vuonna vaan normaalia kevyemmissä

Ei se vaaka nyt vaan ollu mun kaveri. Tosin viikonloppuna kilon verran ylös hypännyt ja siellä sinnikkäästi pysytellyt lukema ei kuitenkaan jäänyt, vaan puntari pysähtyi lukemaan +100g. Siitä masentuneena huomasin vyötäröltä kaikesta huolimatta hävinneen puolitoista senttiä. Kolmen viikon ja 2,4 kilon pudotuksen aikana on haihtunut kuusi senttiä vyötäröltä! Se on kyllä runsaasti enemmän kuin olisin uskonut. Ja suorastaan tunsin rekkamiehen hymyilevän kerätessäni kimpsujani bussista, kun housut ei meinanneet kestää jalassa

Ensi viikolla sitten kohti uusia lukemia.

Jäipä vaan sen eilinen lenkki toteutumatta, kun en vaan ehtinyt. Piti mennä uimaan, mutta halli olisi ehtinyt kiinni ennen kuin bussi olisi ollut perillä. Ei kävelyttänyt... Siirtynee huomiseen, jollei tälle päivälle saa paria tehokasta siirtymätaivalta ujutetuksi.

Sulla on N-S ihan kelpo pudotus tuohon alkuun, onnea siitä.
Varsinkin sun sentit ovat hyvät.
Mulla oli vähän samantyyppinen alku, ensin lähti senttejä aika paljon ja sitten vasta alkoi paino putoamaan.
Tähän vuoteen mahtuu myös neljä melkein kuukauden mittaista jumivaihetta, jotka ottaa aivoon todella pahasti, viimeisin on menossa neljättä viikkoa.
Vaikka syön ihan samalla tavalla, 1500-1700 kaloria päivässä.
Vaikka liikun ihan samalla, 3-4 salikertaa + parit vatsajumpat kotona.
Vaikka töissä tulee hyötyliikuntaa.
Perkules kun ei tajuu miksi ihmisen keho on tällainen.
Kai se vaan vaatii omia lepotaukojaan ja sopeutumista, kun painoa pitää pudottaa paljon.
Mä ajattelin rikkoa tuon -30 jouluun, mutta voi jäädä haaveeksi.
Mun synttärit on loppukesästä, joten sinne on vielä aikaa ja matkaa.

Ihanaa lumista iltapäivää kaikille !!

Kiitosta! Kyllähän nuo mukavia lukemia ovat. Ei siinä. Täytyy vaan uskoa, että homma etenee. Ja minä tiedän sen vanhastaan, kun oon ennenkin ollu, sano Koskela Tuntemattomassa Jumeja tulee, mutta kyllähän sulla, wanna bee, jo niin hieno suoritus on takana, että sen voimalla tarttee vaan mennä. Tai sitten tarkistaa ohjelmaa jollain tapaa.

Ei tuota kehon toimintaa voi ymmärtää. Jos syö liikaa, lihoo. Jos syö liian vähän taas lihoo. Jos syö ihan älyttömästi, laihtuu. Paitsi jos syö väärää ruokaa. Toisinaan taas mikään edellä mainituista ei pidä paikkansa. Paitsi että lihoo.

Mutta joo. Olin menossa kovasti yhteen miittinkiin, mutta perille päästyäni sitten hokasin, että olin ainut paikalla... Ja viikkoa etuajassa. Pitäis katella kalenteria eikä luottaa muistiin. No, siitä suivaantuneena menin sinne uimahalliin. Polskin kolme varttia ja vesijuoksin vielä vartin päälle. Kun bussi ei sattunut sopivasti kohdalle, käpyttelin vielä kotiin reilun kilometrin. Kaikkiaan sain reippaita siirtymäkävelyitä puoli tuntia tälle päivälle, notta olihan siinä sitten enemmän liikuntoa yhdelle päivälle kuin useimmille muille viime vuosina! Olen ihan edes pikkisen ylpeä itsestäni

Paitsi että lihoo..... mä repesin

Hyvät liikunnat sulla N-S, muistista ei kai voi sanoa samaa.

Mutta ole vaan ylpeä itsestäsi, hyvin sulla kulkee, ja jojoilut saa nyt sunkin osalta olla historiaa, uskallatko luvata ?

Hih,

No joo, meillä on ollut tuo miittinki kuukausittain puolen kuun viikolla ja nyt se sitten syystä tai toisesta siirrettiinkin viikkoa myöhemmäksi. Jäi kattomatta

Tuolleen kun sitä sais liikkuiltua muutaman kerran viikossa. Mutta saa nähdä. Nyt on ollut ihme kyllä ihan mahtavaa jopa rämpiä tuolla tuiskussa, joten sääkään ei näemmä ole este.

Hmm, uskaltaisinkohan luvata? Uskallan luvata yrittää ja panostaa hommaan oikein tosissani. Vielä enemmän tosissani kuin koskaan ennen. Ja uskon asiaan ihan täysillä. Mutta täytyy tällä kokemuksella saada kyllä muutama kuukausi koeaikaa ennen kuin uskallan ihan kunnolla luvata.

Katoin tänään sitä dieetit vaihtoon ohjelmaa. Kyllä herätti ajatuksia. Lihavuuden syitä on monia, tämä ko setä lihoi parissa vuodessa hurjasti, se söi mäkkäriaterian parin kolmen tunnin välein ja istui autossa työn puolesta.

Mä oon lihonut suurimmilleni alle 19vuotiaana, en todellakaan unohda sitä ku kävin terkkarilla vaa'alla eikä mulla ollut mitään ennakkoaavistusta painosta. Painoin silloin tasan 180, mieti. Nyt painan 143, joten olen laihtunut siitä 47kg. Olen 27vuotias. Meillä kotona syötiin periaatteessa ihan tavallista ruokaa, mut aika paljon eineksiä, pastaa, leipää, rasvaa ja etenkin piilorasvaa. Söin hyvin vapaasti karkkia ja herkkuja. Silloin isoimmillani heräsin siihen, että en voi syödä vapaasti mitä haluan, koska muuten lihon ja kuolen. Muutin pois kotoa niihin aikoihin ja sen jälkeen paino on joko laskenut tai pysynyt samassa, mutta ei noussut.. Mutta joo.. Ajatuksia herättävä ohjelma.

Mietin että ajatteleeko ihmiset yleensä, että kaikki lihavat ihmiset syövät niin.. Ihan "normaalilla" ruoallakin onnistuu kylöä lihomaan. Annoskoot ja rasvan, kasvisten jne suhteet vaan ku heittää häränpyllyä niin jo on soppa valmis.Vaikka lieneekö sillä väliä mitä joku ajattelee.

Norpankuutti, sä olet tosi hienosti saanut pudotettua painoasi.

Tuo ohjelma pistää ajattelemaan, vaikka siinä on tietysti kaksi niin ääripäätä, että jotenkin sitä ei aina jaksa katsoa.

Mä pidin itseäni jo alle 15 vuotiaana lihavana, vaikka silloin painoin varmaan noin 70 kiloa, mikä on vielä normaalipainon rajoissa.
Kun muutin pois kotoa, paino ryöpsähti ekaa kertaa yli satasen. Maailman rajoittamattomat houkutukset ja oman rahan käyttö ja herkuttelu veivät mukanaan.
Ja siitä alkoi sitten laihdutus-lihomiskierre, jota nyt yritän katkaista, viimeistä kertaa, nyt kun vielä on mahdollista pelastaa terveys ja pidentää elämää.

Musta tuntuu, että monet lihavat ihmiset miettii, mitä normaalipainoiset ajattelee heidän syömisistään. Varmaan ne ajattelee vähempi kuin me ajatellaan heidän ajattelevan.

Mä olen ajatellut tuon jutun niin, että mä lihon aika nopeassa vaiheessa ja sitten en jaksa aloittaa dieettiä vaan pysyn isona, vaikka söisin ihan normisti. Koska eihän se paino laske, jos syö normaalisti, ei tosin sitten enää nousekaan.
Mulla tuo 120 raja on ollut se maaginen, jossa on pakko alkaa pudottamaan painoa. Niin tälläkin kertaa.
Silti tunnen täysin kuuluvani tähän ryhmään, kun tuo 120 on kauhean paljon.

Nyt olen päättänyt muuttaa elämäni ja asenteeni, en suostu mihinkään muuhun vaihtoehtoon. Kunto on kohonnut reippaasti ja mä olen todella energinen. Pää vaan on edelleen 120 kiloinen, joten elä tässä sitten fiksusti elämää eteenpäin.

Millä tavalla sä Norppa pudotat painoa ?

Mä oon karpannu ja nutrannu ja laskenut kaloreita ja vaikka mitä. Nyt vihdoin kk:ssa löytänyt tasapainon ja tavan joka sopii normaaliin elämään. Kaikki on sallittua kohtuudella ja se kohtuus kai on avain sana. Tää on eka systeemi, jossa ei ole tullut "oloja" siis negatiivisia kuten päänsärkyä, ketutusta, hillittömiä himoja, ahdistuneisuutta ja syyllisyyttä. Noita kaikkia on ollut edellisissä"kuureissa". Tavoite on oppia syömään niinkuin olisi hyvä, niin että on hyvä henkisesti ja fyysisesti. Täytyy sanoa et hyvältä näyttä!

Sä oot wannis todella hyvällä mallilla! Sillon ku mulla tökkäsee hommat ja tulee tunne että ei tuu tästä mitään, ajattelen, että ihminen on tehnyt uskomattomia asioita: uinut valtamerten yli, käynyt kuussa, pelastanut alle kilon painoisen vauvan ja keksinyt sähkön. Joten kyllä minäkin voin laihtua ja olla normaalipainoinen. Mikään muu ei minua estä kuin mä ite eikä muhun tarvitse uskoa kenenkään muun kuin mun itseni. Joten kyllä me pystytään vaikka ja mihin!

Upea suoritus, norpankuutti! Voin vain kuvitella fiiliksiäsi sekä ennen että tässä vaiheessa, mutta olet hienosti osoittanut, ettei toivoa kannata menettää. Olen katsellut netistä noita ennen-jälkeen kuvia ja juuri nuo isot saavutukset ovat niitä, jotka motivoivat muitakin yrittämään.

Muistan ensimmäisen kerran olleeni tyytymätön painooni silloin, kun vaaka näytti 36 kg Siinä oli yks kaks 2-3 kiloa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Olin ollut siihen saakka pikemminkin laihansorttinen. Tai oikeestansa ihan normaali lapsi, mutta keksin jostain olevani liian laiha... Tähän sitten tietysti kaikki lapsen julmuus, mitä se voi toisen vaatimattomastakin ylipainosta keksiä, niin voi vain arvella, mistä perimmäiset syyt koko ongelmalle ovat lähtöisin. Vuosien varrella aiheella sai itsetunnon sille tolalle, että se on edelleen äärimmäisen helppo pirauttaa pieniksi pirstaleiksi muutamalla väärin valitulla sanalla. Aikaa alkaa olla kuitenkin 30 vuotta noista hetkistä. Lapsiparoilla ei vaan ole pienintään kykyä käsittää, mitä tuollaisella saa aikaan.

No, eihän mulla ollut kouluaikaan keskimäärin kovinkaan paljon liikaa. Jokunen kilo ja välillä ihan normaalipainossakin. Inttiaikana se normaalipaino kuitenkin toteutui tähän saakka viimeisen kerran ja sen jälkeen on ollut enemmän ja vähemmän liikaa. Hassua, että kuvittelin satasen olevan absoluuttinen haamuraja Kotoa muutettuani kävi tietty niin kuin monelle muullekin. Silloisen avokin kanssa tuli akateemisen opiskelun varjopuolia kokeilluksi paljonkin esim. hommaamalla pirusti TV-kanavia ja mussuttamalla milloin suklaata, milloin jäätelöä, milloin pizzaa ja niin ees päin. Sieltä se jojoilu on sitten jatkunut.

Tiedän sinällään, että parinkymmenen kilon jälkeen olen jo aika paljon paremmassa kunnossa ja sovin huomattavati pienempään tilaan, joten se motivoi nyt ensi alkuun aika lailla. Lisää sitten päivä kerrallaan.

Mutta oli mulla sitten tänään hieno aamu, kun vedin siihen viime viikkoiseen lukemaani 700 g miinuksen. Eilen olin vielä satasen plussalla, mutta tämän viikon tasainen alamäki ja eiliset urheilut epäilemättä aiheuttivat tällaisen miinuspiikin. Tiedän olevani pikkiriikkisen myöhässä ja uskon tilanteen palautuvan pikkasen lähipäivinä, mutta helekkari. Päivitinpä tickerini tällä lukemalla. Onhan se sentään ihan oikea, mitattu tulos ja motivoi ihan megalomaanisesti!