tiistaina, 24. huhtikuuta 2012 klo 19:56 Polkija kirjoitti::

Minun ongelmana on lähinnä annoskoko. Ei oikein tajunnut kuinka hirveän isoja annoksia söinkään, ennen kuin mieheni aloitti ensin Kiloklubin ja sitä myötä kohtuullisti omia ruokamääriään. Kyllä sitä monta kertaa mietti syödessään enemmän kuin miehensä, että jossakin on pikkuisen vikaa! Eikä ihan pikkuisenkaan!

Minulla oli myös annosten suhteen ongelmia. Syötiin mieheni kanssa samankokoisia annoksia. Juu, hänelle ihan sopivia, melkein kaksimetrinen kun on... Mutta ei minulle

Hei kaikille!
Tämä ketju tuntuu omalta, sillä 47 vuotiaana painin samojen juttujen kanssa mitä täälläkin on kerrottu. Itse olen kolmen lapsen äiti, joista viimoisen, iltatähtöseni pyöräytin nelikymppisenä. Sinne asti olin aina helposti karistanu kertyneet kilot lasten jälkeen ja aika hyvin kyennyt kontrolloimaan painoa muutenkin.

Joku sanoi että ennen nelikymppisiä laihtuminen oli helppoa ja niin se minullekin oli... Ei ole enää.
Ehkä en ole ollut tarpeeksi motivoitunut, mutta silti.. Olen kokeillut karppaamista, liikkunut aina paljon, joskus toooosi paljon ja tällöin on muutama kilo lähtenytkin, mutta heti jos tiukka silmä on pikkuisen väistänyt kilot ovat tulleet takaisin.

Mutta nyt päätin että haluan vielä kerran selättää tämän kropan, ottaa sen omakseni ja pitää sen sellaisena, että voin olla tyytyväinen itseeni. En halua olla kaksikymppinen, vaan vahva ja energinen keski-ikäinen nainen.Haluan tehdä itselleni hyvää.

Rakastan liikuntaa ja vedän työmatkapyöräilyt aikaste kovaa. Juoksukin on taas kuvioissa mukana. Koiralenkkejä en enää edes laske Olen ollut täällä nyt kuukauden ja paino on tippunut kaksi kiloa. Hienoa siis ja olen tosi iloinen. MUTTA, nyt on tullut uusi seuralainen: nälkä. Miten on, eikö silloin pitäisi syödä enemmän, mutta samalla kalorisuositukset kyllä paukkuvat ja pelkään että hyvä suuntaus loppuu...?

Tulipa luritus Toivottavasti tästä ketjusta tulee elävä ja aktiivinen.
t. Miette

torstaina, 17. toukokuuta 2012 klo 22:40 Miette kirjoitti::
Olen ollut täällä nyt kuukauden ja paino on tippunut kaksi kiloa. Hienoa siis ja olen tosi iloinen. MUTTA, nyt on tullut uusi seuralainen: nälkä. Miten on, eikö silloin pitäisi syödä enemmän, mutta samalla kalorisuositukset kyllä paukkuvat ja pelkään että hyvä suuntaus loppuu...?

Tästä ketjusta ei näytä tulleen kovin vilkas...
Sen verran, että nälkää ei kai ole tarkoitus nähdä. Jos merkkailet liikkumisesi oikein, pitäisi suositellun kalorimääränkin nousta. Jos merkkaat liikkumiset vasta jälkikäteen, on sinun alkuviikosta syötävä enemmän kuin suositus, muuten tulee liikaa vajaakaloreita.

Kysynkin nyt, että mitä päätit tehdä, ja miten on mennyt?

Itselläni viimeisen parin kuukauden aikana on ilahduttavasti lähtenyt nelisen kiloa. Joten kyllä tämänikäisenä pystyy vielä laihtumaan, varsinkin jos on reilusti ylipainoa, kuten itselläni. Selvää on, että vuosi vuodelta laihtuminen tulee vaikeammaksi, kun aineenvaihdunta hidastuu. Ja tietenkin on turhaa havitella enää missin mittoja.

Ja taas se nähtiin. Mukamas ollut parempaakin tekemistä kuin merkkailla syömisiä, niin taas olen saanut bmi:n 25,5:een, eli keväällä tiputetut pari kiloa takasin. Mulla on tuo kroppa sen mallinen, että kaksi kiloa tuntuu vaatteissa paljon, niin tiesin kyllä jo ennen vaakalla käyntiä, näin on käynyt.

Mutta kun se nyt vaan on niin vaikeaa hillitä itseään, kun perheessä on kaksi urheilevaa miestä, jotka voi syödä mielin määrin mitä vaan Pakko merkata taas syömiset, silloin kun suunnittelen päivän syömiset etukäteen on helpompi pysyä ruodussa.

Moi ladies!
Mulla on motivaatiot hukassa koska ihan sama mitä teen niin vatsaläski ei katoa.
Siunailin itseäni eilen - olen kuin 8:lla kuulla raskaana ... ja se on aika ruma näky kun EI ole raskaana ( raskaana olevien masut on ihan eri juttu - söpöjä...)

Jup, jotain tarttis tehä..

Lapsettomana en voi syyttää jääneitä raskauskiloja...Aivan syömällä ja juomalla olen saanut itseni tähän kuntoon. Viime syksynä pudotin 6 kg mutta sitten tuli lopahdus...nyt aattelin kokeilla tätä. vaikka voihan tätäkin huijata mutta ei niin helposti kuin omaa mieltä...yllättävän helposti pystyin jättämään pullat ja herkut pois. Mutta salmiakkia on pakko saada joka pvä. Ja ikää on 41v.

Olen 42v nainen ja aloitin Kiloklubissa viikko sitten. Alku on sujunut hyvin, tosin vaakapäivä on vasta huomenna, jolloin totuus oikeasti vasta paljastuu...

Salmiakki on minunkin heikkous, mutta onneksi sitä saa nykyään sokerittomana ja vähäkalorisena ja mikä parasta maku on kuin "oikealla" salmiakilla (Nellie Dellies ja Pirkka). Ne löytyvät myös Kk:n ruokahausta, joten pysyy kartalla kalorien ja herkkupallonkin suhteen.

Hillun jo aika monessa muussakin vertaisketjussa, mutta tämä vielä osui kohdalle. Neljäkymppiä tuli täyteen reilu vuosi sitten. Mä en oikein osaa sanoa että olisiko laihduttaminen tämänikäisenä vaikeampaa, kun yritystä ei minulla ole oikein tarpeeksi ollut. Sen verran kuitenkin, että huomaan kyllä painon lähtevän alaspäin, kun vain maltan noudattaa kaikkia ohjeita, ja vaikkei edes ihan täysillä onnistukaan. Viikko sitten jo sujui hetken ihan hyvin, mutta sitten ei vain jaksa kirjata kaikkea ylös, kun tulee jotain erikoisempia syömisiä.

Kolme lasta, vielä suht pieniä, nuorin 3-vuotias. Terveys jo reistailee, verenpainetta, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja 2-tyypin diabetestä löytyy. Kaikki kyllä jotakuinkin hallinnassa, mutta olisihan se hyvä saada lääkityksiä vaikka vähän vähemmäksi ja ehkäistä lisäsairauksia. Liikuntaa nyt yritän pitää ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä, kunto kun on niin valtavan huonoksi päässyt. Ruokakin on ihan terveellistä, määrät vain välillä liian isoja, joten pudotetut sadat grammat tuppaavat palaamaan takaisin.

Lasten myötä ei vielä kiloja kovin tullut, kolmannessa raskaudessa yhdellä ryminällä tulivat nämä kaikki kolme terveydellistä ongelmaa (raskausdiabetes, joka nyt kolme vuotta myöhemmin "vaihtui" 2-tyypiksi) ja synnytyksen jälkeen paino nousi yli 20 kg oikeastaan vuodessa. Kenties ainakin osin huonolla hoidolla olleen kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi, ihan noin nopsasti mulle ei paino ollut koskaan ennen noussut ja olokin oli tyypillinen vajaatoimintainen. Painan siis edelleenkin 12 kg enemmän kuin koskaan raskaanakaan ollessani.

Mutta tästä se lähtee. Vaikkei paino ole vielä lähtenyt kunnolla laskemaan, niin uskon että tämä laihdutuksen yrittäminen ainakin estää painon nousun edelleen. Pidän mielessä sen mukavan tunteen, joka liikunnasta tulee, ja pyrin pitämään sen nyt elämässä mukana, kun vihdoin jaksaa liikkua ja lapsetkin päästävät jo yksinkin liikkumaan.

Hei,
tulin tsemppaamaan teitä kaikkia 40+-ketjulaisia! Itse olen kyllä jo enemmänkin 50-, mutta olkoon!
Olen onnistunut pudottamaan painoa tässä iässä, normaalipainon sisällä. Vyötärö kaventunut n. 15 cm. En sano, että se olisi ollut erityisen helppoa, hidasta ainakin, muttei myöskään kamalan vaikeaa. Laadukas ruoka ja selkeä ateriarytmi, siinä peruspilarini. Liikuntaa en juurikaan ole harrastanut paitsi nyt kesällä olen aloittanut juoksuharjoittelun kunnon kohottamiseksi.

Aikaa olen käyttänyt tähän vuoden verran. Mikäs kiire tässä on?

Ei mullakaan hirveä kiire olisi, mielikuvissa ja haaveissa paino putoaa just niin kuin pitää, hitaasti mutta varmasti. Nyt ei ole vielä pudonnut käytännössä ollenkaan... vuodenvaihteessa tipahti yhtäkkiä viisi kiloa, osin sairastelun myötä, ja se on hiljalleen tullut takaisin tähän tuttuun 92 kiloon.

Kokeilin tuota 30 kilon pudotusta, siis 62 kiloon tuohon tavoitelaskuriin, ja se antoi 55 viikkoa. Reilussa vuodessa siis olisi periaatteessa mahdollista. Mutta mulle olisi ihan unelma jo puoletkin tuosta vauhdista, eli vuoden päästä olisin 77 kg. Se kuulostaisi ja tuntuisikin jo ihan hyvältä, vaikka pitäisi siitäkin vielä normaalipainon ylärajoille kymmenen kiloa pudotella.