Hei vaan kaikille!

Hyppään tähän ketjuun mukaan. Olen Kiloklubeillut jo vuosia on-off -tyyliin. Nyt kesällä onnistuin lihomaan taas pari kiloa , joten kyllästyin (taas) itseeni, sisuunnuin (taas) ja yritän (taas) karistaa ne pois ja vähän ekstraakin. Töihin olisi kiva palata lomien jälkeen edes samoissa mitoissa kuin ennen lomia

Tavoite on siis painaa alle 60 kiloa ja saada bmi ja vyörärönympärys hilattua alemmas.

Minun ongelma syönnissä (Kiloklubin palluroiden perusteella) on iltarepsahdukset. Yritän opetella syömään säännöllisesti ja vähän, mutta iltaisin tekee tiukkaa varsinkin silloin, kun perhe syö jotain hyvää. Itsekuri on silloin nollan luokkaa.

Olen 36-vuotias 3 lapsen äiti ja liikuntani koostuu lähinnä koiran ulkoiluttamisesta lasten harrastusten aikana. Jostain pitäisi siis repiä lisää aikaa omaan kuntoiluun ja sekin on haastavaa, kun on kokopäivätyö, opinnot ja 3 lasta, jotka kaikki harrastavat ja niitä pitää sitten kuskailla. No, yritän nyt saada tämän homman pyörimään syksyn aikana niin, että itsellekin jää aikaa. Niin ja se itsekuri on tässäkin haaste Jos ja kun sitä aikaa olis, niin sohva kutsuu...

Tässäpä näitä mietteitä, tsemppia kaikille haasteisiin ja toivottavasti onnistumisia tulee meille kaikille.

Mulla ei taas oo oikeestaan mitään ongelmia syödä noiden omien listojen mukaan eikä pahemmin oo ongelmia myöskään itsekurin kanssa, vaikka mies kantaakin herkkuja kotiin melkein joka päivä. Välillä syön ihan hyvällä omallatunnolla ja välillä jätän kokonaan väliin.

Joskus kun syön herkkuja, niin joutuu vähän muuttamaan ruokalistaa. Kuten eilen. Suunniteltu välipala vaihtuikin pullaan, pallot ei tykännyt, mutta kalorit pysyi kuitenkin aisoissa.

Varsinkin silloin kun liikun mulle normaalilla tavalla, niin saan syödä ruokaa aika paljon ja sillä tavalla herkkuhimotkin pysyy poissa. Ei vaan mahdu niitä herkkuja enää. Nyt taas kun en pääse liikkumaan ollenkaan, niin pyrin pitämään kalorit tosi matalalla, mutta ei sekään ole mulle mikään ongelma.

Lihoin siksi, että liikunta loppui sairastumisen myötä kuin seinään. En ole lihottanut itseäni herkuilla vaan ihan normaalilla ruualla, jota söin vaan kulutukseen nähden ihan liikaa. Lisäksi mulla on nestettä kerääviä lääkkeitä käytössä ja se kyllä näkyy olemuksessa. Sukista jää painautumat ja naama on ihan pöhössä.

Olen tottunut esim. siihen, että normipizza (1000 kaloria) on mulle ihan vaan tavallinen lounas. Siihen päälle saan liikkuessa syödä vielä sen parituhatta kaloria ja silti laihdun. Nyt tuollainen pizza ei todellakaan käy lounaasta, kun pyrin pitämään kalorit jossain 1200-1500. Kun on vuosia tottunut syömään n. 3000 kaloria päivässä ja sitten yhtäkkiä kulutus tippuu olemattomiin, niin lihoohan siinä. Sairaana en jaksanut miettiä yhtään kaloreita, vaikka ois pitänyt. Söin ihan vaan totuttuun tapaan ja tässä sitä nyt ollaan. Painavampana kuin koskaan.

Ninniliini, tervetuloa

_KisKis_, hurja ero – varmaan pakko ollakin jotain listoja ja hyvin suunniteltu, että osaa syödä puolet siitä mitä normaalisti. Aikamoista. Koska mä en ole mikään ahkera liikkuja, niin syön normaalisti noin 1500 kcal, siihen vatsa on oppinut. Jos pitäisi yhtäkkiä syödä selvästi enemmän tai vähemmän, niin turvautuisin kyllä taas ruokapäiväkirjaan.

Mä olen kanssa tottunut siihen, että mies ostaa itselleen herkkuja. Ihan hyvin voin olla koskematta sen kekseihin ja jäätelöihin. Kun en normaalisti käytä lainkaan sokeria, niin ne ovat liian makeita. Ainoastaan kirpeät karkit (Missä X, Dragster yms) välillä houkuttaa niin, että tulee syötyä vaikka ei olisi aikonut – mutta minun onnekseni mies ei niistä niin välitä eikä siis sellaisia osta Suklaasta en enää pysty nauttimaan. Tavallaan olen tyytyväinen, mutta välillä vähän surettaakin. Välillä tekee suklaata mieli, mutta sitten se maku suussa ei vastaakaan päässä ollutta mielikuvaa, vaan on liian makeaa ja äklöä.

Onhan se hurja muutos, joten ruokapäiväkirjan käyttö on ihan pakollista. Olisi pitänyt sairaanakin jaksaa sitä käyttää, niin ei ois paisunut kuin pullataikina, mutta tehty mikä tehty. Tai siis jätetty tekemättä.

Rahtauduin sittenkin tänään vaa`alle, vaikka se sattuikin ihan pirusti. Onneksi menin, sillä vajaassa viikossa on lähtenyt kilo painoa pois. JES!

Otin myös tavoitteeksi päästä normaalipainoon jouluun mennessä ja sitten vuoden 2016 tavoitteeksi jää tuohon tavoitepainoon pääseminen. Eli saatte kärsiä minun sepustuksista aika kauan. Menee nimittäin aikaa, että ollaan siellä alle 60 kilossa. Normaalipainon sisällä laihduttaessa vauhti kuitenkin hiipuu, niin en uskalla asettaa sille mitään aikatavoitetta, kunhan painan vuoden 2016 aikana sen 57 kg.

Kiire on kyllä huono kaveri laihduttajalle, kun ei kroppa välttämättä tottele vaikka sitä koittaisi pakottaa mihin, joten tuo loppupään aikatauluttomuus on varmaan hyvä. Mun tahti maagisen normaalipainon rajan ylittämisen jälkeen (ja jo hetken ennen sitä) on ollut kilo kuukaudessa, painonpudotuksen alkuvaiheessa oli 2-2,5 kg kuukaudessa. Mitään hurjaa vauhtia mun läskit ei siis missään vaiheessa oo sulanut, mutta eipä tässä mikään kiirekään ole ollut

Olen kyllä nyt vieraan ja hiukan epäilyttävän viisarivaa'an varassa, mutta yhtä kaikki se tänään ilahduttavasti osoitteli alle 60 kilon painoa Taitaa pitkästä aikaa olla painontippumisviikko. On tässä toisaalta melkein kuukauden päivät junnattukin.

Toinen arkiviikko ei mennyt ihan putkeen mutta pudotusta kuitenkin 200 g joten pitää olla tyytyväinen siihenkin, varsinkin kun viikonloppuna ja vielä maanantainakin tuli herkuteltua.

Luin vähän viestejä taaksepäin ja kirjoitin että pitää ostaa mysliä ja viikunoita, no niin ostinkin ja söin jo mysliä, viikunat tungin kaappiin ja äsken lukiessani muistin että nehän on siellä kaapissa. Eilen en niitä muistanut, illalla teki mieli jotain herkkua mutta söin sitten muutaman mansikan. Ehkä mun pitää todellakin nostaa se pussi pöydälle tai unohdan kokonaan syödä ne. Lahopää mikä lahopää.

_KisKis_, sulla todella on itsekuria! Iso muutos ja varmaan oli vaikea sopeutua uusiin kalorimääriin.

Viimeksi kun laihdutin, täysin Kiloklubin ohjeiden mukaan, tippu mulla paino tosi tasaisesti sen 500g/vko, myös normaalipainon sisällä. 62 kiloon pääsin ihan vaan noita omia listojani noudattamalla ja pari viimeistä kiloa tiputin Superdieetillä. Siinä 60 kilon tuntumassa oltiikin ihan hyvä tovi, mutta sitten tosiaan sairastuin. Kaikki pudottamani n.15 kg tuli alta puolessa vuodessa takaisin. (tahti oli siis aivan järkyttävän kova ) Sen päälle tulikin sitten vielä ekstrakiloja ja alkuvuodesta painoin enemmän kuin olin koskaan painanut.

Kilot tuli niin nopeesti takaisin, että en oikeesti ehtinyt mitenkään reagoida siihen. Joka kerta kun nousin vaa`alle oli tullut joku pari kiloa lisää. Sitten lopetin vaakailun kokonaan, kun se painonnousu alkoi masentaa niin paljon. Mulla ei yksinkertaisesti ollut ollenkaan voimia tehdä asialle mitään. Olin niin sairas, että jo sukkien saaminen jalkaan oli saavutus. Saattoi mennä monta päivää, että haahuilin vaan pyjamassa kotona, käytin siinä pyjamassa koiran aamuisin pissillä ja menin takaisin sänkyyn..

_KisKis_, aika karu tollanen painonnousu Ihan hirveää varmaan, kun se juna vaan menee eteenpäin eikä ole voimia tehdä sille mitään. Onneks oot nyt taas oman elämäs ohjaimissa
___

Mulle paatuneelle vaa'alla ramppaajalle tulee nyt poikkeuksellisen pitkä vaakatauko, kun olen ollut viikon verran kesänvietossa pois kotoa ja nyt vaan poikkean kodin kautta ennen kuin lähden melkein viikoksi ulkomaille. Lentokentälle pitää lähteä oikeastaan jo aamuyöllä, joten aika turha siinä on mitään aamupainoa punnita – oon lyhyillä unilla kesken herätettynä aina turpea kuin hylje. No, ehkä se on ihan terveellistä vaihtelua ettei painoa vahdi koko ajan Viisarivaa'alla olen käynyt, mutta kun se näyttää vaihtelevia lukuja tyhjänäkin niin en oikein tiedä, miten tuloksia pitäisi tulkita.

-.-

Kävi niin että tuli kuukautiset ja tuli yksi huono päivä. Sitten tuli toinen huono päivä. Ja kolmas ja... Nyt on ollut huono viikko. Veden juonti mitä sattuu (=olematonta), ateriat mitä sattuu ja määrät mitä sattuu (=isoja). Olen mä salaattejakin syönyt. Mutta niiden lisäksi karkkia, suklaata, runsaasti leipää. En meinaa millään saada tätä kierrettä taas katkaistua. Ottaa päähän, ja silti käsi hakeutuu ruokakaapille. Help!

Ro_ri tsemppiä sinulle!

Onneksi on aina huomenna uusi päivä, joka voit aloittaa uudestaan.
Kyllä sinä pystyt olla syömättä herkkuja. Yksi päivä kerrallaan