Kiitos, Repsahtanut taas! Nyt ollaan iso askel lähempänä, kun vatsavaivoille on todennäköisesti löytynyt syy. Olin vatsan ultraäänessä, hoitaja totesi: "No niin, nyt meilä ainakin on löydös. Sappirakkohan on aivan täynnä kiviä." Niitä oli kuulemma niin paljon ettei pysty laskemaan Vielä samana päivänä lääkäri kirjoitti lähetteen kirurgille, sappirakko siis leikataan tähystyksellä pois. Ei aavistustakaan, kuinka pitkä on leikkausjono, mutta kai se joskus tapahtuu. Olen ilmeisesti vanhana syntynyt, ei ihan tyypillinen 30-vuotiaan vaiva.

Vähän huolestuneena luin sappivaivaisen ruokasuosituksia, niissä kieltolistoissa kun oli kovin paljon sellaista mitä syön usein ja paljon (esim. rasvaiset maitotuotteet). Toisaalta ihan asiallisissa lähteissä luki että ruokavalion vaikutuksesta ei ole näyttöä, joten varmaan sitten syön sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Laitoin helmikuun ruokailut exceliin ja järjestin ne sen mukaan, mikä on turvottanut eniten. Laskin myös, minkä verran olen keskimäärin turvonnut jos ateria on sisältänyt jotain tiettyä ainesosaa. Suurimmat pahikset oli
1) iso, raskas ateria (+10,08 cm)
2) viljat (+8,83 cm) Ihan yksittäinen voileipäkin turvottaa komeasti.
3) palkokasvit (+8,33) Tämä oli ristiriitainen, joskus ihan ongelmatontakin.
Aattelin tällä erää jättää ainakin vehnän pois, kun tuntuu että se ei mulle sovi ja monien muiden viljojen ravitsemukselliset ansiot on suuremmat. Rasvaiset ruuat taas ei ole aiheuttaneet mulle erityisiä ongelmia, jos annos on ollut normaalikokoinen.

Kirkka, kyselit painohistoriota. Mä olin normaalipainoinen lapsi ja nuori ja nuori aikuinen, mutta kiireisinä opiskeluvuosina aloin lihoa. Kerrytin painoa suunnilleen ikävuodet 22-27 ennen kaikkea epäsäännöllisellä elämänrytmillä ja liikkumattomuudella, myös ruuan laadussa olisi ollut parantamisen varaa. Lihoin kuitenkin mielestäni syömällä (liikaa ja vääränlaista) ruokaa ja nukkumalla liian vähän, en niinkään karkeilla ja herkuilla. Minulla on suuri joukko ylipainoisia sukulaisia, joten lihominen tuntui luonnolliselta ja vääjäämättömältä asialta, joka ihmiselle vaan tapahtuu vuosien mittaan – en edes ajatellut että sille voisi mitään, enkä yrittänyt laihduttaa. Niinpä sitten 27-vuotiaana painoin reilut 86 kiloa, painoindeksi reilusti yli 30. Kipeät polvet vaivasivat. Päätin ainakin kokeilla, voinko muuttaa suuntaa ja löysin netistä Kiloklubin.

Tunnollisella ruokapäiväkirjan täyttämisellä ja edes jonkinlaisten liikuntarutiinien luomisella paino lähti putoamaan. Ei sitä tahtia kuin KK ennusti vaan paljon hitaammin, mutta tippui kuitenkin – kilon, pari kuukaudessa, ennätyskuukautena -3,5 kg. Opettelin syömään reilusti enemmän vihanneksia, jätin arjesta kaloripitoiset juomat maitoa lukuunottamatta pois, aloin syödä aamupalaa ja muutenkin säännöllisemmin. Vajaa pari vuotta myöhemmin painoa oli yli 25 kiloa vähemmän, ja sen painon pitäminen on onnistunut mukavasti nyt jo kohta kaksi vuotta. Enää en siis oikeastaan yritä laihtua (no aina pari kiloa saa lähteä jos on lähteäkseen ), mutta hengailen täällä niin muistan pitää painon kurissa

Olen sairastellut ja painon seuraaminen/ruokapäiväkirja on jäänyt väliin. Yksi ongelmani on jatkuva nälkä, liittynee mielialalääkityksiin. Olen käyttänyt psyykenlääkkeitä 2-suuntaiseen jo 15 vuotta. Nykyinen kombinaatio ei ole pahimmasta päästä (en ole tarvinnut psykoosilääkkeitä 10 vuoteen) mutta ei tämä helppoakaan ole. Masennusjaksoina jotka kestävät viikkoja, kuukausia tai vuosia, fyysinen aktiivisuus tietty laskee

Pieni karhu Mulla on myös paljon pieniä sappikiviä, mutta selkeitä sappikohtauksia aiheuttaa vain tuore omena ja joskus jokin runsasrasvainen juhlapöytä. Omalääkärin mukaan vatsavaivani eivät kuulosta sappiperäisiltä ja toivon pärjääväni vielä muutaman vuoden ilman leikkausta.

Pieni & pyöreä, mullakaan ei selkeitä sappi/kipukohtauksia ole ollut kuin yksi (ja ehkä yksi viisi vuotta sitten), mutta nää ihme turvottelut ja vatsavaivat alkoi tyhjästä sen yhden kohtauksen jälkeen. Lääkäri oli sitä mieltä että ilman muuta leikataan, joten eiköhän se usko että sappi on mun vaivojen syypää. Sen puolesta puhui ainakin a) oireiden ylävatsapainotteisuus b) yhteys ruokailuihin c) äkillinen alku ja d) ei muistuta tyypillistä IBS-oireilua. Oon käsittänyt sen niin, että mun vatsavaivat ei johdu niistä kivistä sinänsä, vaan sekä sappikivet että turvotukset johtuu huonosti toimivasta sappirakosta.

Nälättävät lääkkeet kuulostaa kurjalta ja varmaan masennusjaksoilla on myös vaikeampi pitää ruokavalio ruodussa? Toivottavasti olo nyt paranee.

pieni karhu multa poistettiin sappikivet 2000luvun alulla , olin silloin n.35v. Hirveet sappikohtaukset iski aina välillä, kylmä hiki puski koko kroppaan eikä voinut kuin maata lattialla ja odottaa että kohtaus poistuu. Rasvaiset ruuat oli kaikkein pahimmat. Leikkaus onnistui tähystyksellä erinomaisesti ja toipuminen oli todella nopeaa. Nykyisin ruuista oikeastaan on vain pasta, riisi ja peruna joita en paljon syö. Olo on todella tukkoinen monta tuntia ruokailun jälkeen niitä syötyäni

Painoa olen pudottanut ensimmäisen kerran n.15vuotiaana n20kg sitten ensimmäisen lapsen jälkeen raskauskilot 10kg ja toisen lapsen jälkeen uudet raskauskilot n. 20kg nyt tässä painossa 63-70kg olen pysynyt n. 30vuotta . Ikää nyt 52 v.ja varmaan saavuttamon unelma tuo 60kg. Mutta onpahan mitä tavoitella

Tänä aamuna 66.4

Mukavan kaunista keskiviikkoa Kaikille

Kirkan kysymykseen painonpudotushistoriasta; Lasten syntymän jälkeen laihdutin itseni aina normaalipainoiseksi sekä vielä yksi kymmenen kilon pudotus myöhemmin. Kilot lähtivät nuorempana helposti. N. 6 vuotta sitten paino karkasi ja niitä kiloja on vaikea saada pois, kun ikää on yli viiskymmentä ja kilpirauhasen vajaatoiminta. No selityksiähän nuo ovat Lopultakin alkuvuoden jälkeen on homma lähtenyt sujumaan ja toivottavasti vielä saisi pudotettua kiloja. Suuri tuki on ollut mies, joka on myös pudottanut olemattomia kilojaan ja kannustanut siinä samalla sekä vartioinut, että en repsahtele kovin paljon Alkuvuodesta kerroinkin täällä, että lopetin mahan täyttämisen hedelmillä ja se oli toimiva. Söin helposti 6-7 hedelmää/vrk ja kaloreita niistäkin tulee. Hedelmien sisältämän sokerin vähettyä olen saanut viime aikoina sokerimäärää muutenkin vähennettyä.

Pieni karhu, on tosi hyvä juttu, jos ongelmalle on löytynyt syy, vaikkakin ikävältä nuo sappivaivat kuulostaa. Olikohan nuo pahuksen kivet turpoamisen syynä jo viime kesänä, kun tulit etelänlomalta ja oli monen kilon turvotus.

Pieni & pyöreä - nuo lääkkeiden vaikutukset ovat tosi ikäviä. Itsellä noista tulehduskipulääkkeistä kokemusta viime kuukausilta.

Rotikkalady - periksi ei anneta kuudenkympin tavoittelussa, vai mitä - siis kilojen ei iän

Rotikkalady ja muut - kyllä se 60 kg siellä vaa'assa vielä joku päivä on!

Mä iloitsen tänään - aina kun uusi kilomäärä menee rikki niin se juhlapäivä.

Vaikka onkin pieni määrä lähtenyt painoa niin musta kyllä tuntuu, että on lähteny enemmän. Ja myös näkee. Tai sitten mulla on vääristynyt minäkuva ja näen itseni hoikempana kuin olen

Tällä viikolla onkin nuorimman 5v juhlat ja en kyllä ajatellut laskea kovastikkaan kaloreita, koska seuraavana päivänä mulla on oma urheilutapahtuma, jossa kuluuu semmoiset 3000 kcal vähintään.

Nuo Pieni karhun sappivaivat ovat uusi tuttavuus minulle. Pitääpä tutustua tarkemmin - kuulostaa todella kurjalta.


Tänään ajattelin lounastauolla tehdä intervallitreenin ja sitten onkin fyssari iltapäivästä ja sen käsittelyn jälkeen ei saakkaan liikkua pariin päivään.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Kiitos tsempeistä Kirkka ja Repsahtanut

Tänä aamuna 65.0kg

Hauskoja 5v synttärijuhlia Kirkka

Repsahtanut taas, en tiä onko lomaturvotuksella ja näillä kivillä yhteyttä. Lomaturvotus oli nestettä ja pääasiassa jaloissa (vaikka riittihän sitä vatsaankin), tää sappiturvotus on lähinnä ilmaa. Englanniksi ne ois varmaan swelling ja bloating, omat sanat molemmille, mutta suomeksi on vaan turvotus. Kätevää se tietty olis jos ne olisivat samaa ongelmaa, ei tarvis ajatella että on muutakin vikaa

Rotikkalady, mulle riisi ja peruna käy kohtuullisesti mutta viljat pullauttaa vatsan ja tekee ähkyisen olon vaikka söisi vaan vähän. Saa nähdä, mitä kaikkea se leikkaus korjaa ja millainen ruokavalio sen jälkeen sitten sopii.

Katsoin että alueen keskimääräinen odotusaika sappileikkaukseen on 116 vuorokautta, eli satakunta päivää vielä... Lääkäri kyllä kirjotti mun lappuihin että päivittäistä oireilua, toivottavasti sillä pääsisi vähän nopeammin. Toisaalta mikäs tässä ollessa kun ei enimmän aikaa mihinkään satu. Ehkä Facebookiin pitäisi kirjoittaa että vaikka pukeudun väljästi ja vatsa näyttää vihjaavan pyöreältä niin ei täältä mitään ole syntymässä

Eikös me kaikki sitä kuuttakymppiä kohti mennä, oli se painoa tai ikää? Ellei nyt jo ole iässä ylittänyt tai painossa alittanut Matkat on eri mittaisia mutta suunta sama.

Printtasinpa tänään tuon porin juoksukoulun ohjeet jotka pieni ja pyöreä meille vihjasi. Kiitos siintä.
Ensimmäinen päivä takana, saas nähdä kauanko innostus kestää, en ole koskaan ollut mikään juoksia tyyppi.

Ruokailut tänään ok

Mukavaa viikon alkua kaikille

Päivää taas. Olen väistellyt Kiloklubia ja todellisuutta taas aikani ja nyt palaan nöyrin mielin joukkoon.
Paino ikävissä lukemissa, eikä vatsaröllykkä mahdu vaatteisiin.
Motivaation kanssa ollut suuria vaikeuksia. Makea ja laiska elämä vienyt voiton liian usein.
Mutta aina voi tehdä toisin. Pienin askelin kesää kohti - toivottavasti muutaman kilon kevyempänä.

Aamun lukema 67,8.