Hyvä hyvä Adalmiina. Olet hyvällä asenteella ja silloinhan se onnistuu ja pysyy.
Itselläni ei edelleenkään mene niin hyvin.Minulla on vaihteeksi jalka kipsissä tai vastaavassa tälläisessa monossa.Satutin jalkaterän viikkoja sitten vattumetsässä. Luulin sen venätäneen,kun teki tosi kipeetä pidin kylmää,kohoa ja laitoin geeliä kuvitellen sen pikkuhiljaa helpottavan. Viime viikolla sillä ei sitten astuttu askeltakaan ja ymmärsin mennä lääkäriin. Yllätys yllätys murtumahan sieltä löytyi.
Ottaa vähän päähän,kun piti päästä aloittamaan kuntosali,allas,lavis ja lenkkeily.
No pahemminkin ois voinut käydä. Lääkäri ihmetteli ettei se ole levinnyt ja miten olen kestänyt kivun.
Viikonloppuna meni taas herkkujen jämiä. Hoksasin tässä,että nythän voin kääntää tämän voitoksi ja keskittyä täysillä itseeni tämän seuraavan 6 viikkoa.

Adalmiina muuten katselin noita sinun aloitus lukuja päivämäärää ja alkupainoa niin huomasin,että samassa tahdissa mennään. Itse painoin 89,9 12v sitten ja tavoite oli ja on 65kg eli se kymmenen kiloa siihen olisi edelleen edessä. Olen vain 160 pitkä,mutta ikää kun reilut 70 niin en tavoittele enenpää.
Siis tosi hitaasti ja rennosti. Välillä olen ollut vuosia pois,mutta jos nyt malttaisi jonkun aikaa merkkaila niin saisi taas rytmistä kiinni ja oikeasti pääsisi tavoiteeseensa.
Vinkkejä kaipaisin miten ihmeessä liikun savoilla,kun tuossa olkapäässäkin on se tekonivel eikä sitäkään saa rasittaa.

Sain uskoa taas,kun poikkesin tännejatkaa kohti päämäärää.

Sorjaksi, ikävä kuulla jalastasi.
Minulla jalka leikattiin 31.3. ja se oli 6 vk kipsissä, minkä jälkeen kulku jatkui nilkkatuen ja kyynärsauvojen kanssa vielä 4 vk. Kurkkaapa mun päikky tuolta ajalta, ehkä saat vinkkejä
Sain myös kipsin aikana painon putoamaan, mutta toki sekin riittää, että saisit sen pysymään samassa. Protskua täytyy lisätä vielä enemmän kuin normaalisti laihduttaessa, haavojen ja luiden korjaantuminen vaatii erityisen paljon proteiinia. Eli yli 1,3 x oma paino päivässä grammoina protskua.

Minulla on kroonistunut kiertäjäkalvon tulehdus. Jumppasin sauva-aikana käsivarsia jumppakuminauhalla.

Adalmiina kiitos vinkistä. Ottaa vain koville,kun olen päivittäin käynyt salilla ja altaassa ja sinne on tullut oma sosiaallinen porukkansa.Tammikuun lopussahan tuo okapääkin leikattiin ja kantoside oli 6 viikkoa ja juuri,kun olisin saanut alkaa kevyesti liikkumaan tuli korona.lenkillä ja järvessä kyllä kävin,mutta en millään saa niitä tehoja.
Tekosyitä varmaan. Kyllähän sitä keksii,kun päättää vain aloittaa.
Varmaan tuo alakulo tuli pitkän talven ja kevään jälkeen,kun olin jo ilmoittautunut ohjaukseen ja innolla odotin.
Tämä päivä on mennyt jo suht oikeassa rytmissä ja ruoka-aineet kohdillaan.Nyt on aikaa ainakin merkkailla syömisensä ja lueskella viestejä niin eiköhän se tästä. Sain ainakin sinulta kovasti uskoa,että kyllä minäkin.
Kauniita unia,kun sen aika on.

Pitkään jatkuneen flunssan vuoksi liikunnat ovat olleet nollissa, mutta paino on hiipinyt alemmas. Tänään kiloklubi-historiani alin ikinä: 75,6 kiloa. Jännäksi menee, tipun askelin kohti 75:ä.

Joudun pitämään pienen tauon juoksuun painottuvasta treeniohjelmasta ehkäistäkseni rasitusvamman syntymisen, alkoi treenit tekemään liian kipeää. Ajattelin kuitenkin hyödyntää tämän levon syömällä kevyesti ja harrastamalla paljon kävelyä, ehkä pääsen näkemään uusia tuloksia painon suhteen, joka treenaamisen myötä on pysytellyt 80kg pinnassa. Lihaskuntoharjoittelun pidän lähes ennallaan kuitenkin.

Ja sitten taas pari päivää 75,8 kg. Täällä sahataan

Hei siskot pitkästä aikaa.

Hyvin teillä sujuu ja onnea Adalmiina kituviikoista huolimatta et ole näköjään "repsahtanut". Huono sana;sattuuhan niitä repsahduksia ja sitten vaan jatketaan. En tiedä mistä itse saisin puustin päälle. Ruokarytmi on kohdillaan ja lautasmallikin,mutta jälkiruuat ja jatkuvat välipalat kakut ja pullat ovat tulleet jokapäiväisiksi.
Syyn tiedän olen edelleen lohtusyöjä en vain ole oppinut keinoja tai vaihtoehtoja jos liikunta jää pois. Kohdallani mielihyvää tuo liikunta tai ruoka ja nyt tuo kokkaaminen näköjään korvaa liikunnan. Eilen kävin sauvoilla konkkaamassa tässä lähistöllä ja sain selän niin kpeäksi,ettei nukkumisesta tullut mitää, eikä tämä istuminen ole yhtään helpompaa.

Yritän taas kerran koota itseni,miten se voi olla näin hankalaa tuolla korvienvälissä. Kiloja,kun on vuosien varrella pudottanut on ollut varma,ettei yksikään tule takaisin,mutta tässä sitä taas ollaan.Kai se ruoka ja herkut on keino selvitä, vaikka tietääkin sen vievän ojasta allikkoon.

Olen toisaalta sellaisessa elämäntilanteessa,että huolta riittää, vaikka yritän olla reipasta. Miehelläni ei kaikki ole kohdallaan. Olen pitkään yrittänyt puhua,että apua tarvitaan. Kyseessä voi olla paha masennus,muistisairaus tai nuorena kolarissa tulleen aivorungonmurtamasta johtuva posttraumaattinen tila. Nyt on valoa näkyvissä olemme hakeutuneet tutkimuksiin. Diagnoosia ei vielä ole,mutta seuraavksi muistitestiin jne.

Tiedän,että turha tälläisessä elämäntilanteessa miettiä painoaa,mutta se terveellinen elämäntapa antaa niin paljon hyvää tähän arkeen ja jaksamiseen.
Jälleen on aurinkoinen maanantai tästähän on hyvä hypätä taas "ohjelmaan". Puntarilla en ole oikein kunnolla pystynyt olemaan,mutta jos huomenna punnitsisi jollain konstilla. Toisaalta kyllähän sen vaatteissa huomaa.
Katsoin viikolla OLET MITÄ SYÖT Riitta Väisänen oli lauteilla vähän ärsytti,kun hänhän oli hiljattain siinä suurin pudottaja. Yllätys oli, vaikka paino oli pudonnut vain 2 kg niin vyötäröltä oli lähtenyt 9cm,jos oikein muistan.
Tulipas pitkä sepustus kukaan ei jaksa lukea,mutta sainhan kevennettyä. En ole läheisillekkään kertonut,kun ei jakseta niitä neuvoja ja ohjeit hyvää tarkoittavilta ihmisiltä. Lapsia ei halua kuormittaa ennenkuin on selvinnyt missä mennään.

Hyvää viikkoa Reducio ja Adalmiina kiva,kun ootte olemassa.

Sorjaksi, todella ikävä kuulla miehesi tilanteesta <3 Toivottavasti oikea diagnoosi löytyy.

Olen itse kamppaillut parikymmentä vuotta henkisesti huonosti voivan puolison voinnin ja 15 vuotta erityislapsen kanssa. Ainoa, mitä osaan sanoa on, että se on rankkaa, mutta että omasta hyvinvoinnista ja sen osana painosta on syytä huolehtia, jotta itse jaksaa <3

Kiitos Adalmiina. Upeaa,että olet hoksannut ja onnistunut ajoissa laittamaan oman hyvinvoinnin kuntoon. Varmasti haasteellista. Sain jo rytmistä kiinni.Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet.

En ole varma siitä, että sainko omasta hyvinvoinnistani kiinni ajoissa, vasen jalka ehti jo mennä niin vinoon, ettei leikkaus sitä täysin korjannut, mutta ehkä jossain määrin ajoissa kuitenkin - mummini on 99-vuotias, joten saatan keikkua täällä vielä 54 vuotta Eli yli puolet jäljellä.

Hienoa, että rytmi taas löytyi <3 Kyllä se niin vain on, että ensin happinaamari omille kasvoille ja vasta sitten muita pelastamaan.