Joo tervetuloa Anskutti!

Aika vaikuttavat tavoittet sulla – taidat perusrakenteeltasi olla siro? Voin vaan sivusta ihailla, mulle olis "ultimate goal" alittaa 60 kg edes vähän. Oon saman pituinen kuin sä, mutta ite oon painanut 57 kg viimeksi murrosikäisenä yläasteella ja 50-52 kg ehkä vitosluokkalaisena, kun ei ollut vielä mitään naisellisia muotoja. Aikuisiällä oon keveimmilläni painanut noin 60 kg, silloin paitakoko oli 34 ja rintsikat 70A, mutta housukoko sitkeästi jotain 40-42. Mun emäntälantiolla ei kovin paljon pienempään kokoon taida olla menemistäkään, luut ei laihdu

Stam1na, muakin kiinnostais noiden laihdutusohjelmien jälkiseuranta – että miten ne ihmiset pärjää sitten kun ei ole ulkoa annettua valmista ruokalistaa ja samanlaisia suorituspaineita enää. Pysyykö ne hoikempina ja nauttiiko ne (uudenlaisesta) elämästä? Vahingossa osuin joku kerta netissä superdieettiin osallistuneen nuoren naisen blogiin. Se oli telkkarissa laihtunut sen 30-40 kg, mutta heti kun ohjelman teko päättyi, se vaan palasi vanhoihin tapoihinsa ja lihoi takaisin korkojen kera

Voihan kilot sentäs. Maanantain puntari näytti 114.5kg MUTTA tänään 115kg. Mää oon kattonu mitä mä syön ja koittanu liikkuu. Mut toisaalt kävin puntaril aamupalan jälkee. Mutta silti..

Herkkuja olen pyrkinyt syömään kerran viikossa jotain pientä. Ne kauheet jumbo karkkipussit on ihan kauheita kaloripommei. Onneks niit mä en ostele enää. Mutta jos kauhee makeenhimo iskee niin otan banaanin tai kuivattuja hedelmiä. Ja juoda paljon vettä. Se on yks tärkee osa tätä.

Sanon silti ettei tää laihduttaminen ole mitään helppoa. Toisaalt, asenteest se on kiinni.

Mutta, tsemppiä teille kaikille.

Haluan_onnistua, kukaan jolla on vähänkään kokemusta painonpudotuksesta ei takuulla sano että tää on helppoa. Mutta se on hyvä ratkaisu monessakin suhteessa ja lopussa kiitos seisoo!

Jos olet juuri aloittanut painonpudotuksen tositeholla, niin kroppa ei ole varmaan vielä ihan messissä.. eli lihaksiin kertyy nestettä, joka sitten nostaa painoa tai jos aloit syömään "oikein", niin kestää hetken ennen kuin vatsa alkaa toimia kuten pitää tai jotain muuta alkuhässäkkää. Mutta syömällä oikein, pitämällä huolta riittävästä nesteytyksestä ja liikkumalla säännöllisesti ja rauhallisesti (varsinkin alussa!!) alkaa muutos kohti parempaa.

En tiedä pidätkö ruokapäiväkirjaa, mutta mulla on kutina että et.. ja suosittelen erittäin lämpimästi sen pitämistä - edes viikon verran. Huomaat nopeasti missä on parannettavaa ja millaisia muutoksia voit tarvita.

Tsemiä!

Arawr , en pidä ruokapäiväkirjaa. Pidin joskus mutta se tuntuu työläältä. Pitäs sitäkin opetella tekemään. Hyvä vinkko tuo pitää edes yhden viikon tuota päiväkirjaa.

Ja olen ollut jo useamman vuoden ollu erinnäisillä dieteillä, mutta,ei niistäkän ole pitkällä aikavälillä mitään hyötyä. Eli nyt vasta opettelen syömään ja liikkumaan oikein.
Harmittaa oikee ku on näin liukkaat kelit. Ei pääse pyöräilemään mistä pidän todella paljon.

-Anskutti- , mä käyn myös alusvaattesillani vaa'alla. Tuntuu, että silloin tulee tarkempi tulos. Joka ei välttämättä aina miellytä.

Komppaan edellisiä, paino heiluu aina jonkin verran edestakaisin, ja harvalla se vaakakaan on järkkymätömän tarkka. Kai Haluan_onnistua otat myös mittoja? Vaikka vaihtelee nekin vähän päivästä toiseen.

Mä punnitsen joka päivä myös, mutta en arvioi edistystä päivän päälle. Välillä tulee kevyempiä "haamulukuja", välillä ylläripompsahduksia (vaikka punnitsen samaan aikaan alusvaatteissa). Tällä hetkellä viimeisen kuukauden pudotukseksi ohjelma ilmoittaa -0,2 kg, koska just kuukausi sitten oli sellainen yksittäinen kevyt päivä vaa'alla, mutta sitten se taas nousi senhetkiselle omalle tasolleen, mistä on tullut oikeaa pudotusta sentään vähän enemmän kuin tuo 200 grammaa

Vähän hidasta kyllä silti on, viimeisen kahden kuukauden saldo on -2,9 kg, eli vajaa -1,5 kg/kk. Mutta ei mulla oo kiire. Jos 30-vuotissynttäreitä vaikka pääsisin juhlimaan normaalipainossa, siihen on reilu vuosi. Eli siihen mennessä pari kiloa pitäisi vielä saada pois ja sitten pidettyä tilanne. (No oikeasti oon kyllä aika hajalla, jos kesään mennessä ei ole BMI alle 25, mutta on siihenkin monta kuukautta aikaa)

Minäkin suosittelen sinulle Haluan_onnistua tuon ruokapäiväkirjan pitämistä, itselleni siitä on ollut todella iso apu:
-syö riittävästi
-näkee onko syömiset suunnilleen ok (itse mittaan mitoilla tai silmämääräisesti, ruokavaaka tuntuu jotenkin liian äärimmäiseltä)
-pystyy paremmin huomaamaan, mistä ne herkkuhimot syntyvät ja miksi (itselleni liian vähäinen/kevyt syöminen ennen iltapäivää tekee illaksi todella kovat himot, joihin ei auta muu kuin syöminen)

Lisäksi se päiväkirja on tietynlainen kynnys, kun herkkuja syö. Tuo ruokapäiväkirja todella auttaa hahmottamaan, miten runsaskalorisia herkut ovat. Lisäksi herkkujen syöminen vähentää kunnollisen ruuan syöntiä, mikä taas lisää herkkuhimoja. Ainakin itselläni olen huomannut todella paljon noita haitallisia ketjuja ja kun ne pystyy katkaisemaan niin herkkujen syöminen pysyy kohtuudessa ja olo hyvänä .

Itsekin punnitsen tosiaan joka päivä, jos vain on mahdollista. Lasken aina sunnuntaina viikon keskiarvon, joka sitten on virallinen tulos.

Sekin auttaa ruokien arvioimisessa, että yleensä ne tulee pakkauksissa, missä lukee paljonko tuotetta on, ja kun syö tai käyttää ruuanlaittoon vaikka puolet tai viidenneksen, niin ei pahasti mene määrät vikaan. Välillä punnitsin keittiövaa'allakin, mutta siitä tuli jotenkin neuroottinen olo. En halua olla sellainen ihminen, joka punnitsee ruokansa. Haluan oppia syömään fiksusti niin, että se on vaivatonta.

Oon viime aikoina ollut iloinen siitä, että mun elimistö on oppinut aika tarkasti arvioimaan ravinnontarpeensa. Monena päivänä olen syönyt täysin suunnittelematta ja vasta illalla tai seuraavana päivänä merkinnyt ruokapäiväkirjaan, ja yllättävän tasaisia kalorimääriä on silti tulllut. Vatsan mielestä 1500kcal/päivä on hyvä. Jos meinaa jäädä alle, illalla on nälkä. Jos menee yli, on jotenkin ylensyönyt olo. Mutta ilman ruokapäiväkirjan täyttelyä kuukausien ajan ei varmaan olis tätä tasapainoa löytynyt.

Tuli nyt noin yleisesti mieleen tuosta ravinnosta ja ruokapäiväkirjasta, että aluksi kun aloittelee sen ruokapäiväkirjan pitämistä ovat esimerkiksi nää Kiloklubin vihreät pallurat lähes korvaamaton apu oikean ruokavalion löytämisessä.

Itseäni yllätti suuresti se, kun aloin pitämään ruokapäiväkirjaa, että miten paljon minun pitää syödä. Tuntui että sitä on koko ajan syömässä, mutta juttu on niin että kroppa vaatii koko ajan polttoainetta.. mutta sopivassa suhteessa ja tasaisin väliajoin. Lisäksi se vaati hieman muutoksia, että oppi syömään hiilareita-protskuja-rasvaa-Heviosastoa sopivassa suhteessa.

Kunhan pääsee alkuun sinuiksi vihreiden palluroiden kanssa, niin sitten kannustaisin aloittamaan oman kropan kuuntelemisen. Miettii mikä sopii, mikä ei sovi. Jos syöt jotain ja sulle tulee siitä huono olo (turpea, laiska, paha.. jotenkin ei vaan sovi) niin jätä se juttu pois ruokavaliosta!

Esmes omalla kohdalla voisin mainita konkreettisista toimenpiteistä, että olen jättänyt leivän kokonaan pois. Ei sopinut mulle. Se toi myös paljon muita muutoksia, kun jääkaapista ei löydy levitteitä, leikkeleitä tai juustoa.. tai muita leivän päällisiä. Prosessoidut tuotteet minimiin - piilorasvat, piilosokerit ja ehkä jopa asiat joita en edes ymmärrä.. ei vaan toiminut. Tai ainakin koen, että voin paremmin ja ainakin tiedän varmasti mitä syön, kun teen ruuan itse mahdollisimman puhtaista raaka-aineista.

Ja lopulta, tällä hetkellä, olen about siinä pisteessä, että kun olen opetellut, hankkinut tietoa ja kuunnellut itseäni.. tiedän suunnilleen miettimättä mitä voin syödä, mitä en. En syö enää tätä nykyä palluroiden mukaan, vaan hieman omaa ruokavaliota noudattaen, joka nyt selkokielellä on jotain luokkaa.. no, eräänlainen semikarppaus ruokavalio. Melko vähähiilarinen, suositusta enemmän protskua ja rasvaa, paljon Hevi-osastoa.

Herkut minimissä. Paitsi viime viikko(i)na, kuten täältäkin on voinut lukea.

... no, se tästä jorinasta. Tsemppiä, once more ja kyllä se siitä.

Minäkin haluaisin päästä samaan kuin Arawr ja Pieni karhu eli että syödyt ruokamäärät muuttuisivat sen verran vakioiksi, ettei niitä tarvitsisi juuri miettiä ja silti ne olisivat kohtuullisia. Helposti itselläni on mennyt aiemmin niin, että toisina päivinä syö liian vähän ja myöhemmin se kostautuu ja syökin parin päivän kalorit herkkuina takaisin. Liikunta auttaa itselläni myös tarkentamaan syömistä, joskus myös niin päin että lautaselle jää ruokaa kun ei jaksakaan enää.

Tämä on ensimmäinen laihduttamiskerta, joka ei tunnu laihduttamiselta. Yritän edetä hyvä olo edellä ja ennemmin lisätä hyvää tekeviä ruokia ja sitä kautta vähemmän fiksut valinnat vähenevät. Yritän myös pitää mielessä, etten yritä mitään sellaisia muutoksia, joita en loppuikääni jaksaisi tehdä. En halua enää tätä lihomis-laihduttamiskierrettä. Hidastahan se on, mutta taatusti nopeampaa kuin laihtua ja kohta lihoa takaisin ja taas alusta...

Tervetuloo Anskutti ja Haluan_onnistua

Mä voisin sanoo nyt omalta kohdalta et tänään on taas saatu oikee moodi päälle. Siis syömistenkin suhteen oli tänää eka pv et nyt HALUUN pysyy ruodus syömisten kans ja pysyin ja tää varmasti kantaa nyt taas jonku aikaa. Sanookoha kroppa ja aivot mulle et hei, nyt oon syöny jo melkei 2vk mite sattuu, et nyt ryhtiliike taas? emt.

Mut ku oon mukana tossa liikuntahaasteessa, nii vaikka syömiset ollu nii ja näi jo melkee sen 2vk, ni siltiki viime viikolla tuli 4 liikuntapäivää, ja tällä viikollakin jo 4 ja huomenna tulee viides eli hitto vie, liikkumisten suhteen ei valitettavaa ja mahtavaa huomata et sitä oon silti jaksanu!

Tosin mä oon nyt käyny liian vähän lenkeillä... Ens viikolla ajattelin, jos sais ainaki 3 lenkkiä ja kerran uinti ja kerran sali. Koska se lenkkeilykin on tärkeetä, tai siis just ei sitä et aina olis sitä raskasta liikuntaa vaan kevyempääkin pitää olla. Eiks nii ?

Ps. Jos teillä on kissoja tai kokemusta niin käykää mun päikyssä, olis hyvät neuvot kalliit... Mut ei tässä nyt sen enempää ettei mee kissahöpinäks, monet ei ees tykkää kissoista