Meillä taas voi olla viimeinen joulu miehen kanssa, jos hän sinne saakka elää. Ja viimeinen joulu tässä talossa, toivottavasti. Keväällä tai kesällä yritetään myydä talo.

Olen vähän taas raivaillut. Sillipurkkeja ja pieniä ruskeita lääkepurkkeja ja muutaman pienen lasipullon olen pakannut kierrätykseen vietäväksi. Samoin olen pussittanut jotain lääkkeitä. Olisin pannut miehen hutiostostabletit minigrippussiin, mutta en saa purkkeja auki. Mies osti joskus kaupungin apteekista jotain Creon-kapseleita, kun mahani oli tosi huonossa kunnossa. En niitä kuitenkaan voinut syödä ja nyt ovat menneet vanhaksikin.

Kävin läpi myös alusvaatelaatikkoni. Kahdet rintsikat ja yhdet pikkarit poistin. Kaapissa on sukkahousulaatikko, joka pitäisi käydä läpi. Nolottaa, kun joskus ostin aina varoiksi sukkahousut, kun niitä tarvitsin. Niitä kerran käytettyjä on laatikossa varmaan suurin osa. Kesällä en käytä sukkahousuja ja omistan vain hautajaisvaatteet, joiden kanssa voisin joutua käyttämään sukkahousuja. Housujen kanssa en sukkahousuja käytä.

Tänään olen viettänyt pitkät ajat miehen kanssa olkkarissa, kun hän ei ollut lämmittänyt takkaa. Lämmintä oli kyllä ihan riittävästi, mittari taitaa näyttää nytkin 26 astetta. Jumpat tein koiran viilennysalustan päällä. Nuorempi toi sen kesällä minulle.

Huomenta 
Kumma kyllä illasta ei nukuttanut, puoli yksi otin unilääkkeen puolikkaan, koira haukkui ulos kuudelta, sen jälkeen vielä torkahdin.
Pienimmät lapset tulevat päivällä hoitoon, sen jälkeen kynttilät  haudoille.

Hyvää päivää kaikille.

Tulis: Ei tartte mitenkään erikoista kameraa revontulikuviin, minunkin kännykällä tulee ihan ok kuvia. Täällä on ollut pilvistä aina kun olen katsellut, muutoin olen nukkunut...

Ei meilläkään Ukko ymmärrä yleensä olevansa sairas millään tapaa eikä hänellä ole muistissa mitään vikaa, päivähoidossakin kaikilla muilla on jotain mutta ei hänellä. Hän on mielestään vain väsynyt, voimaton jne. eikä hänen kanssaan todellakaan voi puhua mitään dementiasta.
Hän kysyy itse silloin tällöin mm. kuolemasta.

Iltaa tupaan.
En saanut Paola Suhosen kärpäsiä (kai ne pitäisi ollakin perhosia) irti katosta. Tai kärpäset lähti mutta kiinnityspohja ei irronnut katosta. Eli ovat siellä hamaan tappiin asti.  
Päivä on jotenkin hujahtanut johonkin. Pitkän pitkä aamupala. Sitten lähin kauppaan. Kävin kirjakaupasta etsimässä ensi vuoden kalenteria ei mutta ei ollut siinä kaupassa. Haluan yhden tietyn mallin. Sitten ruokaostoksilla valtavaan Cittariin. Kaikkea piti etsiä ja hakea. Meni paljon aikaa. Myöhäisen lounaan jälkeen kävin Villassa ja tein siellä kävelylenkin. Ai niin, aamupäivällä tein netin jonkun kehonhuolto-ohjelman n 20 min. Tiistaina menen uudelle klubille tutustumaan. Jospa innostuisi uudelleen.

Minulla ei ole halloweenia vaan Pyhäinpäivä. Ruokailutila pöydällä ja ikkunan takana parvekkeen pöydällä on kynttilät palaneet koko päivän. 

Nyt vähän syön jotain ja sen jälkeen laitan Karjalanpaistin show cookeriin muhimaan. Esikoinen lapsineen tulee iltapäiväksi huomenna tänne. 

Rauhallista iltaa kaikille ❤️ 

Olen kohta käymässä nukkumaan. 

Tänään ärsyynnyin mieheen. Kehuin hänelle, miten hyvää on, kun tyttö pyynnöstäni osti meille pienemmän paistinpannun. Meillä on ollut ison perheen paistinpannu ja nivelrikon takia, sen käsittely on tuottanut minulle etenkin rannekipua. Nyt pannu on kevyempi ja riittävä meille. Mies alkoi opettaa minua, miten paistinpannu pitää pestä tyhässä tiskialtaassa ja mieten sitä pitää käännellä reunaa vasten. Minä sanoin, että olisi iloinen, että on minulle sopiva pannu eikä sen käsittely tuota kipua. Ei ottanut kuuleviin korviinsa.

Mies oli käynyt eilen ostamassa lehtipuhaltimen. Meillä ollaan oltu pitkään sitä mieltä, ettei meille sitä osteta. Nyt mies haluaa vaateran ja tammen lehdet haravoida pois ja kun voimat ovat vähenneet, ostaa lehtipuhaltimen, että saa lehdet pois. Ei se puhallin kallis ollut, en minä sillä. Olemme kuitenkin luopumassa talosta keväällä tai kesällä, joten emme olisi tarvinneet enää mitää puutarhatyökoneita. Mies tosin puolusteli, että talvella sillä voi puhaltaa lumet kuistilta.

Illalla mies alkoi sitten puhua, että hän kyllä mielellään jättäisi talon meille kesäasunnoksi ja talvella voitaisiin asua sitten muualla. Joka toinen päivä hän puhuu elinpäiviensä lyhentymisestä, mutta haaveilee asumisesta kahdessa paikassa. Voihan ihmeitä tietysti tapahtua, mutta ei meillä ole varaa kahteen asuntoon.

Iltaruuan jälkeen menin päikkäreille. Ennen sänkyyn menoa tyttö laittoi kovia haudoilla käynnistä ja myös sukulaiset lähettivät kuvia haudoilta. Juuri nukahtamisvaiheessa aloin riidellä sisareni kanssa meidän hautapaikasta. Sisarhan haluaa, että hänen uuranansa lasketaan mummon hautaan, mutta ei haluasi, että meidän uurnat lasketaan  vanhempieni hautaan. Asia näköjään painaa edelleen mieltäni. Sanoin sisarelleni, että mummo varmaan olisi tyytyväinen, jos saisi olla samassa haudassa upseerin kanssa, niin että jos me ottaisimmekin mummon haudan. (Mummoni on entinen lotta, varuskunnan ruokalan emäntä ja upseerien ihailija. Äitinikin olisi pitänyt mennä naimisiin upseerin kanssa.) Mieheni on sotilasarvoltaan luutnantti, mutta ei ole mikään sotauhoilija. Siinä unen ja valveen rajalla siskolleni "puhuessa" epäilin tulleeni hulluksi, kun tälläisiä puhuin.

Tänään meillä on ollut 27 astetta lämmintä enkä ole jaksanut oikein mitään. Jo suihkussa käynti otti voimille. Vähän olen järjestellyt työpöytäni laatikoita ja aion jatkaa sitä huomenna. Tarkoitus olisi, että tavarat ei olisi levällään pöydällä vaan että niille löytyisi järkevä ja kätevä paikka laatikoista. Silloin voisin ehkä pitää jonkinlaista järjestystä. 

Järjestyksen pito on minulle aina ollut vaikeaa. Tai kun tavarat ovat pöydällä, tiedän, missä kasassa mitäkin on. Kun ne ovat laatikossa, ne ovat häveissä. Myös töissä olessa minulla oli paperikasat pöydällä työkavereiden kauhistukseksi, mutta kyllä he myönsivät, että tiesin aina, missä kasassa paperit olivat. Olen vanhemmisten ajatellut, että ehkä aivoni eivät ole ihan normaalit. Vaikea synnytys on voinut aiheuttaa pu-lu-ki -häiriön lisäksi muutakin häikkää tai olen muuten vaan vähän "kirjolla".

Vaikka opin myöhään puhumaan ja minulla on ollut selvä luki-häiriö, minua ei ole koskaan sanottu tyhmäksi. Huolimattomaksi kylläkin. Vanhemmiten olen alkanut ajattelemaan, että kaikista puutteista huolimatta olen pärjännyt ihan hyvin elämässä. Itsetuntoa kyllä luki-häiriö jossain vaiheessa söi.

Huomenta
Hyvät yöunet, heräsin silti valmiiksi ärtyneenä. 
Viime viikko oli jotenkin pitkäveteinen, ei kunnon liikuntaa, suonikohjuoperaatio ei kyllä aiheuttanut mitään tuntemuksia. 
Tänään muutama tunti yhdistyshommia, taas saa sanoa että onneksi huomenna on maanantai ja uusi, reippaampi viikko.  Pääsen pitkästä aikaa uimahalliinkin. 

Mukavaa päivää!

Huomenta.

Minäkin yöllä valvoin n 3 t.  Turhautti kyllä. Sitten heräsin vasta 8n maissa. Karjalanpaisti on hyvää. Kutsuin eilen kuopuksenkon perheineen syömään. Kävin hakemassa karjalanpiirakoita ja teen niille munavoita. Näin saan ruuan riittämään isolle porukalle.

Pilvistä ja tuulista, sadetta luvassa. 

Hyvää pyhäpäivää kaikille ❤️ 

Olen niin samaa mieltä Merelle kanssa  Melluhin saavutuksista. Olet päättäväinen ja sitkeä. Et lyö vaikeuksien edessä hanskoja pois vaan porskutat eteenpäin uudella suunnitelmalla. 

Hei
Unissa toistui luku 361. Vaikka kävin välillä vessassa ja otin lääkkeitä, luku kummitteli unissa. Jaoin sitä mielessäni 6:lla, kerroin 6:lla ja ihmettelin lukua. Juuri ennen lopullista heräämistä näin kirjekuoren, jonka päällä oli Reino ja Airi Kuivalainen ja huokasin helpotuksesta, ettei tuo luki 361 ollutkaan tarkoitettu minulle vaan noille tuntemattomille.

Nyt on onnistunut hyvin raivaus. Äsken vein peussa pilalle menneet omien lasten pehmolelut roskiin. Roskapönttö on täynnä ja varmaan alkuviikosta tulee tyhjennys. Mieskin on raivannut kuistia. 

Sain vihdoin soitettua ainoalle elossa olevalle serkulleni. Hänestä on kuukausi sitten tullut isomummo, kun nuorin lapsenlapsi on saanut tyttövauvan. Vanhimman lapsenlapsen perheeseenkin odotetaan vauvaa.