On kolme ja puoli viikkoa siitä kun sairastuin. Köhää  on vielä joskus, mutta sen verran harvoin, että menin kuoroon. Yhden biisin lopussa alkoi tuntua että nyt se alkaa, mutta  veden juonti auttoi niin ettei tarvinnut nolostella. Laulaminen on kivaa.

Ipanat tulevat viikonlopuksi. Mitä ruokaa taas keksisi...

Tänään paistoin broilerin minuuttipihvejä kaksi paistinpannullista. En tiedä, millaisia tuli. Meillä on maustepurkit hävinneet jonnekin ja mausteita on lähinnä pusseissa. Kun yritin laittaa paprikajauhetta pihvien päälle, niin yhdelle ropsahti iso keko. Totesin miehelle, että pitää osta mausteita purkeissa, minulle ei pussit käy. Oli samaa mieltä. Jonkun vaan pitäisi katsoa, mitä purkkeja pitää ostaa.

Syötiin tänään perunamuussia, broileripyöryköitä, pikkutomaatteja ja suolakurkkuja ja minä vielä keitettyjä porkkanoita ja maitoa.

En ole aloittanut palapeliä, kun on liian kuuma istua uunin edustalla.

Huomenta
Maha taas valvottaa. En ole nukkunut yhtään. Tein palapeliä niin pitkään kuin jaksoin. Sitten siirryin pelaamaan tietokoneella spaidet-pasiannsia, kun en muut jaksanut. Nyt makailen sohvalla ja hampaatkin on pesty. Toivottavasti kohta saan nukuttu.

Mukavaa viikonloppu teille kaikille!

Huomenta
Nukuin hyvin kahdeksan tuntia ihan ilman heräämisiä. Vsikka ulkoilukin oli vähäistä. Koiran tassuille liian kylmä.
Nyt -23, tuntuu kuin -28. Täällä on hiihtolomat viikolla 10, usein on silloin turhan kylmää. 
Tyttö oli pari päivää Rukalla, tunturissa kyllä vain -13. 
Pärjäilkää. 

Huomenta.

Täällä -17 tuntuu -24.  Että minua nyppii nämä kylmät. Ennusteessa luvattu myöhäistä kevättä.

Eilen illalla oli hieno konsertti. Aiemmin olin käynyt klassisen musiikin konserteissa satunnaisesti eikä ne ole erityistä vaikutusta minuun tehneet. Toissa syksynä tapahtui jotakin ja ison orkesterin soitanta menee sieluun asti.  Niin kuin eilen Sibeliuksen 1. sinfonia. Kaksi muutakin teosta soi hienosti. Viime vuoden 
alusta alkaen minulla on ollut kausikortit.  Ja olen ihan innoissani uudesta musiikkitalosta joka valmistuu syksyllä. 

Se olisi taas salipäivä. Joudun jalat tekemään tavallista pienemmillä painoilla sillä oikea polvi kipuilee enempi vähempi koko ajan. 

Isännyys tulee Lapista huomenna illalla. Huomenna aamulla Kukan perhe starttaa Leville. Toivottavasti pakkaset tokenee lomaviikpn ajaksi.

Hyvää viikonloppua kaikille ❤️ 

Huomenta. Yllättäen olikin pakkasaamu. En valita. Sisällä on lämmintä ja lenkille riittää vaatteita.  Hellaan kyllä laitoin tulen  ja sen uuniin ternimaitopaistoksen   kypsymään. En ole koskaan vielä tuollaista ruokaa tehnytkään. Osan maidosta jätin pakkaseen pannukakkua varten. Kohtahan talo on täynnä hiihtolomalaisia.  Ternimaito on heillekin ihan uusi ruokalaji.

Mummana kirjoitti konsertista. Loogisena tai epäloogisena mielleyhtymänä päätin pyyhkiä tänään pianosta pölyt.  Lapsenlapsi haluaa aina käydessään osallistuvaa musiikkituokiota.  Sen hän tulee saamaan. Lapsenlapsella on oma soittimensa tai kädetkin riittävät.  Ja välillä tanssii. Mutta minun pitää aina ensin harjoitella eli paras aloittaa tänään. Mies tulee olemaan varsin innostunut Piippolan vaarista ym yhtä tasokkaista veisuista 😂😂  Heh..
Kaikella keinoin yritän kuitenkin, että lapsenlapsi innostuu musiikista. Hyvä musiikki on juuri sellainen elämys kuin Mummana kuvaa. Sen kokiessa velatkin  muuttuu saataviksi kuten isäni aina sanoi. 

Olen saanut painon pysymään ihan inhimmillisissä lukemissa kãvelemällä  5000-6000 askeleen lenkin monta kertaa viikossa. Olen myös lisännyt proteiinia ruokavaliooni. Nyt kun selkä on taas jotenkin kunnossa niin pitää miettiä hiihtoa tms.  Ei tuolla keinolla laihduta, mutta ei onneksi lihotakaan. 

Kunnioitan Tätän sisällä liikkumista. ❤️ Se ajatus  innostaa minuakin kokeilemaan tuota yksinään seisovaa crosstraineria. Tällä palstalla on innostava vaikutus! 

Mutta nyt lenkille. 

Siniliini. Minä iloitsen siitä että Kukalle musiikki on tärkeätä. Hän käy pianotunneilla ja aiemmin lauloi kuorossa, mutta sen lopetti kun syksyllä aloitti harrastajateatteriissa. Ja käy tanssitunneilla, joka sekin liittyy musiikkiin. Tämä lienee tulee hänelle vetenperintönä, äitinsä on musiikinopettaja. Isällänsä on hyvä ääni ja minä olen aikanaan ollut mukana koulun kuorossa ja "orkesterissa".  Ahti ja Marja eivät erityisesti musiikista välitä. Urheilu vie ajan ja kai energiankin. Olen ainakin kerran vuodessa käyttänyt kaikki kolme jossain konsertissa. Ensi joulun aikaan on tarjolla Yksin kotona leffakonsertti jonne varmaan kaikki lähtevät. Kukka voisi varmaan tulla mukaan mihin vaan. 

Musiikki on terapiaa niin kuunneltu se kuin itse tuotettunakin.

Minähän en ole musikaalinen, mies on ja lapset ovat perineet sen. Vävytkin kai ovat, kun lapsenlapset ovat. 
Pikkuteini on kahdessa tanssiryhmässä, laulaa koulun kuorossa ja soittaa rumpuja. 
Pienet laulelevat mielellään ja konserteissa käydään. Nythän on myös tuttuja lasten konsertteja joissa on sinfoniaorkesteri taustalla. 
Eskarilaisen balettikoululla on keväällä suuresitys Oulujoen synty. Siinä on 300 esiintyjää 4-vuotiaista aikuisiin. Lasten myötä oma kulttuuriharrastus on kyllä laajentunut. 

Olin vesijumpassa. Sieltä en lintsaa, kun ei tarvitse edes autoa käynnistää, mutta moni automatkan vaatima jumppa on jäänyt väliin ihan laiskuuttani.

Mistä saisi intoa? Kun se vaan on niin tylsää ja se musiikki enimmäkseen ärsyttää. 

Isän puoleinen suku on musikaalista monessa polvessa, ja kyllä äitikin omasi nuottikorvan. On eri instrumenttien taitajia ja joitakin osa-aika-ammattilaisia, kuten yksi lapsistamme. Itselläni jäi soitto-opinnot johonkin Aaronin pianokoulu -vaiheeseen! Olen harkinnut digitaalista kosketinsoitinta, jota voisin soitella kuulokkeet korvilla.  Joo, musiikki on tärkeää, mutta mieluiten omin käsin valittu. Levykokoelmani on vaatimaton, mutta onneksi on Spotify! Maksan siitä. Radiosta tietyt juonnetut musiikkiohjelmat käy.

Iltapäivälenkki koiran kanssa, ei ihan vielä.

Hauskaa viikonloppua!

Meillä on äidinpuolen suku musikaalista. Kun sisarukset kokoontuivat kuului musiikki aina kuvioihin haitarin ja pianon tahdittamana. Äidin isä soitti viulua. Häntä en koskaan nähnyt, valokuvia vain, joissa oli viulun kanssa.

Itse olen laulanut joskus aikoja sitten kuorossa . Kotona usein laulettiin siskoni ja äidin kanssa. Isällä ei ollut nuottikorvaa eikä suostunut laulamaan.
Tähän kuoroon  liittyi myös silloinen Joppe-koirani.
Minua vähän pelotti, kun oli niin innokas laulamaan kanssamme. En ollut muiden kylän koirien kuullut laulavan. Oli minuun tosi kiintynyt, kun menetti äitinsä ihan imeväisenä. Minulle vartavasten tarjottiin sitä koiraa, perhe jota en hyvin tuntenut meidän kylältä..
Meidän kiintymys oli aivan ainutlaatuista mielestäni.
Oli aina tien päässä odottamassa kun tulin koulusta.
Paitsi kun oli pennut riihen alla.  Sitten halvaantui ja piti lopettaa.

Naapurin mies ampui. Se oli kyllä riipaiseva hetki, kun koira seisoi koivun alla ihan paikallaan. Seisoimme siinä koko perhe.
Kun nyyhkäisin, vielä olisi tullut minua lohduttamaan. Sanoin ei ja jäi siihen odottamaan ja katsoi minua. Selvästi tiesi, että jotain  tapahtuu. Onneksi ampuja osasi asiansa, eikä tarvinnut enempää kärsiä.

Kyllä koira on lapselle ja aikuisellekin korvaamaton kaveri, suosittelen.
Nyt minulla vanhoilla päivilläni on tässä toinen tessukka. Ihana hänkin mutta itsenäisempi eikä niin paljon minusta riippuvainen.
Nukkuu tuossa vierelläni.

Tämän päivän iltapäivälehdessä, en muista kumpi, oli liikuttava kertomus paimenkoirasta joka kymmenen vuotta istui isäntänsä haudan vieressä.
Sukulaiset yrittivät houkuttaa mukaansa. Ei halunnut pois.
Haudanhoitajat saivat rakentaa hänelle oman asumuksen. Kerran oli lähtenyt pois ja jäänyt moottoripyörän alle. Hänet poikkeusluvalla haudattiin isäntänsä viereen. Ja sen jälkeen muutettiin säädöksiä siellä maassa, että lemmikin saa haudata isäntänsä viereen (ja emäntänsä?) 

Kohta tulee poika synttärikahveille. Tilataan Woltista ruoka, täytekakku odottaa valmiina. Koristettu sydämin, niin saa viedä avokilleen ystävänpäiväksi kun hän ei päässyt tulemaan.