Aamupäivä oli niin kaunis ja aurinkoinen, puut uudessa lumihunnussa. Mutta minä tyttö istuin koneella, tuli ihan työajat mieleen. 
Pankki vielä temppuili ja 23 laskua jäi hyväksymättä. Ei onneksi omia. 

Tuliko sinulle Merelle sivuvaikutuksia lääkkeestä?  

Hei
Avustaja oli tänään. Käytiin rollaattorilenkillä. Mulla on mahatyrästä johtuva kova vatsakipu. Piti tehdä lyhyempi lenkki.

Avustaja vaihtoi kukkiin mullat. Hän paistoi mustikkapiirakan ja omenakääretortun, teki mansikkakeiton ja kuori pussillisen perunoita huomista matikkasoppaa varten. Sitten hän ompeli yhteen kylpytakkin riputuslenkin. Kylpytakkia käytetään uintimatkalla ja se odottaa nyt pestynä ja korjattuna kaapin ylähyllyllä. 

Harmittaa, kun tuollaiset pienet hommatkin pitää teettää toisella. Sormien nivelrikko on niin paha, että ompelu ei oikein onnistu. Yhtenä iltana ompelin rintaliiveihin levennusosan, kun se katosi pestessä pyykkipusseihin. Mies laittoi langan neulansilmään ja minä tuskailin 20 minuutti. Enkä tehnyt muuta kuin ompelin kolmen hakasen kohdalta palan kiinni. Kun neulaa pitää peukalon ja keskisormen välissä, niin on niin kömpelöä.

Avustaja vei paljon muovipakkauksia ja metallipurkkeja kierrätykseen.

Iltapäivää!

Tänään on aurinko paistellut. Olisi varmaan pystynyt istumaan lasiterassilla, mutta koska eilen oli puhetta sukujutuista, niin niihinhän minä sitten tänään juutuin.

MELLUH, minullahan suvun kaivelu alkoi siitä, etten tiennyt hataria suullisia juttuja lukuun ottamatta yhtään mitään, en edes yhtään nimeä isovanhempiani pitemmälle, enkä isäni puolelta edes hänen isänsä nimeä. Kun olen ikäni asunut täällä pääkaupunkiseudulla, missä vanhempanikin ovat syntyneet, minulla on ollut tunne, etten ole mistään kotoisin. Kaikki muut olivat, tai ainakin heidän vanhempansa olivat, pohjalaisia, karjalaisia, savolaisia, hämäläisiä jne. Äidin puolelta minulla on vankat täkäläiset suomenruotsalaiset juuret. Se oli ainoa ns. identiteetti. Mutta koska perheessäni kasvoin suomenkieliseksi, en sitten ollut kunnolla sitäkään. Nyt kun tiedän, että minullakin on edes kaukaisia yhteyksiä äitini puolelta ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ja Länsi- Uudellemaale sekä isäni puolelta Hämeeseen, tiedän olevan jostain kotoisin. Jotenkin se on antanut perspektiiviä historiaan ja suomalaiseen yhteiskuntaankin. Kun nyt tiedän ne historian läpi kiemurrelleet polut, jotka johtavat minuun, tiedän mistä olen kotoisin. Hirveästi on helpottanut "orpoutta" 😄 

Mukavaa iltaa kaikille!😊

Orpouden tunnetta minullakin oli etenkin lapsena. Minulla oli isä, äiti, sisko ja veli, äidinäiti ja isän sisko lapsineen eli 4 serkkua. Mummoa nähtiin lähes joka sunnuntai, hän asui nykyisessä mökkikunnassa ja tädin perhettä kuukausittain, joskus useammin. Olin kateellinen kavereiden mummoista, ukeista, tädeistä ja serkuista.

Seuraavaksi tuli äidinäidin sisko ja hänen kolme lastaan. He olivat miellä mökillä kesäsisin ja lapset mielletiin serkuiksi, asuivat Tampereella. Jonkinlainen täti oli isäni kasvastusäiti, tätipuoli. Hänen luonaan perhe kävi Pyhäinpäivänä Varkauden lähellä ja hän kävi meillä joitain kertoja vuodessa eikä hyväksynyt äitiäni. Muusta suvusta puhuttiin ja nähtiin joskus. Olen ajatellut että minulta puuttui turvaverkko, kun kaikki läheisimmät naisetkin oli leskiä lapsineen. Isäni oli ainut mies lähisuvussa ainakin minun mielestäni.

Melluh, minuun verrattuna sukusi on tosi suuri. 
Mummola oli 500 km päässä. Äiti ei tullut toimeen miehensä sukulaisten kanssa, hänen omat sisaruksensa asuivat niin kaukana että saattoi joku kesällä vierailla muutaman päivän. Se oli minulle aina juhlaa.
Onneksi tutustuin aikuisena biologiseen isääni ja sain sitä kautta pari sukulaista lisää.
Mutta ei puhettakaan mistään isoista sukujouluista esimerkiksi. 

Tulis
Olenkin miettinyt, tutustuitko biologiseen isäsii vasta aikuisena. Nyt selvisi. Ehkä minulla vaikutti vielä se, että sodan jälkeen viipurilainen tiivis sukuyhteys katkesi ja sukulaisista vain puhuttiin, oli jotain, jota kaivata.

Melluh, kyllä, olin 35 kun hän otti yhteyttä. Mietin kyllä haluanko edes tavata mutta ajattelin että lapsillani olisi sitten ukki. Isäpuoleni ei heistä piitannut. Mutta ennen kaikkea itseni vuoksi oli hyvä tutustua. Näen meissä paljon yhteistä, enemmän kuin äitini kanssa. 

Tulis
Tiesitkö hänestä lapsena mitään? Kertoiko äitisi tai mummosi nimeä, ikää, ulkonäköä tai muuta vai vaiettiinko hänestä tai kerrottiin ikäviä asioita?

Sukututkimussivustoilla on paljon "isänetsijöitä" tai isoisänetsijöitä. Minäkin olen yrittänyt selvittää miehen isän isää. Hän ei tiennyt, että äidin aviomies ei ole hänen isänsä, isänä kyllä pidetty. Vasta äitinsä perukirjaa varten tilastusta virkatodistuksesta selvisi, että isä oli tuntematon. Avioliitto oli solmittu pari vuotta lapsen syntymän jälkeen ja "isä" oli siittämisen aikana asunut toisella puolella Suomea. Myös "isän" suku luuli lasta omaksi. Arveltiin, että tuli katumapäälle ja kantoi vastuunsa. Miehen geeni-testi ei kuitenkaan antanut mitään yhteyttä ko. sukuun. Geeni-testi antoi vahvan yhteyden toiseen paikkakunnan sukuun, mutta kuka suvusta on isä, täyttä varmuutta ei ole. Sukupuu on kuitenkin selvillä.

Äidin isoisä oli avioton lapsi, hänellä oli 2 vuotta nuorempi sisar. Kummankaan isästä ei ole tietoa. Äiti oli Viipurissa piikana lapset saadessaan. Yksi äitini serkuista on kertonut, että isä olisi ollut venäläinen upseeri tai upseerin sotilaspalvelija. Minun geeni-testiin  ei ole tullut kuin suomalaisia.

Melluh, meillä vaiettiin täysin. Itse toki olin päätellyt ettei ip ole oikea isäni.