Taas yritetään, ja lähtölukemat oli entistä korkeammalla, eli 12.3.2014 puntari näytti 120.7 kg, ihannepaino olisi 76 kg, mutta kunhan pääsisi alle ysikymppisiin, eli asetin tavoitteen 86 kg:een, eli 35 kiloa pois.

Nyt on menossa 31 päivä, alku on sujunut muutamaa takapakkia lukuunottamatta suhtkoht, eli tänään vaaka näytti 108 kg, mutta matka vaikeutuu kokoajan, hitaammin ja hitaammin mennään kohti tavoitetta.
Pikku pussi suolapähkinöitä sekoitti jo kerran paletin pahasti, siinä meni kolme päivää hukkaan, kun se tuhoton suolamäärä sitoi nestettä kehoon.
Varuillaan saa olla noiden pikkupirujen kanssa !

Terve ystävät!

Toyota Tavis, nauroin ihan hysteerisesti tohon sinun suoraan kommenttiin ”Ihminen on rantakunnossa heti kun laittaa uimapuvun päälleen”. Olet niiiin oikeassa! Niinhän se on!

Ärsyttää vaan Toyota Tavis, Fringe ja Lotta5 suunnattomasti kun annan tommoisten ihmisten vaikuttaa minun mielentilaan niin vahvasti. Joku päivä sanon kyllä takaisin ja suoraan! Sen olen jo luvannut itselleni, ja lupaan sen myös teille!
Menen aina vaan jotenkin niin lukkoon tuollaisesta, enkä pysty sanomaan yhtään mitään. Samalla ärsyttää, että k.o. henkilö ei kestä itse mitään kriittistä kommentoimista…. Kas kummaa
Voisi muuten laittaa kyltin tohon ”omaan rantaan” tyylin ”paskamaiselta, itserakkaalta pääsy kielletty”…

Fringe, sait minut pysähtymään…. taitaa olla niin, että minunkin on aikaa arvioida kuinka moneen projektiin minäkin pystyn kerrallaan. Osui hyvään kohtaan toi sinun ”keskustelu” siitä että ”tuli liikaa kaikkea painetta”. Varsinkin kun ystävä tässä aiemmin viikolla (kun juotiin toppatakit päällä kuistilla teetä ilta-auringossa ), tokaisi minulle kun avauduin opiskeluahdistuksestani ”että nyt hyvä ihminen sinun pitää vaan hyväksyä että se tulee viemään paljon voimaa, tonkkakaupalla viiniä ja helvetillisesti suklaata, mutta kun se on ohi pystyt taas elämään…."
Niin totta. Tänään on ollut kouluhommien suhteen hyvä päivä…. mutta siinä menikin sitten myös reippaasti suklaata ja pari lasia viintä…. ja kalorit ja pallurat huutavat punaisella….
Silti on helpottunut olo, kun kouluhommat ovat suoraan sanottuna ihan h*lvetillinen taakka ja ahdistus minulle tällä hetkellä. Ollut viimeinen vuosi, jolloin ei paljon mitään ole myöskään tapahtunut. Mutta kokoajan on taustalla vaikuttanut negatiivisesti minun jaksamiseen, mielentilaan ja elämänlaatuun.
Kaiken lisäksi jouluksi on sitten vaan pakko valmistua…. muuten käy sitten huonosti, enkä tiedä jos toivun siitä sitten ollenkaan….

Taitaa Fringe olla niin, että minusta ei ole jatkuvaan ylitöihin ja koviin työpaineisiin, ylemmän tutkinnon suorittaminen loppuun työn ohella, talon remontin vieminen loppuun, puutarhan hoito ja muutostyöt (mm terassien rakentaminen, varastojen maalaaminen, uusien kasvimaa-alueiden avaaminen jne) oikein onnistu samalla kun pyrkii tekemään näinkin isot elämäntaparemontit ja vielä laihtua…. samalla kun hakee/kokeilee jos oikea elämänkumppania löytyisi….. ja muutenkin on kaikille käytettävissä….


Juuri nyt on varovainen olo siitä, että opinnot voisi taas ruveta rullaamaan, niin pitäisi kai nyt vaan antaa rullatakin sillä hinnalla millä se sitten suostuukin rullaamaan….
Sillä mikään ei ahdista minua niin paljon, kuin se että melkein olen loppu metreillä kaatunut.
Minun kohdallani se ei tule onnistumaan että sitten vaan kuten sinä Fringe jatkan nätisti mihin jäinkin, mutta ainakin tän hetkinen elämäni suurin ahdistuksen tuottaja olisi hävinnyt…. ja ehkä sitten terveysremonttikin onnistuisi paremmin pienemmällä stressikäyrällä….ja isommalla perspektiivissä, se ei ole koko maailmaa.

Kiitos Fringe kovasti, sait minun miettimään oikeasti tärkeitä asioita! <3

Fringe, minäkin ymmärrän ton terveystarkastus-ahdistuksen…. liiankin hyvin.
Minulla oli viime vuonna 35v-ikätarkastus. Onneksi olin siinä kohtaan kun se vihdoin tuli (siirtyi ja siirtyi työterveyshoitajan saiorasloman takia) jo laihtunut, joten helpotti. Mutta kyllä oli kovaa se ahdistus ennen itse tarkistus. Toivoin ihan tosissani että se jotenkin mystisesti jäisi heiltä unholaan.... Minulla toisin kävi tuuri, ja meillä oli uusi työtyerveyshoitaja. Semmonen kenen kanssa pystyi puhumaan painosta ja terveydestä ylipäätänsä, ilman että se sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin ahdistavaa. Hänellä oli itselläkin kyllä ns paino-ongelmaa, joten taisi ymmärtää kokonaisuutta ihan eri lailla.
Noh, minulla kuitenkin vaki-paikka, joten sinun ahdistus on siinä määrin kokonaisvaltaisempi, mutta muistan vielä hämärästi vastaava ahdistustila kun itse vaihdoin työpaikkaa viimitteeksi. Pelkäsin itsekin että se vaikuttaisi paikan saamiseen.
Minäkin toisin uskon myös, ettei Fringe itse työhöntulotarkastus enää voi viedä sinulta työn. Päätöshän on siinä kohtaan jo tehty papereiden ja haastattelun perusteella. Ja haastattelussahan he ovat jo saaneet sinusta kuvan. Mutta pelkäät varmaan että sinulle ei edes tarjotaan sitä työtä. Jos yhtään lohduttaa, voin sanoa että itse olen tehnyt suhteellisen paljon haastatteluja viime vuosien aikana, ja pitää sanoa että itse olen ns palkannut erikokoista ja ikäistä porukkaa. Minulle on aina osaaminen ja persoona ollut se mikä on ollut ratkaisevassa asemassa. Rohkeasti ja itsevarmasti vaan hakemaan töitä!!

Voimia tupu73, jumitukseen! Ja iso kiitos siitä että avauduit siitä!! Itselle kun tällä hetkellä tuntuu että olen ainut mega junnaajaa! Ja myönnän…. välillä tuntuu jo että olen ihan epäonnistujaa…. noh, tajuanhan minä etten ole ainut tässä maailmassa kenellä on pitkässä projektissa ongelmia….. mutta… *syvä huokaisu*
Pliis jos joku on jumitusten takia jäänyt taustalle hiljaa seuraamaan – tulkaa keskustelemaan siitä! Minä tarvitsen teidät kaikki!!!

Ja vielä Tervetuloa mukaan Edisonia, se on loppu ny ja jomtre!

Heippa taas! Hiljaiseloa ollut, uusi työ kuormittaa mutta samalla myös auttaa tässä projektissa
Ihana työterveyshoitaja otti asiakseen jeesata kun tarkastuksessa otin ylipainon puheeksi. Käyn säännöllisesti punnituksessa ja nyt n. kk;n aikana olen saanut painoa putoamaan nelisen kiloa. Tärkeämpänä kuitenkin täysin uusi asenne elämänmuutosta kohtaan
Liikuntaan olen hurahtanut niin että ihan toppuuttelemaan joudun!

Muutenkin tämän hoitajan kanssa puhutaan "samaa kieltä". Kunhan vaan maltti riittää.. Minähän (kuten moni muukin) tahtoisin että muutos tapahtuu HETI. Mutta nyt yritän oikeasti malttaa mieleni ja nauttia tästä uudenlaisesta elämästä. Jo nyt huomaan kuinka paljon paremmin nukun ja kuinka paljon paremmin jaksan päivisin

Tästä on hyvä jatkaa! Tämä plösö siis palaa takaisin seuraanne entistä innokkaampana

Tra-la-laa, Nasse-täti on hyvin, hyvin iloinen! Painoa 1,9 kg vähemmän kuin viikko sitten! Pitää tuulettaa, vaikka tämä saattaakin olla väliaikaista tai vaa'an oikuttelua.

Näin vähän olen painanut viimeksi vuonna 2008, nimittäin silloin kun olin Painonvartijoissa matkalla alaspäin, ja toisen kerran vähän myöhemmin matkallani takaisin ylös. Tällä kertaa toivon, että hissi menee rikki pohjakerroksessa.

Olen kyllä tuntenut kropassani, että jotain tapahtuu, sillä tähän mennessä on pudonnut keskimäärin puoli kiloa viikossa, eikä se oikein ole tuntunut missään. Vaihdoin viikko sitten puolet leipäannoksestani hedelmiin/kasviksiin/jogurttiin, mutta kalorit ovat pysyneet ennallaan. No johtui mistä johtui, olen kuten sanottua iloinen.

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Mahtavaa Toyota Tavis! Hienosti menee Minäkin voisin taas ottaa niitä miinuksia tämän tasaisen vaiheen jälkeen. En eilen hirveästi miettinyt syömisiä, jonkin verran tosin, mutta vasta illalla merkkasin kaiken ylös: kalorivaje -20kcal! Voijee, tätä tahtia saadaankin painonpudotusta odotella sen kilo per vuosi... Mutta olipahan pallot vihreällä, ei siis sen suhteen valittamista ollenkaan Ehkäpä niistä suklaista ja pähkinöistä voisi hieman nipistää kuitenkin

Mukavaa viikkoa kaikille!

Heips kaikille! Lähdin mukaan kolmen viikon ilmaiseen Taikinasta Teräkseksi nettivalmennukseen! Mielenkiintoisia aamupala-ideoita
Onkos muut lähteneet mukaan?
https://www.optimalperformance.fi/

Heips ystävät!

Täällä tuntuu nyt tapahtuvan taas positiivisia asioita. En tiedä mistä moinen johtuu… ehkä osittain sen takia että kouluhommat taas varovaisesti ovat lähteneet rullaamaan, treeni sujuu siinä määrin että pystyn jo haastamaan itseäni kunnolla. On sitten syy mikä vaan, mutta nyt on jotenkin tasapainoisempi olo
Tänään yksi miespuoleinen kolleegaa totesi että olen taas sutjakoitunut – ei meinannut uskoa kun sanoin että about 3kg on päinvastoin tullut takaisin viime kesäiseen. Kai se on vaan tämä olotilaa taas ja lisääntynyt treeni. On sitten syy mikä vaan, se oli todella mukava kuulla.

Uusilla lenkkarilla jalkateräkivut ovat olleet harvinaisen kiltit. Kipuja on tietysti edelleen ja ongelmia oirepuolella, mutta treenikivut ovat edelleen vaan kovemmat kuin oirekivut. Siitä on kohta noin 7 vuotta!!
Täällä kunnon lankku onnistuu jo yli 3min, joten lankussa on jo mukana liikkeitä ja pallo.
Siis minä pystyn tämän nyt sanomaan! Minä kun talvella itse joudun keskeyttämään oman täällä tehty lankkuhaaste kovien kipujen takia!
Vasta nyt uskallan toisin tästä jo puhua vähän enemmän kuin se että treeni nyt vaan sujuu. Pelkään niin että tämä on vain tilapäistä, ja kohta elän taas jatkuvien kipujen kanssa eikä treeni onnistu.

Mutta nyt on jo 3kk menty näin. Tämä taas on johtanut siihen että vanha urheilija-identiteetti alkaa nostamaan päätänsä. Se identiteetti mikä hajosi loukkaantumisien ja vaurioiden ja sitä kautta lihomisen kautta lopullisesti noin 7 vuotta sitten. Noh, se lihominen tuli vähän jälkijunassa.... Se identiteetti haluaisi näköjään takaisin jossain muodossa.
Ennen sitä aktiivinen elämä oli itsestään selvyys ja elämäntapa. Mistä nyt huomaan että se tulee varovaisesti takaisin, on se että uskallan suunnitella treeniä eteenpäin, uskallan haastaa itseäni, näen jo vuosi eteenpäin, haluan nähdä niitä muutoksia. Haluan ja paljon!
Olen jopa menossa kokeilemaan rullaluistelua – minkä lopetin kuin seinään kun selkä ns meni rikki – olen pelännyt kaatumista niin paljon. Nyt miehen kanssa on jo lyöty kättä päälle – ja odotan sitä jo kovasti! Ja odotan myös sitä että pääsen hänen kanssa, vaikka hän joka harrastaa jääkiekkoa - taitaa mennä TODELLA paljon reippaammin kuin minä. Noh, se on sovittua että minä menen edellä ja määrän tahdin. Ja minä tässä hulluna jo nautin siitä ajatuksesta että hän tulee minun perässäni ja voi katsoa minua minun uusissa treenivaatteissa Siis minä sanoin ton!!!! Minä tässä hulluna ajattelen että mies katsoo minua ja tykkää siitä! Taidan tänään olla iohan oikeasti aivan vingsahtanut ja pahasti!!

Mutta siinä se. Kaikki ylimääräiset rahat (eikä edes vain ylimääräiset, vaan moni muu asia on jäänyt syrjään) ovat mennyt nyt urheiluvaatteisiin ja urheiluvälineisiin. Vielä pari vuotta sitten se tuntui turhalta, typerältä kun kroppa ei kestä, turhauttavalta kun vaatteet eivät näyttäneet hyvältä, nololta edes ostaa jne jne… Huh, tämä on ihana tunne. Se on ikään kuin tässä pikkuhiljaa kasvanut taustalla, ja nyt yks kaks ikään puhjennut kukkaan. Nyt olen taas siinä pisteessä, että haluan hyvännäköiset ihanat urheiluvaatteet. Haluan näyttää niin hyvältä kun se tässä nyt on mahdollista. Juuri nyt en edes kiellä itseltäni mitään tyylin, että vasta sen ja sen näköisenä jotain on sallittua.
Sain tänään tilattuani isorintaisille tarkoitettuja erittäin hyviä urheiluliivejä (joo uskokaa vaan, niitä löytyy!) ja ne eivät ole mitään tylsiä rumiluksia mitkä pitää peittää, vaan arvatkaa vaan kuka tänään on kokeillut niitä painija-selkä toppien kanssa niin että ne vähän näkyykin. WHAT!! Huhu, olen ihan flipannut! Taidan olla vähän euforinen.

Asiat ovat vaan niin, että jos minä saan vaurioista huolimatta liikuntaa taas toimimaan, olen niin paljon onnellisempi. Tässä on jo kirottu sitä, että kun vielä sitä rasvaa löytyy, niin tulokset eivät näy niin hyvin…. Noh, ainahan voi kantaa kroppaansa hyvin ja ylpeästi eikö vaan!

Juuri nyt tuntuu että tämä mielentilaa tulee palauttamaan minut raiteille. *Fingers crossed*
Voi että miten toivon niin!

Ja kolme päivää syömiset ovat nyt kuin itsestään palautunut ikään kuin rytmiin. Toivon niin että tämä kerta se nyt onnistuu. Outoa kyllä uskon niin. (ajattelette, että tätä on niin nähty! ) Voi olla että on ihan utopia. Voi olla että on ihan hullun puhetta ja että itken täällä taas viikon päästä.
Mutta tunne on nyt erilainen. Ajatukset ovat erilaiset. Juuri nyt haluan tehdä hyviä päätöksiä. Olen taas hyväksynyt, tai ainakin mukamas hyväksynyt sen että ellen laihdu en ainakaan halua lihota ja että sekin on hyvä asia. Olen hyväksynyt sen, etten kestä isoja vajeita, mutta tajuan että pääsen eteenpäin myös pienillä. Olen hyväksynyt sen että tämä on monen vuoden projekti, joten takapakkeja ei tarkoita mitään pahaa. Olen hyväksynyt sen että terveys tulee kaiken muun edelle. Olen tänään valmis hyväksymään vaikka mitä! Se on sitä malttia Sisu3!!

Who knows, jotain taisi myös klikata PiBa kun viimeksi puhuttiin siitä että mietin että pitääkö minun ottaa ihan taukoa ja vaan keskittyä kouluhommiin, vaikka sitten tarkoittaakin että mahdollisesti lihookin vähän. Sanoit jotain tyylin että normaalien ihmisten seassa minua ei edes lasketaan isoksi, vaan normaaliksi ihmiseksi kun ikää otetaan huomioon. Että rannalla kukaan ei laskis minut erityisen isoksi. Taisin myös mainita että minun äitikin tässä huomautti taannoin, etten 36 vuotiaana enää pystykään saamaan sama fyysinen kunto kuin minulla oli 25 vuotiaana. Sanoit mimmu1 kanssa että näin asiat vaan menevät kun ikää tulee lisää. Sanoitte paljon muutakin järkevää
Eli ajatuksena että on hyvä näin tai miten sitten onkaan. Että taas pitäisi verrata ns normaaliin ihmisiin eikä fitnesslehtien ja mutotilehtien retusoitujiin kuviin tai victoria’s secrets mallien näytöksiin tai tai tai…. Huoh, normaali ihminen normaalien ihmisten seassa. Tämän pitää vaan tajuta, muuten en ikinä tule olemaan tyytyväinen.
Tänään on niin hullu päivä, että tämäkin tuntuu tänään ihan järkevältä asialta, jopa minun päässäni…. saisi jatkossakin tuntua niin…
Pistät minun PiBa aina vaan miettimään ja palautumaan jotenkin maan pintaan. Tekee todella hyvää!

Kuulostaa Sisu3 siltä että sinulla on käynyt tuuria sen työterveyshoitajan kanssa!

Onnea, onnea, onnea Toyota Tavis siitä että olet saanut -20kg rikki! Ja kyllä se hissi nyt rikki menee, siis rikki siinä määrin ettei se enää ylöspäin jaksaa nousta!

KahdenPojanÄiti86, sinua voisi sitten kiinnostaa toi tupu73 antama linkki. Ilmeisesti Kunto Plus lehden artikkelissa juuri toi K.Jaakkola on haastateltu. Sillä hän ajaa suomessa sitä hormooni-ajatusta, ja on vahvasti mukana tossa tupu73 linkityssä sivustossa!

Hienoa, Gourmand, olipa hauska lukea että menee taas hyvin. Olet ihailtavan sitkeä ja päämäärätietoinen, myös siinä että laihdutus tapahtuu terveellisesti ja pidät huolta kunnostasi. Kaikki me välillä mennään ylös ja alas, ja on aina suuri sankariteko, kun jaksaa ottaa langan päästä kiinni ja jatkaa tavoitettaan kohti. Sitä sietää juhlia isolla lasillisella vettä!

Ja onnittelut KahdenPojanÄiti86:lle ajatusten selkiytymisestä! Kaikki me vuorollamme "näemme valon" ja tiedämme, miten haluamme elää ja etenkin syödä. Pidetään huoli, ettei lamppu sammu! Niin ja jos sammuu, niin sytytetään äkkiä uudestaan.

Laihaa pääsiäistä kaikille!

+100g! Onneks ei enempää! Saapa nähä miten pääsiäisherkkujen kanssa käy... tänä aamuna piti lähtä lenkille, mut sataa... keitin siis kahvit ja kahvin kanssa otin leipää ja suklaata! O-ou!

-700g/vko vaikka syömiset on menneet vähän niin ja näin. Puntari näytti 90.3 joten ensi viikolla toivottavasti päästään uusiin kymmenlukuihin