Palailin eilen pohjoisesta tänne itä suomen pimeyteen. Tosin ihana huomata, että vaaka näytti lähes samaa mitä ennen lomalle jäätyäni. Normaalisti reilun 3 vkon loman jälkeen on ollu +1-3kg. Töissä 2 työkaveria sanoi, että olen lomalla laihtunu Yks potilaski sanoi että kesän aikana olen laihtunu, vaikkei vaakassa ole hirveästi koko kesän aikana muuta kui +/- 1kg

Tervehdys tähän ryhmään kaikille uusille ja vanhoille tasapuolisesti!

-400g oli viime perjantain punnitustulos ja aivan jäätävä flunssa oli koko viime viikon, joten ihmettelin tuotakin tulosta.

Pikkuhiljaa tästä saadaan kesän repsahduksia sulateltua, mutta jostain syystä liikuntarytmiin en tahdo millään päästä. Rappuja kiivetessä huomaa kuinka kunto on laskenut ja mukavampaa olisi, että ne pystyisi juoksemaan ylös niinkuin viime keväänä.

Tsempit jumittelijoille ja onnittelut pudottajille.. Ja pudotus, se on pienikin pudotus

Pakko jakaa tää. Polvikipuisellakin on toivoa.

10 vuotta sitten menin lääkäriin kovien polvikipujen takia. Jalka kuvattiin ja todettiin kulumia, ja pääsin tekonivelleikkausjonoon. Jonotin vuoden, mutta olin pystynyt laihduttamaan jonkin verran ja kivut vähän helpottivat, joten jänistin ja hyppäsin pois jonosta 8 vuotta sitten. Paino nousi takaisin ja polvikivut ovat koko ajan sen jälkeen olleet niin kovat, että mun kävely on rajoittunut ostoskärryjen työntelyyn mahdollisimman pienessä kaupassa. Olen yrittänyt saada painoa alas sen toivossa, että kivut taas helpottaisivat. 25 kiloa putosikin täällä, mutta kivut eivät helpottaneet yhtään.

Toissa perjantaina sitten älysin vihdoin mennä Jalkafysioon. Sain kuulla että luuni ovat väärässä asennossa ja siksi polveen kohdistuu valtava paine. Sain yksinkertaisia polventaivutusharjoituksia päivittäin tehtäväksi ja kehotuksen ostaa tietynlaiset kengät. Viime perjantaina sitten menin uudestaan ja sain lisäohjeita, mm. hieronta- ja teippausohjeita, sekä pohjalliset, jotka asennettiin uusiin kenkiini. Ylipainosta ei puhuttu mitään.

Olen tehnyt ahkerasti harjoituksia (niihin menee yhteensä aikaa noin 20 minuuttia päivässä, eikä tule hiki eikä epämiellyttävä olo) ja sunnuntaina ja maanantaina jalkani olivat kaikesta tästä uutuudesta niin kipeät että mun piti käyttää täällä kotonakin keppiä, mutta nyt tänään tiistaiaamuna yhtäkkiä pystyn kävelemään ilman kipua! Polvet ovat turvoksissa, sen tunnen, mutta kipua ei ole. Tämä antaa puhtia ja intoa jatkaa harjoituksia.

Tietysti tulee myös mieleen, että eivätkö lääkärit tiedä tällaisesta mahdollisuudesta, kun ainoa tarjottu hoito on tekonivelleikkaus.

Kenkineen tämä lysti on tullut maksamaan mulle noin 400 euroa. Ei ole paljon. Tietenkin hoito jatkuu, eivätkä ne kulumat parane, ja kuluja tulee lisää, mutta se on pientä saavutetun hyödyn rinnalla.

T Tavis mulla on ihan samanlainen kokemus. Oon siis 32-v ja aloittanut 136,5 huimasta painosta. Kun aloitin liikunnan vuoden alusta, toinen polvi sanoi jo alkumetreillä poks. Onneksi vain kyykkyliikkeissä, muuten voin liikkua miten vaan. Keväällä kipu kävi niin suureksi, että hakeuduin lääkäriin ja polvet kuvattiin ja toisessa polvessa oli nivelrikko. Nyt olen 36 kiloa kevyempi kuin aloittaessani ja siitä lääkäri kovasti puhui, että painoa pois. No joo, se on hoidossa! Menin fysioterapeutille, joka sanoi saman ku sulle, eli mulla polvilumpio oli väärässä asennossa ja siksi aiheutti painetta jalkaan ja mulla myös jalkaan oli kertynyt hurjasti nestettä samasta syystä. Nyt kun olen saanut hierontaa, teippausta ja lymfahoitoa ja kotijumppaohjeet, niin pystyn jopa kyykkäämään ryhmäliikuntatunneilla!
Ihmeellistä, mitä ammattitaitoinen fysioterapeutti voi saada aikaan.

Olen ollu 2 päivää töissä ja olen aivan poikki. Olen saanut vanhemmiltani ja veljeltäni paskaa niskaa tänään, että töistä pääsyn jälkeen olen vain itkenyt silmäni ja nenäni punaiseksi. Nyt fiilikset nollassa, ei ole nälkä eikä huvita mikään...

Voih, tsemppiä Lotta. Inhottavaa tuollainen, mutta yritä jaksaa ja ajatella positiivisesti. Ehkäpä ne vielä katuu sanojansa.

Ja muista silti vähän syödä.

Moih, pitkästä aikaa..
Vastoinkäymisten kesä, eipä ole välillä pystynyt syömään moniin päiviin ja ruuanlaittoa en ees ajatellut yli kuukauteen
Onneksi nyt parempaan suuntaan. Ja luojan kiitos paino ei kuitenkaan lähtenyt nousuun. Epäsäännöllinen elämäntapa vaan on jäänyt päälle, onneksi lomien jälkeen arki ja työt alkoivat, josko olisi helpompi päästä painonpudotukseen kiinni
Ilmoittauduttiin jopa ystävän kanssa kansalaisopiston kiinteytyskurssille, eka kerta kun tuommoista kokeilen
Minttu kiitos kuvista, huih mitä tsemppiä noista saa!
Ja oon kyllä lukenut teidän kaikkien juttuja, ei vaan oo jaksaminen riittänyt taaskaan kirjoittelemaan.. Mutta jospa mä yrittäsin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaisin taas merkkailla ruokia ylös. Lenkkeilyn kun sain taas aloitettua.

Tsemppiä kaikille

Huomenta!

Ensinnäkin Sisu Tervetuloa takaisin!Ikävä olikin ja meinasin jo alkaa huutelemaan sua mutta en kerennytkään
Kiitos kuvakummentista.Vähän aristelen sitä ennen kuvaa, vaikka eilen löysin semmosen kuvan mikä on vielä pahempi Se vasta jäätävää olikin! Taidan nakata sen jääkaapin oveen muistutukseksi

Pari päivää mennyt aaaaaiivan höpöksi! Liikuntaa 0, ruokaa paljon enemmän ku pitäis! No tänään taas skarppaan,en huomenna, vaan tänään! Joku muukin taisi valitella ettei pääse oikein liikunnan makuun..en minäkään ja se harmittaa! Nyt kun vettä sataa aamuisin niin lenkki jää väliin tosi useasti ja illasta mua ei saa liikkeelle ellei joku pyydä! Ryhmäliikuntaan ilmoittauduin. Alan tanssimaan lattareita kerran viikossa, samaten HEAT (HIIT)-tunnille osallistun
Salille pitäis myös päästä.Jospa ne viikon aerobiset olis sitten muutamassa ryhmäliikuntatunnissa...?

Hienoa että oot saanu salin mukaan taas! Mulla on tosi tehokas ohjelma joka on TOOOSI lyhyt! 12 liikettä,jokaista tehdään minuutti ja vaihdetaan. Se sarja tehdään kaksi kertaa läpi isoilla painoilla. Tää sopii mulle paremmin ku hyvin kun aina ei olis aikaa treenata.Mut tommonen lyhkänen menee nopeasti
Silloin kun jaksoin käydä säännöllisesti salilla niin paino nousi hetkittäin kun lihasprosentti kasvoi huimaa vauhtia.Justiin alkuun se kehitys on ihan hurjaa

Helenmoi Tervetuloa mukaan !

T tavis Vähänkö hienoa että oot saanu kivuttoman kokemuksen! Ja sekin on ihan huisia että aina ei tarvii leikkausta voidakseen paremmin.Mikähän se on että se tuntuu olevan lääkäreille ainoa mahdollisuus! Ammattitaidonpuutetta sanon mää!

Lotta Mistä sää oot saanut paskaa niskaan? Tosi kurjaa

Nyt laittamaan lapsia kouluun ja itelle aamupalaa

Tsempit jumittelijoille ja onnea pudottajille!

Minttu_84Eräs lähisukulainen joutui psyykkisen vaivan vuoksi keväällä vastentahtoiseen hoitoon, on päässyt jo kotiin. Jouduin erään asian kertomaan lääkärille. Tästä nostivat kovan metelin ja minä olen nyt se pahis. Asiaa olisi kuulema pitänyt salailla ja peitellä ettei tulisi julki. Sieltä tuli kaikkee mahollista kommenttia, itkut pääsi ja vieläkin itkettää kun rupean ajattelemaan asiaa. Jollakin tavalla töissä mennyt, kun on ollut muuta ajateltavaa.

Lotta5, olen pahoillani kokemastasi ja toivon, että kaikesta huolimatta tiedät, että toimit tämän henkilön parhaaksi. Valitettavasti kyseinen reaktio on yleinen, mutta ei todellakaan hyväksyttävä! Toivottavasti hekin tajuavat tilanteen ja näkisivät sinun tekemäsi asian kuten kuuluu.

KahdenPojanÄiti86, tilanne on varmasti hirveä ja toivonkin sinulle hyviä uutisia. Miesystäväsi on varmasti nyt hyvissä käsissä ja toivottavasti kuulet hänestä pian. Toivottavasti hän saa nyt tarvitsemansa avun.

Kaikille muillekkin hyvää alkavaa syksyä!

Muoks. Toivotus kuulosti typerältä...