Muistin, että kiljukauloilla oli avaruusmiehiä, joista ainakin yksi oli joku Bas Lightyear (kirjoitusasu ei välttämättä oikein) ja tv-sarjassa hän aina sanoi, että "kohti kaukaisuutta ja sen yli". Aika samantapainen sanonta.

Miehen lapset perheineen tulivat ja meillä oli rattoisat kaksi päivää. Tunsin suurta iloa, kun meitä istui yhdeksän ruokapöydän ääressä, iloista rupattelua ja nauttimista hyvästä ruoasta. Pojat hävisivät koiran kanssa seikkailemaan rannalle ja metsiin. Saimme hauskan joululahjan, matkikaa ideaa vapaasti: viisi viinipulloa, etiketit liotettu, korkit numeroitu, mukana kaavakkeet, jotka meidän pitää täyttää, kun maistelemme viinejä. Pojat olivat tehneet uudet etiketit, joista yksi oli varsin taitava. Tosin sen alalaitaan oli ihan pienellä kirjoitettu, että tässä kesti jonkun aikaa. Kuulemma sitten tarkistavat arviomme saadakseen selville, millaisia viiniasiantuntijoita olemme. No minä tiedän itsestäni sen, että Espanjassa mieliviinini on Liria, 1,85/plo.

Olin saanut lahjaksi Netflixin ja 14-vuotias asensi sen näppärästi. Pojat katselivat jonkun hupielokuvan ja juustojen syönnin jälkeen vaativat meidän aikuisten katsovan kanssaan jonkun kauhuleffan. Tyytyväisinä köllöttelivät kukan kenenkin kainalossa, leffa kesti yhteen yöllä eikä kukaan nähnyt yöllä painajaisia.

Eilen yhdeksänvuotias siirsi valokuvat kännykästäni läppärille ja vielä muistitikullekin! Pojat ja koira ehtivät uusiin seikkailuihin ja tulivat takaisin lenkkarit savisina, kun olivat kuljeksineet metsästäjien tornille savipellon kautta. Kenkiä putsattiin sitten porukalla, ennen kuin Miehen vävy salli kenenkään nousevan autoonsa.

Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että meidän molempien lapset puolisoineen, miesvainajani pojat perheineen, kaikki ystäväni ja läheiseni ovat niin iloisia meidän rakkaudestamme! Valmistaudumme uuden vuoden aloittamiseen ihan kahdestaan, mitä nyt mökkiystävien kanssa maljat nostellaan. Ja sitten jo pian saammekin rakkaat ystävämme kylään, tiedossa myös Ikerille oma koirakaveri!

Toivotan kaikille 60-plussalaisille hyvää uutta vuotta, terveyttä, rakkautta, laihtumista (ne jotka sitä toivovat), lastenlapsia (ne jotka niitä lisää halajavat), aurinkoa, lämpöä ja kaikkea hyvää.

Vuosi kanssanne on ollut mukava, nautin seurata kaikkien teidän elämänvaiheita, iloitsen ja suren tilanteen mukaan.

Iso virtuaalihalaus kaikille!

Kiitokset yhteisestä vuodesta! Kopioin Kotiliedestä kotimurteiset (en tiennyt, että lempilehtenikin heittäytyy joskus savolaisten äänenkannattajaksi) ohjeet tulevan vuosikymmenen varalle:

Elämän ohjeet uuvelle vuojelle
1. Anna kaekkee, vua elä periks.
2. Joka ihteesä luottaa, se kykynsä tuploo.
3. Naara itelles ennenku muut kerkijää.
4. Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
5. Leoka pystyyn, kun tulloo kova paekka, pyssyypä aenakkii suu kiinni.

Eiköhän näellä evväellä pärjee! Jos alakaa tuntuva ettei, niin suatanpa laettoo runnoelija Heli Laaksosen turunmurteiset ohjeet!

Oikein onnellista vuodenvaihdetta ja kaikkea hyvää kaikille tulevalle vuodelle ja vuosikymmenelle! Jatketaan samaan malliin, eikö joo?

Kun katselin illalla upeita revontulia olin sekä huimaavan onnellinen että syvästi surullinen. Onnellinen siitä, että seisoin siinä, käsi mieheni kädessä. Surullinen kun mietin miten on mahdollista, että kaiken kauniin ja ylevän keskellä ihmiset vihaavat toisia ihmisiä, joita eivät edes tunne.

Ajavat autolla ja jalkaisin takaa pieniä lapsia, lähettävät jahdistaan livestriimejä Youtube-kanavilleen, joita toiset ihmiset katsovat ja kirjoittavat halventavia kommentteja lapsista, jotka eivät edes voi ymmärtää mistä tässä on kysymys. Illan pimeydessä, tuhansien tähtien alla, ihmettelin mistä tämmöinen pelko ja viha syntyy enkä löytänyt vastausta.

Jos jotain toivon uudelta vuodelta niin suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan. Ymmärrystä silloin, kun epäilyttää ja pelottaa, rohkeutta ottaa selvää ennen kuin alkaa heitellä kiviä. Vihan sijaan toivon lempeyttä, pahansuopuuden sijaan uskoa, toivottomuuden sijaan toivoa.

Aina on hieman haikeaa päästää irti eletystä vuodesta. "Yksi vähemmän" toteamus kai kuvastaa tunnelmiani. Tai kyllä sittenkin: Ihanaa vielä ainakin tämä päivä!

"Onnellisuus on tapa matkustaa, ei määränpää". Tällä mielellä uuteen vuoteen. Hyvää uutta vuotta ystävät ympäri Suomen .

Siunattua uutta vuotta teille kaikille ihanille naisille. On suuri ilo lukea juttujanne.
Lämmin osanotto japenalle. Voimia ja terveyttä koko perheelle.

Täällä savossa jäähdyttelen saunan jälkeen ja odottelen etämiehen tekemän pitsan kypsymistä.

Kävimme paikallisen urheiluseuran järjestämässä tilaisuudessa jossa oli tarjolla lavista johon tietenkin osallistuin, kahvitarjoilu ja klo 18 alkoi ilotulitus, joka oli hieno. En kyllä erityisemmin innostu raketeista, sillä minä en haluaisi heittää rahaa taivaalle kun keksin sille parempaakin käyttöä.
Porukkaa oli paljon vauvasta vaariin

Mitään lupauksia en tee vaikka painorintamalla olisikin petrattavaa.
Näillä mennään tulevaan vuoteen.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille.

Meillä se vietetään rauhallisesti. Mies sai sen vatsataudin niin pahana, että kiikutin keskussairaalaan aamupäivällä. Otettiin osastolle nesteytykseen.
Olisi nämä sairastumiset jo riittäneet, mutta kun ei voi valita.

Poitsu oli jouluna kipeä ja nukkui vaarin kanssa. Nyt on vaarikin kipeä. Myös poika ja miniä saivat taudin. Minä olen vielä säästynyt, kop kop!

Eivät sitten tulleetkaan tänne uudeksivuodeksi. Käytiin kaksin pikaisesti kattomassa ilotulitus klo 18:30. Täällä aina ennenkuin uudenvuodenjuoksu käynnistyy. Juoksijat saa sitten startin siitä paukkeesta.
Komea oli.

Yleensä tehdään pizzaa, mutta nyt päätettiin ettei tehdä. Jouluruokiakin vielä jäljellä.
Ollaan vielä mökillä. Huomenna sitten kotiin. Joulu riisutaan pois aamulla.
Haikein mielin täältä toisaalta lähtee.

Tosin, hiiri oli hyyskässä yks aamu, yäks. Lupasin naapurin kissalle jättää oven raolleen

Lääkärin kanssa ikävä puhelu aamulla, mut en jaksa siitä nyt puhua.

Joulupainoa tuli vain puoli kiloa. En mitään lupauksia tee, mutta painoa on pakko pudottaa, että saan sokerit alemmas.

Terveyttä ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

Hei Ihanaiset,
tämä vuosikin on pian loppuun kaluttu, lusittu ja taputeltu, todellakin näitä trendihokemia tulee ja menee, onneksi. Minua äärrsytää suunnattomasti joka paikassa toistetut pitkässä juoksussa ja isossa kuvassa hokemat! Kamalinta on etten enää tahdo muistaa miten nuo pitäisi sanoa Pitkän ajan kuluessa ja laajasti nähtynä?? Onneksi kohta tulee uutuus joka ärsyttää vieläkin enemmän .

Oltiin tänään Musiikkitalossa ilmaisissa päivätansseissa jossa oli väkeä tungokseen asti. Tanssit loppuivat klo 17:00 mutta me jäimme vielä kahville ja katsomaan lasten ja vanhusten ilotulitusta joka oli upea ja 5 min kestoltaan aivan riittävä. Kotona odotti hummeri, sitruunarisotto ja tietysti skumppa kylmässä.

Joulu oli epätavallisen kiireinen, aattona oltiin tyttären perheen luona Espoossa. Pienemmätkin pojat ovat jo niin isoja, että ilta sujui sopuisasti vaikka lahjat olivat kuusen alla ja ensin piti syödä ennenkuin lahjat avattiin. Tytär oli tehnyt laatikoista lähtien kaikki itse, me veimme isännän paistaman kinkun. Aikuiset eivät toisilleen lahjoja antaneet, nautimme lasten ja isompien poikien riemusta. Suurimman naurut saivat jo kotoa pois muuttaneiden poikien nuudeli- ja makaroonipaketit, ruokakaapit kun kummallakin huutavat usein tyhjyyttään. Kalsari ja sukkapaketitkin isot pojat ottivat ilolla vastaan, tiesihän se pyykkipäivän siirtoa hamaan tulevaisuuteen. Pienemmät pojat protestoivat moisista lahjoista mutta mieleisiäkin lahjoja tuli runsaasti.

Mustikkaposkea pitää kiittää, kun mainitsi kirjoituksessaan sienisalaatin teon. Siitä muistin, että minulla oli vielä sienet pakkasessa. Suolasieniä en viitsi enää tehdä ja koska olen lähes ainoa joka sieniä mukisematta syö tein suppiksista ja kanttarelleistä itselleni muhennosta jouluksi, nam .

Joulupäivänä tytär perheineen tuli meille kahville hautausmaalla käynnin jälkeen. Pappa paistoi lettuja, nuorimmainen söi niitä 6 tai 7 kappaletta ( siis isoja), isänsä oli tosi tyytyväinen, kun juuri aloitettu AHDH lääkitys on vienyt pojan ruokahalun. Poika on kylläkin huomattavasti rauhallisempi kuin ennen mutta onneksi yhtä iloinen veitikka kuin aiemminkin.

Tapanina poika perheineen tuli meille syömään. Ihmettelin samaa kuin Kipa, kaikki ruuat oli valmiina mutta minä hääräsin hiki päässä . Minähän vain tein vihreän salaatin, rosollin kastikkeen, hedelmäsalaatti, silitin pöytäliinan ja lautasliinat, kiillotin pöytähopeat ja katoin pöydän kauniisti. Isäntä laittoi varhaisperunat kiehumaan ja sytytti kynttilät ulkolyhtyihin . En valita, kyllä hän oli aiemmin osansa tehnyt ja taisi muuten vähän imuroidakin ennen porukoiden tuloa. Hauskaa meillä oli jopa minä osallistuin pelaamiseen ja se jos mikä on harvinaista.

Kun ne isovanhempien parhaat jouluvalot välähtivät niin lösähdettiin kumpikin sohvalle,ryystettiin viininloput ja minä mussutin kaikkea mahdollista lopun iltaa. Vuorokausirytmi on ihan poskellaan, ruokailu on suhteellisen ok mutta annoskoot tuplasti normaalit. Ulkoilu on pääsääntöisesti ollut kevyttä happihyppelyä. Ensi vuonna tulee muutos kumpaankin ja tietysti parempaan suuntaan .

Tiinuliinu, kokeilin nostaa leuan pystyyn mutta ei pysynyt suuvärkki kiinni . Muut oli kyllä hyviä neuvoja jos vaan muistais niitä noudattaa.

Kiitos Ihanaiset kuluneesta vuodesta ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

Heippa

Hyvää tätä vuotta

Kiitoksia kirjoituksistanne Ihana lukea niitä. En nyt itsekkäistä syistä kommentoi sen enempää kuin Japenalle voimia.

Itsekkyys johtuu siitä, että kaaduin aika lahjakkaasti tänään Olemme siippani kanssa tehneet joka päivä tänne tultuamme yhdessä kävelylenkin. Tähän asti minulla on ollut varmuuden vuoksi piikit pienessä pussukassa. En ole niitä kuitenkaan käyttänyt ensimmäisen illan jälkeen. Ohut lumikerros, mikä täällä oli lauantaina tullessamme, suli lähes totaalisesti maanantaihin mennessä. Eilen tuli vähän hiutaleita ja tänään vähän enemmän. Kohtalaisen alussa lenkkiämme rakas siippani meinasi liukastua - jäätä lumen alla. Onneksi ei käynyt mitenkään - hän vielä totesi, että onneksi ei sattunut minulle (selkä, lonkka, polvi ) ja teimme noin tunnin lenkin. Olimme muutaman metrin päässä yläparkkipaikaltamme, kun liukastuin. Kaikki tapahtui niiiiin nopeasti. Siippani kulki edelläni (liukkautta tunnistelemassa) ja kuuli vain tömähdyksen. Lensin taakse päin aika komean ilmalennon. Vaistonvaraisesti laitoin oikean käteni suojaksi ja siinä maassa maatessani ja siippani kauhistellessa, huomasin, että oikea käsivarteni ei liikkunut lainkaan. Ensin en tiennyt liikkuuko mikään ja miten ikinä pääsen ylös. Siippani avustuksella ylöspääsy onnistui ja ehdin jo miettiä päivystykseen lähtöä, kun jotenkin väkisin liikutin kättäni roikottamalla alaspäin ja kuului ikään kuin naksahdus. Sen jälkeen käsi liikkui. Siippani arvioi, että olkapää oli mennyt sijoiltaan ja "palasi" paikoilleen.

Sisällä kylppärissä odotti vihta, joka oli otettu lämpiämään illan saunomista varten. Saunaan en nyt tietty missään nimessä uskalla tämän kanssa. Kivut ovat edelleen melkoiset olkapäässä ja käsivarressa (pelkään vaan, että alkavat jälkijunassa selässä). Olen pitänyt jäägeeli pussia ensin hauislihaksen kohdalla ja nyt olkapäässä. Onnekseni en kuitenkaan lyönyt kovaa päätäni ja Luojalle kiitos, minulla on harvinaisen vahva luusto, vaikka nämä nivelet tuntuvat olevan niiiiiiin surrrkeat. Eli kaiken kaikkiaan vuosi alkoi hyvin, kun ei käynyt pahemmin. Huomenna on kuitenkin aamusta soitettava vakuutusyhtiöön ja tehtävä tapaturmailmoitus. Lääkäriajan tilaan sitten joko huomiselle tai ylihuomiselle - jos vaan muuten kestän. Onneksi on vahvat kipulääkkeet mukana.

Viime yönä järkytti tieto tyttären ja vävyn lähellä sattuneesta tulipalosta, jossa viiden asunnon rivitalohuoneisto paloi pahasti. Onneksi ihmiset ja lemmikit saatiin turvaan. Tuon jutun jälkeen puhuin vävyn kanssa ja luin sitten vielä kaikista muista paloista - suurin osa ainakin jo siinä vaiheessa todettu uuden vuoden rakettien aiheuttamiksi. Ymmärrän, että lapsille rakettien lähettäminen vanhempien kanssa on iso juttu, mutta minä olisin kyllä valmis kieltämään raketit silmävammojen, tulipalojen ja lemmikkien kärsimysten vuoksi. Taidan olla tosi tylsä....

Ps. Luin Tiinuliinu sinun savolaisneuvosi tänään ääneen siipalleni. Pakkohan se oli, kun ollaan puoliksi savolaisia. Minä jo puoliksi syntyjäni - isäni on Kerimäeltä.

Voimia, rakkautta, terveyttä ja hyvää mieltä teille kaikille. Yrittäkäähän pysyä pystyssä.

Kipa :tapahtui olkapään subluksaatio ja hoidit sen takaisin kuoppaansa. Olipa keikka.