Vai oikein samppanjasapeli Tuli mieleen, että meillä on meirämmiähen upseerimiekka, josko sitä voisi käyttää siihen tarkoitukseen Tosin ei meillä samppanjaa kovinkaan usein nautita, korkeintaan italialaista kuohuviiniä ja sen avaaminen miekalla lienee pyhäinhäväistystä tai jotain!

Kohta koittaa kesäkuu ja alunperinhän ei pitänyt tulla mitään muuta uutta kuin tieliikennelaki! Nyt sitten kaikki varautuvat palaamaan normaaliin elämään, jos nyt ei ihan täysillä, niin ainakin varovaisen asteittain. Me päätimme meirämmiähen kanssa, että alamme käydä kaupassa ihan normaalisti ja heti kun kuntosalilla alkavat senioritunnit, lähdemme sinne. Eivät nämä päätökset johdu sen kummemmista syistä kuin että emmehän me loppuelämäämme voi kotonakaan maleksia. Kuka sitten pystyy sanomaan, milloin normaali elämä on turvallista? Käytännössä ei kukaan eikä elämä koskaan ole ollut eikä tule olemaankaan 100 % turvallista. Ainahan voi jäädä auton alle tai katolta voi tippua valtava jääkimpale (siis talvella ) päähän. Tauteja tulee ja menee ja tuurilla täällä seilataan, joten normaali elämä, täältä tullaan - tietenkin ottaen huomioon tarvittavat turvatoimet

Siinäkin mielessä normaalius alkaa palata, että saimme hammaslääkäriltä ilmoituksen tulla tarkastukseen. Seuraavaksi pitää sitten varata aika laboratoriosta ja mennä vuotuiseen lääkärintarkastukseen. Meirämmiäskin muisti tänä aamuna, että hänen pitää mennä mittauttamaan silmänpaineet, kun glaukooman vuoksi paineet pitää mitata puolivuosittain. Sikäli kun nämä rutiinit eivät vielä onnistu, niin varmaan saamme siitä sitten tietoa.

Minua on alkanut harmittaa, että käytyämme golfkurssin ja suoritettuamme green cardit homma jäi sikseen. Kävimme muutaman kerran tekemässä lyöntiharjoitteluja rangella ja treenasimme hiekkaesteessä ja puttiradalla, mutta maksettuamme turhaan vuosikaudet kallista jäsenmaksua peruutimme jäsenyydet ja veimme bägit ullakolle. Viimeksi kun ajoimme läheisen golfkentän ohi, siellä oli runsaasti pelaajia ja sehän olisi oivallista ulkoilua poikkeusoloissa. Yritin ehdottaa meirämmiähelle paluuta harrastuksen pariin, mutta hän ei järin innostuneelta vaikuttanut. Ehdotti vain, ties monennettako kertaa, että myytäisiin bägit pois pölyyntymästä ja tilaa viemästä. Ei teillä olisi kellään tarvetta puolibägeille käyt.kats. käyttämättömiä golfmailoja tai tiedossa ketään, jota kiinnostaisi?

Postia haukutaan joka puolella enkä ymmärrä miksi. TIlasin maanantaina illalla tuotteita Dermosililtä ja olisin saanut ne eilen, jos olisin herännyt ajoissa vastaamaan toimituskyselyyn. Niinpä sain paketin tänään. Luonnollisesti alkusyynä on se, että Dermosil toimittaa tilaukset 3-5 päivässä, mikä on minkä tahansa mittapuun mukaan nopeaa, mutta kun saa jatkuvasti lukea, miten jotain pakettia on joutunut odottamaan toista viikkoa tai jopa pidempäänkin, niin en minä ole sellaista kokenut. Toisaalta, ei minua haittaa, vaikkei tiistaisin jaeta postia enkä paheksu edes suunnitelmia jättää kesän ajaksi perjantain jakelukin pois. Meille ei tule postia kuin harvakseltaan eikä mikään kaadu siihen, jos jokin lähetys tulee kolmessa päivässä yhden sijaan. Nykyään vain kaikki pitäisi saada heti nyt tai vieläkin nopeammin

Katsoiko teistä kukaan viime lauantaina YLE Teemalta Mozartin Don Giovannin, joka oli taltiointi Kansallisoopperan esityksestä? Me katsoimme ja minun mielestäni ohjaus oli vähintäänkin kummallinen. Kyllähän oopperoita on jo pitkään modernisoitu, joskin mielestäni esim. kännykät ovat jo menettäneet vitsiarvonsa, mutta kun esitys poikkeaa libretosta niin, että teksti ja tapahtumat eivät enää vastaa toisiaan, voi jo puhua huonosta ohjauksesta. Päähenkilöstä oli tehty seksiaddikti ja irstaileva narkkari, joka veti vähän väliä kokaiinia nokkaansa, mikä on mielestäni suht arveluttavaa varsinkin, kun lehdet ovat pullollaan uutisia meilläkin vallitsevasta huumeongelmasta. Loppukohtauksessa hän ei suinkaan odottanut parhaimpiinsa pukeutuneena illalliselle kutsumaansa Komptuuria, vaan kekkuloitsi alushoususillaan pöllyssä eli kuten Hannu-Ilari Lampila sanoi HS:n arvostelussaan, otti suomalaiskansalliset kalsarikännit!

Laulajat olivat erinomaisia eikä heidän heittäytymistään tai näyttelijäntaitojaankaan voi moittia, mutta mikäli tarkoituksena oli saada katsomoon nuorempaa katsojakuntaa meidän vanhojen naisten sijaan, niin luulen tässä tapauksessa kirveen osuneen ainakin osittain kiveen. En tietenkään tiedä varmuudella, mutta luulisin useammankin uskollisen katsojan vähintäänkin kohottaneen kulmiaan esityksen (toki taitavalle) suuseksikohtaukselle tai Don Giovannin itsetyydytykselle! Mitä tulee mahdollisiin nuorempiin katsojiin, niin mikäli lähdetään näin kosiskelevalle linjalle, niin mitähän sitten seuraavalla kerralla onkaan odotettavissa

No niin, toivotan teille kaikille mukavaa viikonloppua ja normaalin kesäkuun alkua

Huomenta.
Minulla on koulunlopetusfiilis. Katson parhaillaan koko Suomen kevätjuhlaa netistä. Itkeä tirautin jo kun lapset lauloivat lintulaulua. Mietin, että mikä on lasten tulevaisuus tästä lähtien? Onko paluuta vielä entiseen ja tuttuihin kevät- ja joulujuhliin?
On niin koulunlopetusfiilis, että haluaisin oikeasti mennä illalla kuudelta pihalle ja laulaa Suvivirttä. Mutta ehkä rohkeus ei riitä, olisin varmaan ainoa meidän perällä

No, tänään on kaunis päivä ja ohjelmassa ensimmäinen ruohonleikkaus ja vielä yhden lavakauluksen viritys kehäkukille. Ehtinevätkö kukkimaan kun näin myöhään kylvän, mutta kiva ainakin saada jotain vihreää laatikoihin.

Huomenna tai maanantaina lähdemme sitten autoilemaan ja katselemaan vähän pohjoisempaan. Sen verran tuli muutosta suunnitelmiin, että sisko soitti ja tyrkytti meille Kuusamossa lomaosakeviikkoaan kun eivät itse pääse eikä kukaan nuorisostaankaan. Joten otimme tarjouksen vastaan ja menemmekin tutkimaan Kuusamon ympäristöjä. Ajattelimme, että voisimme tallustella Pienen karhunkierroksen, mutta saattaa olla, että tulvat estävät kierroksen. Meinataan kuitenkin tutkia polkua niin pitkälle kuin pääsemme. Ja onhan siellä suunnalla paljon muitakin polkuja.
Yritämme kuitenkin välttää tungoksia ja käydä kaupassakin mahdollisimman vähän. Eli luonnossa liikkumiseen keskitymme, jos vain säät ja olosuhteet sallii. No, eipä tarvitse teltassa yöpyä Paitsi ehkä ensimmäinen yö kun aiomme tutkia menomatkalla jo muutamia paikkoja ja ajella hissukseen.

Kaunista viikonloppua!

Elämän merkilliset kuviot jatkuvat. Olen vaihteeksi kotona eikä mitään leikkauksia tehty eikä haavaa avattu. Viikko on ollut kuin olisin elänyt jonkun toisen painajaisunessa.

Maanantai aamuna soitettuani osastolle, jossa minut oli leikattu, sain ohjeen mennä näyttämään punoittavaa ja kuumaa haavaa omaan terveyskeskukseen. Istuin odotushuoneessa ( huom! lonkkaleikkauksesta ei ollut vielä kulunut edes kahta viikkoa ) kolme ja puoli tuntia. Sitten pääsin lääkärin vastaanotolle, joka katsoi haavaa ja totesi: ”Täällä emme voi tehdä sille mitään- mene Ouluun yhteispäivystykseen.”

Yhteispäivystyksessä istuskelin pari tuntia kunnes nuori ortopedi otti minut vastaan ja totesi: Tulehtunut haava, todennäköisesti on leikattava, otetaan samantien osastolle ja arvioidaan tilanne aamulla.” Odotin vielä toista tuntia kunnes minulle löytyi osastolta peti paikka. Yhteensä noin seitsemän- kahdeksan tunnin istumista lonkka kipeänä syömättä ja juomatta eri odotushuoneissa.

Tiistaina otettiin kokeita. Ortopedi totesi, ettei vielä leikata. Otetaan hakaset pois ja katsotaan alkaako tulehdus vähentyä. Keskiviikko aamuna otettiin lonkasta bakteeriviljelmä ja ortopedi ilmoitti, että voin mennä kotiin pariksi päiväksi ja tulla takaisin perjantai aamuna, jolloin tsekataan tulehdusarvot ja bakteeriviljelmä on valmis. Silloin sitten päätetään lopullisesti avataanko haava vai ei.

Joka päivä mietin mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyyneleet tulivat silmiin milloin mistäkin syystä. Kädet menivät ristiin. Jokainen ystävällinen viesti, puhelu ja tervehdys tuntui hyvälle. Pari päivää kotona oli todella tärkeää aikaa. Mieheni käsi kädessäni lohdutti eikä sanoja tarvittu.

Perjantai aamuna ( eilen) menin takaisin osastolle. Sairaalavaatteet päälle, sänkyyn odottamaan. Verikokeet ja tulehdusarvot otettiin, lääkäri tuli parin tunnin kuluttua ja totesi: ” Voit lähteä kotiin. Bakteereja ei löytynyt, tulehdusarvot ovat laskeneet normaaleiksi, voit nyt aloittaa kunnolla lonkan kuntoutuksen. Ja jos haava alkaa uudestaan vuotaa ota yhteyttä osastoille. ”

Purskahdin itkuun helpotuksesta. Puin omat vaatteet ylleni, pyysin tilaamaan minulle kelakyydin kotiin. Soitin miehelleni, että laittaa minulle kunnon kahviaamiaisen. Kiitin ihania sairaanhoitajia ja lähdin kotiin.

Tämän tarinan opetus: Aina voi toivoa, että asiat menevät paremmin kuin miltä juuri sillä hetkellä näyttää. Etukäteen ei pitäisi liikaa murehtia sillä voihan olla, ettei loppujen lopuksi asiat menekään niin huonosti kuin kuvittelee. Ystävien viestit, puhelut, käden kosketus, kannustavat ajatukset, rukoukset – kaikilla niillä on iso merkitys silloin, kun oma ahdistus, pelko ja uupumus alkavat musertaa omaa uskoa ja toivoa.

Kiitos teille. Ihanaa viikonloppua itse kullekin.

Voi Jumbojet! Onhan sinulla ollut viikko! Mutta hyvä, että lopulta kaikki meni hyvin ja olet taas kotona. Toipumista edelleen ja kaunista suvea sinne!

JJ, huhhuh, tosi hienoa että kaikki nyt hyvin. Parempaa ensi viikkoa!

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne. Jätän taas tällä kertaa kommentoinnit - paitsi JJ :lle. Kyllä oli hyviä uutisia. Voimia eteenpäin.

Meillä ei täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Menneellä viikolla tein vähän pihahommia - sen mitä kroppa kesti - ja välillä vähän enemmänkin. Kalaa olemme saaneet jonkin verran. Eilen oli kahden viikon jälkeen kauppapäivä. Nyt on kyllä valittamista ostosten tuoreudessa. Mm. luomu baby pinaatti oli vanhalla päiväyksellä ja aivan pilaantunutta . Aion kyllä antaa palautetta. En viitsinyt eilen, että en olisi liian kiukkuinen.

Ostimme eilen myös muikkuja. Voi kuinka odotan jo vesi kielellä, että pääsemme herkuttelemaan muurinpohjamuikuilla

Tännekin oli luvattu kauniita ja lämpöisiä kelejä tulevalle viikolle, mutta eilen illalla ennusteet olivat taas muuttuneet. Säille nyt ei voi mitään, joten turha murehtia. Kävimme eilen myös ison K-raudan puutarhaosastolla, josta ostin aikamoisen määrän kesäkukkia, multaa, kuorikatetta jne...Eilen oli peräkärry matkassa mukana. Ostimme myös kaksi uutta verkkoa, jotka tilasimme etukäteen mieheltä, joka tekee niitä itse. Ovat osoittauteet hyviksi. Tänään ne on sitten saatava veteen. Nyt on verkot olleet pari päivää maissa, kun oli kaksi päivää peräkkäin niin, että saalista ei tullut.

Muutama sisäjuttu vielä ja sitten lähden istutushommiin.

Toivotan itse kullekin hyvää viikonloppua.

Kipa, lähettäisitkö minulle yv:nä yhteystiedon verkontekijästä.
Pitäisi ostaa uusia verkkoja ja kaupan tuotteista on huonoja kokemuksia.

Kylläpä JJ:llä on ollut rankkoja kokemuksia hoitopaikoissa. Onneksi tulehdusta ei löytynyt.

Voi Jumbojet, kylläpä sinua on koeteltu! Mutta lopuksi sait kuitenkin hyviä uutisia - sulla on varmaan ihan "koulunlopetusolo" kaikkien noiden koettelemusten jälkeen!

Mä nimittäin tulkitsin tuon Merellen "koulunlopetusolon" sellaiseksi mielenvaltaavaksi hyvänolonhyrinäksi, joka tulee siitä, kun jokin iso urakka on ohi, ja edessä ehkä jotain kivaa seikkailuntapaista. Tai muuten vaan hyvää kesäpöhinää.

Meillä on vene vedessä ja kesä edessä. Niin myös suvun tuoreella valkolakilla, joka on jo hyvin selvillä tulevista seikkailuistaan: syksyllä kohti Otaniemeä ja tupsulakki päähän! (Tosin sen saa oikeasti vasta ekan opiskeluvuoden vappuna, mutta noin kuvaannollisesti. Tyttöhän lähtee tietä isän astumaan, joskin opiskelusuunta on hieman eri.)

Kivikasa, hyvää Kuusamon-matkaa ja kerrothan Karhunkierroksesta! Se on ollut meilläkin suunnitelmissa mutta miten aina on matka suuntautunutkin enempi etelään.

Mikset kajauttaisi Suvivirttä, mekin meinataan tänään iltakuuden aikaan. Ainakin Espoon seurakunnat ovat siihen kovasti kehoitelleet. Ja kun muistaa, että virsi on syntynyt katovuosien ja nälänhädän puristuksessa, niin koronakevään poikkeusoloihin se sopii oivallisesti. Varsinkin kun rajoitukset alkavat nyt pikkuhiljaa purkautua. Luultavasti niillä esi-isilläkin oli just yhtä mukavaa kun näkivät että taas tultiin talven yli ja kaikki hengissä.

Nyt pitää valmistautua pieniin lähipiirin pihajuhliin jossa etähalataan aamun lakinsaajat. Kaksin kappalein, sillä mukana on myös yo-neidon tuoreenpuoleinen poikaystävä.

Heleätä helluntaita!

Moi,

saanko mä vielä hetken hehkuttaa eilistä? Vaikka juhlat olivat pienimuotoiset, ne olivat silti mukavat ja mieleenpainuvat.

Meidän aamuhan alkoi sillä että vene loiskahti veteen. Satamasta kiireesti kotiin, sillä luvassa oli etäjuhlintaa heti aamusta. Tyttärentyttären koulu, vanha maineikas helsinkiläinen, käynnisti verkossa näkyvän videolähetyksen juuri sillä minuutilla kuin lakkiaisjuhlat olisivat alkaneet.

Ohjelmassa oli ko. koulun tyhjässä juhlasalissa nauhoitettuja musiikkiesityksiä ja eri aineiden opettajien videotervehdyksiä. Osa puhui matonpesulaiturilta, osa omalta pihaltaan ja jumppamaikka – pyöräilykamppeissa – Soutustadionilta. Sen jälkeen puhui rehtori, liikuttavasti kuten tällaisissa tilaisuuksissa on tapana, ja puheen lopuksi komensi abeille lakit päähän ja julisti nämä ylioppilaiksi.

Seremonia siis sujui kuten tavallista, paitsi että etänä. Jos olisi järjestetty lähijuhlat, me isovanhemmat emme olisi mukaan mahtuneetkaan sillä kukin juhlija olisi saanut ottaa mukaansa vain kaksi vierasta – noita toissavuosisadalla rakennettuja kouluja ei tosiaankaan ole tehty tämän päivän tarpeisiin ja ihmismäärille!

Sitten kilahti vastalakittuneelta WhatsApp: ”Koska te tuutte? Ehditäänkö me nähdä?” Päivän pääpari (siis tämä tuleva teekkarineito ja hänen aamulla lakkinsa hakenut poikaystävänsä) olivat lähdössä joihinkin hyvin pienen piirin pirskeisiin, mutta halusivat sitä ennen etähalata meitä.

Nopeasti ruusuostoksille, hyvissä ajoin hankittu kaulakoru pikkupakettiin, sopiva määrä seteleitä kirjekuoreen ja menoksi! Kukitimme siinä samalla myös poikaystävän ja pikkuveljen, joka hänkin oli tehnyt ihan kunnon urakan, joskin peruskoulun puolella.

Nostettiin maljoja, syötiin raparperipiirakkaa oman pihan antimista. Juhlat olivat tosi pienet, sillä UK ja mä olimme ainoat vieraat. Vävyn vanhemmat asuvat noin kuuden-seitsemänsadan kilometrin päässä ja tulevat vasta isompiin juhliin, jotka järjestetään elokuun lopussa. Silloin onkin luvassa varsinainen festivaaliviikonloppu: lauantaina ylioppilasjuhlat, sunnuntaina pikkuveljen konfirmaatio. Olen luvannut leipoa juustokakkuja molempiin tilaisuuksiin.

Kun kello tuli kuusi, yksi pariskunta piipahti pihalle kuohuviinipullo kainalossa, toinen osallistui aidan takaa ja naapurin eläkeläispari lauloi omalta tontiltaan. Kolme värssyä veisasimme, osin kaanonissa koska turvavälit olivat sen verran reiluja ettei oikein oivaltanut, koska viereinen laulaja aloitti.

Että sellainen Suvivirsi tänä keväänä. Ja huomennahan se onkin jo kesäkuu.

JJ, hyviä uutisia on aina mukava lukea! Onneksi selvisit pelkällä säikähdyksellä. Sairaalabakteeri olisi ollut karmea juttu eikä "tavallinenkin" tulehdus olisi kivaa ollut. Nyt sitten vain kuntoutumaan vauhdilla

Merelle, minulla ei mitään koulunlopetusfiilistä ole. Ehkä se johtuu siitä, ettei lähipiirissäni ole koululaisia tai koulunsa päättäneitä. Suvivirsikään ei saanut minua mitenkään innostumaan. Omana kouluaikananikaan en siitä sen kummempia kiksejä saanut, mutta minähän lauloin koko kouluaikani kuorossa, joten niin kevät- kuin joulujuhlatkin lauluineen menivät ns. töissä

Vielä muutama sana Don Giovannista. Mielestäni sekä nimiosan että Leporellon esittäjät lauloivat hyvin. Donna Elviiran ääni oli kaunis, mutta melko heikko. Sen sijaan Hanna Rantala taituroi donna Annan vaikeat aariat mallikkaasti ja Olga Heikkilän ääni on todella kaunis. Luonnollisesti telkkarista äänet eivät kuulosta ihan samoilta kuin livenä.

Tuomas Katajalaa kuulin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Roomassa, jossa kävimme kuuntelemassa konserttiversion Lentävästä hollantilaisesti. Katajala oli siinä merimies Erikinä ja minä kertakaikkiaan tykästyin hänen ääneensä. Dalandina oli muuten Matti Salminen ja kapellimestarina Mikko Franck, joten Suomi oli vahvasti esillä!

Edellisen kirjoitukseni jälkeen lueskelin muutaman muunkin lehden arvostelut Don Giovannista (jokunen löytyy oopperan nettisivulta) ja ohjaus näytti saavan kovasti kehuja (pl HS). Joku piti sitä virkistävänä ja joku taas saksalaisten oopperatalojen tämän hetken trendinä olevien, shokeeraavien esitysten laimeana matkimisena. Tämä oli Jussi Nikkilän ensimmäinen oopperaohjaus enkä sano, etteikö ohjaustyö sinänsä olisi ollut onnistunut, mutten oikein ymmärtänyt, mitä sillä oli haluttu sanoa. Monet ovat olleet sitä mieltä, että se oli #metoo-juttu ja siltähän se kovasti vaikuttikin, mutta miksi? Don Juan on historiallinen naistennaurattajatyyppi, joskin myös paljon, paljon muutakin ja vaikka me kuinka paheksuisimme sellaista, niin se ei pyyhi sitä pois sen kummemmin Don Juanin/Giovannin henkilöstä kuin tämän päivän käytöksestäkään, joten #metoon lykkääminen kaikkeen saa sen kokemaan inflaation. Ilmiö on jo popularisoitunut ja sen alkuperäinen tarkoitus on vesittynyt käsitteiden sekaannuksiin ja 20 - 30 vuoden takaisten tapausten esiin kaivamiseen, josta myös syyttömät ovat saaneet kärsiä. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja!

No, jopas tuli saarna ja minun kun piti vain ihan vähän jatkaa Don Giovannista

Tänään on nyt sitten koronavirus-kilpailun takaraja ja voin alkaa jänskätä lopputulosta. Toivottavasti jostain käy sitten selville, kuinka monta hyväksyttyä sanaa voittaja oli keksinyt. Ja kuten jo aiemmin sanoin, mikäli minä sattuisin olemaan onnekas voittaja, niin lahjoitan lounaslahjakortin Islawislalle

Facebookissa oli mainio väännös vanhasta sanonnasta eli "ellei heilaa helluntaina, niin juhannuksena pitkä jono" Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämpöä on jo melkein hellerajan verran, joten mikäpä tässä on toivotella teille kaikille heleätä helluntaita